mullei oo resurssei keksii otsikkoa

vaasassa

KANNET

bussissa

sotku

Oon ollut viime viikon protukuplassa vetämässä leiriä ja nyt on selvitettävänä väistämätön protudarra. Olo on puulla päähän lyöty, ajantajua ei ole ja sopeutuminen vanhaan arkeen on tuskaisaa, mutta oon ruvennut vetämään syvään henkeä, mikä auttaa ja tiedän tänään näkeväni kaksi viiksekästä maukujaa ja ihan kohta toisia ihastuttavuuksia.

Oon ollut tilanteissa, joissa mulla ois ollu sanoja sanottavaksi, mutta oon säikähtänyt käsieni tärinää ja lähtenyt. Muutaman kerran oon myös sanonut anteeksi, että nyt en halua puhua ja anteeksi sen tähden, etten pitänyt seuraa, vaikka olisi pitänyt.

Yhteen paperin kulmaan oon kirjoittanut kuunnella elämää  (?) ja miettinyt miten tylyä on pistää napit korviin sen sijaan, että kuuntelisi ääniä ympärillä. Joskus jaksaa paremmin kuunnella mikrofoniin syljettyjä tarinoita kuin käsin kosketeltavan ihmisen elämiä hetkiä. Lintujen äänet kuului leirikeskuksen sisään ihan koko ajan, hauskaa.

Asioihin laitetaan ikäraja. Joku elokuva on K16, koska joku kuolee, eikä haluta liian nuorien näkevän sitä. Miksei kukaan estä nuorta näkemästä kuolemaa sitten oikeassa elämässä. Sanoja ja sanavalintoja, jotka triggeröi (trigger = laukaista, liipaisin) ja tahatonta cisnormatiivisuutta joka hajottaa pään, surullisia naamoja, aamupalalla kahvipannusta kaadettua mustaa myrkkyä, kahden tunnin yöunet, laiturin vallanneet hanhet, kilisevät astiat, toisten päälle korotetut äänet, elämä.

Oon erityisherkkä sanon ja samaan aikaan kiroan itseäni ja tekosyitä. Pystyisin, voisin, joo, ei muhun oo mikään ennenkään vaikuttanut, valitsenko olla tällainen, miksen saa rytistynyttä naamaa suortumaan, huono kyyninen kurja outo. Kaikki on yhdentekevää ja uudella tavalla helppoa. Ei ole enää tarvetta olla koko ajan mukana, ei tunnu sydämen asialta ja sitä säikähdän.

On ihmisiä ja ajattelen, etten tule oppimaan kaikkien nimiä, etten tule oppimaan heitä ja he vielä vähemmän minua.

Oon huomannut joka leirillä käsitteleväni itsenäisesti jotan tiettyä teemaa ja nyt oon tainnut kriiseillä olemista. Pöhkö.

Talon nurkalla kasvaa keltaisia tulppaaneja ja niille nauran.

Yksi kirjoittaa, että minulla näyttää olevan aina hauskaa, kun nauran paljon. Toinen kertoo nähneensä unta ja kolmas myöntää, että jos jakaisi asioitaan, niin jakaisi ne minulle. Ystävä rakas kaunis hyvä turvallinen. Tulevat itku kurkussa kietomaan kädet ympärille, kun ovat lukeneet miten lämpimästi olen itse heistä kirjoittanut. Eräs pökkää jurona olkaan kun huomaa, etten minäkään mistään kuivin silmin selviä. Hymyilyttävä ele ja myöhemmin perään tulee vielä yhdeltä tekstari ”olet hyvä”. Ootteko ikinä olleet jonkun yhteinen ihastus, hymyilleet ahdistumisen sijaan kun joku ilmaisee viehtymyksensä sanalla kuuma tai katsonut miten kauniit ovat punajuureen sotkeutuneet kädet ja nauraneet sille, että he tietävät miten roihuan.

Eilen laitettiin pyykit narulle kuivumaan ja tänään käärin ne kaikki uudestaan matkalaukkuun.

Väsynyt, mutta onnellinen.

leirin jälkeen

leirin jälkeen2

fanita rohkeasti

Tags: , , , , , , , , , , ,

5 kommenttia - “mullei oo resurssei keksii otsikkoa”

  1. siis eli Kirjoittaa:

    minä rakastan tätä blogia ja sinua ja sinun kuvia ja tekstejä.
    saat niihin niin hirveästi voimaa (kaikkiin edellä mainittuihin).

    <3

  2. Gök Kirjoittaa:

    Ilveskissat ! Auuuuu ! Miulta lähti ehkä maailman hassuin pieni piipittävä ääni !
    Tuo viimeinen ruutu jossa istut bussissa on niin hellyyttävä, voi että, tuntuu että hymy tarttuu miuhunkin! (Siun tekemät iloiset ihmiset on maailman hellyyttävimpiä) Jaan myös Plantagen-fiilistelyt kanssas, tahtois vaan kahmia kaikki palmut ja fiikukset messiin kotiin ja nukkua niitten keskellä. :-D

  3. Rasmus Kirjoittaa:

    Myhhh voi eli kun kovin suuresti minäkin pidän sinusta ja hymyilen taiteiluillesi aina kun niitä näen jossain. Toivottavasti törmätään ens viikolla Provinssissa :> Olet aika rakkaus joo <3

    Gök: Hihii, ilveet on muikeita, skannasin ja tulostin niitä kirjeestä pari yksilöä ja oon värittänyt ja laittanut ne tärkeisiin vihkoihin kii. Ovat merkityksekkäitä kissaotuksia. Mih eikä, parasta jos iloihmiset hellyyttää! Ja Plantagen ja kukkakaupat ne vasta hyviä onkin! Huh joo, olin ihan täpinöissäni ja puhuin semmosella innostuskimeällä äänellä ja hihitin ääneen kun löysin ananaita ruukussa <3

  4. Elmi Kirjoittaa:

    ROIHUAT

    (((((((lukiessani ajattelin kirjoittaa tosi monesta muustakin asiasta mutta :3 okei ehkä sanon että: pi zi su kat!!!))))))))

  5. Rasmus Kirjoittaa:

    mihh purr, piziroihu hiih, ovat muuten oikeesti lempparisukat kaikista, tykkään jopa (MELKEIN) enemmän ku läpipuhki kuluneista raitasista polvisukista, jotka miul oli joskus öööö aikojen alussa. Sit kun mulla on kukkakauppa niin takuulla myyn siäl sit polvisukkiaki, koska ne on niinku jumaluutta, mutta tää maailma ei oo osannut vastaanottaa sitä, kun ei niitä myyä niinku missään, höh.

Jätä vastaus