Sekava sananen saanen

Pek Güzel Şeyler: Flickr Favorileri vol.10

butterfly

Sanotaan, ettei uusia värejä voi luoda.

Höpsis.

Minä nään paljon asioita väreinä. Olotilan tapaiset sotku-fiilikset on  minulta kysyttäessä värejä.

Jos kysyt, että noh, minkä värinen tämä sitten on, niin minä en vastaa. Se on väri, ei sana. Jos pyydät maalaamaan sen värin, niin en maalaisi, koska se on väri, ei maalia.

Joskus väri voi olla iloinen tai vaikka synkkä, mutta harvemmin. Se on vain mielessä oleva väri, sanoisin.

Vain vaaleanruskeita asioita pystyn nimeämään. Se on ainoa sana-väri. Samuel on vaaleanruskea, samoin kahvilat ja kissanturkki. Nämä eivät kuitenkaan ole sitä yksistään. Kahvilat ovat syvemmän värisiä ja Samuelissa on eloisaakin väriä. Kissakaan ei ole tylsä ja lavea.

Tänään talutin pyörän pihasta niin kauaksi, että rakennus jäi puun taakse. Sitten vasta pysähdyin vetämään takin vetoketjun kiinni ja heitin jalan tarakan (tai ritsan) yli. Ihan kuin ikkunasta nyt kukaan olisi katsonutkaan, mutta niin minä tein.

Itketti. Teki mieli itkeä uupumusta, mutta alitajuntainen hyvä olo tökki puupalikkana, halkona, kaihoa niin, että poljinkin silmät tyynenä.

Ajattelin vain piiloutua ja käpertyä pois.

Tarjottaessa mietin ottaisinko kahvia ja sitten pelaisin nukkumatta koko loppu illan-yön-aamun Simssiä. Latasin asioitakin siihen.

Viikko lomaa ja läksyjä en hoitanut tai mitään ikuisuusrästipiirroksista.

Otin leivänkin teeni kanssa, vaikka seisoin keittiössä inhoten.

Mietin sanoja eilen. Miten itse asiassa muutkin kuin minä muodostavat täällä huvittavia verbejä. Onko se sittenkin murretta, että joku teppuuttelee hitaasti tiellä tai kilkuuttelloo astioita. Varsinkin kaikki k-alkuiset tekemiset. Tulee tilanne-kohtaisia sanoja, en oikein keksi teille esimerkkejä. Vaikka kipsutella sievin askelin kengät kopisten.

Hah, minulle sanottiin tuosta. Kun sanon, että en tiedä tai keksi, mutta kumminkin kerron sitten jotain.

Eilen poltin kynttilöitä ja nyt taas. Se on hyvä.

Kerroin olevani äärirajaton. Sanoin, että muuttuva väri tai sellainen. Kun jos pyydetään kertomaan itsestäni niin en tiedä. Oli kuulemma hieno sanavalinta.

Vastaukseksi sanottiin, että pohtiva ihminen ei pysty kertomaan itsestään. Selainen, joka ei pohdi vain latelee kolme kuvaavaa adjektiivia pyydettäessä.

Kun itsestäni kertoessa kerroin, että ajattelin laittaa yhteiseen kassaan varastetut rahat, joita en ollut vienyt ja jota en iknä ollut käyttänyt, mutta jonne en kuitenkaan laittanut mitään, koska ei minulla ollut, sanottiin että hyvä. Silloin oloni oli orpo. Kerrotiin se sama, mikä monta kertaa ennenkin. Että ei minun rahojani sille kuuluisikaan laittaa jossen ollut mitään vienyt ja, että varas ei oppisi jos joku muu korjaisi töppäykset. En minä noin ajattele. Ajattelenko lainkaan? Ystäväni on se, joka syyttömänä ajattelee myös laittavansa varastetut rahat kuppiin. Sieluntoveri. Muut sanovat sinisilmäisyydeksi ja sellaiseksi. Ettei tuolla tavalla pärjää elämässä.

