Posts Tagged ‘helsinki’

Kaikilla on samat mahdollisuudet menestyä

tiistai, toukokuu 9th, 2017

helsinki b 1 helsinki b 2 helsinki b 3 helsinki b 4 helsinki b 5

paljon pitää niellä

Pätkii

tiistai, toukokuu 2nd, 2017

helsinki ih

helsinki hsp

helsinki elo

trans lähete

Reppu ja luotto

torstai, syyskuu 1st, 2016

(pssst nämäkin kaikki saa klikattua suuremmaksi)

01

02

003

(lisää…)

Ja yksi iski silmää

maanantai, maaliskuu 7th, 2016

Helsinki

mä haluan törmätä vahingossa ystävään
niinkuin perjantaina
vaikka tämä tulikin bussiin jo 400km ennen Helsinkiä

molemmilla niskassa siima
rotanhäntä
ja polvet niin lähellä että on lämmin

Käytävän toisella puolella pelataan kuusi tuntia Candy Crushia tai jotain kukka crushia
huvittavalla intensiteetillä

ohikulkeva sanoo kahdesti sori kun astuu varpaille
(kolmannen kerran vielä palatessaan)

ei haittaa

toki 90kg kengänpohjassa tuntuu
mutta ei satu

Tunneleita on paljon
p a l j o n
minulla on klaustrofobia
kai

Enemmän kuin tunneleita ikkunasta näkyy onneksi hevosia
ihan tosi paljon
ihan tosi kauniita
ruskeita ja valkoisia
rautias kai kun häntä on samanvärinen kuin peppu ja nokka

Kirja on hyvä
niin että tulee itku
ja se on kirjoitettu näin
niinkuin tämäkin
(kirsti kuronen – paha puuska, kiitos)
niin että ehkä minäkin joskus
vaikka ei nyt
tuskin huomennakaan

Kampin kaukoliikenneterminaali
välkomna åter

Hassut hyppää kaulaan
ja toinen kuulostaa aina haaveilevalta puhelimessa
(ja se joka soitti ja jonka nimestä en saanut selvää mutta jonka kai tapaan ei haaveillut mutta rupatteli)

Ruoka on kallista, mutta ruoanlaittaja
jukra
niin hyvännäköinen etten tiedä miten pystyy olemaankaan

Sanoo kiitos jokaisen viiden oven kohdalla joita pidän auki
vaikka kun sanoo minulle niin monta kertaa että näyttää kivalta
niin en tiedä pitääkö enää kiittää

Mä haluan liikkua
istua hauskannäköisiä ihmisiä vastapäätä
olla itse hauskannäköinen
päätyä sotkuiseen asuntoon
jonne saa lainata avaimia

Ja aamulla kun on juotu teetä ja tervehditty aurinkoa muiden nukkuessa
piippaa puhelin ja sanoo
näin unta että oltiin yhdessä hereillä

ja jos mä suljen mun silmät ei oo mitään pahaa

Pitäis sanoa
……….moi
……….kiitos
……….ole hyvä
……….hei
mutta kengänkärkiin katsottuaan sanookin vielä
haluatko jäädä seuraksi

Jään

Jään myös katsomaan
………………puroa
………………sinitiaista
 ……………..koivunlehteä

sillä ei tää kaupunki oo vaan kiveä ja kiirettä
sillä on sydän

on kesä
kaupunki
kauneus.

ja vähän väsy

Ongelmat on niin isoi, etten jaksa välittää kuin tän kokosista

sunnuntai, joulukuu 13th, 2015

varpaat hönö

Niiskautan kun sä oot saavuttanu tulevaisuudenhaaveen ’olla onnellinen’ ja kun sä oot alkanut elää ja meet lujempaa kuin minä.  Ehkä väsyttää (unisemisesta on tullut välttämättömyys), mutta kuuden tunnin bussimatkan aikana meinaan kolmesti alkaa panikoida ahtaanpaikankammosta. Tupakat jätin laittamatta reppuun, mistä oon vihainen, vaikka teinkin sen tietoisesti.

Aamukaupunki on hyvä. Helsinkiläiset herää lauantaisin vasta yhdeksältä, pulujakaan ei ole ennen kymmentä.

