Posts Tagged ‘helsinki’

Kukkuluuruu kuuluu

torstai, elokuu 14th, 2014

kuuluu

kuuluu2

Retiisimus

torstai, heinäkuu 31st, 2014

vankila idylli

eeppinen selkäkipupaska

retiisimus ja paskat hki välimatkatouhut

Varokaa vaan, jos kerran opitte, että luovuttaminen on OK, niin se voi jäädä pahasti päälle.

kivoi ja kysymys

Jeaa, eli jos te haluutte kysyy multa jotain tai haluutte heittää jonku haasteen tai muun semmosen, niin nyt ois oiva tilaisuus! Intoo puhkuen oon valmis toteuttaan about kaiken. Mulla ois ainaki teille kysymys: oisko tän blogin Facebook-sivussa mitään itua? Välillä oon laiskasti miettiny jos tekisin pagen, mut en oo ikinä aatellu loppuun asti.

Melkein perillä

maanantai, kesäkuu 23rd, 2014

Joku istu ja laulo mun vieres

sunnuntai, toukokuu 25th, 2014

Asioita, joista tykkään:

– Unikot
– Retiisit
– Leppäkertut
– Runot
– Anime
– Seeprat
– Hapankorppu
– Pomelo

Olin viime viikonloppuna Helsinki-Espoo -suunnalla ja normaaliakin hurmioituneempi siitä.

Mä istuin oottaas kaveria bussiaukiolla ja katoin vaan ympärilleni. Ihmiset on niin törkeen makeen näkösiä, tajuuttekste ees miten mielettömii. Musta oli hauskaa kattoo miten kaikki juoksee bussiin, eikä kukaan tuu ajoissa. Musta ei oo yhtään hauskaa istuu oman kotipaikkakuntani tienreunassa ja kattoo miten joku tepsuttelee ohi, mut tommosis mestois tajuun, että se ihmisten kattominen on mun elinehto.

Mun kaveri tuli ja liimattiin katutolppaan pari tarraa edelllisten viereen ennen ku etittiin muut tyypit käsiimme. Lauantaina mä istuin portailla naama nuudeleissa ja lautasen reuna suussa, kun multa kysyttiin, et hei Rasmus, syöksä ekaa kertaa puikoilla (öö no arvaa).
Sain sateenkaarevia propagandaesitteitä ja me saatiin myös i l m a s i i vegaanilättyi, joita joku poliitikkojannu jako, ja mentiin kattoon katumusiikkii, jota oli joka nurkalla. Tiiätteks miten mä rakastan livemusiikkia (ja ihmisiä, jotka kuuntelee sitä). Yks punkbändi oli niin mainio, etten voinut olla aloillani. Myöskin joku irtokukan ostanut ihminen oli mun silmissä maailman söpöin, mutten uskaltanut sanoa sitä sille. Ostin myös pullon kokista. Se on mainitsemisen arvosta.

Joka paikas haisi kusi, kalja ja tupakka ja reppu paino liikaa ja oli kuuma ja porukka tuli silmät päässään seisoen kertomaan tarinaa polvileikkauksestaan vähä uhkaavan lähelle ja sillä yhdellä oli taas kädet ojossa pyytäen rahaa, ja kun valehtelematta vastasin taas, ettei sitä ole, niin se käski tapansa mukaan hakee automaatista (SAATANA vihaan sitä ihmistä. oikeest. vittu. Jos näet tämän, etkä ole steissin takana huutamassa hei ohimeneville ihmisille, niin ihan tiedoks: siellä saatanan automaatissakaan ei ole sitä vitun rahaa. kiitos).

Mä olin himas maanataiaamuna puol kaheksan, enkä ollu tehny läksyjä, mut niinku ihan sama miten vituillaan kaikki on, sillä kun mä  huomaan kerta kerran perään miten sokeen rakastunu mä kaikkeen voin olla, niin onks mulla muka jotain hätää.

Hetki

maanantai, tammikuu 13th, 2014

Mä oon vaan niin vitun puolikuollu. Toinen jalka haudassa valmiina maatuneena ennen pappia.

Oksettaa about kaikki. Läheisen taudin syömät aivot. Mekot ja kravatit. Un lycéen ja une lycéenne. Der Cousin ja die Cousine. Eniten kyllä ne onnelliset urheilijat ja idylliset perheet, joista on kuvia OstosTV:ssä ja Yhteishyvässä. Ne joilla on pepsodent-hymy.

En pysy kenenkään päivärytmissä, kaikkein vähiten omassani. Joka päivä löytyy jotain kivaa, mutta —

Mullon päiväs kaks sekuntia jolloin ehdin kuunnella musiikkia ja lukea sarjista. Loppu on järjetöntä juoksemista ja muut vetää kolmatta kierrosta ennen kuin mulla on edes kengät jalassa. Ei ehdi elää. Ei ehdi pysähtyä. Tahtoisin pausettaa.