Niin ja se Pasi-paloittelumurhaaja-kukalie, joka sai vankilasta lomaa ja karkasi. ”Miksi niille annetaan ylipäätään lomaa!” Kuulkaa screw  you. Oikeasti. Suututtaa. Ne siellä vankilassa on ihmisiä ja jos minä perustan vankilan, niin sen näätte, että nehän saa sieltä lomaa aivan varmasti. Turha odottaa muuta.

Paljon tuli hyviä ajatuksia ja sanoja. Kun sanon toivovani olevani sydämellisempi koulussa kysytään salliiko ympäristö sen. Totta. Koulu ei ole hyvä, lämmin, rakastava tai turvallinen. Ei siellä olla pyyteettöömiä ja sydämellisiä.

Oloni oli äärirajaton useasti sen 45 minuutin aikana. Takkuilin paljon sanoissani. Päässäni oli mielikuvia väreistä. Ehdottettiin ensi kerraksi lisää sanojen tuottoa. Piirtäkin sai vai miten se meni. Aiheena tavoitteet. Mokoma. Pisti hankalaksi.  Silti tämä oli elämässäni ensimmäin kerta kun uudelleen ja uudelleen leviävä äärirajattomuus nähtiin ja minä tunsin sen. Ei vain levinnyt ja hajonnut, vaikka se tekee sen lempeästi, vaan tunsin sen ja olo oli tanssi. Toinen sanoo paljon niitä hyviä ajatuksia ja sanoja ja äärirajattomuus saa kuvailuja.

Olo itsessäni ja maailmassa on kotoinen.

Hyvä. Pidän nykyisin paljon sen merkityksestä. Ei sillä tavoin, että joku on hyvä ja toinen huono taidoiltaan. Tai että toinen on hyvä ja toinen paha. Sillä tavalla, että vaikka olo on hyvä. Levollinen ja muuta. Hyvä.

Ja niin. Sytytän kynttilät, lumoudun niistä ja juon toisenkin kupin teetä, joka on kovin hurmaavaa.

Loppu illan olen olematta, huomenna tehnen läksyjä tai luen kirjaa. Menen tallille ja sitten joku minut hakee toiseen taloon. Mietin tavoitteitani. Perjantaina nään halattavia asioita.

Huoneessani on dinosaurus-verhot ja koira-matto. Se saa hymyilemään.

Lisäksi olen myös mieltynyt aatokseen, että jos nimeni olisi jokin muu, niin se saattaisi olla Rasmus.

voi pojat

Tags: , , , , , ,

11 kommenttia - “Sekava sananen saanen”

  1. närhi Kirjoittaa:

    Mulle on olemassa sellainen verbi kuin kölliä. Se tarkoittaa sitä kun jää viikonloppuaamuna herättyään vielä sänkyyn puolinukkumaan
    Ja jos vaikka ostoskorissa on jotain tahmeaa, niin se kori on mähmänen. Ois kiva jos kertosit lisää vaihtoehtosanojasi :3

  2. Iita Kirjoittaa:

    Meilläkin voi kölliä kun vain heittää pitkälleen. Se on kyllä totta vie sunnuntai-tekemistä! Myöskin itse assosioin siihen herkästi voipuneen isovanhemman ja nuoren lapsenlapsen päiväuni-mielessä.
    Hm, voisin olla vaikka viikon korvat höröllä ja kirjoittaa ylös hupsut lausahdukset ja koota ne sitten näytille :-)

  3. Elmeri Kirjoittaa:

    Mulle kölliminen on sitä, et makoilee vaik sohvalla jonkun kivan tyypin kanssa (ihan platonisestikin) ;–) Toki voi kölliä yksikseenkin.
    Mähmäinen on kans tuttu! Tai lähinnä kantasana mähmä. Se on nimenomaan (harmahtavaa?) tahmaa.

  4. PikkuPikachu Kirjoittaa:

    Joo iteki aina kehittelen uusia outoja sanoja niin pitää erikseen selittää muille että mitä tarkotin… :D

  5. Iita Kirjoittaa:

    Sanat on niin vinkeitä ah voihan <3
    Kivaa, että voi vaan väännellä suuntaan ja luoda jotain olematonta.

