Stereotypiat on rikkonut mun mielen

keho kopio

kuolee vaikket näe

puree haurasta

pakkasaamut kopio

englantia venetsiaa ja tiikeriä

bussiheppa

Mun sängyn vieres on lehdestä leikattu lappu, jossa lukee ”aamulla herätessäni tunnen suurta kiitollisuutta, koska maailma on yhä olemassa”. Sit raahustaessani keittiöön iskee hypotermia ja samalla inho kaikkea talon ulkopuolella olevaa kohtaan (joo en handlaa hirveen hyvin vuodenaikojen vaihtumista), antakaa mulle toiset lapaset.

Tags: , , , , , , , , , , ,

7 kommenttia - “Stereotypiat on rikkonut mun mielen”

  1. Mikko Kirjoittaa:

    Taidealojen suhteen muistan parin yliopistolaisen keskustelun siitä, että toinen kokee vapauttavaksi tehdä taidetta omaehtoisesti opintojensa ohella (hän tekee paljon grafiikkaa ainejärjestössä) ja toinen sitä miten yksin taiteelle omistautuvassa paikassa olisi mahdollista syventyä, elää ja hengittää sitä taidetta ja haalia siten sitä inspiraatiota. Ja täsä näkökulmasta valinta on vaikea.

    Psykologian suhteen voin itse vain huudella sitä, että tamperelaisen sosiaalipsykologian olen tuntenut itselleni miellyttäväksi ja että opintojen aikana olen saanut relevantilla ja uusia näkökulmilla saanut käsitellä mm. minuutta, tietoisuutta, yhteiskunnan ja yksilön välistä suhdetta. Myös sukupuoleen (ja sen moninaisuuteen) ja etnisyyteen liittyvissä seikoissa on tullut näkökulmia vastaan. Joillekin psykologian opiskelijoille tamperelainen sosiaalipsykologia on ollut syvällisempää kuin ”perus”psykologia, toisille ihmisille sitten toisin päin. (Tampereen yliopistossa sosiaalipsykologia, sosiaaliantropologia, sosiologia, sukupuolentutkimus, sosiaalipolitiikka ja nykyään myös nuorisotutkimus kuuluvat samaan tutkinto-ohjelmaan, niistä voi yhteen erikoistua tai ne voivat toisiaan tukea.) (Tampereen ja Helsingin yliopiston välillä on eroa sosiaalipsykologian suhteen, Kuopion tilannetta en tiedä, enkä ehkä juurta jaksaen selitä miksi sosiaalipsykologia on hajanainen tieteenä.) Nykyiseen sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelmaan, ja tulevaan yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelmaan on ehkä hiukan helpompi päästä kuin psykaa lukemaan.

    Tämä tällaisena ilkeänä mainoksena, mutta oikeammin lähinnä sen takia, että sosiaalipsykologia on itselleni rakkautta.

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    Huu joo, monet sanoo sitä, että menee into piirtää jos joku/jokin pakottaa siihen – pitäis tehä taidetta vaan omalla painollaan. Tiedä sitten, kun kuitenkin tarvii myös esim. aikaa, mitä ei välttämättä saa jos aikoo taiteilla vaan jonkun muun asian ohessa. Jos mietin jatko-opiskeluvaihtoehtoja ja alkaa ahistaa kaikkeus, niin tulee rauhallinen olo kun palauttaa ajatukset taiteiluun.

    En pahastu mainostamisesta! Enemmän kouluista ja opinnoista saa irti kun kuulee jotain opiskelijalta eikä lue glitteri-propagandaa tai hämmentävää tyhjänpäiväisyyttä koulun nettisivuilta. Me oltiin oikeesti kuuntelemassa vartin näyteluentoa sosiaalialasta tänään ja kun ne antoi esimerkkinä keissin ongelmaisesta perheestä, niin niputin sen ajatuksissani psykaan (psykologi, terapeutti ja sellaset). Varmaan pää ja sydän molemmat sanois mulla poks jos yrittäisin hommata rahaa elämiseen ihmisten ongelmia setvimällä. Okei jotain eläinterapiaa olis villiä pitää, mut niin.

