Posts Tagged ‘erityisherkkä’

Lopeta kuonon joka vtn paikkaan työntäminen

sunnuntai, huhtikuu 17th, 2016

Tää puhuttelee aina mieleen muistuessaan ♫

ollaan kivasti

yhteyskatkos

lopetetaan

Ihmisyyden ääripäät samassa minuutissa

maanantai, helmikuu 8th, 2016

ihmisyys kymmenessä minuutissa

puhukaa

nuks nukss

onko ikävä

henki ei kulje

Läikkyy

maanantai, joulukuu 21st, 2015

keskustelu haukanpoika

repii repii

tanssimme ostoskeskuksiin

kissankarvoja

Jätetään verannat lukitsematta

maanantai, lokakuu 19th, 2015

Mulla oli tasan viis päivää älypuhelin ja sit heitin sen ikkunasta (okei repun pohjalla se vielä on, mut nenän edessä mulla on mun vanha käpypuhelin). Mä kirjotin taikaälylaitteeseeni paljon juttui viime retkestä muistaakseni kertoa teille kaikesta, mut nepä sit katos jonnekin kun yritettiin palauttaa tehdasasetuksia ja poistaa jotain koodinpätkiä sillai, ettei koko puhelin enää ees käynnisty. Vittu jee.

lempiystävä hah

Reissua edelsi päivä, jolloin koitin jäsentää asioita päähäni ja piirrellä karttoja kaupungin kaduista ja sporapysäkeistä. Oli myös rakas söpöpää, hitaasti tipahtelevia lauseita ja sallittua hymykehräystä, kumman naama nousee leveämmälle hevosenkengälle. Vähän ryttyisiä haleja ja villakoiria. Tieto siitä, että on itse osa toisen turvaa sykähdyttää.

Torstai
Mä heräsin puol viis.

junamatkustajat

Tän koko reissun aikana mä koin useesti ihan tosi suurta ylpeyttä osatessani kulkea julkisilla. Tiiättekö, semmoi kulkemisvarmuus, voi jukra joo, se on tosi hyvä. Ensi töikseni Helsingissä mä menin kyllä hukkaan ja myöhemmin mä tyhmänä menin vahingossa myös pummilla vaikkei pitänyt, mut ei haittaa.

Steissi mua oksettaa. Helsingissä seikkaillessa mä aina mietin, et oisko tää mun kaupunki ja eka fiilis siitä mestasta muodostuu heti kun hyppää junasta ulos ja se on paska fiilis. Niit ihmisii vaan tulvii ihan joka suunnasta ja se hälinä on jotain tähtitieteellistä. Yäk. Mut ei saa aatella, et se on koko Helsinki.

unikuva

Mä kävin tapaas lävistäjää. En mä oikeesti uskaltais, mut oon nähnyt paljon hyviä unia ja niissä uskalsin ja niistä sit kai jäi vähän kohtaamisenergiaa valveillaoloonkin. Nyt mä tiiän, ettei mun tarvii vaihtaa huuleen lyhyempää korua, mutten mä vielkään tiiä mikä rutto naamassa on alkanut itää, mut arvatkaa, ei mua totta puhuen ees kiinnosta. Koitan vaihtaa hammastahnan toiseen ja alan rukoilla tai jotain.

Sit mä kävin Taidehallilla ja mä en kestä kun näin, miten ihmisten silmät siellä tuikki, niin innoissaan ja onnellisia ne oli näyttelyä pystyttäessään. Tehkää asioita mistä tykkäätte ja lähestykää toisianne ranteen ylöspäin, niin että voitte halata vaikkette tunne. Mä lähen nauraen ulos.

hih jee

Mä tulin saavuttaneeks ultimaattisen helsinkiläislaiskuuden, sellasen mikä itteeni on monesti ärsyttäny muissa, niin ettei se oo kyl saavutus vaan vähän nolous. Tiiätteks, kun sen sijaan et kulkis pari sataa metriä omin jaloin, niin venaakin parikyt minuuttia metroa, että vois istua siinä tasan yhen pysäkkivälin eli max. kaks minuuttia. Sit ei jaksa tutkia aikatauluja, kun koko ajan kulkee joku huruduu, ja lopulta onkin myöhässä. Joo no mä tein molemmat, jätin kävelemättä ja olin myöhässä.

