Mullon kokista viinilasissa jos kiinnostaa vaikkei se mihkään liity

potkunyrkkeily

Kerran pyydettiin sulkemaan silmät ja kuvittelemaan miten kaikki siun toiveet ja haaveet on toteutuneet, miten oot tehnyt kaiken mitä haluat, käynyt jokaisessa maassa missä oot halunnutkin, sulla on sellainen työ, perhe ja koti kuin oot aina toivonutkin ja näytätkin vielä siltä miltä tahdot! Mutta mitä sitten? Mitä seuraavaksi, mitä haluat tehdä? Se oli pysäyttävä hetki.

Kun pahoittelee myöhästymistä, yhdellä on tapana sanoa, että mikäs kiire meillä muka on valmiissa maailmassa (yksi toinen kysyy ’onko hyvä olla’ sen sijaan, että ’mitä kuuluu’, mutta se ei liity tähän).

Tuolloin kun silmät pyydettiin sulkemaan, mietin, että mulla olis ihan saatanan tylsää. Sen jälkeen ehkä hajottaisin jotain valmista, ettei olisi niin idyllistä ja sitten kai menisin vain ulos kaupungille katsomaan kauniita ihmisiä ja uusia ystäviä.

Oon päässyt eteenpäin ja mun pitää kysyä iteltäni, mitä seuraavaksi ja se kysymys kuulkaa on pirullinen. Nyt oon kaheksantoista, oon siivonnut mun huoneen, oon hoitanu yhen koeviikon taas pois alta, mutta mitä nyt? Pitäis ottaa askel, pitäs mennä johonki suuntaan, pitäs tehdä jotakin, alottaa jotain uutta, enkä mä osaa.

Vähä ehkä pelkään tota hajotuskohtaa, että paskoo asiat tahallaan. Luulen kuitenkin, että osaan pitää huolen itestäni ja mielessä säilyy harmonia.

Voi hurja, onneks mun prosessi ei kuitenkaan oo loppunut, eikä se loppune ikinä kellään. Kaukosäätimessä on pause-nappi, portaissa on leveämpiä tasanteita ja joka kesä takapihalle kasvaa yksi uusi kukka. Kyl maailmassa on riittävästi elämistä.

puhukaaa

berliiniiin

miiihh

Tags: , , , , , ,

9 kommenttia - “Mullon kokista viinilasissa jos kiinnostaa vaikkei se mihkään liity”

  1. Kettu Kirjoittaa:

    Ai suakin ahistaa kovat äänet, kiva etten oo ainoa! Toki ikävää tietenkin että sua ahistaa :(
    Mä en meinaa välillä kestää yhtään mitään ääniä, en lasten puhetta (joka on aina huutoahuutoahuutoa), miehen purkanpoksauttelua tai pöydän naputtelua tai mitään muutakaan. Koirien urinan ja uniäänet jaksan ja kestän ja niistä saa voimaakin, mutta kaikki muu vaan sattuu.
    Mutta minä uskon että se menee ohi ja kohta taas pärjään niinkun ennenkin. Pakkohan se on.

    Tsemppiä *hali* ja pidä hauskaa reissussa!

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    Kaikki astiherkät otukset saa niin mun sympatiat (potenssiin sata!!) puolelleen! Lasten puhehuuto on totta vie melko sietämätöntä ja just toi haarukoiden sun muiden tiputtelu lusikkalaatikkoon on semmonen ääni, joka saa mut poistuun huoneesta. En haluu kuulla kovaa muuta ku musiikkia (jos sitäkään). Järjetön huuto vaikka luokassa tekee musta tosi levottoman ja ärtyneen, mä oon aika herkkä karjuun porukkaa pitämään suunsa kiinni, mutta myös kyllä senkin takia että päälle puhuminen on musta tosi tympäisevää. Äänet ei lähtökohtasesti oo mulle paha juttu, vaikkei melu ihan ykkösjuttu ookaan, mut jos oon vaiks stressaantunut, niin meitsin erityisherkkyys tekee kyl kovista äänistä melkosta tuskaa.

