Self care

mitä kävi

rikki murupieni

(luita lukuun ottamatta luettelin teille just kaikki moiteettomasti toimivat kehonosani, joista oon tietonen. miettikää sitä. puolet ruhosta vois amputoida)

mörkömieli

Jos sä pyytäsit mua just nyt kuvailemaan ystävyyttä, niin väittäsin, että sillä on jotain tekemistä sen nätisti vierellä tepsuttelevan hapsuhäntäisen koiran takamuksen kanssa, jonka eilen näin. Tiiättekö, että mulla on kalenteri pitkälti vaan sen takia, että se muistuttaa mua kolmesta lemppariasiasta: ystävänpäivä, pääsiäinen ja nimipäivät (yks hienoimpii on 3.2., Hugo ja Valo). Niin et hyvää lempparipäivää.

Mä oon kattonut vahingossa paljon videoita, joiden päätössanat on ”rakastakaa itseenne”. Pfft joo tiiättekö oon aina naurahtanut niille. Ala-asteella opetettiin, että ”kaikista ei tarvii pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen”. Miten sä käskystä rakastat yhtään ketään/mitään, rakastuminen on suunnitelematon vahinko.

Mä oon katsonut myös elokuvan, jossa vannoutunut runoilijanalku päätyikin osaksi pornokaupan  henkilökuntaa, ja piirretyn, jossa kasa taiteilijoita huutaa paljon, rakastaa saman verran ja karkaa koulun uima-altaalle keskellä yötä – tuntuu niin omalta. Oon mä vähän myös miettinyt ihmistä, jolla on tapana vastata hyvä sellasella äänenpainolla, että tuntuu että sille on oikeesti väliä kun kerron et menee ihan hyvin.

Eilen mä juoksin ruotsin kuuntelusta pois jätettyäni lottorivin optiseen vastauslomakkeeseen. Mä väsyn ja meinaan pyörtyä kun ihmiset liikkuu nopeasti mun silmien edessä, huutaa vitun homo ja tappaa aikaa, toisiaan, tappaa kaiken hengitysilman. Koulu on aika vaikee paikka nykysin.

Mut huomenna mä ehkä yritän päästä kaupungille, vaik sielki kaikki vitun homot liikuu hirmusen nopeesti tappamassa aikaa. Haluun kuitenkin kuulla kun kengät kopisee katukivillä, nähdä värejä hillopurkkihyllyllä, poimia lempeästi kipinöiviä katseita kahvilanpöydistä, olla itse lempeästi kipinöivä. Joku heitti kysymyksen ”mikä väri haluaisit olla”, ja mä oon ajatellut ensin vihreetä ja sit jotain, mut mä tiedän, että mä haluisin olla punanen.

/tai ehkä mä huomenna luenkin Elaine Aronin Erityisherkän ihmisen harjoituskirjaa. (en biologian kirjotuksiin tai yhtään niistä loputtomista kirajllisuusdiplomin kirjoista). Ei kiinnosta enää tipan tippaa oonko oikeesti erityisherkkä vai muuten vaan ylidramaattinen urpo pieni räkänokka.
fun fact: mulla on biologian kirjotukset tosissaan tulossa, eikä mulla oo oikeita kirjoja, ja tämä ihan vaan sen takia, että mä aikoinani ostin vanhan painoksen, vaikka tiesin sen vääräksi, koska sen kannessa on kaksi ILVESTÄ ja uuden painoksen kannessa oli mitäänsanomaton undulaatti/pulu/albatrossi/lintu. mä sit ostin ilveksen enkä undulaattia.

Mut punanen.

Mä rakastan ihan rajattomasti vihreetä ja kaikkee harmaiksi itseään väittäviä ruskean sävyjä, light reddish yellow YR31, kaikki okran sävyt, joo pelkkää rakkautta, sinisestäkin hiljalleen pidän, siniset ihmiset on kiehtovia, mut emmä ikin sanonu rakastavani punasta.

Mä haluun on lempee, (lipstick natural E04 + brown E08 (nää on copic-tussien värisävyjä)), rakastan kun kerrot näkeväsi lempeyttä mua seuratessa, mut hyi sellanen uppottavan pehmee mössö. En mä sitä haluu, anna mä kans räiskyn välillä.

Elämä on sillai melkosen raffii nykysellän, mut mulla on yks monta lausetta, jotka on hiton arvokkaita. Niinku:
wir leben noch. Me eletään vielä.

take_me_home_by_roihe-dagwel2

onko kotiin pitkä matka

ostakaa mulle uus tussi (yr23 yellow ocre ja celadon green yg25 esim on räjähdyskauniita) tai joku lobotomia vois olla kans ihan jees. en keksinyt mitään sanottavaa tuijottavalle mummolle, naapurin pikkukissa tunki takin alle, nukuin neljä tuntii ja postilaatikossa oli vaan maailman paksuin kirje perintätoimistosta, mut sain myös maailman kauneimman tekstiviestin ja Kenossa kolme oikein plus mikrotin eilen kolme kertaa samaa ruokaa, mut söinpähän kans kolmesti ja

wir leben noch.

Aion mennä koululle syömään pinaattilettui, koska rakastan sitä pientä valkosta kauhaa, jolla otetaan omenahilloa.

Tags: , , , , , ,

4 kommenttia - “Self care”

  1. Nirpi Kirjoittaa:

    Itkettää. Hyvvää ystävänpäivää ilvesten ystävä.

    Jos tulet käymään isommassa kaupungissa, jossa linnut on kesyjä, kokeile variskävelyä eli seuraa maassa tepastelevaa varista. Matka joutuu hitaasti ja välillä opas lennähtää mutta ainakin voi sanoa seuranneensa varista.

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    Aaah niin nättii, kiitti! ♥ Ilveksissä mä rakastan korvatupsuja ja isoja tassuja, mut ehdottoman paljon kans niiden neniä. Mun bilsan kirjan toisella ilveksellä on tosi iso nenä, semmonen silitettävä nätti.

    Täytyy astella varisten jäljissä, yleensä kuljen vaan ohi yrittäen heittää niille toveruuden merkiksi raakaisun tai sit istun juna-asemalla katsomassa miten ne tonkii roskista. Toreilla on vaan paljon puluja, jotka syö ranskalaisia ja varpusia, jotka syö jätskiä. Varislinnut on hirmusen hienoja, pitää etsiä kesyjä tapauksia

  3. lau Kirjoittaa:

    Voi rakkaus! :( en osaa sanoa muuta näin kommentilla mut ekoissa ruuduissa on mielettömän nätit värit & tykkään sun piirtotyylistä niissä!

  4. Rasmus Kirjoittaa:

    Kivaa, et piirtojälki on tykättävää! Sanat on arvokkaita, mut kans tosi haastavii muodostaa toisinaan, oon ite alkanut vaan olla ja tuntee puhumisen sijaan, piirtäminen on kans aika jees olemisen jatke.

Jätä vastaus