Nauran ääneen, kun valitsen ruokakaupan niin hyvin – tai että tiedän ylipäätään useamman ruokakaupan ja tulen miettineeksi sitä mikä niistä itseä eniten miellyttää. Jono on kuitenkin kuolettavan hidas ja nöyryytetyn kassaharjoittelijan kädet tärisee. Onneton riepu raukka pieni. Tahtoisin sanoa jotain ja ehkä toivoin myös, etten olis muistanut ottaa lääkkeitä, niin että omatkin kädet olisi tärisseet ja sitten olisi voinut virnistää toisella ja ehkä tehdä tämän olon paremmaksi.

Mut hurjin: porukkaa istu metrossa ja mä huomaan lempparimusiikkia kuunnellessani vahingossa aattelevani, että tässä on miun metroperhe.

metroperhe

Ensimmäinen korvahali. Tiiättekö sellanen kun korva painuu toisen poskeen kiinni halatessa (ja vähän säpsähtää jos on tullut ulkoa ja korva on kylmä) ja se ihan pikkuisen melkein imukupisti sanoo plop kun hali loppuu. Sama jos painaa sormet niskaa kohdin kämmenellä korvaa peukalotyyny korvakäytän kohdalla. Sillai öö emmä tiiä. semmonen hassu.

Mutta niin. Tykkään nähdä miten toisen nauru tutusti täyttää huoneen ja pannari on aika vau. Mielessäni toivotan kaikkea hyvää, vaikken kauaa ehdikään olla.

Sitten uusi ihminen ja valoja. Vahinkotörmäämisiä ja onnelliseksi tekeviä (vaikkakin ehkä toteutumattomia) lupauksia huomisesta. Basso värisee rintalastan alla. Kiroilen aika paljon. Sormet on iltakohmeessa. Hälinän onnistuu jotenkin kadottamaan, niin käy jossei sitä pelkää. Taskuun saan laitettavaksi jotain, minkä saan avata vasta seikkailun päätyttyä* (nyt tiedän jo ja voin kertoa teille, että se on ranteeseen solmittava uusi muisto)
Kaikki on pohjaa myöhemmin alkavalle pöhkölle lepertelylle.
*huomaatteko miten vältän koti-sanan käyttämistä.

jalat ei kanna

Perillä on odottaa yksi tuttu syli ja tän vuoden ensimmäinen mukillinen glögiä.

Perjantai:

Saman talon asukki nyökkää tervehdyksen portaikossa. Joku oli lyyhistynyt kaupan eteen. Siinä oli kaksi tyyntä ja ambulanssi oli jo soitettu, mutta kuristaa se silti kurkkua. Ruoassa ei ollut ripaus chiliä (ehkä kourallinen?).

Me mennään näyttelyyn ja me ollaan hienoja ja nostetaan malja. Ja mulla on oravareppu. Sori vaan, turha odottaa multa mitään överifänseilyä. Ihmisten tarinat on mulle tosi paljon, pettymyksiä, pöhköilyä, kiitollisuutta ja elämäniloa. Toinen tarttuu kädestä kun huomaa miten alkaa itkettää. Oon onnellinen siitä kaikesta, vaikka juoksenkin kesken pois ja olen tunnin päästä Jäähallin eturivissä.

keikkaroiske
ennen ja jälkeen keikka
”Simply because you can breathe,
Doesn’t mean you’re alive,
Or that you really live” ♫

Rise Against on mun aika tosi superlemppari. Välispiikissä ne kertoi miten ne kirjoitti kerran laulun rakkaudesta, rakkaudesta miehen ja naisen välillä, miehen ja miehen välillä, naisen ja naisen välillä, ja ne sanoi, että ”when you write a song about that, you pick up a fight and we are happy to fight that fight” ja se on piru vie se mitä mä haluun sanoa ja yleisö huutaa sitä samaa ja vaikka mä huutaisin yhtä lailla jossei ääni pettäis, niin nyrkin mä jaksan pitää ylhäällä.

huh.