Vaihdettu pusu ja kättely, muutama halaus ja monen monta sanaa. Vain puolikas uusi ihminen – en jaksanutkaan kohdata häntä tavoitteideni mukaan. Sinulta en edes harkinnut kysyväni että nähdäänkö, yrittäisit ite. Yhden, jota näytti ihmisten katsekontaktittomuus naurattavan, visuaalinen olemus viehätti suuresti, mutten ehtinyt sanomaan sitä ääneen, kun tyyppi jäi eri pysäkillä.

hau hau pus

Kun sulta kysytään mitä kuuluu, niin muista kysyä se myös takaisin; ihmisillä on aikamoisia tarinoita kerrottavanaan.

(kuolleella on tänään synttärit)

Kolmesta väsyneestä koirasta, joista kerran huomautin (ja joita en itse väsy seuraamaan), yksi jaksoi tänään nousta seisomaan aitaa vasten, kun pyöräilin ohi. Hymyilytti.

(hymy)hässäkkä

sunnuntai, marraskuu 22nd, 2015

juhla25 runoutta 1

juhla25 runoutta 2

juhla25 runoutta 3

juhla25 runoutta 4

  • Ihmisiä
  • (ei ihmisiä)
  • ”näytätpä hyvältä tänään”
  • kissankarvoja
  • lumi
  • automaattinen lämpötervehtiminen ensimmäisen tapaamisen jälkeen (vau)
  • kahden tunnin (aamu)yöunet
  • kokeet/kirjoitukset
  • siivoaminen
  • koulut/kaupungit/ammatit/raha/lemmikit/???
  • rumat sanat seinän toisella puolen
  • teknologiakaaos,,

hukka 1100

Huomenna alkaa koeviikko, mut anteeks
mä tarviin aikaa prosessoida.
Teen sen kokeen sit

joskus.

Jätetään verannat lukitsematta

maanantai, lokakuu 19th, 2015

Mulla oli tasan viis päivää älypuhelin ja sit heitin sen ikkunasta (okei repun pohjalla se vielä on, mut nenän edessä mulla on mun vanha käpypuhelin). Mä kirjotin taikaälylaitteeseeni paljon juttui viime retkestä muistaakseni kertoa teille kaikesta, mut nepä sit katos jonnekin kun yritettiin palauttaa tehdasasetuksia ja poistaa jotain koodinpätkiä sillai, ettei koko puhelin enää ees käynnisty. Vittu jee.

lempiystävä hah

Reissua edelsi päivä, jolloin koitin jäsentää asioita päähäni ja piirrellä karttoja kaupungin kaduista ja sporapysäkeistä. Oli myös rakas söpöpää, hitaasti tipahtelevia lauseita ja sallittua hymykehräystä, kumman naama nousee leveämmälle hevosenkengälle. Vähän ryttyisiä haleja ja villakoiria. Tieto siitä, että on itse osa toisen turvaa sykähdyttää.

Torstai
Mä heräsin puol viis.

junamatkustajat

Tän koko reissun aikana mä koin useesti ihan tosi suurta ylpeyttä osatessani kulkea julkisilla. Tiiättekö, semmoi kulkemisvarmuus, voi jukra joo, se on tosi hyvä. Ensi töikseni Helsingissä mä menin kyllä hukkaan ja myöhemmin mä tyhmänä menin vahingossa myös pummilla vaikkei pitänyt, mut ei haittaa.

Steissi mua oksettaa. Helsingissä seikkaillessa mä aina mietin, et oisko tää mun kaupunki ja eka fiilis siitä mestasta muodostuu heti kun hyppää junasta ulos ja se on paska fiilis. Niit ihmisii vaan tulvii ihan joka suunnasta ja se hälinä on jotain tähtitieteellistä. Yäk. Mut ei saa aatella, et se on koko Helsinki.

unikuva

Mä kävin tapaas lävistäjää. En mä oikeesti uskaltais, mut oon nähnyt paljon hyviä unia ja niissä uskalsin ja niistä sit kai jäi vähän kohtaamisenergiaa valveillaoloonkin. Nyt mä tiiän, ettei mun tarvii vaihtaa huuleen lyhyempää korua, mutten mä vielkään tiiä mikä rutto naamassa on alkanut itää, mut arvatkaa, ei mua totta puhuen ees kiinnosta. Koitan vaihtaa hammastahnan toiseen ja alan rukoilla tai jotain.

