There is thunder in our hearts, baby

Tätä mä oon pari päivää putkeen vaan kuunnellu

menetetyt ihmiset

this is how mummi kopio

vuorovaikuttuinen talsi aurinkorakkaus

mustavalkovalokuva

mustaaaa

mummi

Tänään mä liikutuin kun lehdessä kiitettiin eläinlääkäriä Paavo-kanin hoitamisesta ja naurahdin kun kaksi fasaania rapisteli aroniapensaan alla.

kaks vitun fasaania.

Emmä tiiä miks asioita tapahtuu tai mitä mein pitäs tehä, mut ihan aluks me voitas vaik istuu alas ja vetää vaan henkeä ja sit ku siihen kyllästyy niin voidaan mennä tanssimaan kaduille ja sit kun ei jaksa tanssia eikä hengittää, niin joku muu aina jaksaa, eikä elämä lopu. Siin välis pitää ehkä itkee hitonmoinen ikuisuus ja voida pahoin, mut öö niin

kyl te tiiätte.

Tags: , , , , , ,

13 kommenttia - “There is thunder in our hearts, baby”

  1. puarr89 Kirjoittaa:

    Otan osaa. <3 Toivon sulle parempia aikoja.

  2. kjjo Kirjoittaa:

    Pidän sinusta. En o tavannu mutta pidän.

  3. Derego Kirjoittaa:

    Osanottoni. Kaunis muisto. Koko kertomus lähellä omaa elämääni, kiitos.

  4. Rasmus Kirjoittaa:

    Kiitti tyypit (tai miten näis tilanteis yleensä reagoidaankaan).

    Hauska nähä myös uusia nimiä täällä blogissa, moi teille. Tykkään kjjo hirveesti sun kommenteista.

  5. Kettu Kirjoittaa:

    Otan osaa <3 Ajan kanssa surukin helpottaa, usko pois. Minä tiedän. *hali*

  6. etanalolli Kirjoittaa:

    Otan osaa. ♥

  7. Kumiko Kirjoittaa:

    Osan otto myös täältä.
    Vaatii rohkeutta olla läheisen vieressä ja katsoa kun hän kuihtuu pois.
    Kaikki eivät sitä kestä vaikka pitäisi. Meidän suvussa on siltojakin poltettu sen takia. Sanotaan näin että ei ole sitä tätiä pätkääkään ikävä… Pakeni hautajaisiakin Espanjaan asti.
    Voimia! *hali*

  8. Rasmus Kirjoittaa:

    Halauksia ja itkunenäliinoja teille kaikille <3

  9. Erisa Kirjoittaa:

    Otan osaa, ota sinä halaus.

  10. Leviathan Kirjoittaa:

    Viime elokuun ensi päivinä laskin läheiseni uurnan haudan lepoon, omin käsin peittelin ikiuneen. Kuolema hiljaa kävi lähelläni, kosketti lujasti mutta myös lempeästi vieden väsyneen mukanaan, päästäen irti kivuista, sairauden murtaman ja tyhjentäneen mielen päästi epätietoisuudesta ja tyhjyyden tunteesta.

    Olen hiljaa virtuaalisesti vieressäsi ottaen osaa, sinua ymmärtäen miten nyt elämäsi kulkee kaiken lopullisuuden pyyhkäistyä sinuakin lujasti, mutta läheisesi armahtaen, päästäen väsyneen lepoon.
    Suru kulkee mukanamme, armahtakaamme itseämme itkemällä kaipaustamme mutta myöskin hymyilemällä hauskoille muistoillemme poislähteneestä läheisestämme.

    Osanottoni, kaunista syystalven odotusta myöskin toivottaen.

    Leviathan

  11. Rasmus Kirjoittaa:

    Kiitti teillekin kun ootte <3

    Kuolema on kumma monella tapaa. Oon monesti aikaisemminkin jo oppinut ajattelemaan, että ihminen voi yhellä tapaa olla kuollut, vaikka hengittääkin. Oma pois nukkunut ihminen on jo pitkän hetken ollut vain rippeet siitä, jonka kanssa lapsena joskus pyöri, eikä se eheämmäksi kai ajan kanssa olisi palautunutkaan. On ihan hyvä antaa sielun päätyä samaan pisteeseen kuin mihin ruumis on jo ajautunut – tehnee useamman olon helpommaksi.

  12. kink Kirjoittaa:

    tää puhutteli mua. oma mummu nukku pois pari viikkoa sitten. osaanotot ja hyvät jatkot sinnekkin, sun sarjisblogi on yks parhaimmista mitä tiedän. <3

  13. Rasmus Kirjoittaa:

    Puhuttelevuus on hyvästä ja ilo jos blogi kuuluu siulla parhaimmistoon. Voimia ja syviä hengenvetoja, otus <3

Jätä vastaus