Sunnuntaina minä siis palauduin Protulta ”kotiin”, mutta en oikeasti palautuneena. Siirsin vain kehoni paikasta X paikkaan Y.

Ennen autoon lastautumista ja lähtöä leiripaikalta sitä halaa muutamaa ihmistä, joiden kanssa sydän oli viikon sykkinyt. Puhe siitä, että vielä me nähdään ei ollut muodollista sanojen helinää. Se oli jotain mihin pystyi luottamaan.

Autossa toisten kylkeen vielä hetken liimautuneena ei edes huomannut hellettä. Ehditään juuri ajoissa asemalle. Vaikka on kiire, ei toisen kaulasta voi irrottautua. Siinä sitä kaksi toisille läheiseksi muuttunutta sielua ovat sylikkäin jalat niin tiukasti hetkessä kiinni.

Tiet erkanevat junan saapuessa paikalle. Vielä yksi pusu poskelle ja käsi täyteen rapsutettavia hiuksia.

Junassa sitä vain istuu ihmetellen. Lukee uudelleen viestit, joita muilta on saanut. Ihmiset kertovat nähneensä jotain kaunista, jotain hyvää ja valovoimaista. Oma käsi hakeutuu haromaan omia hiuksiaan. Taitaa vähän surettaa, vaikka suupielet vähän kohoaa.

Tampereen jälkeen nousee ylös ja lähtee etsimään vessaa. Lemmikkivaunun läpi kulkiessa seisahtuu. Siinä on kolme koiraa, kolme niin tuttua ja niiden vieressä penkillä nainen, jonka kasvot aivan yhtä tutut. Tervehtii ja saa sylin täyteen innostuneita koiria. Tässä on hän, jonka nelijalkaisia tovereita aikoinaan tuli lenkitetyksi. Koira tuntee minut, nojaa jalkaan tyytyväisenä, ei tahdo irti päästääkkään. Muutaman sanan vaihdettua kertoo nainen, että tutuista koirista toinen on mennyt taivaaseen. Jatkan matkaa vessaan.

Junan vaihdon ja muutaman minuutin jälkeen ollaan omalla asemalla. Tavarat autoon siirtäen ja etupenkille istuen lähtee kyyti kohti omaa taloa. Ei kukaan sano sanaakaan, mitäs sitä toisiaan tervehtimään. ”Vievät huomenna hänen äitinsä”, sanoo kuski jossain välissä. En ymmärrä ja kysyn mistä puhuu. On henki jättänyt muuan äidin. Kuulemma myös tämän sedän.

Kotona koneen aukaistua puhuu toveri espanjalaisesta junasta. En ymmärrä tätäkään ja kysyn. Saan kuulla junan törmänneen ja kahdeksankymmenen kuolleen. Äiti huomaa kotiinpalanneen ja aloittaa sanoen tiskit koneeseen, imuri käteen ja laukut tyhjäksi. Nurmikon voi leikata huomenna.

Koneella keskustelun aloittaa yksi viikon kanssani jakanut. Päädyn lämpimään kuplaan juttelemaan ja muut menevät nukkumaan.
Jossain vaiheessa, reilusti yli keskiyön sitä itsekin ryömii sänkyyn. Jossain vaiheessa havahtuu koneen olevan yhä sylissä. Sen sulkee ja jatkaa unettomia uniaan.

On varma, ettei heräisi ennen iltapäivää, vaan kahdeksalta onkin jo jalkeilla. Ei vain ole ketään enää jota herättää tai kenen kanssa herätä. On itsensä vuoksi vain noustava ja itsensä kanssa puuhattava.

Koko päivän istuu koneella. Ei osaa mitään tehdä, eikä löydä mistään energiaa. Unohtaa syödä ja käydä vessassa. Maito ja munat eivät tunnu oikeilta lautasella ollessaan. Hassua miettiä, miten kaikki vain kuolee vaikka itse on ollut viikon eloa täynnä.

Tulee jälleen aamu ja sitä hetken pyörii. Vetää koneen lopulta syliin ja kiittelee tyynyn pehmeyttä pään takana. Soittaa musiikkia, jonka eilisillan keskustelija, edellisviikon ihana on koonnut. Melodista ja hiljaista. On aika pysähtynyt. Kello seinässä itse asiassa on sen tehnytkin. Kuin transsissa hiljaa makaa ja kuuntelee. Ei tahdo sanoa sanaakaan. Kaipaa jotain ehkä vierelleen. Musiikki lailla veden hukuttaa ja sitä silmät kosteina eteensä tuijottaa.

Miettii kouluun vaadittavia kirjoja. Miettii koulua. Iljettää ja peräti ahdistaa. Ei usko sen olevan paikka itselleen, ei tiedä minne menisi ja miten päin olisi. On viikon ollut jossain mihin paremmin ei voisi kuuluakkaan. On pitkin kesää kiertänyt ihmisten sylissä ja junassa paljon istunut. Siellä on aina on ollut hyvä ja hyväksyttävä. Siellä on aina joku ollut vastassa odottamassa tai joku uusi odottava etsittävänä.

