Elämää ei sen vähempää

Yksi ratkaisu tai oivallettu ymmärrys ei tuo minua lähemmäs totuutta, vaan herättää lisää kysymyksiä. En osaa vastata roadkill-intiaani-kysymyksiini, jotka eivät muuten olleet edes kysymyksiä. Pidän ajattelusta ja nautin uteliaisuudesta. Minun ei tarvitse sanoa kyllä, ei tai ehkä, kunhan ajattelen.

Oloni on ollut rauhallisen utelias. Ikään kuin istuisin auringonvalolammikossa ja katsoisin eläväisillä leijonan värisillä silmillläni, joita minulla muuten ei oikeasti ole, ympärilleni virkkomatta sanaakaan kuitenkaan ajatuksista mykkinä. Itse asiassa ajatukseni tuntuvat pehmeiltä, lämpimiltä auringonvalolammikoilta.

Olen tutustunut itseeni. Huomaan tiedostavani itseni. Oikeasti minä tiedostan myös ympäristöä. Katson ja nään. Ehkä olen osa maailmaa, kun maailmaa katsomalla katson itseäni.

Tags: , , , , , , , , , , ,

7 kommenttia - “Elämää ei sen vähempää”

  1. Mireille Kirjoittaa:

    En nyt kyllä enää kuulu tuohon vegaani-kategoriaan, mutta olin itse samasta syystä vegetaristi monta vuotta ja sen jälkeen reilun vuoden raaka-vegaani. Kumpaakaan en enää ole, vaikka kallistunkin yleisesti kasvisruokavalion puolelle. 100% kasvistelu ei vaan ihan biologisesti sopinut mulle. :T
    Mutta: roadkillin syömisen olen aina periaatetasolla katsonut sopivaksi vaikka oikeasti tilanteessa itsessään saattaisin mieluummin vaikka haluta haudata tuon pupujussin. Eläimet jotka tappavat/syövät muita eläimiä: tää onkin ehkä vähän hankalampi mun pistää sanoiksi. Olen sitä mieltä että elämän syöminen ei ole itsessään mitenkään pahaa, niinkuin ei kuoleminenkaan. Kun eläin (ja pitäydyn nyt tässä muissa eläimissä kuin ihmisessä kun muiden eläimien oikeasta sielunelämästä ei vaan voi tietää mitään faktaa) tappaa toisen eikä sitten syökkään tätä, niin kyse on mielestäni hyvinkin viattomasta uteliaisuudesta ja/tai leikinhalusta. Epäilen että eläimille joka päivä ja hetki on yhtä ihmettä. Sellaista äärimmäistä hetkessä elämistä jota ihminen ei ehkä voikkaan saavuttaa. Joka kerta kun kissa näkee linnun, on lintu aina yhtä ihmeellinen tapahtuma jota pitää yrittää koskettaa ja nähdä miten tuo on niin erillaine ja pystyy asioihin joihin kissa itse ei pysty. Ja jos eläin ajattelee kuolemaa tai ruokaa, ei tuon linnun elämän siirtyminen linnusta kissaan tunnu kissasta väärältä vaan luonnolliselta jatkumolta jossa kaikki elämä on kosketuksissa toisiinsa ja energia on yhteistä. Mikään ei siis kuole tai lopu tai ole erillään muusta elämästä, se vain jatkuu uudessa muodossa. Näin siis silloinkin kun itse syön porkkanaa: porkkanan tie jatkuu toisessa muodossa koska kaikki elävä kuolee ja muuttaa muotoaan tavalla tai toisella enkä itsekkään ole erilläni tuosta yhteisestä energiasta vaan bakteerit elävät ihollani ja sisuksissani juuri nyt, samaten nuo hurjannäköiset pikkueliöt silmäripsissä. Ja kun keho ”fyysisesti” kuolee, niin muut pikkuöttiäiset saavat minusta ruokaa.
    Toivottavasti tuosta nyt sai jotain selvää. Muistaakseni amerikan intiaaneilla oli jotain samantapaisia käsityksiä luonnosta, siksi monilla oli noita henkieläimiä/-oppaita ja sanoivat polveutuneensa siitä tai tästä eläimestä.