Sit mä kävin Taidehallilla ja mä en kestä kun näin, miten ihmisten silmät siellä tuikki, niin innoissaan ja onnellisia ne oli näyttelyä pystyttäessään. Tehkää asioita mistä tykkäätte ja lähestykää toisianne ranteen ylöspäin, niin että voitte halata vaikkette tunne. Mä lähen nauraen ulos.

hih jee

Mä tulin saavuttaneeks ultimaattisen helsinkiläislaiskuuden, sellasen mikä itteeni on monesti ärsyttäny muissa, niin ettei se oo kyl saavutus vaan vähän nolous. Tiiätteks, kun sen sijaan et kulkis pari sataa metriä omin jaloin, niin venaakin parikyt minuuttia metroa, että vois istua siinä tasan yhen pysäkkivälin eli max. kaks minuuttia. Sit ei jaksa tutkia aikatauluja, kun koko ajan kulkee joku huruduu, ja lopulta onkin myöhässä. Joo no mä tein molemmat, jätin kävelemättä ja olin myöhässä.

Nauran ääneen, kun valitsen ruokakaupan niin hyvin – tai että tiedän ylipäätään useamman ruokakaupan ja tulen miettineeksi sitä mikä niistä itseä eniten miellyttää. Jono on kuitenkin kuolettavan hidas ja nöyryytetyn kassaharjoittelijan kädet tärisee. Onneton riepu raukka pieni. Tahtoisin sanoa jotain ja ehkä toivoin myös, etten olis muistanut ottaa lääkkeitä, niin että omatkin kädet olisi tärisseet ja sitten olisi voinut virnistää toisella ja ehkä tehdä tämän olon paremmaksi.

Mut hurjin: porukkaa istu metrossa ja mä huomaan lempparimusiikkia kuunnellessani vahingossa aattelevani, että tässä on miun metroperhe.

metroperhe

Ensimmäinen korvahali. Tiiättekö sellanen kun korva painuu toisen poskeen kiinni halatessa (ja vähän säpsähtää jos on tullut ulkoa ja korva on kylmä) ja se ihan pikkuisen melkein imukupisti sanoo plop kun hali loppuu. Sama jos painaa sormet niskaa kohdin kämmenellä korvaa peukalotyyny korvakäytän kohdalla. Sillai öö emmä tiiä. semmonen hassu.

Mutta niin. Tykkään nähdä miten toisen nauru tutusti täyttää huoneen ja pannari on aika vau. Mielessäni toivotan kaikkea hyvää, vaikken kauaa ehdikään olla.

Sitten uusi ihminen ja valoja. Vahinkotörmäämisiä ja onnelliseksi tekeviä (vaikkakin ehkä toteutumattomia) lupauksia huomisesta. Basso värisee rintalastan alla. Kiroilen aika paljon. Sormet on iltakohmeessa. Hälinän onnistuu jotenkin kadottamaan, niin käy jossei sitä pelkää. Taskuun saan laitettavaksi jotain, minkä saan avata vasta seikkailun päätyttyä* (nyt tiedän jo ja voin kertoa teille, että se on ranteeseen solmittava uusi muisto)
Kaikki on pohjaa myöhemmin alkavalle pöhkölle lepertelylle.
*huomaatteko miten vältän koti-sanan käyttämistä.

jalat ei kanna

Perillä on odottaa yksi tuttu syli ja tän vuoden ensimmäinen mukillinen glögiä.

Perjantai:

Saman talon asukki nyökkää tervehdyksen portaikossa. Joku oli lyyhistynyt kaupan eteen. Siinä oli kaksi tyyntä ja ambulanssi oli jo soitettu, mutta kuristaa se silti kurkkua. Ruoassa ei ollut ripaus chiliä (ehkä kourallinen?).

Me mennään näyttelyyn ja me ollaan hienoja ja nostetaan malja. Ja mulla on oravareppu. Sori vaan, turha odottaa multa mitään överifänseilyä. Ihmisten tarinat on mulle tosi paljon, pettymyksiä, pöhköilyä, kiitollisuutta ja elämäniloa. Toinen tarttuu kädestä kun huomaa miten alkaa itkettää. Oon onnellinen siitä kaikesta, vaikka juoksenkin kesken pois ja olen tunnin päästä Jäähallin eturivissä.

keikkaroiske
ennen ja jälkeen keikka
”Simply because you can breathe,
Doesn’t mean you’re alive,
Or that you really live” ♫

Rise Against on mun aika tosi superlemppari. Välispiikissä ne kertoi miten ne kirjoitti kerran laulun rakkaudesta, rakkaudesta miehen ja naisen välillä, miehen ja miehen välillä, naisen ja naisen välillä, ja ne sanoi, että ”when you write a song about that, you pick up a fight and we are happy to fight that fight” ja se on piru vie se mitä mä haluun sanoa ja yleisö huutaa sitä samaa ja vaikka mä huutaisin yhtä lailla jossei ääni pettäis, niin nyrkin mä jaksan pitää ylhäällä.

huh.

