Lohikäärmelimbo

Minä tahdon opiskella, kuunnella ja lukea, mutta en muistaa. Nokan eteen työntämänne kokeet ja testit ovat vastenmielisiä.

Päättötodistukseni keskiarvo oli jotain ja välitodistukseni keskiarvo kuta kuinkin sitä samaa jotain. Hieno homma, sanotte. Lisää töitä vaan, sanotte. Jatka samaan malliin, sanotte. Mihin malliin muka häh.

Minä en osaa mitään. Asenteeni takaa sen, etten koskaan opikkaan.

Sain sivullisen tunnesanastoa. Tai oikeastaan 5 sivullista. Nauran lämpimästi itselleni. Olo on samanlainen kuin katkaisuhoidon potilailla, jotka saavat lapulle piirrettyjä naamoja, joista voivat valita miltä tuntuu.

Ratsastustunnilla hevonen säikkyy kerta kerran perään. Ei haittaa. Se ei ole ilkeä hevonen, sitä vain pelottaa.

Illalla otan vaatteet pois. Tahtoisin vain lukea kirjoja ja pitää pään tyynyä vasten.

Nukun pommiin.

Juon kahvia.

Turha pelätä huomista, ei sitä koskaan tavoiteta.

Aika lempparilaulu muuten.

Tags: , , , , , , ,

20 kommenttia - “Lohikäärmelimbo”

  1. Kops Kirjoittaa:

    Leukani loksahti auki, kun sanoit, että he ovat läpikotaisin miehiä/naisia, jotka eivät ole kyseenalaistaneet sitä, vaan uskoneet vain muita.
    Olen niin eri mieltä tästä, pöyristyttää tuollainen ajatus. Vähän sama kuin sanoisin, että ”kaikki tykkäävät appelsiinimehusta. He jotka eivät tykkää, ovat väärässä tai vaan valehtelevat.”
    Vaikka itse olen lapsena leikkinyt poikien leluilla, pukeudun joskus miesten osastolla oleviin vaatteisiin ja teen muuta, jotka mielletään vastakkaisen sukupuolen edustajaksi, olen nainen. Pidän sukupuolestani, johon synnyin. Onko se liian mahdoton ajatus, että joku voisi vain olla ok sen kanssa?

  2. Iita Kirjoittaa:

    Eipäs, kun ne jotka ei tykkää appelsiinimehusta, ei tykkää siitä, vaan jostain muusta enempi, ja appelsiinimehufanit ajattelee omenamehufanien höpsöilevän ja toiste päin. Omenamehufanit on tyytyväisiä omenamehuun ja niille on OK juoda sitä ja appelsiinimehunjuojilla se on appelsiinimehu, joka on ok juttu, koska kaikki tykkää appelsiinimehusta ja ne on siihen tyytyväisiä

  3. päärynämehu Kirjoittaa:

    lohikäärme! olisin sanonut dinosaurus :>
    kuule huvittaisiko linkata vaikka 5 lempparibiisiäsi? tuo terrorvision inspiroi :)

  4. Wispie Kirjoittaa:

    Denver, the last dinosaur :DD

    Mun on vaikea ymmärtää tätä:
    ”Läpikotaisia miehiä ja naisia ovat ne, jotka eivät ole ikinä jaksaneet kyseenalaistaa toisten lausuntoja”
    Mä en koe, että joku ulkopuolinen taho on määrittänyt mun sukupuolen, enkä koe tarpeelliseksi kyseenalaistaa omaa määritelmääni. Mulle on ihan sama, vastaanko mä muiden käsitelmää tietystä sukupuolesta. Se mitä joskus lapsena todettiin sukupuolesta ei tarkota, että joku kätilö ois päättänyt roolin mulle loppuelämäksi, vaan se tarkoittaa mulle vain että tämmöset värkit täällä nyt on. Vähän kuin että tällä nyt sattuu olemaan punaiset hiukset. Fyysinen olemus joka tietysti vaikuttaa mun elämään, samalla tavalla kuin yleensä oma ulkonäkö ja keho vaikuttaa elämään. Eikä mun tarvitse kyseenalaistaa sitä minkä väriset hiuksetkaan mulla on. Eikö sukupuoli voi olla vain fyysinen ominaisuus?