Lohikäärmelimbo

torstai, tammikuu 9th, 2014

Minä tahdon opiskella, kuunnella ja lukea, mutta en muistaa. Nokan eteen työntämänne kokeet ja testit ovat vastenmielisiä.

Päättötodistukseni keskiarvo oli jotain ja välitodistukseni keskiarvo kuta kuinkin sitä samaa jotain. Hieno homma, sanotte. Lisää töitä vaan, sanotte. Jatka samaan malliin, sanotte. Mihin malliin muka häh.

Minä en osaa mitään. Asenteeni takaa sen, etten koskaan opikkaan.

Sain sivullisen tunnesanastoa. Tai oikeastaan 5 sivullista. Nauran lämpimästi itselleni. Olo on samanlainen kuin katkaisuhoidon potilailla, jotka saavat lapulle piirrettyjä naamoja, joista voivat valita miltä tuntuu.

Ratsastustunnilla hevonen säikkyy kerta kerran perään. Ei haittaa. Se ei ole ilkeä hevonen, sitä vain pelottaa.

Illalla otan vaatteet pois. Tahtoisin vain lukea kirjoja ja pitää pään tyynyä vasten.

Nukun pommiin.

Juon kahvia.

Turha pelätä huomista, ei sitä koskaan tavoiteta.

Aika lempparilaulu muuten.

Kondiksessa

maanantai, syyskuu 2nd, 2013

Puhdasta auditiivista parhautta

Universaalisti seikkailusöpö viikonloppu

keskiviikko, elokuu 21st, 2013

Ja melko itkettävän rumat merkinnät siitä…. Tein enempiki settii tänne laitettavaksi, mutku läksyjen tekoon menee kevyesti kolme tuntia (enkä siltikään hiffaa mitään), nii ottakaa nää ny vaa ens alkuun :I
Sori hei kaikki (kuten vaikka yks Iita, huoh), joille oon luvannu tehä jotain, mut oon tällänen laiskapaskalusmu, enkä saa mitään aikaan, ku koulu syö kaiken ajan, joka sinänsä on muuten varsin koomista, kun aika ei ole oikeasti mitään, hah. Je, mut tälläistä siis kuului viikonloppuuni:

Tahdon vielä pari sekavaa sanasta lausua.
Tuo seikkailupäivä oli päivä muiden joukossa. Se rakkaat ystäväni oli todellisuutta. Tämä on todellisuutta.  Olen elänyt tässä samassa maailmassa, jossa me kaikki elämme, mutta ikinä en ole ollut tässä. Tuskin sinäkään.
Me kuljemme samojen ihmisten ohi. Eilen ne ihmiset oli täällä, ne on tänään ja ne on huomennakin. Mietikkää miten pienestä on kiinni, ettei tapahdu kohtaamisia. Elämä on avoin ja valmis katsotaan silmiin ketä tahansa, joka katseensa kohottaa.

Sitä on maailman kanssa yhtä ja olo on kevyt. On suojeluksessa ja syleilyssä. Minkä? Kenen? Ei sen väliä, koska tärkeintä on saada vain olla. Elämä virtaa ja tuntuu lämpimältä tuulelta iholla.

Ja tiedättekö, kukaan ei voi kokea samaa kuin toinen. Siksi kaikki on arvokasta, ihan kaikki. Kaikki on uniikkia. Jokainen on kokenut omat hetkensä, vaikka olisi ollut yhdessä jonkun kanssa siinä hetkessä. Kaikki on arvokasta, eikä mitään sovi tuhota. Tässä on hyvä.

Tuulta siipien alla

perjantai, elokuu 16th, 2013

I’ll be coming home just to be alone

perjantai, heinäkuu 12th, 2013

Raunis: ”voi hitsinpimpula ku pääsisit etelään useammin. Ku on vaan niin ihanaa miten fiiliksissä oot aina sen jälkeen c:”

Can there be a road that takes us home?

perjantai, heinäkuu 5th, 2013

Sen mä teille sanon, et jos ikinä jonkun kanssa kadulla nauratte, niin muistakaa että se kaunis kohtaaminen on yksi hellyyttävimmistä siunauksista ja kiitoksista, joita ihminen voi Elämältä saada.

Kaikki tiet vievät Länsi-Pasilaan

keskiviikko, heinäkuu 3rd, 2013

 

Loppu Helsinki-setti toisessa postauksessa!

Lempeä oli viidakon usko sivistyksen ihmeisiin

tiistai, toukokuu 28th, 2013

Hyihyi olen niin hermostunut ja kovin levoton, eikä nuppi kestä velvoitteita ja ihmisen uteluja, mutta viikonloppuin oli varsin oiva: