Such a rotten thing

Ekaks omakehua haiskahtavat aplodit itselleni, sillä tää oli nimittäin eka kerta kun tein loppuun näin pitkän merkinnän (ja vieläpä samana päivänä!)

 

Sain muuten kuulla olettamuksen, miksi tää toinen tuon toisen jätkän rökitti, ja en voi muuta sanoa kuin, että joskus ylpeiden ihmisten lapsellisuus menee sikamaisuuksiin.

 

Mut hei, elkää minuu lohdutelko, vaan kaikkia näitä surkuttelevia ihmisrassuja ympärillänne. Mulla on kaikki hyvin, mitä nyt vähän paleltaa, mut tästä tuli ny tällänen kirosanoin somistelu angstipiikki, koska joskus kuitenki omaa sisintä vääntää kaiken lainen.

Voitte kommentoida aivan vapaasti jos haluutte, mutten aijo vastata yhteenkään kommenttiin.

Tags: , , , ,

12 kommenttia - “Such a rotten thing”

  1. Raunis Kirjoittaa:

    Halaan sinuu. Isosti.

  2. ...puijja:-Dddd Kirjoittaa:

    On niitä iloisiiki ihmisiii!!!:):):)) jaksamisii iita ja must on sairaan hienoo et ajattelet muita tolleee ja viittit kuitenki sanoo et et välttämättä jaksa aina kuunnella:) se on oikeesti ainaki mullle ylivaikeeta:D

  3. tin Kirjoittaa:

    <3

  4. tuuna Kirjoittaa:

    Lähinnä ensimmäistä kommentoiden:
    Alkoi myös itkettämään – mutta oot itse elävä todiste siitä, että on niitäkin, jotka puuttuu. Vaikka joskus tuntuukin, ettei kukaan muu tee mitään, että kaikki juurikin esim. vaan nauraa. Mutta sillä, että ees joku puuttuu, edes joskus, voi olla tosi iso vaikutus. Paitsi, että sillä on todennäköisesti merkitystä kiusatulle, se voi myös auttaa muita joskus rohkaistumaan – nimim. kokemusta on. En olisi yläasteikäisenä itse uskaltanut vastaavalla tavalla väliin menemään, mutta myöhemmin olen tuollaiseen puuttunut. Muitten kertomukset/kokemukset sekä oman ujouden helpottaminen on auttanut minua irrottautumaan sivustaseuraajan roolista.

    Tuntuu aina pahalta nähdä tuollaista – kiusaamista ja ympäristön välinpitämättömyyttä siihen – mutta vielä pahemmalta tuntuu, jos ei uskalla tehdä mitään, vaikka haluaisi. Tietenkään unohtamatta, miltä sitten itse kiusatusta tuntuu… Ja sain tän nyt myös kuulostamaan jotenkin sinun tunteitasi vähettelevältä, mutta ei todellakaan ollut se tarkoitus…pointti oli (kai) se, että onneksi on olemassa myös ihmisiä, jotka puuttuvat kiusaamiseen. Sekavaasekavaa kirjoitusta.

    halaus ja kiitos

  5. Emma Kirjoittaa:

    ”Mä tein sen mitä kuka tahansa ois tehnyt. Paitsi ettei kukaan tehnyt mitään.”

    Haluan vain sanoa, että olet todella rohkea ja hieno ihminen. Joka kerta, kun luen sun päivityksiä, olen TODELLA YLPEÄ sinusta (vaikka ”vain” blogien perusteella tunnetaankin). Upeaa, että kaltaisiasi on olemassa. Pysy aina omana itsenäsi.

  6. Elmeri Kirjoittaa:

    Ääää, itkettää :( Silloin tällöin muistan miten perseestä yläaste oli (ja onhan se edelleen…) ja etenkin ottaa päähän tuo et MIKS OPETTAJAT ON NIIN SOKEITA ÄÄÄ miksei ne tajuu jumalauta?!? Tekis mieli mennä läpsimään poskille et HEI HERÄÄ!
    (Tää oli tosi voimakasta luettavaa. Mä vaan pillahtelen itkuun uudestaan ja uudestaan :( :D En vaan kykene tajuumaan että tää on totta, siis, niinku, oikeesti todellisuutta!)