Ihmismassan valuessa narikalle oon ehkä jo puolittain asennoitunut siihen, että kaksi paikalla ollutta naamaa jää kohtaamatta, mutta ne molemmat käveleekin suoraan eteen. Maailma mitä vau. Hymyilyttäviä, punasilmäisiä ja nauravia. Toinen on jotenkin kestotäpinöissä ja niin vahvasti tässä, tosi paljon elossa, naurattaa. 

Kiroilin aikaisemmin mielessäni, kun olis huvittanut nähdä yks näyttely, muttei maksaa siitä. Kuulin, että sinne olis päässyt tänään opiskelijakortilla ilmaiseksi (!!). Harmittaa joo, mutta oikeestaan oon loppu peleissä vaan ilonen siitä tiedosta, että maailma ois pitänyt musta huolen tässäkin tapauksessa ja hoitanut mut sinne näyttelyyn.

(kakkos korvahali vai oliko jo kolmas)

Keuhkoja tervatessa voi lotota moniko yrittää yhen röökin aikana pummia oman keuhkosyöpänsä. Yks niistä oli ympäri päissään ja jäi kertomaan tarinoita. Kuuntelen varmaan puolituntia huumemonologia siitä miten ”se veti kuule essoja ja mä vasikoin sen kerran ja joo ei kyllä bentsoja sillä kans oli joo ja mä olin siinä kun se veti sitä turpaan ja pyys savuja ja dfasdfkljaedklfjaj” Nyökyttelyyn kyllästyttyäni vaan keskeytin sen ja toivotin illanjatkoja.

Junaa pitää odottaa puoli ikuisuutta ja on vaan niin väsy, että itkettää.

Perillä uninen rätti päästää sisälle ja vaikka tekisi mieli vain ryömiä peiton alle, näkyy ikkunasta niin paljon kauneutta, etten tohdi heti sulkea silmiä.
lol puska joku joojee (täs ei kyl näy yhtään mitään)

Launtai:

rötkö

Meitä on kaksi ja me kävellään ja kävellään ja kävellään. ihan tosi paljon. Ei tarvi tietää missä ollaan ja me käydään kahdessa näyttelyssä, arvatkaa itkettääkö nekin, alkaa sattua päähän kaikkeus, vaikka surkupaljon jää näkemättä ja vielä enemmän ymmärtämättä.

Olkaan koputtaa uusi ihminen. Sellainen hauska ystäväotus.

Ruoka on maailman parasta. Hallittu hälinä. Ja kaikki on niin helvetin hyvännäkösiä, etten ees tajuu.

paljon paljon.

Oon tosi ilonen ihmisten vessasolidaarisuudesta. Tiiättekö, kun vessaan maksaa muka euron, mut yks ihminen sen kolikon sinne tiputtaa aamulla ja loput pitää sitä ovea niin kauan auki, että joku pääsee ilmaiseksi sisään. kiitos.

Pelottaa lähestyä, teen sen silti. Hurinaa ja etäisyyttä.

Mä teen ekaa kertaa kaupungille palveluksen ja katutolppaan tarran liimaamisen sijaan revin siitä julisteen mukaani.

Kuuntelen toisen puolituntisen jonkun uuden ihmisen huumestooreja.

Joskus yksin nuokkuessani tulee paha mieli kun en tiiä oonko tiputtanu kadulle vahingossa yhden julisteesta irrotetun teipinpalan. On niin väsy, ettei kynäkään pysy kädessä. Mitään ei tapahdu ja kaikki on jo käynyt. Yhden ihmissuhteen myös vahingossa onnistuin etätyönä turmelemaan, enkä jaksa edes korjata. Harmittaa, että näin myöhään hereillä on vain päihtyneitä ihmisiä.  Lopulta vihdoin itkettää ihan vain oma olo.

