Roihu ja pönde

Kun istuu kuusi tuntia aloillaan esittämässä, että on oppinut jotain 13:ssa vuodessa
niin alkaa jossain välissä pudotella tavaroita ja
säikähdellä siitä syntyvää kovaa ääntä

kun ei ihmistä oo rakennettu kestämään sellaista.

Ja kun juna-asemalla kaksi vartijaa tulee seisoskelemaan ihan tosi liian lähelle
niin ylpeys käskee jäädä aloilleen
ja ahdistus käskee pyytämään anteeksi olemassaoloa

kun uniformut ja hakaneulat pelottaa toisiaan.

Ja siellä juna-asemalla mä mietin, että mä haluan pellot ja lakeuden,
mä haluan mun väkivaltaisen parisuhteeni kotiseutuuni
mä haluan sen kaiken vanhan paskan
mä haluan sinne, missä

– kasvoin onnellisesti kieroon
– näkyy öisin tähtiä
– ei oo kesätöitä
– ei voi harrastaa mitään
– juna-asemalle on 7km
ja junia menee yks joka toinen päivä
– kaupan hyllyt on väärässä järjestyksessä
ja kaupan ilmoitustaululla on luokkakokouskutsu

mä haluan sinne, missä

mikään ei oo hyvin

koska täällä ei oo vartijoita
ja kirjastossa on keltainen sohva
ja sit kun mä tuun niin ne kysyy mites pohjanmaan matka meni

Mutta mä haluan kyllä myös jutella ihan koko matkan
mä haluan ihmisiä
ihmisen

kun siitä yhdestä pidän niin, että tulen huonovointiseksi
ja rukoilen niin, että sattuu

ja lopulta sydän huutaa niin isoa kiitosta tiedosta, että toisen presenssi saattaa olla hetken lähempänä

edes hetken.

Pääsiäinen on kaunein siellä missä asuu vanha ja väsynyt
mutta minun pääsiäiseni ei ole tänä vuonna siellä:
se vietetetään k o t o n a
ja koti on helvetin monen kilometrin päästä kotoa,
siitä talosta jonka oven takana oli käynyt joku, josta oli jäänyt jälkeen vaaleanpunainen höyhen

Minun pääsiäiseni on polven silittämistä
ja kiitollisuuden laukaisemia halauksia
jaettuja aamuja
16 tuntia vapaaehtoistyötä juhlapyhänä

ja sitä että päässä kuhisee

ääniä on paljon
oloja monta
toisen surullinen naama on oma

näyttää siltä, että sulla on jotain mielessä

niin.

Mistä tietää että tekee paljon
jos hengittäminenkin on jo ihan hurjasti

Mistä tietää missä menee raja
kun keho ei ikinä anna periksi

vaikka luulen, että
tässä se nyt on
tässä on paljon
tässä on raja

mutta S.E. Hinton on kirjoittanut itäpuolen hulttion kysyvän länsipuolen prinsessalta
”näet sä aurigonlaskun oikeen kunnolla sieltä länsipuolelta?”
”ihan kunnolla”
”kyllä sen näkee kunnolla itäpuoleltakin”
ja sit toinen jo itkee kun se sanoo kiitos ja
”sä tajuat okei”

koska

missä mä vaan oon ja miten päin vaan, niin
aina aurinko paistaa keväisin silmään

ja mä yritän tajuta sen ihan okei.

Tags: , , , ,

2 kommenttia - “Roihu ja pönde”

  1. minä vaan Kirjoittaa:

    Jos sä kirjottaisit runokirjan ni mä kyllä ostaisin sen. :D

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    Varos vaan ;D Mä haluisin joskus esitellä jotain mun tekstei (tai enemmän ehkä piirustuksii!) ja avata et mitä oikeesti meinaan niillä jutuilla. Tän jutunkin roihu-sana otsikossa viittaa salaa moneen juttuun: pääsiäiskokkoihin, joita näky nimenomaan meidän pelloilla illalla, ja fiilaan pääsiäistä ihan täysillä, meitsin nimeen ja minuun, miten tärkeet asiat kulkee miun mukana, miten roihu voi kipinöidä missä vaan, pistää enemmän silmään maalla, mutta voi aiheuttaa siellä metsäpalon ja sykkis elämästä enempi kaupungissa, kierosti yhteen pokemoniin, johon samastun ja joka tulee mulle mieleen Roihusta, ja jonka näen enemminkin juoksemassa pelloilla kuin kaupungissa ja siiiis joo, kyl mul asiaa riittää :—D

Jätä vastaus