Ihmismassan valuessa narikalle oon ehkä jo puolittain asennoitunut siihen, että kaksi paikalla ollutta naamaa jää kohtaamatta, mutta ne molemmat käveleekin suoraan eteen. Maailma mitä vau. Hymyilyttäviä, punasilmäisiä ja nauravia. Toinen on jotenkin kestotäpinöissä ja niin vahvasti tässä, tosi paljon elossa, naurattaa. 

Kiroilin aikaisemmin mielessäni, kun olis huvittanut nähdä yks näyttely, muttei maksaa siitä. Kuulin, että sinne olis päässyt tänään opiskelijakortilla ilmaiseksi (!!). Harmittaa joo, mutta oikeestaan oon loppu peleissä vaan ilonen siitä tiedosta, että maailma ois pitänyt musta huolen tässäkin tapauksessa ja hoitanut mut sinne näyttelyyn.

(kakkos korvahali vai oliko jo kolmas)

Keuhkoja tervatessa voi lotota moniko yrittää yhen röökin aikana pummia oman keuhkosyöpänsä. Yks niistä oli ympäri päissään ja jäi kertomaan tarinoita. Kuuntelen varmaan puolituntia huumemonologia siitä miten ”se veti kuule essoja ja mä vasikoin sen kerran ja joo ei kyllä bentsoja sillä kans oli joo ja mä olin siinä kun se veti sitä turpaan ja pyys savuja ja dfasdfkljaedklfjaj” Nyökyttelyyn kyllästyttyäni vaan keskeytin sen ja toivotin illanjatkoja.

Junaa pitää odottaa puoli ikuisuutta ja on vaan niin väsy, että itkettää.

Perillä uninen rätti päästää sisälle ja vaikka tekisi mieli vain ryömiä peiton alle, näkyy ikkunasta niin paljon kauneutta, etten tohdi heti sulkea silmiä.
lol puska joku joojee (täs ei kyl näy yhtään mitään)

Launtai:

rötkö

Meitä on kaksi ja me kävellään ja kävellään ja kävellään. ihan tosi paljon. Ei tarvi tietää missä ollaan ja me käydään kahdessa näyttelyssä, arvatkaa itkettääkö nekin, alkaa sattua päähän kaikkeus, vaikka surkupaljon jää näkemättä ja vielä enemmän ymmärtämättä.

Olkaan koputtaa uusi ihminen. Sellainen hauska ystäväotus.

Ruoka on maailman parasta. Hallittu hälinä. Ja kaikki on niin helvetin hyvännäkösiä, etten ees tajuu.

paljon paljon.

Oon tosi ilonen ihmisten vessasolidaarisuudesta. Tiiättekö, kun vessaan maksaa muka euron, mut yks ihminen sen kolikon sinne tiputtaa aamulla ja loput pitää sitä ovea niin kauan auki, että joku pääsee ilmaiseksi sisään. kiitos.

Pelottaa lähestyä, teen sen silti. Hurinaa ja etäisyyttä.

Mä teen ekaa kertaa kaupungille palveluksen ja katutolppaan tarran liimaamisen sijaan revin siitä julisteen mukaani.

Kuuntelen toisen puolituntisen jonkun uuden ihmisen huumestooreja.

Joskus yksin nuokkuessani tulee paha mieli kun en tiiä oonko tiputtanu kadulle vahingossa yhden julisteesta irrotetun teipinpalan. On niin väsy, ettei kynäkään pysy kädessä. Mitään ei tapahdu ja kaikki on jo käynyt. Yhden ihmissuhteen myös vahingossa onnistuin etätyönä turmelemaan, enkä jaksa edes korjata. Harmittaa, että näin myöhään hereillä on vain päihtyneitä ihmisiä.  Lopulta vihdoin itkettää ihan vain oma olo.

Joku koittaa kysyä jotain, mä tuijotan sitä tyhmänä ja se toistaa ja mä jotenkin puoliänkyttäen kai sanon, etten tajua. Tyyppi lähtee ja sitten havahdun, että se kai vain sano englanniks kysyen että pardon. Mut mä en vaan tajuu. On väsy. Ei jaksa.

loppuväsy

Yks meinaa perääntyä kun huomaa, etten kuullut kysymystä ekalla kerralla musiikin takia. Jätän rahoittamatta toisen elämän lyhentämisen (montaks synonyymiä voi keksiä tupakoinnille) ja tapa, jolla tämä nöyränä vetäytyy ja sanoo vain okei tekee olon, että pitäisi mennä haastamaan takaisin ja kysyä mitä kuuluu.

Mä kulutan katuja ja jaksan virnistää ainoastaan katusoittajalle ja sit vau:
”Hey, you’re the person from train yesterday, right?” Sanon, että muistan tyypin (se oli se, joka istu mun eessä ihan vitun leveesti). ”So what you are representing, I see that you represent something”, se sanoo ja tökkii mun hihamerkkejä.
Tyyppi on ihan terävä ja sillä on sydän messissä sanoissaan, vaikka musta vähän tuntuukin sirkuseläimeltä. Nasta se on myös, vaikka edustaakin ärsyttävää kommunikointitapaa, jossa nyökätään ymmärtäneensä ennen kuin toinen saa omaa ajatustaan loppuun asti muotoiltua (monet ulkomaalaistaustaiset tekee sitä? en mä englanna niin nopeesti, et pysyisin siin vauhdissa mukana). Mietin ajatuksissani uutta kärsivällistä hymytoveria, joka ei puhu päälle. Antakaa aikaa puhua.
”I was looking at you yesterday, you know, and I wanted to say something but I thought that what if she’s violent, what if she’ll hit me”, se tökkii edelleen mun hihamerkkejä ja hakaneuloja. Nykysin me ollaan facebook-kavereita.

montaks uutta ystävää ehtii taikoa päivässä.

jesse graffi

Mä lähen klo 12 liikkeelle ja istun aloilleni vasta klo 23. Bussissa menee kuus tuntia (mun vieressä on joku joka hymyilee tosi lämpimästi) ja kun pitää aamuviideltä pitää itsensä irti kohmeesta ja odottaa tunti siskon yövuoron loppumista, niin alkaa pistellä hartioita ja pelkään pyörtyväni.

Mä nukun kolme tuntia koiranhajuisella sohvalla (koiraa ei oo) ja aamulla keitän teetä.

Yleensä me vaan tönitään ja kitistään mut nyt me lojutaan ja ollaan ja kirotaan.

Sit me syödään ulkona nätisti, eikä vieläkään tönitä.

aikas villii.

mä oon tosi ihmeellisesti keikkunut oman ja toisten olojen välissä. oon aika nuutunut ja talutan itseni nukkumaan ja avaan silmät kuunnellakseni toisten unista.

eilen joku sanoi ekaa kertaa ääneen anteeksi ja ettei oma olo ole toisen vika ja vastatessa ettei kuluminen haittaa, hän sanoo tärkeimmän, että ”mut se tekee sun olosta paskan ja se taas tekee mun olosta paskan”.

Niin.

Tänään sattuu kroppaan huolestuttavan oudosti. Mietin nytkö keho pettää, eikä jaksa enää tapella normeja vastaan.

Ärsyynnyin siitä miten joku on päättänyt, että toiset ihmiset haisee tältä ja toiset tältä. Toiset saa haista urheilulta ja toiset kukkasilta. Onko sukupuolella haju (/hajulla sukupuoli?)

Kiukuttaa myös kun sanotaan, että jää ja tuu ja oo, kun se kaikki on taloudellisesti ihan mielettömän vaikeeta. Kiukuttaa myös jos on metrin päässä ja pyytää, että jää tai tuu tai oo ja toinen kertoo ettei jaksa. Mut ei saa arvostella toisen reippautta.

toiset menee juniin ja toiset niiden alle, toiset jää asemalle oottamaan

Koulu on ihan tosi paljon liikaa, niinku niin paljon että on tätä lähellä ettenkö vaan jättäis menemättä.