  5. Iita Kirjoittaa:

    Dinot onkin veikeämpiä!

    Päärynämehu: Olen loopannut nyt reikä päässä kahta biisiä, joista toinen on juurikin tuo Terrorvisionin Josephine ja toinen puolestaan Sonata Arctican I have a right . Se tuli kerran vahingossa radiossa. Olen soittanut myös paljon Wolfmotheria, jolta voisin mainita vaikka White featherin .
    Rob Zombien Gingganggongdongjotain on soinut paljon ja Neljän Ruusun Juppihippipunkkariin tulin myös jokseenkin ihastuneeksi. Oon soittanut animetunnareita, räppiä ja pilipalikakkaa, mut yksittäisenä voisin heittää vielä Against Me!:n Fuckmylife666 , koska voi juku minkä nimen ovat biisille pistäneet :D

    Wispie: Ois sinänsä aika hienoo jos sukupuoli pystyis oleen vaan fyysinen ominaisuus, mut sillä on vähintään kolme ulottuvuutta (psyykkinen ja sosiaalinen) ja about aina ihmiset tulee täyttäneeks ne kaikki ulottuvuudelta yksilön fyysisellä ilmenemisellä tältä itseltään kysymättä. Eri ihmisillä saatta kyllä painottua vain yksi sukupuolen osa-alueista, jolloin muut osa-alueet ajautuu jokseenkin yhdentekeviksi ja plaaplaa, mut jollekkin hiustenkin väri luo identiteettiä ja niihin isketty shokkipunainen voi ilmentää jotain oleellisempaa kuin alkuperänen blondi.

  6. Mikko Kirjoittaa:

    Sukupuolikeskusteluissa on aina hyvä muistaa, että on ihmisiä, jotka syntyvät sukupuolettomia, ja ihmisiä, jotka syntyvät niin, että heissä on kummallekin sukupuolelle tyypillisiä fyysisiä ominaisuuksia ja että heidät.

    Ja kun olen tässä lukenut Uskonnot antiikin Roomassa -kirjaa, niin siinä on mainittu miten tabu sukupuoli on ollut ja miten tärkeää on ollut, että naisen ja miehen välistä rajaa ei yritetä ”sekoittaa” tai ylittää. Joitakin keisareita on mustamaalattu jälkeenpäin transvestiiteiksi (ja osa heistä onkin sitä ollut) ja sukupuolettomana syntynyt lapsi on ollut kosto jumalilta ja lapsi on pitänyt tappaa muiden Isistä lepyttelevien toimien ohella. Jotenkin se minusta kertoo todella hyvin siitä taustasta, mihin meidän oma kulttuurimme ja siitä opitut näkökulmat perustuvat sukupuoliasioissakin. Ja jo kielikin asettaa kategoriat (japanissa miehillä ja naisilla on eri sana ”minälle”, mikä on hiukan kammottavaa).

    Tietenkin itse näen myös tämän asian nykyään tästä näkökulmasta, kun olen alkanut miettimään omaa sukupuoltani ja havainnut ristiriidan ja siksi kiinnitän siihen nykyään tarkemmin huomiota, kun olen sitä vihdoinkin oppinut tajuamaan paremmin. Sen takia olikin ihan virkistävää lukea sukupuoliasioista enemmän tietävältä, että sukupuolikokemuksessa on tosiaan ainakin nuo kolme osaa, joista kehollisuus on itselleni aina ollut tietyllä tapaa tutkimaton ja olen kokenut sen takia kokenut toisinaan olevani jälkeenjäänyt (huono itsetunto on huono itsetunto).

    Tosta kommentista voi sitten jokainen punaisen langan poimia, jos sellaisen löytää.

    Niin ja tietäminen, oppiminen ja kaikki se. Hassisen Koneen Olen toki, vain sen tiedän -kappale on siihen aika hyvä terapiakappale ja ainakin jonkinlainen näkökulma.

  7. suovi Kirjoittaa:

    Mun sukupuolta ei ole määrittänyt kenenkään ihmisen mielipide vaan biologia (joka vähemmän yllättäen vaikuttaa fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös psyykkisiin, haluaa sitä myöntää tai ei). Koen olevani ”läpikotainen nainen” samalla tavalla kuin olen läpikotaisesti vaaleahiuksinen, koska ihmiset ja eläimet nyt vain sattuvat syntymään tietynlaisiksi. Eikä kukaan koskaan ole täysin tyytyväinen siihen kuoreen johon sattuu syntymään, mutta jotkut aikuistuu ja oppii hyväksymään sen.

