Pitikö sanoa

DSCN2917

Mulla on mode, jolloin en ota katsekontaktia. Se on vähän kummallinen mulle, kun ympäristön rekisteröiminen on mulle elinehto ja silmillä sitä aika paljon maailmaa fiilistelee. Jos en suostu katsoon sua, niin en suostu kyllä puhumaankaan, mut ota leuasta kii ja koita saada katsoon sun suuntaan, koska tolloin asiaa on oikeesti eniten. En lupaa, ettäkö puhuisin, ehkä suutun vaan kun et anna olla rauhassa, mut joskus ei pidä vaan antaa olla.

Eilen oli katsekontaktiton mode. En tiiä mitä ympärillä tapahtui, mut ääni kuului. Kuuluu kai johonkin opetussuunnitelmaan puhua sukupuolesta, vaikkei kukaan halua kuulla enää sanaakaan, ja olisi parempi olla jossain poissa ja turvassa.

Mutta niin,
meillä on se, joka kirjoittaa liidulla taululle
ja se joka ne kirjoitukset kopioi vihkoonsa:

Mitä on olla mies, mitä on olla nainen
mitä on olla tilastollinen häiriö

.. eikä ole tyytyväinen sukupuoleensa
normeihin

Mihin se äärimmillään voi johtaa jos on ongelmia sukupuolensa kanssa?
itsemurhaan
(yllätyn siitä, miten tosissani oikeasti meinasin viitata kun huomaan hätkähtäväni jonkun toisen mainitessa kirurgian)

Intersukupuoliset lapset leikataan. Kuka nyt haluaisi lapsen elävän sekasikiönä.
Joidenkin mielestä sukupuolia olisi enemmänkin.. tämä kirkkoherra kun vaihtoi sukupuoltaan.. ei sukupuoli vaihdu hiuksia leikkaamalla.. tulee ihmissuhdeongelmia, kun ei tiedä miten toiseen pitäisi suhtautua.. tyttö näyttää tältä, poika tältä, sukupuolielimistähän sen näkee..

Mun selkään sattuu, koska toisilla on silmät ja yksiselitteiset ajatusradat. Pitääkö kantaa huolta omasta hyvinvoinnistaan vai toisten tyhmyydestä, pitääkö laittaa binderi vai jotain mikä ei katko kylkiluita, pitäisikö soittaa ystävälle.

Mä en pääse tekemään saksan koetta, koska oon syömässä lounasta ihan vitun hämärässä seurassa ja tekemässä testejä, jotka kertoo onko mulla skitsofrenia vai voinko vaihtaa sukupuolta (jota en kyllä ees voi tehä, koska diagnoosissa pisteen jälkeen oleva numero muuttaa häiriön vakavuutta, eikä meitä ihmissuhdeongelmia aiheuttavia tyytymättömiä ihmisiä oteta tosissaan).

Joo, onneks on kuitenkin tää tasa-arvo ja kaikki kiva.

Tänään
– postimerkin liimaaminen kirjekuoreen odotutettua toista ensin kaksi kuukautta
– hurmaantuminen puuron koostumuksesta (se oli m i e l e t ö n)
– virtaavia liikkeitä vanhan kuntosalin alakerrassa
– polvisukat
”mussa on mahatma gandhia ja nikki sixxiä”

Tags: , ,

Jätä vastaus