vaik

Kohta on blogisarjis valmis, mutta vielä enemmän kohta on koeviikko ja sen jälkeen deadline 1 ja deadline 2 ja ihan ilman kohtaa, nyt, vasara nakuttaa kallon sisältä rikkipoikkipuhki.

Kirjoitin, että ihan kuin Maailma olisi ottanut reppuselkään. Että on hyvä.

Kirjoitin, etten tahdo kouluun, töihin, nukkumaan, kuolla, elää, puhua. Että masentaa. Että tämä on paskaa.

Transgender Dysphoria Blues
My Transsexual Summer
Yhdenvertainen vanhuus: Haluaisin pystyä kertomaan
Haluaisin.
nainen, joka tahtoisi olla mies, joka tahtoisi olla nainen, mutta joka on mitä. Mitään
mastektomia. bottom surgery. nimi. kylpy. partakone. raskaus.

Raiskaus.
Potkitut eläimet.

Oksettaa vaatekaupat, itkevät lapset ja piirtämäni kuva. Tukehdun toisen käsivarren alla.

”You want them to notice
The ragged ends of your summer dress
You want them to see you
Like they see any other girl
They just see a faggot

Katson tunnesanojani. Masentunut, (kiusaantunut), onneton, itkuinen, (laiska?), tympääntynyt, yksinäinen ja vihainen, riittämätön, syyllinen, huono, hermostunut, eristäytynyt, epäonnistunut. Myöhässä. Meinaan aina valita sanan haluton, mutta en ota sitä ikinä, sillä aina minä todella haluan, mutta en vain onnistu -> tuskastus.

Mitä jos epäonnistun? Jos saan kokeesta nelosen, mitä tapahtuisi? Opintoni rapautuisivat vähän kerrallaan, enkä jaksaisi kiriä. Olisin pettynyt itseeni, sillä tiedän, ettei yrittäminen olisi paljon vaatinut.
Jos en palauta sarjakuvaa deadlineen mennessä, mitä tapahtuisi? Johto joutuisi tuskaan ja pettyisi. Saisin potkut porukasta. Olisin pettynyt itseeni, sillä tiedän, ettei yrittäminen olisi paljon vaatinut.

Paitsi, että se vaatii. Saatanasti liikaa.

(Enkä minä epäonnistuisi. En saisi nelosta, saisin kutosen. Epäonnistuisin epäonnistumisessa.)

Ajan kanssa aina noustaan. Joojoo. Siksi istun tässä tänäänkin. Mutta ennen istumista mietin, että housuni ovat mukavat ja istumisen jälkeen kuulin räts.

Tiedättekö mikä minua syö ja vetää maahan? Se, etten ikinä tehnyt sarjisalbumia itselleni. Ja se, että puhun siitä tavalla kuin en ikinä voisi sitä tehdäkkään.

Minun täytyy perua huominen tapaaaminen sairastumisen vuoksi.

Joudun vahtimaan siskoani, en pääsekkään.

Sanomme toisillemme, ettet ole ihmisperse. Annamme nenäliinan ja sanomme älä sure. Jos ihminen ei kiellä itseltään paskaa päivää tai olemista ja elämää, kieltävät toiset häneltä sen.

”In a perfect world… I’d see no therapist
In a perfect world.. this wouldn’t make me sick
She pulls the trigger until the gun goes click!”

Lopetan ajattelun siihen, että eteeni tulee kysymys. En ajattele ikinä loppuun. Lähden retkelle ajatuksiini, mutta käännyn ulkoportailla takaisin sisälle.

”Burn the evidence… of my existence,
Clear the ashes on the ground
Burn the evidence… of all these things,
That pull my spirit down”

howfunnyisthat:

Everyone’s first time playing Bomberman

And second time. And third. And that’s why I don’t play Bomberman very often anymore.

Tags: , , , , ,

2 kommenttia - “vaik”

  1. Gök Kirjoittaa:

    Tää teksti otti otteeseensa, havaitsin hyvin tuttuja tuntemuksia (ainankin näin oletan)

    Tietää haluavansa, suuntaa ei ole, vaihtoehtoja liikaa, onko mitään tehtävissä?
    Juontaako voimattomuuden tunne juurensa siitä ettei uskalla taikka jaksa yrittää itsensä
    vuoksi, pelkoa siitä mitä muut miettii.. taikka varmaan ihan vaan tätä kaikkea.
    Ja samalla siinä koittaa hokea itselleen että täällä ollaan itseä varten, ja että muita
    pitää muistaa kohdella hyvin (vaikkei he tajuaisikaan tehdä samoin sinulle)
    Yhteiskunnan ristiriitaisuus, painostus ja vaatimukset ties mihin on kyllä varmaan
    maailman lannistavimpia asioita.

    No jaa saakohan tästä viestistä selvää, melko mielivaltaisesti naputtelen, mut
    pidä pää pystyssä ihmislapsi! (mietin välillä että kannattaako muita kutsua ihmislapsiksi, kun
    ihminen on niin saatanan nuija eläin, mut kai tuo ”lapsi” tekee siitä puhtaamman ja sympaattisemman..)
    Oot varmasti maailman mielenkiintoisinta juttuseuraa. Kirkkaita tähtitaivaita sinulle ! : D

    PS. Löysin itseni sanoista alistunut, epäluuloinen, onneton, turta, pelokas, turhautunut ja vihainen,
    vaikka erityisinä päivinä tuntemukset heijastelevat sanoja ihastunut, onnellinen, iloinen,
    tunteellinen, utelias, vahva. Ihme jonglöörausta ääripäästä ääripäähän. Tilanne sen tekee,
    ja tiedän että suhtautumisellani on osansa asiaan.. Voimia siis koko kansalle joka ahdingossa riutuu.

  2. Iita Kirjoittaa:

    Oah hei Gök voihan kiitos jotain vau (käyn hakemassa teetä ja mietin hetken miten sanoja muodostettiinkaan).

    Tämä oli kauhen kiva kommentti.
    Yhteiskunnan vaatimat asiat lannistaa ja raivostuttaa. Tahtoisin repiä itseni niistä irti, jotta voisin olla hetken rauhassa ja ehkä selvittää itsessäni olevat asiat, jotka myös lannistaa ja sekoittaa. Huomaan reagoivani ympäristön toimiin ja tulee fiilis, ettei mua edes ole, vaan olen vaan jotain ympäristöni peilautumia.
    Niin paljon ajatuksia ja tuplasti enemmän kaikkea muutakin!

    Virnistin ”ihmislapselle” ja ”maailma mielenkiintoisin juttuseura” sai leveästi hymyilemään. Tahtoisin iltaisin mennä katolle katsomaan tähtiä, niinkuin ne tekee Jere-sarjiksessa.

    Pitää opetella jönglööraamaan ja siinä välissä juoda teetä ja syödä aamupalaksi jätskiä.

Jätä vastaus