transulinaa ja muutenkin

On ihan terapeuttista maalata näitä, mut terapia loppuu kyl siin vaihees ku koittaa mahduttaa tota lehtiötä skannerin väliin, et sori vaan tää laatu. Klikkaamalla saa kuvat isommaks ja mielikuvituksella värit paremmaks.

transss 1

transss 2

(tää biisi  soi pääs, vaikken oikeesti kuuntele mitään muuta ku thousand foot krutchia ja jotain outoa)

Terhi 18v. on kirjottanut mun lempirunokirjaan

”Jos ottaisi minän syliin
hiljaisuudessa
silittäisi sen
untuvaista niskaa
ilman yhtäkään tikittävää kelloa?”

Se on hyvä, kaikkein minä, varsinkin nyt kun päässä on reikiä ja housuissa renksuja ja aamulla otin ja leikkasin loputkin hiukset päästä ja näytän lesbosyöpälapselta ja räminämusiikki soi, eikä yksi tahdo enää katsoa päälle, tuskin edes puhuu, varmaan miettii missä meni vikaan ja voiko ihmisen pistää ketjulla kiinni keppiin, että se kasvaisi suoraan, mutta eipä tuo taida enää edes tahtoa yrittää.

h a j o t t a a

Kädet tärisee, usein ja kovaa, meen siitä lääkäriin. Oon pahoillani itseni puolesta, kun tää ei oo intotärinää, vaan reagointia johonkin muuhun.

Hankin S.E. Hintonin Olimme kuin veljet -kirjan. Se tullee pian postilaatikkoon ja itkettää valmiiks.

Kaikilla on vähä vaikeeta ja mä oon niille vaikee. Kulta on mun sana. ”Pysy kultana”, ne sanoo Hintonin yhdessä kirjassa ja meinaavat, että ole hyvä ja kultainen, vaikka katu on kivikova ja en tiiä oonko sanonut, mutta en usko että musta ees saa kultaa ulos millään hakattua.

(vaikka muistin, että siinä kirjassa siteerataan myös runoa, jossa sanotaan ”ei kulta puhua voi ikuisuuden kieltä” ja se jos mikä repii ihan pelottavan kovaa, koska kulta on asia johon voin luottaa ja joka pysyy, mutta nyt ne sanoo, että se ei VOI pysyä ja siks huominen pelottaa mua vielä enemmän ku sekunti sitten ja hengitän ihan varovasti, etten riko mitään ja ette arvaa miten pahasti pelottaa ja hirvittää ja inhottaa ja)

Mietin äsken pitääkö asioita prosessoida vai työntää ne maton alle vai prosessoida sitä mattoa, enkä oo ihan varma mitä sillä meinaan.

Kun meinaa alkaa epäilyttää mä painan kaasua ja etukäteen koitan valmistaa itteeni elään paskojen päätösten kanssa, koska jeesus miten tyhmä sitä voi olla ja iltaisin katson kuvia ihmisestä, joka näyttää siltä miltä luulen haluavani näyttää JA en mä ehkä ees tyhmäile vaan ainoostaan pelkään, koska uusi on hurjaa ja muutos on hurjaa ja minun uusi muutokseni on opetetun mukaan väärin ja tuplaten hurjaa.

Ja tiiättekö

ei mitkään niitit ja räminä, vaan kulta ja tuo runo untuvaniskasta ja sen silittämisestä ja muusta on kuitenkin kaikkein eniten minä.

Tags: , , , , , , , ,

2 kommenttia - “transulinaa ja muutenkin”

  1. gao Kirjoittaa:

    Mulle ehkä tärkein lause on tämä.
    ”Minä hymysin.”
    Kirjasta nimeltä Kraatterin Lapset, Harri István-Mäen kirjoittama. Suosittelen lukemaan. Hemmetin hienoa tekstiä, järjettömän kaunista proosaa mun huulilleni.

    Ja muista, että sinä olet sinä etkä kukaan muu. Mulle on ainakin tärkeetä nähdä pintaa syvemmälle, koska siitä näkee onko ihminen tosissaan kaiken tän elämisen ja muutoksen suhteen.
    Jatka sä vain elämääs eteenpäin, kyllä sullakin sitten palat löytää paikoilleen : )

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    Onpas mieluisa lause totta vie, etsin tuon kirjan käsiini kunhan ensin selviän vanhoista. Luin pentuna aikusten kirjoja, mut nykysin jos meen kirjastoon (en hirveesti muuta ku kirjota siellä kirjeitä tosin), nii löydänki itseni nuorten puolelta, joten toi kirja voi upotakin aika hyvästi!

    Humm, kiitos sanoista <3 Pintaa syvemmällä on kaikki oleellinen, mutta oon antanu pohjaveden olla, kun luotan sen voivan siellä ihan hyvin ja nyt kuplii pinta ja on noussut kysymys millainen haluaa olla/kokee olevansa, kun tarvitaan joku joka sitä syvyyttää kantaa ja esittää. (phh en tajuu miten miun kirjottamiset menee aina ihme taidesanailuksi.. P:)

Jätä vastaus