Ei saastaa pestä voi

 

Sanoi, että voisin kirjoittaa kirjeen sille, jonka luottamus rumiten turmeltiin. Taidan kirjoittaakin. Anteeksi on niin turhanpäiväinen sana. Ei se merkitse itselle sanottuna yhtään mitään, vaikka kuinka yrittää. Kääntäkää se kissaksi. Tai joksikin, mut mun ei tarvii sitä kuulla.

Älkää ”kohdelko kuin eläintä”.

Oikeesti.

Ikinä.

(Älkääkä aukoko päätänne jos joku ei halua syödä teidän kanssa sitä lihamyllyn läpi mennyttä eläintä. Tai haistella sitä katilassa tunnistamattomaan muotoon mennyttä elotonta paskaa, joka haisee koulun ruokalassa tai omassa keittiössä.

Ei, mä en oo varma ”onko se mun porkkana kärsiny”. Mut mä oikeesti mietin sitä. Ei tarvii muistuttaa. Ei tarvii olla ”perkeleen ituhippi”, vaikka haluaa pysyä järjissä.)

Älkää sanoko tytöksikään.

Antakaa elää.

 

Kuristaa.

 

Tags: , , , , , , , , ,

2 kommenttia - “Ei saastaa pestä voi”

  1. Mai Kirjoittaa:

    Ihmettelen miksei tässä postauksessa ole kommentteja. Haluaisin kovasti tietää lisää, tää todellakin kosketti.

    Ja mäkin mietin sitä porkkanaa.

  2. Iita Kirjoittaa:

    Oletpa ihana ♥
    Tää sarjis on tarina mun psykologikäynnistä. En halunnut piirtää itseäni, mutta tuo huivikaulainen ihminen, joka on muuten yhdellä tapaa mun toveri niinkuin Samuelkin, olen minä. Me puhuttiin siitä, miten kävi meidän kissoille ja muillekin eläimille. Tarinat kissoista on vanhoja, mut mulle ne on vähän kuin polttunut otsalohkoon pysyvästi. Mulle lihansyönti ei oo eettinen kysymys tai kärpästen tappaminen itsestäänselvyys.

Jätä vastaus