Posts Tagged ‘jere’

Herkkä taiteilijasielu

lauantai, huhtikuu 8th, 2017

punk lapsi 3

empatia mandariini

caring

face of silver, heart of gold, tiedättehän:
http://simppa.sarjakuvablogit.com/files/2016/08/1300.jpg

köyhät on laiskoja köyhiä siksi

dysforia pelasta sekopää

pääsiäis pus

(mut tykkään pääsiäisestä tosi paljon)

Etelätuuli

maanantai, heinäkuu 27th, 2015

skes skez

hkissshki nyh

Helsinki on hauska. Se on kaupunki, jossa kahen päivän aikana oon kolmesti tilanteessa, jossa laitan vaan silmät kii, ettei pää hajoo ja se on kaupunki, jossa kahen päivän aikana näen kahden- ja kuudensadan kilometrin päästä tulleita ihmisiä, mutten viiden kilometrin päässä asuvia. Lokki kuulostaa puutarhakeinulta tai narisevalta ovelta, tuuli on hyvä missä päin maailmaa tahansa, Karin pitää lähteä leikkikentältä kotiin syömään puolukoita ja ohi kävelee ihmisiä, joita en malta olla tuijottamatta.

jere8.

jere5

jere 18

taking it jere1

Mikä ei kuulu joukkoon

perjantai, heinäkuu 10th, 2015

vittupääpentu

en osaa olla

surku

ei huvita

unmotivated 1200

värit tui

Toimintakyvytön

tiistai, syyskuu 30th, 2014

HEI JOU ihan ekaks jos teistä joku on pistäny mulle sähköpostia lähipäivinä (tarkemmin sanottuna edellisellä viikolla 22.-28.9.), ettekä oo saanu multa vastausta tai muuten vaan epäilyttää, nii varmistakaa onko viesti ees tullut perille! Mulla oli sähköpostisivu pari päivää kaatuneena ja se ilmesesti jätti saapuneet viestit matkan varrelle. Uu jee vaan nyt maili toimii kuitenkin normisti ja sillai!

jere

koeviikkokoulu

koeviikkokoulu ja vittukaikkiapua

 

vittukaikkiapua

Se on jännä miten pelottaa, inhottaa, ahdistaa, harmittaa ja on olo pettymyksestä, harmituksesta, taidottomuudesta, lamaannuksesta, kiusaantuneisuudestakin ja vaikka mistä (oon aika hyvä jo erotteleen näitä) kun samaan aikaan nykyisin tunnistan olevani otus, jollaisen nähdessäni itse olen tikahtua. Siis kuin jumaloitava taiteilija, joka sanoo, ettei osaa piirtää tai kuin onneton punkkari, jolle tahtoisi kertoa olemassaolostaan. Joku, jota tekisi mieli ravistaa ja näyttää miltä hän silmissäni näyttää.

Kauheen vaikee vaan ottaa silmiään itseltään itselle lainattavaksi, yhtä tyhjän kanssa oikeastaan.

Tämän ongelman voi onneksi ratkaista siten, että laittaa silmät kokonaan kiinni. Mieltä on hankalampi sulkea, mutta sen voi peittää musiikilla. Tämä ei poista kyvyttömyyttä toimia tai sen suomaa ahdistusta, eikä liioin ikävää hevosia kohtaan, muistikatkosta ranskan kielessä, kehonmuokkauksesta aiheutuvaa päätösten teko vaikeutta (onko se yhdyssana), eikä yliajetuksi jäämisen tunnettakaan, mutta ei niistäkään mikään jaksa taukoamatta kuristaa.

Yksi (ja ainoa) mitä olen tänään muuten tehnyt on mukavien ihmisten ajattelu.

Pitää heittää pöydät nurin, antaa mennä säpäleiksi tai juosta kunnes kaatuu ja sitten lysähtää siihen puunsäpäleisiin tai kivikkoon nirvanassa ja nousta vasta kun aurinko kutittaa selkää.

puuskahdus

Kunhan muistatte elää

sunnuntai, lokakuu 27th, 2013