Tahtoisi prosessoida muutamaa seikkaa. Tahtoisi jota kuta silmiin katsoa ja asioista kertoa.  Illalla kiipeää hevosen selkään. On se suuri vakaa ja lempeä, ei muuttunut pahaksi tai petolliseksi. Hetkeksi unohtaa kaiken muun.

Illalla sitä äidilleen mainitsee jostain, seuraavasta reissusta Helsinkiin. Älähtää, että ei, ei sinne mennä kun koulut alkaa, on kotona oltava ja koulusta huolehdittava. Ei välitä siitä. Tietää lähtevänsä vaikkei lupaa saisikaan. Laskeskelee itsekseen, että opintotuella päässee kerran kuussa pakoon, kerran kuussa muualle, kerran kuussa halattavaksi, kerran kuussa kotiin.

feeling like a little brother

Tags: , , ,

14 kommenttia - “”

  1. Piiras Kirjoittaa:

    voi ei oon ihan harmissani nyt sun puolesta ): koita jaksaa !

  2. Iita Kirjoittaa:

    On vaan vähä nurinkurinen olo tällä hetkellä, hmm.

  3. vanha kettu Kirjoittaa:

    Heippa! Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa ja alkuun haluan ilmaista ihailuni poikkeuksellisen taitavaan kirjoitustyyliisi ja siihen, että olet päästäsi terävä ja kyvyiltäsi lahjakas. Haluaisin aloittaa keskustelun aatemaailmasi suhteen ja toivon, että otat vakavasti vanhan ja todenmukaisen sanonnan ’kun mennään tarpeeksi vasemmalle tullaan oikealle’. Pyydän, että otat tämän varoituksena, ettet vasemmistolaisissa toimissasi, arvomaailmassasi, kannoissa ja näkemyksissäsi muuttaisi tätä vanhaa viisasta sanontaa todeksi, sillä kun toteutat vasemmistolais-oikeistolais-noidankehää ja pyörähdät äärioikealta äärivasemmalle, joudutkin kasvokkain täydellisen miehen ja naisen epätasa-arvon, epäfeministisyyden, kanssa kasvokkain, tässä äärikommunismisessa aatemaailmassa naiselle on annettu kaksi tehtävää; synnytys ja ruuanlaitto. Suosittelen sinulle, että otat tästä neuvosta vaarin ja tasoitat poliittisia kantojasi ja näkemyksiäsi, kunnioittamalla poliittista keskustaa ja hyväksymällä vapauden poliittiselle oikeistolle, näiden poliittisten linjausten arvoja sinun tulisi kunnioittaa ja huomata, että ilman koulua, johon valitettavan negatiivisesti edellisessä merkinnässäsi viittasit, ei olisi ammattitaitoa ja resursseja esimerkiksi Promotheus-leireihin. Suosittelen sinua hyväksymään minulle kaukaisen ja tuntemattoman kotipaikkakuntasi ilmapiirin ja sopeutumaan koulun työympäristöön. Aja mielipiteitäsi eteenpäin demokraattisesti ja muista, että tässä maassa on mahdollisuus edistykselliseen demokratiaan. Et ehkä löydä läheltäsi toista nökemyksiltään samanlaista henkilöä, mutta suhtaudu silti avoimesti kaikkiin tuttuihin ja uusiin ihmisiin.

  4. Sikki Strange Kirjoittaa:

    Toi oli aika koskettava teksti. Muttattatta siitä koulusta, sie voisit vaihtaa koulua puolvälissä? Mun veli teki niin ja sillä alkaa kondiittoriala ny tänä syksynä. Kun ei opiskelusta varmasti mannaa tule jos sie et ole edes siinä koulussa missä haluat olla, vaan jossaki minne siut pakotettiin :c

  5. jenna Kirjoittaa:

    rakkautta iitalle. <3

  6. Iita Kirjoittaa:

    Vanha kettu, olempas otettu alkusanoistasi! Loppukommentin jouduinkin lukemaan kahdesti hetkellisen hämmennyksen vuoksi.
    Empä tiedä mihin ilmansuuntaan kannoissani kaiken kaikkiaan kuulun. Ehkä kun poliittiset asiat muutenkin tuntuvat niin hokkuspokkukselta, niin ei viitsi lähteä luokittelemaankaan. Ja loppu peleissä jokaisella yksilöllä lienee oma henkilökohtainen paikkansa kaikilla maailman akseleilla.
    Koulut on oikeesti ihan jees. Ite oon aina kelannu jatkavani lukioon, joten ketäs sitä syyttämään. Sitä vaan ei osaa sopeutua, eikä välttämättä tahdokkaan. Ehkä kun on nähnyt ja kokenut jotain ”parempaa”, ollut vapaana, niin joku koko päiväinen rutiini ei nappaa, kun olisi muita asioita joita tahtoisi niin kernaasti myös tehdä.
    Koitan pysyä avoimena. Kiitos sulle kommentista!