    Se, että oletat naisten olevan tietynlaisia, johtuu ihan omasta ajatusmaailmastasi. Lapselle voi toki yhteiskunta selittää että tyttöjen on pakko leikkiä barbeilla ja pukeutua mekkoihin, mutta siinä vaiheessa kun ihminen kasvaa ja oppii vähän enemmän, pitäisi jo tajuta että ”hei, mä voin olla nainen mutta pukeutua silti miten haluan jos haluan eikä mun tarvi välittää muiden mielipiteistä!”

    Ahdasmielistä ajatella, ettei naisena voisi olla muuta kuin geneerinen kaunotar. Tai vaikka olisi geneerinen kaunotar, niin mitä pahaa siinäkään on?

  8. Iita Kirjoittaa:

    Mikko: Kertomasi antiikin Roomasta on mulle ihan uutta. Oikeestaan kaikki vanhan ajan suhtautuminen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan on kiinnostanu mua aina, mut oon ajatellut ettei siitä löydy tietoa, kun niistä porukoista kukaan ei osannut edes kirjoittaa, niin en oo jaksanut ees googlettaa. Toi on tosi mielenkiintosta.
    Punaista lankaa ei oo pakko repiä esiin jos tuntuu paremmalta antaa sen olla kaiken alla tai antaa sen kadota kokonaan. On asiat sanomisen arvoisia muutenkin.
    Tykkäsin hirveesti Hassisen koneen laulun lyriikoista!

    Suovi ja kaikki muut tulevat ja menneet komppaavat kommentoijat: Totta puhuakseni en ymmärrä mitä helvettiä teille vastaisin.

    Ihminen voi olla jo toinen jalka haudassa ja silti niin transqueerandrogyyni kuin ikinä kukaan voi olla. Tai sitten ei. Tai sitten voi.
    Voi olla nainen ja pukeutua miten haluaa. Voi olla mies ja pukeutua miten haluaa. Voi olla jotain muuta ja pukeutua miten haluaa.
    Yksilö itsensä seurassa voi olla rauhallisin mielin, mutta hänen ei anneta. Ihan tosi.
    Nään ihmisten sanovan, ettei voi olla muuta kuin cis-sukupuolinen. Että muut ovat ajatusvammaisia pässejä, jotka ajattelevat mysogynisesti ja ovat täynnä itsevihaa ja haluavat muuttaa muut samanalaiseksi.
    Koen ahdasmielisenä sen, että ajattelet minun ajattelevan naisista ahdasmielisesti. Teillä on väärä ajattelija ja ajatuksen kohde etsittynä.

  9. Truu Kirjoittaa:

    Mun mielestä on ihan sama, että kokeeko itsensä sukupuolettomaksi, naiseksi, mieheksi tai miksi tahansa, mut mun mielestä on vähän rumaa sanoa että olisipa mulla syöpä, kun maailmalla on ihmisiä joilla se oikeasti on ja he tosissaan joutuvat sen asian kanssa elämään :/

    Miksi moinen vertaus edes? Tahtoisin nyt hieman syvällisemmän analyysin kommenttiin :D

    Ajattelitko, että jos sanot että sinulla on syöpä, niin ihmiset jättäisivät ahdasmielisyytensä ja alkaisivat säälimään sinua?

    Ymmärrän kyllä että pienellä paikkakunnalla ihmiset on vielä ahdasmielisiä ja joudut usein painimaan ymmärtämättömyyden kanssa ja se turhauttaa, mutta ei silti kannata toivoa syöpää itselleen..