    Parasta jos sun on ollut hyvä olla siellä ja lukea jotain itseä kiinnostavaa :>

  3. kjjo Kirjoittaa:

    Voi olla että toimeentullakseen tarvii ammatin. Moni taiteeseen hurahtanut tuttu joutuu lujille ja tyytymään paskaduuneihin ynnä tukiin – jos olis ammattitaitoa, pärjäis inasen paremmin ja ehkä vois kuljettaa taideharrastusta ohessa. Mutta näyttäis siltä, että taide syö kaiken, jos siihen suhtautuu vakavammin kuin vain harrasteluna. Sehän vaatii myös tyhjää aikaa, jolloin syväideat rakentuvat. Silloin ei voi istua kassalla. Mutta sun taide on viestintää ja ymmärtämistä. Vaikka maailma muuttuis miksi, ihmiset tarvii vuorovaikutusta. Havaitsemista, tulkitsemista, siirtämistä toiselle.

  4. Rasmus Kirjoittaa:

    Mä oon kattonut näitä sanoja nyt jo tosi pitkään, enkä mä tiiä vielkään mitä haluun sanoo takas, mut ihan pirun hyvä fiilis mulle nousee kerta kerran perään kun tsiikaan noita sanoja ymmärtämisestä ja vuorovaikutuksesta ja muusta, kiitos. Musta vois olla hauska olla konnari tai viivakoodeja piippaava tyyppi. Naurattaa toisinaan se, miten maailma maalaa maisterintutkinnosta ja seitsemän ällän yo-kirjotuksista tulevaisuutta mulle, mut sit kuitenkin päädyn vaan johonki kengänkiillottajaksi.

    Mut joo, taide on kyllä kertomista ja olemista. Koen, ettei paperille saa mitään aikaan, jossei oo jotain mitä haluu kertoo (on sit eri asia, et kokeeko onnistuneensa kertomisessa niin, että on itse tyytyväinen). Ehkä vaan viehättää se mitä näkee, nätit hedelmäasetelmat ja muut, siinä on riittävästi kertomista, vaik itellä on tarve sanoo enemmän. Pitää olla aikaa tehdä taidetta ja aikaa elää elämää, niin että on jotain mistä tehdä se taide.

  5. Leena Kirjoittaa:

    Harkitsin 26 vuotta sitten abiturienttina vakavasti taidealalle hakeutumista, mutta lopulta päättelin näppärästi voivani harrastaa piirtämistä vakavasti ns.”oikean” työn ohessakin. Enpä lopulta juuri harrastanut.

    Sen verran olen koittanut kuvitusmarkkinoita koputtaa, että huomasin sen edellyttävän eräänlaista jatkuvaa itsensä myymistä ja sitkeää taitojen kehittämistä. Tilaaja / asiakas ei vättämättä edes tiedä, mitä haluaa, mutta tunnistaa sen nähdessään. Pidän taiteilijan ammattia rankkana ja suorastaan fyysisenä duunina. Käsityönä.

    Hiljattain oivalsin, että omalla työuralla olen lopulta tehnyt jotain samankaltaista kuin nuorena piirtäessäni: tutkinut maailmaa, itseä ja luonut tulkintoja ja ilmaisuja havaintojen pohjalta. On jännää ajatella, mitä omassa taiteessa tapahtuu piilossa – ennen kynää ja paperia. Mikä osa prosessista on se uurin ilo, jota tahtoo ammatissaan toteuttaa? Oli tuloksena sitten sarjakuva tai EU: n hankehakemus…

  6. Rasmus Kirjoittaa:

    Musta on ehdottoman tärkeetä pitää taiteilua oikeana työnä. Ehkä taidehaahuilija tarvii jonkun työn piirtelynsä ohessa, josta sit saa paremmin rahaa, mutta ei se oo sen taiteilua oikeempaan hommaa. Oikeestan joskus se nurjana nähty on enemmän oikeeta kuin joku normeja mukaileva! Hauskaa, et nykyinen työ kolahtaa noin yks yhteen alkuperästen haaveilujen kanssa, vaikka onkin ihan erilaista :>

  7. kjjo Kirjoittaa:

    Sun taide yltää minuun vaikka elämät on etäällä.

Jätä vastaus