Joku koittaa kysyä jotain, mä tuijotan sitä tyhmänä ja se toistaa ja mä jotenkin puoliänkyttäen kai sanon, etten tajua. Tyyppi lähtee ja sitten havahdun, että se kai vain sano englanniks kysyen että pardon. Mut mä en vaan tajuu. On väsy. Ei jaksa.

loppuväsy

Yks meinaa perääntyä kun huomaa, etten kuullut kysymystä ekalla kerralla musiikin takia. Jätän rahoittamatta toisen elämän lyhentämisen (montaks synonyymiä voi keksiä tupakoinnille) ja tapa, jolla tämä nöyränä vetäytyy ja sanoo vain okei tekee olon, että pitäisi mennä haastamaan takaisin ja kysyä mitä kuuluu.

Mä kulutan katuja ja jaksan virnistää ainoastaan katusoittajalle ja sit vau:
”Hey, you’re the person from train yesterday, right?” Sanon, että muistan tyypin (se oli se, joka istu mun eessä ihan vitun leveesti). ”So what you are representing, I see that you represent something”, se sanoo ja tökkii mun hihamerkkejä.
Tyyppi on ihan terävä ja sillä on sydän messissä sanoissaan, vaikka musta vähän tuntuukin sirkuseläimeltä. Nasta se on myös, vaikka edustaakin ärsyttävää kommunikointitapaa, jossa nyökätään ymmärtäneensä ennen kuin toinen saa omaa ajatustaan loppuun asti muotoiltua (monet ulkomaalaistaustaiset tekee sitä? en mä englanna niin nopeesti, et pysyisin siin vauhdissa mukana). Mietin ajatuksissani uutta kärsivällistä hymytoveria, joka ei puhu päälle. Antakaa aikaa puhua.
”I was looking at you yesterday, you know, and I wanted to say something but I thought that what if she’s violent, what if she’ll hit me”, se tökkii edelleen mun hihamerkkejä ja hakaneuloja. Nykysin me ollaan facebook-kavereita.

montaks uutta ystävää ehtii taikoa päivässä.

jesse graffi

Mä lähen klo 12 liikkeelle ja istun aloilleni vasta klo 23. Bussissa menee kuus tuntia (mun vieressä on joku joka hymyilee tosi lämpimästi) ja kun pitää aamuviideltä pitää itsensä irti kohmeesta ja odottaa tunti siskon yövuoron loppumista, niin alkaa pistellä hartioita ja pelkään pyörtyväni.

Mä nukun kolme tuntia koiranhajuisella sohvalla (koiraa ei oo) ja aamulla keitän teetä.

Yleensä me vaan tönitään ja kitistään mut nyt me lojutaan ja ollaan ja kirotaan.

Sit me syödään ulkona nätisti, eikä vieläkään tönitä.

aikas villii.

mä oon tosi ihmeellisesti keikkunut oman ja toisten olojen välissä. oon aika nuutunut ja talutan itseni nukkumaan ja avaan silmät kuunnellakseni toisten unista.

eilen joku sanoi ekaa kertaa ääneen anteeksi ja ettei oma olo ole toisen vika ja vastatessa ettei kuluminen haittaa, hän sanoo tärkeimmän, että ”mut se tekee sun olosta paskan ja se taas tekee mun olosta paskan”.

Niin.

Tänään sattuu kroppaan huolestuttavan oudosti. Mietin nytkö keho pettää, eikä jaksa enää tapella normeja vastaan.

Ärsyynnyin siitä miten joku on päättänyt, että toiset ihmiset haisee tältä ja toiset tältä. Toiset saa haista urheilulta ja toiset kukkasilta. Onko sukupuolella haju (/hajulla sukupuoli?)

Kiukuttaa myös kun sanotaan, että jää ja tuu ja oo, kun se kaikki on taloudellisesti ihan mielettömän vaikeeta. Kiukuttaa myös jos on metrin päässä ja pyytää, että jää tai tuu tai oo ja toinen kertoo ettei jaksa. Mut ei saa arvostella toisen reippautta.

toiset menee juniin ja toiset niiden alle, toiset jää asemalle oottamaan

Koulu on ihan tosi paljon liikaa, niinku niin paljon että on tätä lähellä ettenkö vaan jättäis menemättä.

Mut muuten
yleisfiilis on aikalailla, että
vau kaikki.