    Olkoon saksanmatka (onkse yhdyssana) veikeä ja siulla miellyttäviä äänimaisemia ympärillä :>

  3. Minä vaan Kirjoittaa:

    Tätä sun blogia on kiva lukea! Kun satuin törmäämään tähän kyseiseen sivustoon täällä internetin ihmeellisessä maailmassa, luin heti kaikki postaukset alusta lähtien. Siinä oli urakkaa, mut kannatti. Sun blogista huokuu vaan sellanen iloinen lämmin mieli. :) Kiitos siitä!

  4. Rasmus Kirjoittaa:

    Oii voi ihanaa ♥ Ole hyvä vain ja kiitos siun sanoista! En tiiä onko miten lukukelpoisia vanhat postaukset, itseä ainakin hirvittää :–D, muttamutta hauskaa jos niistä on iloa muille :>

  5. Minä vaan Kirjoittaa:

    Kirjotat niin elävästi. Ja piirrät tosi hyvin! Itsekin haarastan vähän piirtämistä, mutta en mä osais mitään sarjakuvaa piirtää XD

  6. Oona Kirjoittaa:

    Heips,

    jotenkin netissä hyppimisen jälkeen päädyin tänne, ja jäin lukemaan pitkäksi aikaa. Halusin jättää kommentin, koska pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen sun blogi tarjosi mulle sellasta fiilistä, että elämä on ihanaa ja maailma on kaunis ja että meitä on täällä niin moneen junaan että jostakin löytyy aina paikka kaikille. Halusin jättää kommentin, koska sun blogi herättää mussa valtavan tunteiden kirjon ja alkoi itsekin tehdä mieli kaivaa hylännyt kirjotusharrastus esiin pölyyntymästä. Halusin jättää kommentin myös lähettääkseni sulle virtuaalihalin, koska tuli valtavasti sellainen olo tätä lukiessa, ja hei, ken tietää, ehkä sitä joskus pääsee livenäkin vielä halaamaan, oon meinaan miettiny protuilun alottamista :D

    Joten joo, jätän tässä kommentin

    Saan blogistas jotenkin paljon ajateltavaa, naurua ja ellen kyyneleitä niin jonkinasteista kurkunkuristamista, ja myös sanoja omille ajatuksilleni. Ja vois vielä mainita että sun piirustustyyli on ihanan omintakeinen ja tekstis ääni sopii kuvien tyyliin. Ennen kuin tämä pienenä ”tykkäsin blogistasi jee” -kommentina alkanut romaani venyy mittayksiköissä metreihin niin lopetetaan vaikka siihen, että teet hyvää duunia (tai ehkä enemmän hyvää harrastusta, ainakin toistaseksi) ja koska annat ihmisille paljon niin aattelin jättää kommentin että saisit jotain takaisin ja tietäisit että sua kuullaan/nähdään/luetaan! :)

  7. Rasmus Kirjoittaa:

    Mihhhhhh voi ihanaa <3 <3 <3 Pahoittelen epärakentavaa vastaustani, mutta voi juku, kovin isosti arvostan sanojasi, ihan ykkössanavalintojakin teit, tosi merkityksellisiä lauseita totta vie! Kuulkaa, nähkää, kirjoitelkaa ja piirtäkää ja olkaa ja eläkää joka iikka, herättää suurta rakkautta kuulla lukijoilta tuollaista, mih voi kurr, protuilulle näytän myös suurta peukkua, saa kysyä jos joku siinä mietityttää ja halata saa etänä ja livenä ja miten vaan!!

  8. siis eli Kirjoittaa:

    ”Kaukosäätimessä on pause-nappi, portaissa on leveämpiä tasanteita ja joka kesä takapihalle kasvaa yksi uusi kukka.”

    ehtaa sitruunamuistikirja-asiaa

    oot niin ihana

  9. Rasmus Kirjoittaa:

    Purinahurinaa~ Sitruunamuistikirja kuulostaa hyvältä ja tärkeeltä <3

Jätä vastaus