    Sikki Strange, oh vai kosketti tuo. Aika hienoa. Pitää kattoo vaihdanko koulua. En tiiä kyrsiikö mua tällä hetkellä ylipäätään kaikki koulut nyt vaan xD Muualla pitäs tehä enempi töitä ja jos musta tuntuu saamattomalta lahnalta, niin en viitti potkia itteäni sinne, vaikka se oliskin loppu peleissä antoisampaa ym. Hm.

    Jenna, <3! Siulle kans :3

  7. Reetta Kirjoittaa:

    Kiitos Iita vielä sarjakuvasta Sarjainfoon, pistetään sulle tällä viikolla lehti tulemaan! Tuletko Helsingin sarjisfestareilla käymään?
    Jaksamista kouluun. Lukio on kuitenkin aina paljon mukavampi kuin yläaste, meno on vapaampaa ja luokkakaverit jo vähän kypsempiä. Pakollisia kursseja ei loppujen lopuksi ole niin paljon per aine, joten kannattaa keskittyä siihen, mikä itseä kiinnostaa ja mistä saa voimia! Jos et aio lääkäriksi tai insinööriksi tms. niin pitkät matikat, fysiikat ja kemiat kannattaa unohtaa (ellei muuten vaan kiinnosta!). Jostain syystä itse lusin läpi pitkän matikan kurssit lukiossa (ja kirjoitin A:n), vaikka siitä ei ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista hyötyä.
    Onko teillä mitään kuviskerhoa tms. koulussa? Jos ei ole, niin semmoista voi ehdottaa perustettavaksi.

    Ja kyllä: It gets better! :)

  8. Iita Kirjoittaa:

    Oi, odotan lehtä postilaatikkon tipahtavaksi! :–) Mä en oo kelaillu sarjisfestareita, mutta eipä mulla tuona viikonloppuna kalenterissa mitään vielä lue, joten kenties kenties.
    Mä otin pitkän matikan, mutta yhtään kemian tai fysiikan kurssia en ees harkinnu ottavani. Välillä kelaan, että mitä mä teen pitkällä matikalla, mut aijon vetää sen läpi jos suinkin tuntuu siltä. Otin sen ehkä jonkinlaiseksi tueksi ja jalansijaksi, ei kaduta.
    Kuviskerho taitaa olla jonkinlainen….(?) Meidän koulun kerhotoiminta on aina ollu vähä kuollutta osallistujien osalta. Pitää kattoa hotsittaisko ittee ottaa osaa niihin :-)

  9. ientulehdus Kirjoittaa:

    Joku joskus sanoi hyviksi elämänohjeiksi, että ota pitkä matikka ja älä opettele keittämään kahvia :D Lyhyt matikka on turhista turhin ja sulkee puolet mahdollisista ammateista pois ja työharjoittelussa aikanaan ei muuta joudukaan kuin keittämään kahvia, jos semmoista osaa ;D

    Mutta kannattaa musta silti soittaa niihin taidelukioihin, joihin halusit ja keskustella vaihtamisesta. Kannattaa ottaa vähän selvää, mihin aikaan vuodesta kannattaa vaihtaa, voiko esim. nyt jo saada peruutuspaikan noin vain? Onko nyt syksyllä hakuja vai vain keväisin? Mitä kursseja saa hyväksiluettua ja mitä ei sitten uudessa lukiossa? Varmaan aika hyvin vastaavat toisiaan jokaisessa suomen lukiossa :)
    Luulen että kyllä sitä rahaa jostain löytyisi kuitenkin, ettei lasta vain hylättäisi tyhjän päälle. Ja mieleeni tuli joskus, että laskettiinko jukan maksamia elatusmaksuja koskaan opiskelijakassaasi? Lapsilisät kyllä, mutta entä elatusmaksut?

  10. ientulehdus Kirjoittaa:

    Ja halaus, kyllä se siitä!

  11. Elmeri Kirjoittaa:

    ientulehdus: ”Joku joskus” oli ainakin Kiti Müller kesäkuun Tiede-lehdessä! http://img689.imageshack.us/img689/7664/h85z.jpg
    :—-D

  12. Iita Kirjoittaa:

    Haha xDD Vai sen takia ei saa opetella kahvinkeittoa! 8–D
    Tällä hetkellä minä olen koulu- ja raha-asioista (normaalia enemmän) ulalla, joten pahoittelen jos olen turhauttava, mutta eilen tein kaikkee hassusöpöö ja tänään näin pellollisen hevosia, sekä olen kaksi päivää polkenut veljeni äijä-fillarilla, joten hihittelen mieluummin tässä vain itsekseni jos sopii

  13. ketoharju Kirjoittaa:

    where is home? http://www.youtube.com/watch?v=3m6dV7Xo3Vc

  14. Iita Kirjoittaa:

    PIdän alun pohdinnasta minkä kaiken maalainen hän on :>

Jätä vastaus