Mut muuten
yleisfiilis on aikalailla, että
vau kaikki.

varvasukka rasmu

maanantai, elokuu 31st, 2015

IHAN ALUKS mulla on tarve esittää yleinen pahoittelu kaikille uusille ja vanhoille naamoille, jotka on joutunu muhun ikinä törmään

sosiaalipahvi

oon aina viivellä ihan helkutin suruissani siitä, et käyttäydyn tyhmästi paikalta kadoten, vaik mulla ois paljon asiaa. emmä tiiä tajuuks sitä kukaan, et miten mua jää vaivaamaan ja tuntuuks ne toisista ihan fine kohtaamisilta, mut kyl mä hektisen moikkauksen jälkeen oon pahoillani jossen löydä moikkauksen kohdetta enää myöhemmin käsiini höpötelläkseni diipimmin (tai löydän mutten tee mitään siis arghhh voi kiesus tyhmyyttä ääääh). mä törmäsin viikonloppuna 17:ään tyyppiin (mä tein listan ja laskin) + kouralliseen odotettuja rakkaita vakinaamoja ja niistä neljän kohalla mä hakkaan vieläki päätäni seinään, kun maailma veti mut mennessän kesken hetken.

itku

sori.

heittäkää mua ens kerralla kävyllä päähän jos meinaan karata

no ite kysyit

Huomio itselleni: monta mitä kuuluu -kysymystä saman päivän aikana uuvuttaa
huomio toisille: miettikää haluutteko kysyä multa ’mitä kuuluu’.

raha vs mieli naarmui vs lämpöö

Parhait juttui:
– Pestä käsii vähä liian kuumalla vedellä vähä liian pitkään
– Silittää paita ennen kuin sen laittaa päälle
– Kääntää housun taskut nurin ja silittää nekin
– Mikrottaa kauratyynyä (tai pistää pulloon kuumaa vettä)
– Olla irrottamatta käsiä kahvi- tai teemukista
– Nojata selkää kuumenevaan uuniin.

Tiiätteks, kaikki lämpöset jutut. Opetelkaa suojautuun ja pitäkää huoli itestänne. Kun jonkun olemassaolo sattuu tai tyypit on muuten vaan tosi vastenmielisiä ja ilkeitä, niin ei tarvii kuunnella. Jos ite ällöilkeilette (itellenne tai muille), niin älkää kuunnelko sitäkään. Uskon, et sattuu ja on vaikeeta, ihan helvetin vaikeeta, mut olkaa vahingoittamatta ketään. Saatte itkee ja nukkuu pommiin ja syödä liikaa karkkia ja olla tiskaamatta, ihan mitä vaan, mut älkää potkiko itteenne, koiraanne tai naapurianne päähän.

kissee

kauniit virheet

en haluu sulkee aamuäänii

Etelätuuli

maanantai, heinäkuu 27th, 2015

skes skez

hkissshki nyh

Helsinki on hauska. Se on kaupunki, jossa kahen päivän aikana oon kolmesti tilanteessa, jossa laitan vaan silmät kii, ettei pää hajoo ja se on kaupunki, jossa kahen päivän aikana näen kahden- ja kuudensadan kilometrin päästä tulleita ihmisiä, mutten viiden kilometrin päässä asuvia. Lokki kuulostaa puutarhakeinulta tai narisevalta ovelta, tuuli on hyvä missä päin maailmaa tahansa, Karin pitää lähteä leikkikentältä kotiin syömään puolukoita ja ohi kävelee ihmisiä, joita en malta olla tuijottamatta.

jere8.

jere5

jere 18

taking it jere1

Berliini

maanantai, huhtikuu 27th, 2015

berliini 1 lähtö

1

2

3 Shameless on ykkösrakas tv-sarjoista ja siinä menee junaratasilta kaupungin läpi ja sitä junarataa rakastan niinku ihan liiaksi asti, et kelatkaa miten paljosti hymyilytti kun hotellin ikkunasta näkyi junarata, jota katsoa ekana aamulla herätessään ja illalla vikana ennen nukahtamista.

berliini 2 kauhukabinetti kukat

4

5

6

7 Kasvit oli yhtä korkeella kuin katotkin.

8

9 Arbeit macht frei

91

92

93

berliini 3 ystävät

94 Jonglööri liikennevaloissa, katusoittajapari metrossa ja TUO JUNA ääääää

95

96

97 Muuri oli nätein! Räheet taiteilijat eri maista on maalannut sen täyteen kaikkee upeeta, sen nimi on East Side Gallery.

