Jos ei pidä varaansa, voi käydä niin että alkaa sääliä kaikkia eikä ole enää ketään jota vihata

HEI KAIKKI LUKUTAITOISET onks teistä kukaan ikinä tullu lukeneeks William Whartonin Birdy-kirjaa? Mä tosissaan tahtosin kysyy siitä yhtä juttuu. Otsikko on muute siteeraus siitä. Siinä on paljon siteerattavaa.

Ja toi eellinen merkintä Red Imp Tattoosta on tosissaan mun siskon ja hään puolison tatskaliike, jolle koitetaan hommaa google-näkyvyyttä sivua linkkailemalla, joten sori röyhkee mainonta ja se, etten oo oikeesti pahoillani (tai pahoillani pahoittelemattomuudestani).

Ja sit viel ennen sarjiksia mä haluun näyttää teille ku piirsin yhelle jannulle tämmösen kuvan ja se oli rakkauksissaan siit:

Tags: , , , , , , , , , , , , ,

15 kommenttia - “Jos ei pidä varaansa, voi käydä niin että alkaa sääliä kaikkia eikä ole enää ketään jota vihata”

  1. kettu Kirjoittaa:

    Mitä sinä haluat siitä kirjasta tietää? Tai siis kysyä. En oo vielä lukenu, vaan äkkiäkös minä kipaisen lähikirjastoon ja luen sen, että voin vastata kirjastotädille kuuluvalla vakavuudella kaikenkarvaisiin kysymyksiin, joita teoksen sisällön suhteen saattaa herätä.

    Hirveästi taas saa lukea uutisia nukkuneista lemmikeistä. Otan osaa. Muista että pieni eli kuitenkin vanhaksi pikkupupuksi, ja ehti viettää monta kesää apiloita ja vesiheinää puputtaen. Ja jos yhtään siihen uskoo, ehkä se on nyt siellä missä apilat ja vesiheinä ei lopu kesken, vaikka niitä popsis mahan täyteen viis kertaa päivässä. *hali*

  2. Juli Kirjoittaa:

    Minä olen lukenut! Siitä on toki aikaa jo muutamakin vuosi, eli ei enää kauheen tuoreessa muistissa. Eli kysy pois, mutta tyydyttävää vastausta en lupaa :–D

  3. Iita Kirjoittaa:

    Kettu ja Juli: voi mahtavuus! Mua jäi Birdyssä vaivaamaan semmoinen konkreettinen tosiseikka koskien mielisairaalan johtaja Weissin identiteettiä ja mahdollista sukulaissidettä toiseen päähenkilöön nimeltä Al. Ihan viimeisillä sivuilla heitetään jokin sellainen lause, että mä luulen sen Weissin olevan Alin isä, mutta se voi olla vaan vertauskuva tai jotain muutakin, mutta mä oon siinä vaiheessa niin tohkeissani sen kirjan kanssa, etten osaa enää tulkita.

    Hurr, olet kiva Kettu ♥ On tosi, että puput elää keskimäärin 8-vuotiaiks ja joku 12 vuotta alkaa oleen jo viimenen maksimi. Se on hassuu miten tuo eli noi pitkään ja zombie-moodiin se joutu ihan parissa päivässä. Paljon mielikuvitusapiloita hälle.

  4. miuku Kirjoittaa:

    Miksi kaikki on psykologian tunnin jälkeen niin vihaisia:O?

  5. Iita Kirjoittaa:

    Meillä oli kerran psykan tunnilla vääntöö sen opettajan kanssa sukupuolen moninaisuudesta, ja se sai kai kaikille aikaan semmosen negatiivisen ennakkofiiliksen kaikkee sen sanomaa kohtaa, jossei sitä opee muutenkaa oo pidetty rakastettavimpana johtohenkilönä alun alkaenkaan, niiiiiin nyt kaikki menee tunnille hampaita valmiiks kiristellen ja alkaa kiehua jos ope alkaa inttään kellekkään yhtään mistään vastaan (voiks epäselvemmin ees enää selittää :D)

  6. Hyhna Kirjoittaa:

    Voi ei. Paljon jaksamista sinulle ja haleja.

    Utelisin samalla että mikä kyseisen leffan nimi on? Transpoikana kiinnostaisi.

    Mahtava blogi, tykkään kovasti ja oon kova stalkkaamaan. ♡

  7. Iita Kirjoittaa:

    Kiitos kovin! ♥ ♥
    Leffa oli saksalainen Romeos (-anders als du denkst!). Aattelin kertoo muidenki vastaavien leffojen nimii, koska musta tuntuu, että oon nähny sata niitä, mutta ku mietin, nii ei mulle tuukkaan mieleen muita ku Boys don’t cry (FTM) ja Soldier’s girl (MTF) ja ne on ihan murhaavan surullisia hetkeekään valehtelematta toisin kuin Romeos, jonka loppu on oikeesti jopa onnellinen. Muutama transleffa mulla on koneella, mutten oo ehtiny kattoon niitä vielä.

