On kansamme loistavin sielultaan musta

fiilikset

renttu

rekrynä

maistraatti kasitoist

Kosk mullei salee tuu oleen kesätöitä, josta sais rahaa ku kaikki koiranulkoiluttajaa kaipaavat asuu jossain huitsinpersees ja sillai, nii aattelin piirtää tilaustöitä koko kesän sit ku kesä joskus alkaa. Mainitsen tästä jo nyt, sillä jos kesällä alan perseileen (mikä on varsin oletettavaaaaaa), nii saatte heittää mua jollain kävyllä otsaan ja kysyä jos alkasin piirtää niit tilaustöitä, ettei miun tarvii sit kärvistellä ku ei oo varaa muuta ku varastaa omenoita naapurin puusta (ku ei naapurilla oo ees omenapuuta).

tässon tupsukorvakuppi:

ilveeeee

Tags: , , , , , , , , , , , , , , , , ,

8 kommenttia - “On kansamme loistavin sielultaan musta”

  1. Skjere Kirjoittaa:

    Ainahan vois tietty sanoa, et 72 päivää on sentään parempi kuin jos ois tullu täysin negatiivinen vastaus. Mut tiiän, ettei se auta. Naurettavaa, miten ihminen ei voi edes pari viikkoa ennen syntymäpäiväänsä hoitaa joitain asioita. Ihankuin sinä kahdeksantenatoista syntymäpäivänä sitten tapahtuisi jotain maagista. Ikkunasta lentää pöllö joka julistaa sut aikuiseks tai jotain. Hehheh. Tsemppiä kuitenkin hei. Odottaminen on perseestä. Se on iha helvetin perseestä, kun tuntuu ettei asiat etene mitenkään. Pitäis vaan muistaa ja uskoa, et kyllä ne sitten lopulta etenee ja se odottaminen on sen arvoista. Mut niin. On se kiva kun oma onnellisuus riippuu toisten ihmisten päätöksistä, vieläpä päätöksistä joissa ei oo mitään potentiaalista syytä taustalla. *hali*

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    <3
    Maistraattivirkailija oli vastauspapereihinsa kirjottanut, että "siihen [täysikäisyyteen] ei ole kauaa" ja sit se oli tulostanu mulle uuden hakemuspaperin, jonka voin sit täyttää uudestaan, mikä oli sinänsä ihan kilttiä, mut vitutti kyl vaa jotenki. Ei kai se pari kuukautta oo itsessään pitkä aika, mutta sitä ennen on edeltäny iha pirun monta hetkeä, jotka tekee ajasta pitkän. Mut tulkitsin hein vastauksen nyt niin, että mulle on luvattu nimi ja mun pitää vaan venaan hetki ennen ku he sen virallistavat, mutta että periaattessa se on jo mulla. Se on ihan kaunista.

    Iän kanssa pelleilly on ihan naurettavaa. Väliäkö sillä onko päivää vajaa vai yli 18-vuotias, huoh. Mulle on lietsottu sellasta mielikuvaa, et synttäripäivänä se pöllö oikeesti lentää ikkunalle moikkaan :—D Jotenki tuntuu myös, että irvailen muiden täysikäisyydessä roikkumiselle. Tai kun jengi sanoo, että et sä voi kun oot alaikänen, nii sit ku en enää oo ja aiheutan sydänkohtauksen kaikille, nii en tee sitä sen takia, että kokisin sen hetken maagisena ja itseni aikuisena, vaan teen sen nauraen, kun muut tuijottaa silmät pyöreinä ja monttu ammollaan.

    Mutta joo vaan täysikäisyytä ja pöllöä odottamaan! 8–)

  3. iro Kirjoittaa:

    En tajua miten voi samaistua johonkin ihmiseen näin paljon joka kerta, vaikka kokemukset ei välttämättä samoja oliskaan :D Jotenkin helpottaa tosi paljon omaa oloa lukea sun juttuja. En kyllä ymmärrä tuota täysi-ikäisyyden odottelua, koska eikö se olis ihan sama hoitaa alta pois nyt? Tuskin sä tai kukaan muukaan enää mitenkään ihmeen kautta ehtii muuttaa mieltänsä tällaisessa asiassa vaan sen takia, että sattuu täyttämään kahdeksantoista. Toisaalta oon kyllä ite aika huono odottamaan yhtään mitään, että mun on paha alkaa sitä pohtimaan.

    Mutta hyvältähän tuo kuulostaa, vaikka sitä pitääkin vähän odotella!

  4. Rasmus Kirjoittaa:

    Aaaaaa voi jukranpujut <3 Samastuminen on tosi hyvä juttu, ihan tosi tosi mainio totta vie.

    Ovia päin juokseminen ja tauoton porhaltaminen on kyllä ihan pyllystä, mutta odottaminen on kyllä sitäkin inhottavempaa. Mussa yleensä yhistyy vielä noi molemmat sillai, että jos pitää odottaa vaikka viikko, nii sit mun ajatukset ei pysy aloillaan ja oon stressaantunut ja levoton kun ei voi tehä mitään sen tulevan viikon hyväksi, ähhhh.