  10. Skjere Kirjoittaa:

    Onko rumempaa sanoa, että toivoisi että on syöpä, kuin että on vaikkapa masentunut eikä sitä oteta tosissaan kun ei ole nimenomaan joku syöpä, jonka kaikki ottavat tosissaan. Ja silti masennus voi yhtä vahvasti viedä hengen. Itsekin mietin asiaa aiemmin, mutta lopulta en näe asian ilmaisussa pahaa.

    suovi: ”Mun sukupuolta ei ole määrittänyt kenenkään ihmisen mielipide vaan biologia” > ”Ahdasmielistä ajatella, ettei naisena voisi olla muuta kuin geneerinen kaunotar.” ? Etkö näe, että olet itse ahdasmielinen? On vain hienoa, jos itse koet kuuluvasi siihen sukupuoliryhmään, johon sinut on syntymässäsi määritelty. Etpähän joudu kärsimään samanlaisista asioista kuin trans*ihmiset.

    Sitä minä en ymmärrä, että kun Suomessakin on varta vasten sukupuoliristiriitaa kokevien ihmisten poliklinikoita Tampereella ja Helsingissä, niissä on jopa ruuhkaa, ja paikkojen lääkärit ovat todella hyvin koulutettuja, niin silti joillakin on pokkaa tulla määrittelemään toisen sukupuoli tämän puolesta. Jos sukupuoli olisikin niin yksinkertainen ja mustavalkoinen asia, niin miksi olen käynyt n. vuoden tutkintakäynneillä, jotka ovat johtaneet neljän sairaalan työntekijän (lääkäreitä/sosiaalityöntekijä/psykologi) lausuntoon siitä, että olen transsukupuolinen. Edes kaikki vahvasti sukupuoliristiriitaa kokevat eivät saa lausuntoa ja lähetettä jatkohoitoihin. Se ei ole mikään asia jota jaellaan tarjottimelta jokaiselle joka haluaa. Sukupuolenkorjausprosessissa tapahtuu hurjana loppuelämäänkin vaikuttavia asioita. Luulevatko sukupuolen moninaisuutta kieltävät ihmiset, että hormonihoitoihin, masektomiaan ja sukuelinkirurgiaan annettaisiin lupa, jos taustalla ei olisi kunnollisia, tutkittuja todisteita sukupuoliristiriidan olemassaolosta? Mielestäni on aika päätöntä, että kouluja käyneet asiantuntijat olisivatkin väärässä sukupuolen moninaisuudesta, kun taas koskaan sukupuoliristiriitaa kokemattomat ihmiset voisivat olla oikeassa tietämättä aiheesta paljoa lainkaan.

    Sitäkään en ymmärrä, että vaikka valtaosa trans*ihmisistä eivät puutu cis-sukupuolisten tuntemuksiin omasta sukupuolestaan, niin joillakin cis-sukupuolisilla on pakottava tarve tulla osoittelemaan trans*ihmisten haaruksia ja julkistaa näille että heidän näkemyksensä itsestään on ihan väärä.

    ”mutta siinä vaiheessa kun ihminen kasvaa ja oppii vähän enemmän, pitäisi jo tajuta että “hei, mä voin olla nainen mutta pukeutua silti miten haluan jos haluan eikä mun tarvi välittää muiden mielipiteistä!”” Tajuatko edes, että transsukupuolisuuteen liittyvä kokemus on tuollaisen ulottumattomissa? Otetaan raisu esimerkki, josta kuitenkin tulee sanomista, mutta en osaa muulla tavoin tätä tuoda esille: sanoisitko syömishäiriöstä kärsivälle ihmiselle, että ”kuvittele vain, että olet sopivanpainoinen ja kaikki on hyvin”? Tuskin. Se luultavasti vain pahentaisi kyseisen henkilön oloa.

    Sarjakuva on sarjakuvaa, mietteet on mietteitä. Kaiken ottaminen kirjaimellisen vakavasti ja siitä herneen nenään vetäminen surettaa paitsi itseään, myös muita. Tämäkin tosin meni vähän aiheen sivusta ranttaamiseksi, mutta haluan vähän herätellä kommentoijien ja mahdollisten kommentoijien ajatuksia.

  11. Iita Kirjoittaa:

    Truu: Käytin syöpä-sanaa diagnoosina. Sillä kuitataan kaikki oireet tai siis meinaan jos sanot, että on kurkkukipee, niin google tai kaveri virnistää, et joo se on sit kurkkusyöpä. Semmosen random sekopäisyyden sijaan ois ihan jees jos ois vaan vaik yks uloke kasvaas keskeltä ottaa ja sit sen vaa vois leikkaa irti ja se ois siinä.