Kohennutuksia

tiistai, elokuu 25th, 2015

ärsykiukku(mä viimeset kaks viikkoa)

punk miitti

bussiystävä

aurinkoihminen

pus elämä ja sillai

turvaella

tikahtumisvaara

surukahvi

puhua ja itkeä

niin paljon rapsutettavaa

torstai, heinäkuu 23rd, 2015

maksetaan tietty

kotieläinpiha

varpaat

Onni on puolen dollarin sormus, onni on kissan naukaisu ♫

 

kiire muka

ja arvatkaa mitä tyypit, en oo ihan varma miten oon onnistunut, mutta noin ikuisuuden kestäneen elämäni aikana oo palauttanu tasan tarkkaan vaan yhden ainoan koulujutun myöhässä

toisten kurjuus

itkukaunis ääni

rakastus sori oon ärsyttävä ihastuneena

Viis kiloo bakteereja

keskiviikko, heinäkuu 8th, 2015

tautinen paska

lääkkeet teksti

Toinen korva on puolikuuro ja näkökenttä sumea, keuhkot oon ehtinyt yskiä jo aikoja sitten ulos. Ei oo kaikkein säteilevin olo.

liika sinipunatauti

 

nätti poika hei(sit säteilytti)

Olin eilen istumassa terveyskeskuksen odotustilassa. Siellä oli vaitonaista ja katsoin miten kaksi väsynyttä auttoi haurasta vanhusta vessasta takaisin rullatuoliin, eikä tämä saanut takaisin jotain itselleen kuuluvaa. Viereisessä huoneessa alkoi lapsi parkua.
Tuli itku.

Ystävä lähetti videopätkän, jossa aivastaa (aiemmin sain kuvan, jossa suu oli täynnä hammastahnavaahtoa) ja auton ikkunasta tuleva tuuli kulki käsivarren haituvia pitkin.

Niin
tavattoman
kaunista.

keesi baee

Katoin tänään peilin,
näytti joltain.

Hymyilin,
näytti iteltä.

mullei oo resurssei keksii otsikkoa

tiistai, kesäkuu 16th, 2015

vaasassa

KANNET

bussissa

sotku

Oon ollut viime viikon protukuplassa vetämässä leiriä ja nyt on selvitettävänä väistämätön protudarra. Olo on puulla päähän lyöty, ajantajua ei ole ja sopeutuminen vanhaan arkeen on tuskaisaa, mutta oon ruvennut vetämään syvään henkeä, mikä auttaa ja tiedän tänään näkeväni kaksi viiksekästä maukujaa ja ihan kohta toisia ihastuttavuuksia.

Oon ollut tilanteissa, joissa mulla ois ollu sanoja sanottavaksi, mutta oon säikähtänyt käsieni tärinää ja lähtenyt. Muutaman kerran oon myös sanonut anteeksi, että nyt en halua puhua ja anteeksi sen tähden, etten pitänyt seuraa, vaikka olisi pitänyt.

Yhteen paperin kulmaan oon kirjoittanut kuunnella elämää  (?) ja miettinyt miten tylyä on pistää napit korviin sen sijaan, että kuuntelisi ääniä ympärillä. Joskus jaksaa paremmin kuunnella mikrofoniin syljettyjä tarinoita kuin käsin kosketeltavan ihmisen elämiä hetkiä. Lintujen äänet kuului leirikeskuksen sisään ihan koko ajan, hauskaa.

Asioihin laitetaan ikäraja. Joku elokuva on K16, koska joku kuolee, eikä haluta liian nuorien näkevän sitä. Miksei kukaan estä nuorta näkemästä kuolemaa sitten oikeassa elämässä. Sanoja ja sanavalintoja, jotka triggeröi (trigger = laukaista, liipaisin) ja tahatonta cisnormatiivisuutta joka hajottaa pään, surullisia naamoja, aamupalalla kahvipannusta kaadettua mustaa myrkkyä, kahden tunnin yöunet, laiturin vallanneet hanhet, kilisevät astiat, toisten päälle korotetut äänet, elämä.

