myöhemmin henki kulkee

Heii armaat, here I am! Olin vetääs protuleiriä, tässä siitä tosi hajanaiset (ja visuaalisesti haastavat (=rumat)) jälkimainingit. On aika kiire tai jotain, kiire pään sisällä ja sen ulkopuolella, siks tääl on ollu hiljaista. Jos teillä on mulle kämppä Kouvolasta tai vuoden ilmaset lääkärikäynnit, niin helpottais sikana elämistä. Joopa joo mut tälläst on ollut:

fukari

Ennen tatskapaikkaan (Krunikan leima) dallaamista mä kävin ostaas ruokaa, jonka kaiken painoin kerjäläisen syliin samalla kun tiputin vaihtorahahilut tyypin kahvikupin pohjalle. Se sanoi ”have a nice day” ja mä meinasin oksentaa, mut sanoin et kiitos samoin. Miks pitäis olla nice day, miksei vittu vaan olla ilosii siitä, että on edes __day. Me kumpiki voitas olla ilman yhen ainutta päivää, mut me ei olla.

Tatskaa ottaessa mä itkin, kun Fuki nosti mun housuja nähdäkseen mun vanhat tatskat, sanoi ”let’s take a minute break – you can dance around or would you like to have some noodles”, ja sen tatskan jälkeen mä itkin kun mun piti mennä suihkuun peseen tatska ja samalla pesin ihmisen käden ja kosketuksen pois. Kosketus viipyy mun iholla.

aaa satui 1

klikkaa isommaksi:

aaaa satu 1aaa satu 2

aaa satui 2

aaaa stillit

aaaaa pipsa

aaaa lopppupuhe

Tulin sunnuntaina leiriltä takas kämpille:

aaaaa paska ilta

kokkaan saaatana lauran luota

(mä lähen taas viikoks leirille, kiitos hei ja anteeksi)

Tags: , , , ,

2 kommenttia - “myöhemmin henki kulkee”

  1. Kirppu Kirjoittaa:

    Ohhhh, tekikö Fukari sulle leiman? Mä oon seurannut sen taidetta pitkään, ja uhh, voitko postata jossain vaiheessa tänne kuvaa siitä tatuoinnista? ;__;

    En muuten muista oonko koskaan kommentoinut sun blogiin, monesti oon meinannut, mutta koska unohdan asioita niin voi olla että oonkin joskus mutta se on pyyhkiytynyt mielestä. Oot hurjan mielenkiintoinen tyyppi ja kerronnaltas persoonallinen. Välillä mietin, että roihuuks sulla vihaa välillä vähän liikaakin että kannattaisko sitä raivoo joskus siistiä – mut sit mä mietin et miks helvetissä noin aattelen, paska maailma ja täällä pitäis kaikkien leimahtaa kunnolla josko sitten jotain muutosta tapahtuis. Pitäis potkii ja huutaa ja kapinoida, mut liian usein se kääntyy toisia vastaan tai omaksi kamppailuksi, missä vihaa itseään niin paljon eikä osaa olla omissa nahoissaan. Että vaikka ensireaktio joskus onkin, että onkohan toi nyt tarpeellista, niin se on helvetin jyvä juttu et jotkut jaksaa eikä paina piiloon niinkuin vaaditaan.

    Emmä tiiä mitä mä höpisen, muuta ku että oot aikas hauskan olonen tyyppi, ja mietin et laajenispa omakin kaveripiiri tommosilla omanlaisillaan persoonilla. Mut toisaalta, eipähän tartte olla kateellinen protuilusta, kun ite kävin rippileirin aikanaan sen takia koska piti, ja ei meille puhuttu ikinä mistään vaihtoehdoista. Oli kamalaa.

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    Huuu joo kävin Fukarin leimattavana ja makso esim. tosi paljon liikaa, mut ei mulla oo tälle fiilikselle tai sille hetkelle rahallista arvoo. Lätkäsen ainakin jonnekin päin nettiä kuvan, kun tatska paranee! Mietin joskus jos olisin laajemmin turissut kaikista mun tatskoista, mut ajatus katkes kesken. Jos on malttamaton olo, niin Fukin instagramista (@makabrotka) voi käydä bongaas tatskan jo etukäteen! :3 Siin heppu tassuttelee koirakamun kaa ja vieres on saksaks tekstii :>

    Ihanaa kun kommentoit ♥ Kiitti sanoista ja ajatuksista! Musta on kiehtovaa kuulla, että blogissa näkyy räjähtänyt raivo, kun mä olin kyl joskus vihanen, mut sit jotenki en enää nähnyt sitä vihaa, enkä tiiä mikä on nykytilanne ja millasta mun ulosanti on blogiin ollut. Sain joskus rakkaalta kangasmerkin, jossa lukee vaan, että ”miksi vihaat?”, se on aika lemppari. Raivo voi olla tosi kohtalokasta, just toi et se kääntyy itseään tai jotakuta vastaan. Se voi olla myös tosi hyvä, sillä voi saada asioita aikaan ja mä myös rakastan hirveesti ihmisii, jotka sähisee ja räiskyy, jotenki se kiukkuki on parempi ku apatia ja turtuus.

    Mut heii! Tiesithän, et protu ja ripari ei sulje toisiaan (enää) pois :>> Nykysin 1/5 protuleiriläisestä käy myös riparin; mä oon ite yks niistä tyypeistä. Se tulee kans muistaa, et vaik mein leirit on pääosin 15-vuotiaille tyypeille, niin on myös seniorileirejä, jonne voi mennä 16-20 vuotiaat ja kaikki yli 20-vuotiaat voi mennä aikuisleirille – it’s never too late! Lisäks vaikkei olis mitään protutaustaa, niin toimintaan pääsee mukaan: esim. mun kokkauskamulla ei ollut mitään hajuu protusta ennen ku aloin kertoo tarinoita ja vein tyypin mukanani leirikeittiöön ja joka kevät me koulutetaan myös ns. ”pystymetsäohjaajia”, jotka menee leireille vetään ohjelmaa vaikkei olis protusta ennen eilistä kuullutkaan. Jos yhtään kiinnostaa, nii kantsii ottaa selvää tai heittää mulle viestiä, kyl messiin pääsee koska vaan :—-)

Jätä vastaus