    Skjere: Sivusta ja aiheesta ranttaus on sallittua. Sun kommentteja on kiva lukea.

    Tahtoisin ohi mennen huomauttaa, että tässä merkinnässä on jota kuinkin 5 ruutua 17 sijaan, jotka koskevat sukupuoli-identiteettiä, vaikka se eniten kielen kantoja kirvoittaakin, koska en tiedä miten laajasti näätte yhden esiin ponkaisevan aiheen peittävän kaiken muun myös alleen.

  12. PikkuPikachu Kirjoittaa:

    Itse olin kai onnellisessa asemassa, koska sain lapsena olla periaatteessa kuka halusin. Toki päiväkodin työntekijöille (en halua käyttää sanaa \täti\) olin tyttö ja leikin tyttöjen kanssa ja se oli mulle ookoo. Mutta VAPAA-AJALLA olin poika. Periaatteessa. Leikin veljeni kavereitten kanssa, joista suurin osa oli poikia. Veljeni kanssa leikimme barbeilla ja leegoilla. Legendaarisimmat leikit olivat Piip Hiirelän seikkailut, jossa barbitkin olivat mukana, sekä Leegorallit johon ite rakensimme autot, -tietysti leegoista

    Nyt olen minä. Luulenpa että olen tyttö. Varmaa on, ettäjos tulevaisuudessa saan joskus lapsia, haluan antaa heille mahdollisuuden olla kuka vaan
    Toivottavasti yhteiskuntamme muuttuu ja ahtaista sukupuoliroolituksista päästään eroon!

  13. Brienne Kirjoittaa:

    On aina rumaa puuttua toisten ihmisten sukupuolikokemukseen negatiivisella tavalla. Ihminen on mitä on. Se että on trans ei tarkoita että olisi jotenkin väärä tai virheellinen, eikä se todellakaan ole asia, joka pitäisi ”korjata” asennetta muuttamalla. Toisilla taas käy sikäli tuuri, että psyykkinen kokemus omasta sukupuolesta vastaa biologian suomia värkkejä, eikä se tee näistä ihmisistä mitenkään tyhmempiä, pinnallisempia tai massa-aivoja, jotka eivät tajua kyseenalaistaa yhteiskunnan tarjoamia sukupuolirooleja ja -jaotteluja. Itse toivoisin, että ihmiset voisivat hillitä toistensa lokeroimista ja antaa jokaisen olla oma itsensä. Sukupuoli on yksi piirre ihmisessä, ei mikään kaikenkattava kattomäärittely joka ohjaa jokaista ajatusta ja tekoa. Jos vaan oltaisiin rauhassa ja tykättäisiin toisistamme ja rakastettaisiin sen perusteella mitä ollaan eikä sen perusteella, mitä jonkun lokeron otsikon mukaan pitäisi olla?
    Sarjakuva on sarjakuvaa ja mietteet on mietteitä, mutta kun niitä nettiin iskee, ne voivat herättää kaikenlaista keskustelua. Arat aiheet erityisesti. Hyvä että piirrät ja kirjoitat myös niistä. Siinä tehdessä vain ottaa sen riskin, että jotkut ovat eri mieltä, monet hyvässä hengessä ja jotkut eivät. Ihanaa, että on tyyppejä, jotka silti uskaltavat.
    Luulen ymmärtäväni aika hyvin, mitä tuolla ”syöpätoiveella” tarkoitit. Mutta silti kannattaa tällaisten asioiden kanssa olla aika tarkkana, varsinkin jos niistä puhuu netissä ym. julkimestoilla. Nuoren ihmisen syöpä ei ole kaunista katseltavaa (no ei tietenkään vanhankaan!). Sen mukanaantuoma tuska on erilaista kuin luokittelemattomampien kipujen ahdistus, mutta silti aika kamalaa.