98

99

berliini 4 hölöpölö

berliini 5 graffit

berliini 6 ruoka säikähti

901

1

2

3 itkusöpöjä palleroita

4

5

8

9 seepra on yks ehdoton lempparieläin!

902 ”Hoffentlich ein Liebesbrief” = toivottavasti rakkauskirje

(tähän loppuu valokuvadata)

berliini 7 helsinkipäs

Laumasielu

lauantai, helmikuu 14th, 2015

junakehotoverinyyh

yökohtaamisia

46 hoo

Toivon teille rakkautta ihmiset, tosi paljon rakkautta, ja että voitte hyvin ja tiiätte, että ootte tavattoman ihastuttavia ja maailma on hassu.

Rakkautta ihmiset

torstai, joulukuu 25th, 2014

kaikkee

tyttö hymy

Tarinaa viimesimmästä Helsingin katujen tallaamisesta:

hki 1

hki2

 

hki 3

hki4

 

Mullei oo mitään söpöö tai jännää joulun tai uuden vuoden juhlistamiseks, ainoostaan tällanen tosi turha tosite siitä miten mun opintotuen vois suoraan siirtää VR:lle:

junataulukko

Jouluaatto ehti suhahtaa ohi, mutta yhtä paljon mä tänäänkin tahdon teille toivottaa rakkautta sekä mielekkyyttä elämään. Pitäkää huoli itsestänne ja muista kauniista olennoista. Olette hyviä ja kivoja totta vie ♥

paikkatoiveita

Minä ja kissa marraskuulta, koska miksipäs ei:

sete2

Sete

Ottakaa rennosti ja vetäkää henkee. Kyl elämä tapahtuu vaikkei sitä herkeemättä vahtiskaan.

Aamulla on hyvä avata silmät

maanantai, marraskuu 10th, 2014

perehdytys

perehdytys2

ilvejäbä

Mä lähen Helsinkiin ennen ku ehin palatakaan sieltä

maanantai, syyskuu 1st, 2014

purkajaiset 1

purkajaiset 2

purkajaiset 3

purkajaiset 4Ellen sitten eksy matkalla (haha………..), mutta teen kyllä parhaani päästäkseni paikalle! Mulle voi sanoa hei jos liikkuu samoilla kulmilla, se on tosi hurmaavaa. En tiiä mistä mut tunnistaa, mut sitä voi olla hurja ja kokeilla kiskasta jotain potentiaalista otusta hihasta ja kysyä, minä lupaan hymyillä.

Tuntemattomille saa puhua

maanantai, elokuu 18th, 2014

Katsokaa, meillä oli flash mobkin!

HKI puistis rakkaus elämä

Mä sanon, et vittu se oli suurin idiootti, joka ensimmäisen kerran sanoi, että tuntemattomille ei saa puhua.

Yks mitä en tajuu, enkä tiiä tajuuks kukaan mukaan, mut siis mihin ihmeeseen mä oonkaan joutunu päivittäessäni jotain niinkin vähäpätöistä kuin sarjisblogi. On ihmisii, joita en tunne ja on ihmisii, joita en tunne, mutta oon sattunu joskus kirjottaan niille kirjeen tai sähköpostin, ihan vaan koska musta tuntu siltä. Ja nää ihmiset tulee mun luo ja sanoo hei ja nää nimittää mua ihanaksi omakseen ja ne sanoo juttui, jotka pitää mun sydämen lyömässä ja se kaikki on jotain mitä en uskonut ikinä kohtaavani.

Kaveri sanoi, että ”sun blogi vetoo tunteisiin”. Emmä ikinä tajunnu, et se tekee sen niin vahvasti. Jos joku tän nyt lukee, niin mä haluun vaan sanoo, että ei saatana miten mieletöntä kaikki on ja miten paljon arvostusta te multa saatte.

Puistiksessa oli paljon kivoja olentoja ja yks sano lähettävänsä mulle jääkaappiruno-magneetteja ja yhen läsnäolo on vaan vahvinta mitä voi olla. Sain karviaisiakin. Yhtä ihmistä mä en tunne sen enempää kuin Suomenn hallitusjärjestelmääkään (oon ihan paska yhteiskuntaopissa, enkä jaka enää tehdä läksyjä), mut se sama kummajainen on ihminen, kenen käsivarsien alla mä vietin pisimmän ajan auringon paistaessa enemmän tai vähemmän suoraan silmiin ja kaiken pahan läpi.

