politraumat

Jee tyypit! Kiitti paljon eelliseen postaukseen jätetyistä kommenteista, alan teille tipautteleen vastauksia tällai päättömän epäorganisoidusti än yy tee nyt. Yhäti jos teiän mielessä polttaa joku kysymys tai ajatus, niin jättäkää se tähän tai edelliseen postaukseen, niin mä toteutan ja vastaan. Pus! <3

käpälä tasku

transpross

Tags: , , , ,

4 kommenttia - “politraumat”

  1. vapaus Kirjoittaa:

    Me ei enää tunneta, koska mua ei ole.
    Mä oon joku toinen tänä päivänä. Kaikki musta on kadonnut mutta mulla on silti muistoja, tuntemuksia siltä ajalta, kun olin vielä se joku toinen. Muistan sut hyvin. En haluu muistaa sitä mitä olin mutta muistan sut, ikään kuin kohtaamisina.

    Nykyään mulla ei oo enää mitään muuta kun nykyinen olomuotoni. Tää tekee mut onnelliseks, viimein. Mulla on kaikki hyvin. Mä oon jättänyt sen toisen taakseni ja saanut tilalle jotain mistä en ois ikinä ees uskaltanut haaveilla. Mua ei kahlitse mikään ja mä voin tehdä mitä mä haluan. Oon vapaa siitä, mikä mua pidätteli. Mä oon uusi. Joku ihan muu kuin ennen.

    Silti muistan sut joskus. Mietin että mitä jos nähtäis kadulla, tunnistaisitko. Toivon, että et – mä en halua enää sitä entistä koska sitä ei enää ole. Voisinpa esitellä sut tälle uudelle. Mutta välimuotoja ei oo. Mä en voi valita mitä pidän vanhasta ja mitä heitän menemään. Tää on kaikki tai ei mitään -peli. Enkä tosiaan kadu sitä että tuhosin kaiken saadakseni tän.

    Joskus vaan mietin. Jos ois mahollista pitää jotain vanhasta, haluaisitko sä tulla siihen uuteen. Oisit potentiaalinen. Mutta nyt mä vaan muistan sut joskus välähdyksinä ja toivon, että voisin unohtaa. Koska tässä ei oo kuin kaks tietä. Ei välimuotoja. Mun on ihan turha edes haaveilla saavani tähän uuteen jotain vanhaa. Mä en voi.
    Pidättelet monen muun ihmisen tavoin mua hylkäämästä sataprosenttisesti sitä, mitä oli. Mun on helppo hylätä se mitä mä olin, mun on helppo hyväksyä että tänään oon toinen, koska tää tekee mut onnelliseks. Mutta mun on äärimmäisen vaikeeta luopua niistä ihmisistä, koska ne teki mut aikanaan myös ees jokseenkin onnelliseks. Karu tosiasia on vaan se että ulkoa ihmistä ei saa onnelliseks jos sen sisällä on jotain mustaa ja pahaa. Ja nyt kun oon uus, se musta ja paha on tahrinut osan teistä muistoillaan. Jos otan teidät mukaan uuteen, mä saan mukana myös pienen palasen mustaa ja pahaa. Ja vaikka kuinka tää kaikki sattuukin niin se pienikin musta ja paha voi tuhota kaiken niin helposti, etten voi. Oon sisältä onnellinen nyt.

    Mut joskus silti mietin ja toivon vaan, että voisin unohtaa, ettei jossittelu satuttais mua niin paljon. Ehkä joskus voin vielä muistaa ilman kipua, mut nyt on helpompi vaan unohtaa ja todeta, että me ei tunneta koska mua ei enää ole olemassa.

  2. Rasmus Kirjoittaa:

    Mä aavistan kuka olit joskus, tai aavistan oikeastaan vain osan siitä kuka olit joskus, koska kuka me opittais läpi kotaisin tuntemaan ja ketä ymmärtämään. Tuun sun sanoista surulliseksi, onnelliseksi, pysähtyneeksi, tyyneksi. Voinko mä olla ankkuri, joka roikkuu ketjulla kii vanhassa, kun me voitais olla jossain meren alla, syvällä piilossa poissa, mutta olemassa jos muistaa olemassaolon. Silloin sä voisit olla vapaa ja irti, mutta jos joskus mieleen välähtää kuva menneestä, niin sä tietäsit, että me ollaan kuitenkin olemassa. Ja josset halua sitä välähdystä sun mieleen, niin lähe vähän kauemmas, vähän ylemmäs, niin ettei meren pohjaa näy, että meri jää vaan horisonttiin viivaksi, tai mee vieläkin kauemmas, niin ettei se ole edes horisontissa.

    Muutokset, uutuudet ja uudistumiset, päätökset ja valinnat on tukalii. Palkitsevii kai toisinaan myös, mut eittämättä tukalii. Mä oon miettinyt sitä, jota ei enää ole jos olet sen jättänyt. Mä oon miettinyt mitä sille kuuluu, onko sitä. Enkä mä voi lakata miettimästä, en ihan vielä, mut jos mun mietinnän kohdetta ei oo, niin jätän vaan ne ajatukset leijuun tänne mun kanssa ja annan sun olla. Eti onnee, tilaa, rauhaa. Löydä ne toivottavasti kans, sitä mä toivon

  3. Maukka Kirjoittaa:

    Dramaattinen lopetus. Nuori poistuu paikalta hyvinvoivan oloisena. Esirippu sulkeutuu.

  4. Rasmus Kirjoittaa:

    Jep, hip hei sille.

Jätä vastaus