  14. Hemuli Kirjoittaa:

    Pitkään on minulla tehnyt mieli kommentoida uudestaan ja nyt aion sen vihdoin tehdä! Aluksi, voin myöntää sen verran, että en tiedä transsukupuolisuudesta paljon, joten en osaa asettua asemaasi ja ymmärtää tätä merkintää varmaan juuri niin kuin pitäisi, mutta yritän ainakin :D
    Olen samaa mieltä, että lapsen pitäisi itse saada muodostettua mielipiteensä, oli kyse sitten siitä että onko nyt tyttö vai poika (tai kumpikaan) tai sitten siitä uskoako nyt jumalaan vai ei. Epäreilu fakta on vain se, että ihmisten jakaminen miehiin ja naisiin on ollut niin kauan osa yhteiskuntaamme, että lapsen kasvatus ”sukupuolettomana” (keksikää joku minua viisaampi tuohon parempi sana) on, tai ainakin luulisin sen olevan, äärimmäisen hankalaa. ”Tyttö vai poika?” kysymyksiä vaan tuputetaan niin joka tuutista kaikessa mahdollisessa. Jo ennen vauvan syntymää sukulaiset kyselevät, että pitääkö ostaa lahjaksi vaaleanpunaisia vai sinisiä vaatteita, ja auta armias jos Petterille annetaankin lahjaksi mollamaija auton sijasta. Jos jotkut rohkeat vanhemmat päättävät, että haluavat lapsensa itse päättää sukupuolensa, niin varmasti tulee osaksi oudoksuvia katseita ja paheksuntaa. Mutta tämän kaiken sinä varmasti jo tiesit, yritän tässä vain sanoa, että eihän tämä missään tapauksessa ole oikein, mutta… ei sille vain yksinkertaisesti mahda mitään. Olisi mahtavaa, jos lapsi saisi rauhassa kasvaa ja sitten pitkän pohdiskelun ja itsetutkinnan jälkeen päättää että ”mikä” on, mutta miesten ja naisten stereotypiat ovat valtautuneet niin kaikkialle, että se on vain perhanan hankalaa. Ala-asteella oleva lapsi tuskin on vielä tarpeeksi varttunut tekemään noin suuren päätöksen, varsinkin jos joutuu sukupuolettomuudestaan kiusaamisen kohteeksi. Pointti tällä sekavalla tekstillä nyt vain oli, että ei se ole pelkästään vanhempien harteilla se lapsen kasvattaminen tiettynä sukupuolena, yhteiskunta nyt on vain hieman mätä. Se joka tajuaa ajatukseni ytimen tuosta sekamelskasta ansaitsee aplodit, en mitenkään yritä vähätellä kenenkään mielipidettä, halusin vain tuoda oman mielipiteeni esille sukupuolettomana kasvattamisesta mutta en missään nimessä väitä että juuri minun mielipiteeni on oikea.
    Tuo ”Läpikotaisia…” ruutu vain särähtää korvaan, vaikka kuinka yritän lukea kommentit ja ymmärtää. On tottakai selvää, että sarjakuvassa mielipiteet saattavat tulla esiin kärjistettyinä. Itse tunnen itseni läpikotaisesti naiseksi ja minä olen kyllä miettinyt tätä asiaa ja stereotypioita, joihin minun joidenkin ihmisten takia tulisi mahtua ja minä vähän…närkästyin, kun luin tuon kyseisen ruudun. Voin toki olla ahdasmielinen, mutta joskus tuntuu, että ihmistä joskus pidetään laiskana, jos ei ”jaksa” kyseenalaistaa asioita kuten omaa sukupuoltaan. Se harmittaa, koska eihän se muiden ihmisten sukupuolen pitäisi olla muille mitenkään iso asia? Ja taas, transsukupuolisia katsotaan varmasti enemmän kieroon, kuin niitä jotka eivät ole ikinä kyseenalaistaneet omaa sukupuoltaan, mutta tahdon uskoa, että on olemassa ”läpikotaisia” miehiä ja naisia, jotka ovat oikeasti miettineet asiaa.
    Tuntuu vähän, että tuo äsken kirjoittamani teksti on täyttä sontaa ja täynnä ristiriitaisuuksia, mutta en nyt jaksa lukea uudestaan läpi. Olen onnellinen jos joku tajusi jotain. Viimeistelen tämän shaibapläjäyksen kirjoittamalla, että on hyvä että on olemassa ihmisiä jotka ovat noin avoimia omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan! Itselläni ei riittäisi siihen rohkeus :)

  15. kata Kirjoittaa:

    Meinasin kommentteja lukiessani jo yhdessä vaiheessa alkaa huutamaan: ”Ettekö tajua millaista paskaa suollatte?” mutta sitten luin kivoja viestejä ja tulin paremmille mielille. En haluaisi kirjoittaa kovinkaan pitkästi, sillä muut ovat hyviä kantoja päivitykseesi antaneet (sekä ajattelin, että susta voisi olla hivenen ahdistavaa tulla tänne ja huomata olevan niin monta pitkää kommenttia ja sinua ei jaksattaisi käydä niitä läpi. Toisaalta mistäs minä tiedän?) Kommentoin kuitenkin, koska joka ikinen kerta, kun tulen tänne kohtaan jotain sellaista, joka koskettaa minua itseäni henkilökohtaisesti. Erityisesti tänään.

    Sukupuolista identiteettiäni olen hakenut. Olen löytänyt suhteellisen balanssin ja osittain juuri siksi mua loukkaa toi sun kolmas sukupuoli. Tuntuu kuin loisit yhden lokeron lisää, sillä en tunne kuuluvani kokonaisuutena yhteenkään noista lokeroista. Uskoisin ettet tarkoita sillä mitään pahaa. Olet löytänyt kai itsellesi sopivan lokeron. Tosin kukaan ei koskaan voi luoda malleja, jotka sopisivat kaikille.

    Ymmärrän syöpäajatuksesi. Vaikka se saattaakin olla julmaa niitä kohtaan, jotka syöpää sairastavat, niin pystyisin itsekin tuon hyvin sanomaan. Olisi helpompaa löytää kaikelle fyysinen selitys – se että menen sanomaan oloni olevan paha, ei ole yhtä vakavasti otettavaa, ainakaan omasta mielestäni. Jos jotakin ”vikaa” ei pysty fyysisesti kokemaan, se ei ole oikea asia kaikille. Puhun kokemuksella. Olisi helpompaa ihmisten suhtautumisen takia olla fyysisesti kipeä kuin mun tapauksessa myllertää pään sisällä, mikä taas voidaan kokea huomionhakuisuutena tai kyseenalaistaa omien ongelmien suuruuden. ”Mulla on syöpä”, on helpompi ymmärtää ja selittää itselleenkin kuin ”Mulla on henkisesti paha olo. Voinko mennä lääkäriin? Ovatko ongelmani tarpeeksi vakavasti otettavia?” Jos tämä selitykseni jotakuta loukkaa, miettikää ihmisiä, jotka ovat lapsettomia ja ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. He saattavat loukata toisiaan olemassaolollaan, mutta se ei kuitenkaan kiellä sitä, että he ovat silti näennäisesti samassa tilanteessa keskenään.

    Hih, anteeksi, takerruin tuohon yhteen termiin ehkä turhankin kiivaasti, mutta ymmärrän tuon – ainakin luulen niin -ja musta on typerää tulla kommentoimaan sen olevan loukkavaa, jos sen sanojallakin saattaa olla hyvät syyt sanoa nii.

  16. Jevelin Kirjoittaa:

    luulen, ettei sana ”kolmas” viittaa sukupuolten järjestykseen, vaan siihen, että usein ajatellaan sukupuolia olevan kaksi, ja sitten on KOLMASKIN.
    haleja sinulle pikkuinen, olet ajatuksissa usein.
    tänään keitin myslistä puuroa!

  17. joo Kirjoittaa:

    Jevelin: joo, kolmas ei välttämättä viittaa järjestykseen, mutta toisella sukupuolella on järjestysluvullinenkin merkitys. tästä esim. Simone de Beauvoir aikoja sitten kirjoittanut. Mies on tavallaan semmonen perusihminen, ja nainen on ensisijaisesti nainen, ja sit vasta ihminen. Naispappi, naisjohtaja jne. En siis ite ajattele näin, mutta kyllä tähän ajattelutapaankin törmää.

    Jee hei, junamatkustus ja salmiakki on hieno yhdistelmä! Niin ja tuulitunnelitestattu hiusmömmö (onko oikeesti?) Itehän käytän intona suihkusaippuaa joka ”lataa sinut raikkaalla energialla urheilusuorituksesi jälkeen”xDD

  18. Milja Kirjoittaa:

    Iiiiiiik aaaaargh luin liikaa kommentteja, joihin haluaisin vastata, enkä muista enää ajatuksianikaan! Voi minua poloista!