Älkää pelätkö maailmaa ja ihmisiä. Jos penkillä istuu joku, jolla on sininen irokeesi, sille voi sanoa, että se näyttää hyvältä, vaikka teille on opetettu ettei sellaista tehdä.

Mä tutustuin ihmiseen, johon heti tiesin etsiväni keinon pitää yhteyttä ihan vain senkin takia, että sen nauru tuntuu räjäyttävän koko paikan ja rapsutin ihmistä, jonka nimeä en taida koskaan edes kuulla.

Jossei maailma tuona lauantaina ollut iltaan mennessä ehtinyt sulkemaan jokaista syliinsä jo tuhat kertaan, niin kun me joskus hämärän aikaan oltiin bussissa, oli siellä myös joku koskaan näkemäni parrakkain ihminen, joka hyppäsi kyydistä ja lähtiessään vain ojensi käteeni kiven, joka näyttää viinirypäleeltä, ja sanoi, että se on serpentiinijade. Vilkutetaan ikkunasta ja olen vain häkeltynyt ihan kuollakseni, vaikka samalla mun takaraivossa takoo, että tällaista on elämä ja arki. Kaveri sanoo, että ”sä näytät just sellaselta, jolle ihmiset tulee antaan serpentiinijadei.” Kelatkaa.

Meillä oli mukana muuten auringonkukkia. Se on yks ihanuuden mittari.

Olen tänään googlannut serpentiinijaden. Siitä sanotaan näin: ”Tukee ystävyyttä ja hyväksyntää. Auttaa stressiin ja mielialan vaihteluihin. Hoitaa sydäntä ja tuo lempeyttä.”

Paljon kaikkea. Tosi paljon.

Mua taitaa oikeesti vaan väsyttää ja kun illalla oudossa paikassa outojen ihmisten keskellä koen itseni vain pakenijaksi noustessani vetämään kenkiä jalkaani, tuntemattomien ihmisten rutistukset ja illan viimeiset sanat vain hukuttavat kaiken lämpöön, mutta ulkona bussipysäkillä kun on hiljaista ja pimeää, mulla romahtaa kaikki.

Ohi menee joku, jolla on koira. Sen nimi on Aida ja se on kaunis. Sanon, ettei haittaa, vaikka sen märkä kuono tulee tökkimään jalkaani.

Bussissa vain itken lisää. Ei se lopu. Kaikki ovat humalassa ja kauhean kova äänisiä. En muista edes ajatteleeni mitään.

Sitten on vain paljon lisää kaikkea. Mä kirjoitin tästä itselleni kaksi sivua tekstiä yöllä, jotka päättyy sanoihin ”hengitetään vain rauhassa”.  Puoli kolmelta lasken mun glitterissä pyöritetty pääni tyynyyn ja kadotan tietoisuuteni.

Sunnuntaina maailma on rauhassa ja istun junassa tutun vieressä vuoroin kuunnellen ja kertoen. En minä sielläkään pysy kuivin silmin (ja arvatkaa miltä nytkin näytän, hah). ”Sun läsnäolosta tulee rauhallinen olo”, sanoo. Voi jumpe.

Rakkautta vain. Ja tunteita. Paljon lämpöä ja sydämellisyyttä.

Mulla on kaveri, joka tilas 5 000 sateenkaarilammas-siirtotatuointia. Se sanoi taivuttavani nimeni Rasmuuksi Rasmuksen sijaan.

lammasnassulammasjalat

Mä oon vaan niinku aivan vitun sanaton siitä millainen olo on ja millaiselta maailma näyttää.

Voi jukupätkät (se sana kuulostaa kuulemma lakupiipulta).

Minä sanoin kaverin lapsen nimen kuulostavan sammaleelta, johon nukahtaa seikkailun jälkeen.

Olen vähän tällainen. En oikein itsekään tiedä.

Koittakaa ymmärtäää ja koittakaa vain olla.

Kirjoittakaa itsellenne tai ystäville tai tuntemattomille, joista varmasti tulee teidän ystäviä.

Tai hengittäkää vain. Se riittää.

Pus.