  6. Leena Kirjoittaa:

    Oi, tutustu savolaisiin! Ei verbiä ilman kuvausta: nukkua körötellään, polttaa pössytellään, tulla jolkutellaan, mennä hölkytellään… Ranskan kielessä on ilmiölle oma kieliopillinen vastine. Kuulemma.

  7. Iita Kirjoittaa:

    Nukkua körötellään! Ai jonku pärinävehkeen kyyhissä? Eri metkaa.
    Ranskan kielessä on vähitään sata monta vastinetta ym härpäkettä, jotka eivät saletisti ikinä selkiydy edes ranskalaisille!

  8. Hoh-hoijaa Kirjoittaa:

    Ihan kivaa naiivia tajunnanvirtaa, kuten teini-ikäisellä pitääkin olla. Pakko kuitenkin kommentoida tuosta paloittelumurhaajasta, koska se pisti pahasti silmään. Miksi hänelle pitäisi antaa lomaa? Miksi hänellä pitäisi enää olla oikeuksia yleensäkään mihinkään? Jos joku on niin paha, että katsoo olevansa oikeutettu riistämään hengen joltain toiselta ihmiseltä, miksi tälle henkilölle pitäisi enää päteä samat oikeudet vapauteen tai lomaan, kuten muille ihmisille tai vähäisemmästä rikoksesta tuomituille? Hengenriiston, vieläpä niinkin julman kuin tässä tapauksessa, tulisi merkitä vähintään elinkautista vankeutta tekijälle. Kyllä, hän on ihminen, mutta teoilla on seuraukset. Ko. henkilö on vieläpä todettu syyntakeiseksi, joten sekin lieventävä asianhaara on invalidi.

    En ole talio-periaatteen kannattaja, mutta mielestäni julmista teoista täytyy saada ankara rangaistus. Tälläkin paloittelumurhaajalla oli mahdollisuus yhtäläisiin oikeuksiin kuin muillakin ihmisillä, mutta hän menetti osan omistaan murhaamalla ja paloittelemalla toisen. Hänen ei tulisi olla enää oikeutettu lomaan tai vankilan ulkopuoliseen elämään ylipäätään, koska on osoittanut olevansa kykenemätön kunnioittamaan ihmisoikeusjulistuksessakin nimettyjä vapausoikeuksia: henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa sekä oikeutta elämään.

  9. Iita Kirjoittaa:

    Otappa unistä höpinää vastaukseksi:
    Hm, sanomasi ajatus, että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, mutta niitä voi menettää omilla valinnoillaan ja toimillaan on nyökkäyksen saava.
    Minua suututtti, kun opettaja koulussa sanoi, että jotkut meidän luokastamme katsoo olevansa niin etuoikeutettuja, ettei tarvitse tehdä läksyjä, jotka on kaikille annettu. Ei herran aika, ei kukaan luullut olevansa toisten yläpuolella, vaan tässä tapauksessa ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa tehdä niitä läksyjä. Kovin hölmöä takertua yhteen sanaan kommentissasi, jota vältämättä ei tarkoitettu edes huomioitavaksi varsinkaan tähän tapaan, kun merkityksiä on monia ja muuta, mutta tuo, että joku katsoo olevansa oikeutettu johonkin.
    Mulle kuolema on haastava asia ja elämä arvostettavempia asioita maailmassa. Heitän huolettomasti asioita ilmaan, sillä tiedän niiden jäävän muutosta tavoittamattomiksi heitoiksi. En hae päättäjäksi, koska en tahdo todella päättää, vaan olla mieluummin se heittäjä.
    Rasittaa ajatus, että kun joku tekee pahaa, niin asia on sillä bueno, että tehdään hänelle sitten jotain pahaa. Mitä pahantekijöille sitten olisi tehtävä, vai? Rapsuttaa korvan takaa ja hymyillä? Ei, en tiedä. Olen miettinyt vankiloita. Mihin niillä pyritään. Kenet se parantaa tai mitä hyvittää. Se, että joku tapetaan on perseestä. Se, että tappaja jatkaa vihelleen kävelyään on perseestä. Se, että hänet ”tapetaan” kahdeksitoista vuodeksi jättäen ruumis eloon on perseestä. Hm, se mikä minua risoo ja surettaa on yli päänsä elämän rajoittaminen.