    Iita, ihan ekana pitää sanoo, et tykkäsin ihan possuna tost sun postauksen alusta! Siitä, et siel oli noita lehdenpalasia, mitä lienee välissä, ja sommitelma oli jotenkin harmoninen ja miellyttävä. Musta on kurjaa, että susta tuntuu pahalta, ja sekin on kurjaa, että musta tuntuu, että en voi auttaa mitenkään. Mut mä luotan siihen, et sä uskot, että elämä kantaa.
    Valokuvassa sun hiusten varjo oli upea, ja jäin miettiin tota ”Turha pelätä huomista, ei sitä koskaan tavoiteta.” Ja monia muitakin asioita, mutta nyt en taida tähän kellonaikaan jaksa osallistua mielenkiintoiseen sukupuolikeskusteluun. Oon jo monta kertaa miettiny, et näist sun jutuist sais hyvän sarjakuvakirjan, jonka sit vois luetuttaa kaikilla ysiluokkalaisilla ;D

  19. Truu Kirjoittaa:

    Kiitos Iita selventävästä vastauksesta kysymykseeni, ymmärrän pointtisi.
    Käsittelit asian niin tavallaan ”huolettomasti” sarjakuvassasi, niin jäin vain pohtimaan että mikä sanoma asiassa oli.
    Itse nuoren ihmisen syöpää läheltä katsoneena en toivo, että kukaan syöpää itselleen toivoisi, kun se ei aina ole noin vaan pois leikattavissa ja on aika raskas asia käsiteltävänä lähipiirillekkin.

    Muutamasta ylemmästä kommentista voisin ymmärtää, että en olisi saanut syöpä asiasta alkaa kyselemään. Nimenomaan kysyin syvempää merkitystä Iitalta, kun en itse asiaa ihan noin huolettomasti nähnyt. Mutta ymmärrän kyllä, että joitakin ihmisiä ei aihe kosketa. Internetiin kun laittaa asioita, niin saattaa olla että kyselijöitä ilmestyy kyselemään, että miksi sä noin menit sanomaan. Itse kysyin (typeräksi leimatun uhallakin) ja sain vastauksen henkilöltä, jolta asiasta kysyin. :)

    -Peace-

  20. Wispie Kirjoittaa:

    ”Wispie: Ois sinänsä aika hienoo jos sukupuoli pystyis oleen vaan fyysinen ominaisuus, mut sillä on vähintään kolme ulottuvuutta (psyykkinen ja sosiaalinen) ja about aina ihmiset tulee täyttäneeks ne kaikki ulottuvuudelta yksilön fyysisellä ilmenemisellä tältä itseltään kysymättä. Eri ihmisillä saatta kyllä painottua vain yksi sukupuolen osa-alueista, jolloin muut osa-alueet ajautuu jokseenkin yhdentekeviksi ja plaaplaa, mut jollekkin hiustenkin väri luo identiteettiä ja niihin isketty shokkipunainen voi ilmentää jotain oleellisempaa kuin alkuperänen blondi”

    En ole ihan varma ymmärränkö oikein, mita tarkoitat… Mutta tosiaan, yritän sanoa, että minulle sukupuolella ei ole mitään psyykkistä tai sosiaalista ulottuvuutta. Tietysti fyysinen olemus vaikuttaa psyykkeeseen ja siihen miten muut ihmiset kohtelevat, mutta se ei oikeastaan kiinnosta mua. En voisi psyykkisesti kokea olevani poika, koska mulle se että on poika ei merkitse muuta kuin että on pojan sukupuolielimet. Mielelläni ei ole sukupuolta, se on vaan minä. Siksi mun ei tarvitse kyseenalaistaa sitä?

    Kyse on ehkä enemmän siitä, miten minä ymmärrän sukupuolitermit, kuin siitä että joku olisi tässä asiassa väärässä – sinä puhut kokonaisvaltaisesta sukupuoleuden tuntemisesta, mutta mun elämässäni sellaista ei ole.

    Joku puhui aiemmin japanin eri minä-sanoista sukupuolelle, ja se on kyllä pelottavaa! Onneksi suomessa on hän-sanojakin vaan yksi.

Jätä vastaus