  8. Elmeri Kirjoittaa:

    Hyhna!!
    Tomboy (2011, Ranska)
    Ma Vie en Rose (1997, Belgia)
    Molemmat käsittelee sukupuoleltaan moninaisia lapsia melko kauniisti.

    Sit manga nimeltä Hourou Musuko, se on kovin söpö.
    Suosittelen sua pidättäytymään katsomasta Boys Don’t Cryta koska se on oikeesti ihan kauhee. En pystynyt katsomaan sitä loppuun asti. Traumauttava suorastaan. (Tai ainakin pidä tämä mielessäsi jos katsot ja lopeta ihmeessä jos alkaa ahdistaa.)

  9. Iita Kirjoittaa:

    Unohdin Tomboyn! Hourou Musuko (=Wandering son) kantsii musta kattoo mieluummin animena, kuin lukee. Mä yritin pari kertaa lukee sen sarjiksen, mut ne skidit on ihan identtisiä ja puhekuplat vaan leijuu ilmassa, enkä tajunnu mitään.

  10. Elmeri Kirjoittaa:

    Voi ei joo identtiset lapset :–D Sit niillä kaikilla on kolme eri nimee riippuen siitä kuka niistä puhuu ja kaikkien hiukset muuttuu säännöllisin väliajoin. Ei voi tunnistaa.

    Katsoin tänään Romeosin ja se oli ihan sikahyvä!!! Aaaa siis. Tuli hyvä mieli. Sit katoin Leijonasydämen ja se oli aika kamala mut emt toisaalta hyvä. Miten kukaan kehtaa enää olla uusnatsi. Mut se ei liittynyt tähän enää, ok.

    Transamerica on muistaakseni melkeinpä hyvänmielenelokuva.

  11. Milli Kirjoittaa:

    Hyvä lainaus toi otsikko. Kumpi sitten on parempi, viha vai sääli. Kumpikaan ei ole niitä myönteisimpiä tunteita, mutta mä harrastan enemmän säälimistä / ymmärtämistä kuin vihaamista. Kyllä mäkin tiedän ihmisiä, jotka on minusta tyhmiä ja joita vältän, mutta en mä niitä nyt vihaa sentään. Pitäis kai lukea. Luin just sieppari ruispellossa, kun sitä taisit hehkuttaa. Seuraavana listalla olis se myös paljon kehuttu Kuin surmaisi satakielen.

  12. Iita Kirjoittaa:

    Huuu, vai luit Siepparin ruispellossa! Oliko sen arvoinen sun mielestä? Itse totta vie siihen tulin rakastuneeksi. Ehkä luin sen tosi samaistuttavaan elämänvaiheeseen tai jotain, hmm.
    Tuo Satakieli-kirja on ollut munkin lukulistalla jo pidemmän aikaa, mutta en ole ikinä ehtinyt sitä kirjastosta vielä etsiä.
    Viha ja sääli ei kumpikaan ole kovin kannustettavia tunteita sinänsä joo, mutta mä näen vihan puhtaan vahvana tunteena. Kai olen törmännyt sen ilmaisuun vai suotuisissa ympäristöissä, joissa se ei ole vahingoittanut toista. Sääli kuulostaa kurjalta, mutta myönnän itseni myöskin edustavani pikemminkin sellaisia ihmisiä, jotka kokevat sen tunteen omakseen, ja kyllä säälistä voi seurata toisen auttamista ja hyvää. Birdyn luettuani, sen henkilöihin ihastuttani ja muita juttuja kelattuani, tuo otsikko muuttui mulle hirveän rakkaaksi lauseeksi, jonka jopa harkitsen kirjoittavani tänään ostamani hupparin selkään.

  13. Hyhna Kirjoittaa:

    Oo kiitos paljon vinkkauksista! Täytyy katsella noita.

  14. Mirna Kirjoittaa:

    Heippa, uusi lukija täällä. :) Pistin blogisi juuri kirjanmerkkeihin, vaikutat hyväsydämiseltä ja lahjakkaalta ihmiseltä ja merkintöjäsi on ilo lukea. Lisäksi pidät Birdy-kirjasta, joka on itsellenikin hyvin henkilökohtainen. Se on suuri helmi jonka harva on lukenut. Tuohon kysymykseen koskien kyseistä kirjaa en tosin osaa antaa mielipidettä, en kiinnittänyt itse asiaan huomiota lukiessani. Ehkä asia avautuu toisella lukukerralla?

    Hyvää keväänjatkoa ja paljon aurinkoa siulle!

  15. Iita Kirjoittaa:

    Voi juku, just sain yhden auringon sun viestin kautta Mirna! Mahti ajoitus, kun täällä on satanut tän koko päivän lunta ja rakeita (kakkaaaa). Olipas kivasti sanottu, hymyilyttää ♥
    Mulla tuo Birdyn kohtaus pisti yhtäkkiä vaan niin räikeästi silmään, et haukoin henkeä ja olin ihan, että mitämitä!! Eipä se merkittävin seikka kirjan kannalta ole, mutta kovin kovin hämmentävä siltikin, kun sen kerta huomasi.

Jätä vastaus