Oon erityisherkkä sanon ja samaan aikaan kiroan itseäni ja tekosyitä. Pystyisin, voisin, joo, ei muhun oo mikään ennenkään vaikuttanut, valitsenko olla tällainen, miksen saa rytistynyttä naamaa suortumaan, huono kyyninen kurja outo. Kaikki on yhdentekevää ja uudella tavalla helppoa. Ei ole enää tarvetta olla koko ajan mukana, ei tunnu sydämen asialta ja sitä säikähdän.

On ihmisiä ja ajattelen, etten tule oppimaan kaikkien nimiä, etten tule oppimaan heitä ja he vielä vähemmän minua.

Oon huomannut joka leirillä käsitteleväni itsenäisesti jotan tiettyä teemaa ja nyt oon tainnut kriiseillä olemista. Pöhkö.

Talon nurkalla kasvaa keltaisia tulppaaneja ja niille nauran.

Yksi kirjoittaa, että minulla näyttää olevan aina hauskaa, kun nauran paljon. Toinen kertoo nähneensä unta ja kolmas myöntää, että jos jakaisi asioitaan, niin jakaisi ne minulle. Ystävä rakas kaunis hyvä turvallinen. Tulevat itku kurkussa kietomaan kädet ympärille, kun ovat lukeneet miten lämpimästi olen itse heistä kirjoittanut. Eräs pökkää jurona olkaan kun huomaa, etten minäkään mistään kuivin silmin selviä. Hymyilyttävä ele ja myöhemmin perään tulee vielä yhdeltä tekstari ”olet hyvä”. Ootteko ikinä olleet jonkun yhteinen ihastus, hymyilleet ahdistumisen sijaan kun joku ilmaisee viehtymyksensä sanalla kuuma tai katsonut miten kauniit ovat punajuureen sotkeutuneet kädet ja nauraneet sille, että he tietävät miten roihuan.

Eilen laitettiin pyykit narulle kuivumaan ja tänään käärin ne kaikki uudestaan matkalaukkuun.

Väsynyt, mutta onnellinen.

leirin jälkeen

leirin jälkeen2

fanita rohkeasti

Pidä huolta

torstai, kesäkuu 4th, 2015

perhe kakkaa

Beatnik-lapsi ilman huumeita

perjantai, toukokuu 29th, 2015

anger

Tätä kuvaa on miettinyt paljon^. mut joo, eipä siitä muuta.

tuuli ja seikkailu

Oon ruvennut kirjoittamaan kirjoista kauniita lauseita ylös ja Matkalla-kirjassa oli upeita ilmauksia niinkuin ”lempeä arki” ja ”murheellisen pehmeä sadeyö” (rakastan adjektiiveja)  ja eräs sanoi ”rakastan sinua niin kuin aina” (leffassa se toistaa useasti I love you as ever tjsp emmä oikeesti muista) ja siinä oli paljon mistä tykätä, mutta tän mä vaan kirjotin ylös:

”Pujopartaisia, hurjia nauravia neekereitä käveli ohi; sitten pitkätukkaisia rahattomia irrallisia suoraan 66. tieltä New Yorkista; sitten vanhoja aavikkorottia jotka kantoivat myttyjään ja kääröjään ja olivat menossa etsimään puistonpenkkiä Plazalta; sitten metodistisaarnaajia ja välillä joku luonnonlapsi, parrakas pyhmimys, sandaalit jalassa. Halusin tavata heidät kaikki, puhua jokaiselle, mutta meillä oli Bean kanssa liian paljon tekemistä rahan hankkimisessa.”

helisee

henki hevoset

nyyhky

monologi hur termosmuki

tupakkauni JA ARVATKAA mun alitajunta ei oikeesti ees antanu sen tupakan palaa, koska tarpeeni säilyttää arvoni yhden kivan silmissä on niin suuri, huoh voi elämä.

Tänään matkalla kaupasta himaan näin pennun, joka oli parkeerannut polkupyöränsä puoliksi ojaan ja aukoi siinä joulukalenterin luukkuja.

elämä.

mitä.

Tänään myös ostin nättejä postimerkkejä ja nauroin, koska pihalla oli niin paljon voikukkia. Ylihuomenna on kevätjuhla ja sitten alkaa kesäloma ja vähän pelottaa, että elämä räjähtää kun ei oikein ole kapasiteettia käsitellä kaikkeutta ja piru vie kun kaikki on hurjaa. Tiedän mistä löytyy hyviä tyyppejä, ja vaikkei ole hintaa mennä katsomaan niistä edes puolia tai kolmasosaakaan, niin ehkä kuitenkin jotain hassua tapahtuu ja oleminen on kivaa.

Lähinnä renttuilusta, ystävistä ja tärinästä

lauantai, toukokuu 2nd, 2015

kultasin renttu

ilmapallomyyjä

essentiaalinen vapina

kivat

mm ja pese minut

Mullon kokista viinilasissa jos kiinnostaa vaikkei se mihkään liity

perjantai, huhtikuu 17th, 2015

potkunyrkkeily

Kerran pyydettiin sulkemaan silmät ja kuvittelemaan miten kaikki siun toiveet ja haaveet on toteutuneet, miten oot tehnyt kaiken mitä haluat, käynyt jokaisessa maassa missä oot halunnutkin, sulla on sellainen työ, perhe ja koti kuin oot aina toivonutkin ja näytätkin vielä siltä miltä tahdot! Mutta mitä sitten? Mitä seuraavaksi, mitä haluat tehdä? Se oli pysäyttävä hetki.

Kun pahoittelee myöhästymistä, yhdellä on tapana sanoa, että mikäs kiire meillä muka on valmiissa maailmassa (yksi toinen kysyy ’onko hyvä olla’ sen sijaan, että ’mitä kuuluu’, mutta se ei liity tähän).

Tuolloin kun silmät pyydettiin sulkemaan, mietin, että mulla olis ihan saatanan tylsää. Sen jälkeen ehkä hajottaisin jotain valmista, ettei olisi niin idyllistä ja sitten kai menisin vain ulos kaupungille katsomaan kauniita ihmisiä ja uusia ystäviä.

Oon päässyt eteenpäin ja mun pitää kysyä iteltäni, mitä seuraavaksi ja se kysymys kuulkaa on pirullinen. Nyt oon kaheksantoista, oon siivonnut mun huoneen, oon hoitanu yhen koeviikon taas pois alta, mutta mitä nyt? Pitäis ottaa askel, pitäs mennä johonki suuntaan, pitäs tehdä jotakin, alottaa jotain uutta, enkä mä osaa.

Vähä ehkä pelkään tota hajotuskohtaa, että paskoo asiat tahallaan. Luulen kuitenkin, että osaan pitää huolen itestäni ja mielessä säilyy harmonia.

Voi hurja, onneks mun prosessi ei kuitenkaan oo loppunut, eikä se loppune ikinä kellään. Kaukosäätimessä on pause-nappi, portaissa on leveämpiä tasanteita ja joka kesä takapihalle kasvaa yksi uusi kukka. Kyl maailmassa on riittävästi elämistä.

puhukaaa

berliiniiin

miiihh

Pelottaako

tiistai, maaliskuu 17th, 2015

pelottaako

Mä en haluu pelätä heräämistä aamulla, kadulla ja käytävillä kävelemistä tai suuni avaamista enkä tuntea itseäni paskaksi ihan vaan koska jengi ei osaa käyttäytyä. Aivan sama onks toisella kaks vai neljä jalkaa ja miten onnettoman urpolta tahansa se tein silmissä näyttääkin, mutta älkää ikinä edes kuvitelko yrittävänne liiskata sitä ja mä meinaan, että vittu ei _ikinä_.Vapauden elämään pois vieminen on ruminta mitä vaan voi tehdä.

palver

patch (oon hakaneuloitettu hyvisnössö)

pleikkari flow

kaks fiilistä ja peura pakoon turvaan

Kaikki on ihan vitun kippurallaan silloin jos joku aattelee, että ”haluan pois” toisten ollessa aivottomia. Se kun on tilanne, jossa aivovammaisten pitäis poistua, eikä sen jolla on paha olla. Niin kovin onnetonta sekin, että kaikki voi olla kivaa, paitsi yksi pieni seikka ja niin se pieni seikka muuttuukin kaikeksi. Olette kaikki arvokkaita, tiedättehän. Mä sanon teille, että elämästä selviää ja huominen naurattaa. Jos joku koittaa astua tein varpaille, huutakaa, minä ainakin huudan, sillä ei pidä sietää tai arvottaa toisen elämää ja olemista.