  2. ientulehdus Kirjoittaa:

    Höm, itse olen vähentänyt lähinnä naudanlihan syöntiä ihan ilmastollisista syistä. Ajattelen enemmän maapalloa kuin yksittäisiä olentoja. Minusta on luonnollista, että eläimet syövät ja tappavat toisiaan, vaikka tehotuotanto on perseestä. Ihmisiä on liikaa ja ihmiset (länsimaiset) syövät liikaa lihaa ja lihantuotantoa yritetään pumpata kovemmaksi likaisilla keinoilla. Mutta en tullut puhumaan tänne lihasta vaan kehumaan, että onpa ihania vesiväripiirrustuksia. Rakastan vesivärejä <3

  3. Iita Kirjoittaa:

    Mireille, kyllä minä selvän sain! Kiitosten ajatusten jaosta, ovat mielenkiintoisia.
    Ientulehdus, kiva jos tykkäät :) Omasta mielestäin niistä uupuu kontrastia, mutta vesiväreistä minäkin tyksin <3

  4. Piippales Kirjoittaa:

    Tahtoisin vain sanoa, että tuosta ensimmäisestä kuvasta pidän kovin. Hieno tanssin, liikkeen, ilon tunne.

  5. Iita Kirjoittaa:

    Hihi, sepäs kiva kuulla <3 :)

  6. norpatti Kirjoittaa:

    Mä HYVÄKSYN roadkillien, dyykatun lihan ja itse pyydetyn eläimen syömisen ja metsästyksen/kalastuksen ylipäätään, kunhan se ei aiheuta lajikannalle/muille lajeille ongelmia. Mutta en juuri SYÖ lihaa, koska a) en tarvitse sitä b) en osaa kokata sitä. Ravintolassa syön mieluumin hyvää kasvisruokaa, kuin liharuokaa.

    En varsinaisesti kutsu itseäni vegaaniksi, koska en ole niin ehdoton/pidä KAIKKEA eläinperäistä absoluuttisesti pahana. Voisin esimerkiksi kuvitella syöväni vanhuuteen/sairauteen kuolleen hevoseni lihaa (jos sellainen joskus olisi). Ajattelisin sen kunnianosoituksena sen elämälle. Raha on se, minkä näen ongelmana. Liian suureksi kasvanut eläinbisnes. Mutta voisin kuvitella siis itse pitäväni joskus esimerkiksi kanoja tai lampaita. En kuitenkaan tekeväni sillä rahaa. Vegaaninen ruoka on hyvää, terveellistä ja taustalla on hyviä ajatuksia, siksi mieluusti kannustan ihmisiä tutustumaan siihen.

    Ps. Saax toivoo: Bloggaa lemmikeistä ja ajatuksistasi niihin liittyen? Vai ootko jo blogannut?

  7. Iita Kirjoittaa:

    Tattis kommentista! Kanoista puheen ollen oon myös kelaillu sitä, et jossen söis kananmunii, mut ottasin kanoi niinku kotieläimiks, nii mitä sit tekisin. Ku jos niitä munia kerta tulee, nii ei niitä järkee oo jättää kanalaan lojumaan, vaikken ite niitä söis, mutta en mä haluis niitä varmaa kellekkää liioin myydä/antaa, koska jos musta kananmunan on syystä X ällöi, nii en koe kivaksi liioin välittää niitä muillekkaan.
    Ja ain saa toivoo! Pyrin toteuttamaan toiveet :–) En oo lemmikeistä tehy merkintää, mut oon meinannu kyl, joten kyllä, lemmikki-sarjis laitetaan tilaukseen! :D

Jätä vastaus