  5. sulo Kirjoittaa:

    voi sinä, haleja ja rutistuksia ja hipsutuksia tusina ja roppakaupalla! <3 (pst, ekat piirrokset, kuin M&M) ((mä en tiedä tuleeks tää sama kommentti kahesti koska kone lagii mut mut joo)

  6. Rasmus Kirjoittaa:

    M&M niinku Hintonin Olimme kuin veljet -kirjas vai! Ohh hitto joo muuten, voi että ;___; Se kirja on niin sydämen repivä ja M&M maailman suurin hyvis otus siinä, äääää voi Hinton ja veljet ja jengi ja kaikki (tähän pari sydän- ja itkuhymiöö).

    Halihipsutusrutistuksia sinullekin, toveri, pus <3

  7. Leviathan Kirjoittaa:

    Minä täällä taas..valitan.

    Enpä usko vartijan käskytyksen ulkonäöllisyydestäsi johtuneen, portailla ei saa istuskella ettei kulkeminen julkisesti häiriinny. Ja vartiotornia jaetaan kaikille tasapuolisesti myöskin.

    Nimestä ja sen olemuksesta:

    Oma nimeni koostuu nykyään kahden sukupuoleen nimestä, uroksen ja naaraan. Miksi näin on, yritän selittää: Joskus olin se ensimmäinen nimi, kasvoin sen nimen mukana ihmiseksi joka olin. Sitten muutos alkoi vallata jalansijaa ajatuksissa, teoissa, olemassaolossa. Otin uuden nimen joka on tämänhetkisen olemassaolon mukainen. Ensin luopuminen vanhasta oli ajatuksessa, koska en ollut omasta mielestäni enään alkuperäisen nimen ”vanha olemus”.
    Uskalsin kyseenalaistaa aikeeni ja ajatelmani. Tunsinkin outoa tyhjyyttä ajatuksesta olla vain uuden nimeni kaltainen ihmisolento. ”Miksi näin??” kysymys sai vastauksen oivallettuani etten olisi rehellinen enkä reilu entistä minääni kohtaan jos hylkäisin nimen jonka mukana kasvoin lapsuuteni, nuoruuteni, kivut, tuskat, jonka mukana opin olemaan vahva ja joka joutui kestämään muutoksen alkupaineet ja kasvukivut.

    Siksi uuden nimeni mukana kulkee myös vanhakin, jos sen unohtaisin ja hylkäisin en ehkä kunnioittaisi menneisyyttäni joka on kuitenkin vahvakin osa nykyistäkin minuuttani.

    Yritän tällä tarinallani muistuttaa teitä muitakin varovaisesta menneisyyden muistamisesta, todella huononkin. Jos unohdamme sen, saatamme joutua elämään sen uudestaan.

    Malttia toivon sinulle, Rasmus Roihu Ilari. Asiat järjestyvät ajallaan, uskon näin. Salaa uskallan toivoa josko noiden nimien mukana olisi se neljäskin, ensimmäinen, kaiken aloittaja. Toivon hiljaisesti Rasmuksen olevan lempeä ja armollinen itselleen.

    Jälleen kyseenalastaen, mutta satavarmasti puolellasi,

    Leviathan.

  8. Rasmus Kirjoittaa:

    Voi räkä kun miulla kesti vastata, vaikka kommenttisi luinkin kyllä varmaan sillä hetkellä kun se blogiin kopsahti! Sorge :<

    Mutta siis! Nimiaatelmasi on hyvä, hiffaan mitä meinaat ja kunnioitan suuresti aatoksiasi. Oon mä aatellut samankaltaisuuksia, että vanhasta nimestä luopuminen tuntuu siltä, että hylkää vanhan minän ja se on tylyä, koska joskus on kuitenkin ollut se vanha minä. Aluksi meinasin ollakin Rasmus Eveliina, mutta sanottiin, että moinen kahden sukupuolen nimen samanaikainen käyttö virallisesti saattais olla haastavaa (ettei sitä hyväksyttäis maistraatissa) ja sitten hurmaannuin kaikista muista nimisä ja koen vaan ettei vanha nimi soinnu uuden kanssa. Kyl mä Rasmuun kanssa vähä vielki kamppailen, et onks se hyvä ja sillai, kun hiton maskuulinissävytteinenkin se on, mutta kyllä mä nautin siitä. Mullon vielä pari kuukautta aikaa kelailla nimiä, kun pitää oottaa synttäreihin, että saan paperit läpi. Roihu on leimattu sydämeen, mutta itsekseni kihertelen aatoksesta muuttaa Ilari vielä Timjaksi tai joksikin, emmä oikeesti tiiä.

    Välillä huomaan, että oonkin aattelemaani hurjapäisempi ja ihan tarpeettomasti hyppään kynnet esillä murisemaan, mutta lienen vaan herkkä vastakarvaan silittämiselle tai jollekin. Muistan joskus Rasmus-nimestä aatelleeni, etten haluu unisex-nimeä välttääkseni kaikki mahdolliset femme-luulot vastaantulijoilta.

    Vaan joo, lempeys ja armollisuus itseä kohtaan on kyllä hyvästä.

Jätä vastaus