Näisson aina nii vitusti tavaraa, etten mä tiiä mikä otsikko muka tähänki sopis

lol haluun vaan sanoo, et sarjisblogien ohjauspaneeli-sivua on päivitetty ja tässä asiassa oon vanhoollinen käpylehmä ja tää uus ulkoasu on inhottava ällö hirvee yäk enkä osaa käyttää. Ei muuta.

hinton

hautausmaat wtf

jarspisarjis vegevittupäät

invasosiaali

Olin kesäkuun puolella kolmatta vuotta putkeen menossa Voiman talolle. Mä en oo ikinä päässy oikeelle juna-asemalle. Ekalla kerralla menin väärään junaan ja tokalla kerralla menin aseman ohi. Tällä kolmannella kerralla mä juoksentelin yhtä paniikissa asemalaiturilla kuin ennenkin, kävin väärässä junassa kääntymässä, kommunikoin aggressiivisen konnarin kanssa ja käytin kaikki älynlahjani selvittääkseni mihin vittuun mun pitää mennä (tämä kaikki 6 minuutissa). Mä vaan tärisin ja nauroin kun lopultakin seisoin oikeella pääteasemalla, tajutonta.

Olin Voiman talolla protu-leirillä korvaamassa SETA-vierasta. Selittelin puolitoista tuntia sateenkaari-juttuja puhuen varmaan vähä aiheen vierestä ja vähä liian nopeesti, mut no jaa. Tietäisittepä mikä fiilis siitä jäi. Miks mä diggaan protusta, kysytte. Hengattuani tuolla pari tuntia tuntemattomien protu-otusten kanssa on mun naamasta puolet maalattu kasvoväreillä. Sen päivän päätteeks nää tuntemattomat otukset tulee halaan ja kun nenät koskee, tulee toistenkin naama maaliin ja se vain naurattaa. ”Ne selvästi piti susta.” Kirjotin niille runon aamuksi ja totesin itelleni, että ihastumiseen ei tarvi paljon aikaa.

tää on vanha kuva Tumblrista

Yks ilta kelasin sitä, miten ennen vihasin kaikkii leffoi, biisei ja kirjoi ym:ita, jotka kerto unelmien tavoittelusta. ”Be who you wanna be and be where you wanna be.” Mä vihasin niitä kaikkii, koska mä en tienny mitkä on mun unelmii ja mitä mun pitäs tavotella. Juma, sellanen unelma-hehkutus totta vie ahdistaa silloin.

Keitä te luulette olevanne, kun kuljette ympäri sukujuhlia ja naapurin tontteja kysyen jokaselta vastaantulijalta, että noh mikäs susta tulee isona. Se voi olla julma kysymys varsinkin kun sitä röyhkeesti isketään päin näköä minne vaan meneekin.

Kun jengi kattoo mun todistusta ne sanoo, että onnittelut, sullahan on kaikki ovet avoinna. Siin meinaa itelläni aina purskahtaa kahvit suusta. Anteeks mitkä onnittelut? Mitä hyvää on siinä, että vaihtoehtoja on saatanasti jossei osaa päättää.

”- Hitto, ne tyypit olis seurannu sua minne tahansa. Helvetti, useimmat niistä seurais vieläkin.
– Se olis hienoo,
se sano, jos mä tietäsin mihin mennä.”S.E. Hinton

Joskus mä lakkasin sit välittämästä ja otin vaan rennosti. Valintoja voi vältellä ja hymyillä elämälle, mut sit joskus tulee se tilanne, et on vaan pakko valita. Sun ei tarvii päättää mihin kouluun sä haet, mut pakko kertoo, et kyl se yhteishaun vipa päivä tulee ja ne istuttaa sut opon tietsikan eteen. Silloin ku ne kysyy, et mikä susta tulee isona, voit hymyillä ja sanoo, et kukkakauppias, ilves tai ”ei musta tuu ikinä isoo”, mut kun ne joka kerta nauraa sulle, nii ei siin uskalla enää itekään hymyillä.

”..hänellä on kyky tehdä kaikkea eikä hän löydä mitään mielekästä tekemistä.” -S.E. Hinton

Tänään istuessani autossa, jonka ilmapiiri oli niin myrkyllinen, et mietin miten kukaan ei kuollut sinne, mietin, et me ei vaan handlata normaalii perhe-elämää. Mietin, et mikään ei oo normaalisti ja et mä ite en oo terve (hymyilyttää, kun muistan, että mulla on seuraava aika psykologille Samuelin nimipäivänä).

Samaan aikaan ku mä mietin miten vituillaan kaikki on, mä haluisin aina läimäyttää itteeni. Mikä on muka normaali ja mikä sairas. Kyl mä rohkenen väittää, et ihmisellä ei oo hirveesti ongelmii ennen ku se ite alkaa niitä itelleen vääntää. Ei maailma ikinä kaadu, eikä sitä saa kaatumaan vaikka miten yrittäis (joskus se on paska juttu, useimmiten ei).

Mulla olis teille juttuu invavessoista, mut säästän sen ehkä huomiseen.

ei ketään

7 miljardia ihmistä, tuhatbiljoona muuta otusta, rajattomasti mielikuvituskavereita, nettipikseleitä ja paperiarkkeja, oikeesti ei ketään vai? Olin viikonloppuna Kristiinan kesämarkkinoilla ja siellä oli vitusti populaa, eikä kukaan ottanu muhun katsekontaktia. Se oli tappavaa.

empaattiemotionali

Tags: , , , , , , , , , , ,

5 kommenttia - “Näisson aina nii vitusti tavaraa, etten mä tiiä mikä otsikko muka tähänki sopis”

  1. Mikko Kirjoittaa:

    Suosittelin lukemaan Lev Shestovin Dostojevski ja Nietszche – tragedian filosofia -teoksen, siinä kun pohditaan noita eksistentiaalisia juttuja, mitä sinulla tässä on (mitä on sairas ja mitä on normaali kohta ennen kaikkea), mutta sitä ennen kannattaisi vain lukea Dostojevskiä, Nietszcheä ja Leo Tolstoita. Ja siinä onkin jo aika paljon suositeltavaa. Vaan kaikki ovat mitä ihastuttavimpia lukuhetkien tuottajia, ettei niin.

