Pitäis vieläki puhuu

destruction

pätkii

polipyyntö

Julkasin tän seuraavan jutun joku aikaa sit blogin FB-sivulla:

ei sais
Joo paitsi arvatkaa mitä: en mä oo onnellinen. Musta tuntuu, että teen väärin ja meen liian helpolla, että pystyisin parempaan, lasken prinsessajalkani mutaan ja katon miten muut jaksaa pidemälle ja paremmin, enkä mä oo siinä mukana, vaikka voisin ja mun pitäis. Ja kaikki vaan sen takia, että näin mulle on sanottu.

Sen ei tarvii olla tarkoituksellisia tai syyttävää, koska mä poimin tahtomattakin myös ne ei-mitään-tarkoittavat ohi mennen ilmaan heitetyt ajatukset. Ympäristö huutaa, että pitää menestyä, olla hieno ja kallis.

Mä juttelin ihmiselle, jonka pitäis tietää asioista. Mä kysyin voinko mä tehdä näin, onko tässä järkeä ja mua puhtaasti pelotti mitä se vastais. Mut tiiättekö, hän ei nauranu minuu lyttyyn, ehkä hieman huvittuneena kohautti olkiaan ja totes, että ”joku täti ylioppilasjuhlissa voi ihmetellä ja ehkä joku järkevä sanois, että toi on hölmöö, mut ei se oo sun vika, et koulu on mennyt hyvin. Anna mennä ja tuu näyttään kieltä niille sit kun oot menestynyt taiteilija.” Kun mä olin lähdös hän vielä huikkas laittamaan sähköpostia ens jouluna, ”jos sulla vaan oon niitä postikortteja jäljellä, niin mielelläni ostasin taas.”

kyme

Tiiätteks, elämä on kahjoo. Jos kyseessä olis korkeakoulu eikä kansanopisto mä saisin Kelalta enemmän rahaa. Jos mä täyttäsin 20 tammikuussa enkä huhtikuussa, mä saisin silloinkin enemmän rahaa.

Jos mä en ostais lääkettä mun anemiaan, lopettaisin nyrkkeilyn, jättäsin tatuointiajan varaamatta mun lempitaiteilijalle, joka tulee käymään Suomessa, en pyrkis transpolille, myisin munuaiseni, en söis tai sairastuis tai mitään, tiättekö lopettaisin vaan kaiken muun paitsi hengittämisen, niin mä voisin saada ennen syksyy rahat kasaan koulua varten.

Viikonloppuna mä kirjotin toiselle suosituskirjeen, vastasin keskiyönä iskeneeseen paniikkiin, huolehdin ihmiset yhteen, allekirjoitin jotain virallisen näköistä ja kättelin kiinteistönhoitajaa. Mä oon 19. Tajuutteko.

Pää räjähtää ajatuksista, mutten ees välitä jakaa niitä.

Ja tää koko tulevaisuusjuttu. Mä tiedostan, että mä oon heittääs itteeni hiton pitkälle alamäkeen, enkä tiiä miks teen niin. Mä tuun kakskymppisenä oleen yhtä syvällä kuilussa, kuin mitä lähellä olevat viiskymppiset ihmiset. Kyl mä tiiän, et aina selvii (kai), mut en mä ikinä oo halunnut selvitä, vaan olla ja elää. Mä yritän mahdotonta ja teen jotain tyhmää, venytän ehkä liian pitkälle maailman kantokykyä ja universaalin huolenpitoa lapsistaan, mut just nyt mä en haluu mitään muuta. ”Pakko olla tietynlainen virheetön jana, seistä selkä suorana luokiteltavana — arkistoihin tukehtumaan” (se on Aivolävistystä). Mä voisin valita toisin, mua kiinnosti joskus monet jutut, mä voisin lukee psykologiks, lähtee ulkomaille tekeen jotain isoo ja rahanarvosta, mut en mä oikeesti haluu.

”Kiitos, hakemuksesi on vastaanotettu!”

Meni jo.

Tags: , , , , ,

5 kommenttia - “Pitäis vieläki puhuu”

  1. nömö Kirjoittaa:

    hei!!
    mihin oot menossa kansanopiskelemaan?
    t. meizi ps. rooting for you

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    Arvaa! Tiputit mun blogiin kommentin numero 5000, mikä meinaa sitä, et jos haluut, niin voit laittaa mulle sähköpostii (iitaATjalkapuuPISTEnet) ja kertoo millanen juttu ois nastaa nähä mun piirtämänä paperilla! Oon ottanut tavaks piirtää aina 500 kommentin välein kommentoijalle jotain tämän toivomaa :33 Jee ja nyt on sun tilaisuus; saa esittää specifejä tai ympäripyöreitä ajatuksia tai sit halutessaan lahjoittaa piirtolahjansa seuraavalle kommentoijalle – it’s up to you.

    Mut joo opistot! Hain Kouvolan metikköön Kymenlaakson opistoon, siellä on sarjakuvan ja digitaalisen kuvittamisen linja, joka vois olla tosi jees :—)

  3. nömö Kirjoittaa:

    yo!! wau aika sweet, mäpä pistän sulle postii :D
    ja hyvä! perämetsillä tulee aina tuttu Pohjanmaa-viba

  4. Maukka Kirjoittaa:

    Kouvola on kiva paikka asua. Asuminen on halpaa verrattuna isompiin kaupunkeihin ja kampus on nätti. Siellä on hyviä kirppareita eikä tarvitse autoa jos on pyörä. Turvallinen ja rauhallinen. Toivon että tulet viihtymään kouvolassa! Mulle se on tärkeä paikka, oon käynyt siellä koko ikäni vähintään kerran kuussa mummolassa.

  5. Rasmus Kirjoittaa:

    Myyh jumpe, toi kuulostaa tosi hyvältä ja satuit kertoon sen ehk parhaimpaan mahdolliseen saumaan! Koko päivän on päässä helissyt ja ympärillä on liikaa kuhinaa, mut ton kuuleminen rauhoittaa jotenki ihan valtavasti

Jätä vastaus