  10. Hei taas Kirjoittaa:

    Tuo esimerkkisi oikeudesta on ymmärrettävä, mutta noin en sitä tarkoittanut. Oikeuden voi ymmärtää monella tavalla, kunhan tajuaa eron oikeuden ja mahdollisuuden/vaihtoehdon välillä. Tuossa esimerkissäsi näkyy ehkä enemmänkin se, että teillä on opiskelijoilla on vaihtoehtoina joko tehdä läksyt tai olla tekemättä niitä. Teillä on mahdollisuus valita joko-tai.
    Oikeuksien, kuten niiden joihin aiemmissa viesteissäni viittasin, taas voi ajatella kuuluvan kaikille yhtäläisesti ainakin teoriassa.
    Esim. jokaisella ihmisellä on oikeus elää ja jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. On sitten taas eri asia toteutuvatko nämä oikeudet vai eivät, mutta lähtökohtaisesti ihmisillä on oikeuksia, kuten oikeus sanan- ja mielipiteenvapauteen.
    Ajattelin sitä, että murhan tehdessään, tekijällä on ollut pakko ajatella, että hänellä on ensinnäkin oikeus kajota toiseen ihmiseen ja toiseksi riistää häneltä elämä. Nyt ei voi puhua vaihtoehdosta, koska murha on niin tuomittava teko, että sitä ei voi ajatella vaihtoehtona tai mahdollisuutena, vaan riistämisenä toisen ihmisen oikeuden elämään. Oikeuden loukkaamisen on oltava tuomittava teko, koska ilman tuomiota kenelläkään ei voi olla enää mitään oikeuksia eikä yhteiskunta voi sellaisenaan toimia. Koska murhaaja ei kunnioita toisten oikeuksia, on hänenkin oikeuksiaan rajoitettava, eli hänen oikeutensa vapauteen poistetaan.

    Ymmärrän kyllä, että tuo alkuperäinen merkintäsi oli vain heitto ja ajatuksena kehittelemätön :) nämä ovat vaikeita asioita, mutta tärkeintä on, että niitä ajattelee. On totta, että vankeusrangaistukset eivät välttämättä ole se parhain taikka se tehokkain tapa ratkaista näitä asioita, mutta tällä hetkellä (kuten ei varmaan koskaan aikaisemminkaan) mitään muuta ratkaisukeinoa ei ole. Toki olisi hienoa elää utopiassa, missä kaikki olisi seesteistä, virheistä opittaisiin puhumalla, kenenkään vapautta ei tarvitsisi rajoittaa eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi, mutta valitettavasti näin ei ole. Periaatteessa ihmisoikeuksien tulisi taata meille tämä utopia, mutta käytännössähän näin ei tapahdu, koska aina tulee olemaan niitä, jotka kyseenalaistavat nämä ihmisten perusoikeudet ja kokevat saavansa puuttua niihin.

    Ehkä se, minkä vankilatuomiot saavat aikaan on syyllisten reflektio omasta teostaan. Se ei hyvitä mitään, ei ainakaan uhrille, mutta se on oma oikeusjärjestelmänsä. Teosta on pakko johtua aina myös seuraus ja valitettavasti se äärimmäisissä tapauksissa on tuo elämän rajoittaminen. Silti on kuitenkin päivänselvää, että jokainen ihminen, joka ryhtyy noin karmivaan tekoon on tietoinen siitä, että hänen toimittuaan näin muu yhteiskunta on oikeutettu rajoittamaan hänen vapauksiaan ja elämäänsä, koska kaikkea ei voi saada.

    Oli mielenkiintoista ”keskustella” kanssasi. Eettisiin kysymyksiin ei useimmiten ole oikeita tai vääriä vastauksia, on vain keskustelujen ja kokemusten pohjalta syntyneitä tienviittoja jotka muuttuvat ja kehittyvät yhdessä ajan kanssa. Ehkä tulevaisuudessa tällaisiinkin tilanteisiin on löydetty toimivampia ratkaisuja :)

  11. Iita Kirjoittaa:

    Jep, minä kiitän kommenteistasi! :-)

Jätä vastaus