    Tohon keskimmäiseen: Mä huomaan ihmisissä sen, että ongelmistaan on vaikee päästää irti, oli se sitten sosiaalisten tilanteiden pelko tai paniikkihäiriö tai mikä vaan, koska niihin voi luottaa. Pitäis uskaltaa kohdata uusia, pelottavia asioita, joita pysty ennen tän ongelman varjolla välttelemään. Musta on tosi raivostuttavaa huomata tää muissa (”huoh ettekste niinku tajuu…?”), mut vielä raivostuttavampaa on huomata et ite oon tehny tätä jo n. 3 vuotta :D Toisaalta ihan valaisevaa. Mut tajuispa muutkin.
    (Okei, ton ei ollu nyt tarkoitus kuulostaa siltä että masennuksesta paranee kuin taikaiskusta kun päättää tarpeeks vakaasti, ei!)

  7. närhi Kirjoittaa:

    …Häh, olen hämmentynyt, miten voi olla maailmas näin awesomeja ihmisiä kuin Iita? D: Väliintuloosi viitaten. Wow, saat täältä pohjosesta ison halin kunnioituksen kera!

    http://www.buzzfeed.com/expresident/pictures-that-will-restore-your-faith-in-humanity toivottavasti nää auttas huomaamaan et sentään kaikki ihmiset ei oo pilalla.

  8. Ientulehdus Kirjoittaa:

    Joo en mäkään tiennyt että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka menee väliin. En ihmettelis jos Iita ois ainut moinen sankari :/ Mutta iso fanitukseni siitä! Lupaan ensi kerralla yrittää noudattaa esimerkkiäsi ;) Tehdään maailmasta parempi paikka!

    Toi masennusjuttukin on niin totta… Läheisten masentuminen on ehkä masentavinta ikinä. Ei ole kuin kaksi ohjetta: ohjaa kaikki ammattiavun pariin (tarvittaessa myös itsesi) ja karsi lähipiiristäsi kaikki, joiden ongelmia et jaksa. Eikä pidä itse tehdä samaa virhettä ja kaataa liikaa muiden niskaan…. Teini-iässä on se hyvä puoli, että se menee ohi, ja se auttaa tosi moneen juttuun jossain määrin. Siis aikuistuminen.

  9. Piira Kirjoittaa:

    Vaatii kyllä kieltämättä aika paljo pokkaa että uskaltaa mennä tappelun väliin, rispektit!

    Ja tuohon masennustekstiin mie en taija sanoa mitään, siitä taitais tulla vaan paskamyrsky meikää kohtaan.
    Mutta siis… jos tosiaan sie haluat auttaa ja vaikka piristää jotain masentunutta, ni se yleensä auttaa että otat sitä vaan käestä ja sanot että hei, nyt me lähetään käy vaikka kahvilla tai vaikka puistosa tai ihan missä vaan. Vaikka se tyyppi ei sillä hetkellä arvostais sitä että roikottelet heppua ympäri kaupunkia, ni kyllä mie luulen että se osaa sitte myöhemmin arvostaa siun tekoa. Ellei se oo ihan täysin ’ääliö’ :D
    Mutta sitten se tietenki on ihan eri asia, jos tyyppi makoilee sängynpohjalla eikä vaan pysty tekee mitään.

    Aattelin vaan, ku kerroit tosa merkinnäsä että ihmiset vain puhuu ja puhuu, tai ei puhu mitään, että jos sitten se ihan tekeminen tekeminen auttais näitä siun lähimmäisiä.

    Osasimpa kirjottaa sekavasti, oujea! :D

  10. merlin Kirjoittaa:

    mä olen tosi ylpeä susta! ja pystyin samaistumaan ajatuksiisi tuosta ongelmien jakamisesta.. ja osa iski myös omaan nilkkaan. mutta aivan ihana ihminen olet, jatka samaan malliin!c:

  11. kulkutauti Kirjoittaa:

    Tohon masennusangstiosioon viitaten, tiivistit mun ajatukset :) Se on tosi raskasta, ku yrittää ite parhaansa mukaan keksii ratkaisuja ongelmii, mut aina se sama vastaus: \mutku, plaaplaa minä yhyy angst\….Ja ikinä ei kysytä, mitä mulle sitte kuuluu :(

    Ja muuten, ihan valtava rispekti tästä suunnasta, et menit ton riidan väliin!

  12. HILLERI » Blog Archive » Lihavia luurankoja Kirjoittaa:

    […] Kiva, ku joku tuntee mut noi hyvi. Lienen perheeni inhottava kapitalistisuudestakin kieroon kasvanut sateenkaaren värinen ernutaitelijatransulammas. Ah, mutta muistaakas kaikki ajatella mitä mieltä naapurin Einari ja sen veljenpoika on teidän valinnoistanne, jotka koskee teidän omaa tulevaisuuttanne. […]

Jätä vastaus