    Mutta siinä kirjassa sivutaan sitä vanhaa juttua, että on ihmisiä, jotka kyseenalaistavat tämän vallitsevan kulttuurin hyvinkin kokonaisvaltaisesti. Enkä nyt puhu kapitalismista, koska se on aika tylsistyttävä aihe. Enemmän on kyse moraalista. Ja siitä miten ”friikit” eivät siihen aina sovellu. Miten mieletöntä se moraali onkaan. Eikä sen moraalin tarvitse olla uskonnollista, sehän voi olla tieteellistä. Jotain, mikä anyway määrittelee ajatuksia.

    Sitä voi vaikkapa miettiä niin, että mikäli olisi mahdollista löytää DNA:sta tekijä, jonka perusteella ihminen kokee sukupuolellista ristiriitaa, niin mitä se tarkoittaisi? Sitä, että hän on sairas? Sitä, että hän on transsukupuolinen? Entäs jos vastaus on, että se ei tarkoita mitään? Että ihmisen on tehtävä loikka tuntemattomaan ja päätettävä aivan itse, että mitä se tarkoittaa hänen omassa elämässään, irtautuen päivi räsäsistä ja setailuista kummastakin yhtä paljon. Ja mietittävä hartaasti mikä hänen oma totuutensa on, jos totuuksia edes on. Se on hyvin, hyvin vaikea kysymys ja hyvin ahdistava. Mutta kenties myös vapauttava, mikäli ei tahdo, että kukaan muu määrittelee omia tuntemuksia omasta itsestään.

    En nyt tiedä oliko tämä ehkä korrekteinta sanoa sinun kaltaisellesi ihmiselle, vai oliko tämä kenties hyvinkin piristävä ajattelukulku, mutta jätän sen nyt tähän, oli se sitten typerä tai fiksu juttu.

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    Mä lisään sun mainitsemat kirjailijat ja tuon kirjan mun muistioon. Etsin jossain välissä niitä kirjastosta :>

    Fiksuudesta tai typeryydestä en tiedä, mutta sun kommentin viimeisistä kappaleista pidän kyllä! Hurjaa ajatella, että asiat saattaa olla tuolla tavoin, vai onko ne silloin olematta, en tiedä, mutta hurjuus ei ole negatiivinen piirre. Ajatuksissasi piilee totuus, vaikka kukapa totuutta ymmärtäisi. Nautin hirveästi sun sanoista. Sanoit, että oma seta-räsäs-totuus -kysymys (hih) on vaikea ja ahdistava, niinkuin se totta vie on. Se on mielettömän iso kysymys, enkä tiedä miltä sen vastaus näyttää omalta osaltani jos joudun sen konkreettiseksi veistämään, mutta luulenpa, ettei se kysymys tai vastaus tahdo ketään hengiltä raadella, vaan se tahtoo vain hyvää.

  3. Elisa Kirjoittaa:

    Oon lukenu sun blogia jo monta vuotta ja on oikeesti tosi hienoa nähdä sen kautta sussa kasvua ihan kaikilla tasoilla: ajattelijana, kirjoittajana, piirtäjänä ja ihmisenäkin! Oot tosi rohkea, kun avaat omaa ajatusmaailmaa ja tunteitasi tänne ja erityisesti sun kuvissa on aina ihan tosi paljon tunnetta mukana, tykkään siitä miten piirrät maailman ja itsesi. Sun sarjakuvissa on sellasta tosi kaunista ajatuksenvirtaa ja soljuvuutta, jollasta itekin joskus haluaisin paremmin osata kuvilla ja sanoilla ilmaista. Oot aika hieno tyyppi, jatka vaan olemista oma ittes, tinkimättömästi ja perustavanlaatuisesti, sitä kautta kyllä kaikki lopulta asettuu oikiaan kohtaansa! Ei kai mulla tän kummempaa asiaa ollu, aattelin vaan sanoa nyt, ku kerranki avasin tän kommentti-ikkunan tähän! :) Hyvvää kessää ja silleen! 8>

  4. Rasmus Kirjoittaa:

    Huh, voihan juku! Kommenttisi on varsin ihastuttava, kiitos huisisti ♥ Nastaa kuulla jos joku on huomannut kehitystä ja kovin nätisti puhut blogistani. Aika parhaaseen aikaan viestisi muuten kirjoitit, kun pari päivää oon hiljaa itekseni puhissut, miten turhaa ajatuksenvirtaa nettiin suollan ja jokseenkin rumasti sen vieläpä toteutan (visuaaliselta kantilta katsottuna). Ihanaajee <3

  5. Elisa Kirjoittaa:

    Kiva jos kommentti sai sinut iloiseksi ja sattu vielä sopivaan hetkeen! Toteutushan vois aina olla kaikessa viimeistellympi ja kliinisempi, mutta jotenkin näistä sun jutuista näkyy sun oma jälki ja omat fiilikset ja mulle se on ainakin tosi paljon oleellisempaa kuin se, miten viimeisteltyä mikäkin on. :) Joten jatka vaan niinku itestä tuntuu luontevimmalta ja parhaimmalta, minä ainaki jaksan lukia näitä just tämmösinä! ^^

Jätä vastaus