snob

On kansamme loistavin sielultaan musta

torstai, tammikuu 29th, 2015

fiilikset

renttu

rekrynä

maistraatti kasitoist

Kosk mullei salee tuu oleen kesätöitä, josta sais rahaa ku kaikki koiranulkoiluttajaa kaipaavat asuu jossain huitsinpersees ja sillai, nii aattelin piirtää tilaustöitä koko kesän sit ku kesä joskus alkaa. Mainitsen tästä jo nyt, sillä jos kesällä alan perseileen (mikä on varsin oletettavaaaaaa), nii saatte heittää mua jollain kävyllä otsaan ja kysyä jos alkasin piirtää niit tilaustöitä, ettei miun tarvii sit kärvistellä ku ei oo varaa muuta ku varastaa omenoita naapurin puusta (ku ei naapurilla oo ees omenapuuta).

tässon tupsukorvakuppi:

ilveeeee

Kerää ittes

tiistai, tammikuu 13th, 2015

ranska erityisherkkä

Yks päivä kelasin, et mun blogi on käyny tosi henkilökohtaseksi. Meinaan, etten mä kerro mitään hauskoi läppiä tai villei oivalluksii, jaarittelen ja fiilistelen vaan, jauhan leukojani.

Mut emmä tiiä. Ehkä mä oonki sellanen jaaritteleva fiilismytty. Poukkoilen ja välil keittää yli, emmä seesteinen oo.

Mä pidin puheen eläintuotannosta turkistarhausta painottaen. Ihmiset kiemurteli penkissään, eivät ottaneet katsekontaktia, näyttivät kokevansa olonsa epämukavaksi. Mut tarkotus ei ollut miellyttää, vaan vaikuttaa. Mä en haluu satuttaa, mutten haluu et muhunkaan sattuu. Provosointi naurattaa ja turhauttaa.

Mä voisin itkee ku lapsen legotorni kaatuu ja mä tosissaan itken ku jonku kädet on kauniin muotoset. Mä lagaan kans aika paljo, hyydyn vaan ja kusen pahemman kerran omien asioideni priorisoinnissa. En mä huomaa kaikkee, emmä huolta kaikista pidä.

Jos mullon liikaa tekemistä (eli öö aina) mä tapaan lamaantuu, ei sitä oikein tee sit mitään. Mut joskus sitä aattelee, et vitut ja sit sitä menee sanoon opettajalle, että anteeks ei jaksa, vaik samalla hetkellä aattelee, että jaksaapas ja sitä liimaa postimerkin kuoreen, jonka lähettää maistraatille ja näyttää keskarii postilaatikolle, kun arvaa ettei niitä kiinnosta kuitenkaan.

Ja kokista mä oon juonu ihan hulluna.

Mä joskus vihasin tätä mestaa missä asun, tätä kaupunkii tai kylää tai mikä nyt onkaan. Sit oon voinu ihan hyvin, mut kyl mua taas totta vie vihastuttaa. Mä haluun, et mun kaupungissa on kauppa, jossa on maustettuu tofuu ja ne myis siel viel Rainbown soijakaakaotaki. Huh joo hei ja sit ois julkinen liikenne. Ja se juna-asema ei ois 7 kilsan päässä niin kutsutusta keskustasta. Pakettiautomaattiki vois olla aika villi. Ja kelatkaa jos vois kysyy kesätöitä jostain. Sivistysyhteiskunnan hemmoteltu nirppanokka. Elämäl voi kai olla standardeja. Kyl sitä hengis pysyy vaikka missä, mut eri asia missä elo on antoisaa.

Joo ja ehkä mä oon tosi syvällä ja hukassa nii pahoin, ettei hukkaa ees näy, mut oon mä semichilli sen suhteen.

Huvittais hullusti puhuu teille kaikkee!

[Ajatusoksennuksen päätös]

Nähäänhän kaikki torstaina Vaasan ohjaajainfos! <3