Posts Tagged ‘keho’

– [] x

maanantai, helmikuu 27th, 2017

paskanaama 1 paskanaama 2

Self care

tiistai, helmikuu 14th, 2017

mitä kävi

rikki murupieni

(luita lukuun ottamatta luettelin teille just kaikki moiteettomasti toimivat kehonosani, joista oon tietonen. miettikää sitä. puolet ruhosta vois amputoida)

mörkömieli

Jos sä pyytäsit mua just nyt kuvailemaan ystävyyttä, niin väittäsin, että sillä on jotain tekemistä sen nätisti vierellä tepsuttelevan hapsuhäntäisen koiran takamuksen kanssa, jonka eilen näin. Tiiättekö, että mulla on kalenteri pitkälti vaan sen takia, että se muistuttaa mua kolmesta lemppariasiasta: ystävänpäivä, pääsiäinen ja nimipäivät (yks hienoimpii on 3.2., Hugo ja Valo). Niin et hyvää lempparipäivää.

Mä oon kattonut vahingossa paljon videoita, joiden päätössanat on ”rakastakaa itseenne”. Pfft joo tiiättekö oon aina naurahtanut niille. Ala-asteella opetettiin, että ”kaikista ei tarvii pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen”. Miten sä käskystä rakastat yhtään ketään/mitään, rakastuminen on suunnitelematon vahinko.

Mä oon katsonut myös elokuvan, jossa vannoutunut runoilijanalku päätyikin osaksi pornokaupan  henkilökuntaa, ja piirretyn, jossa kasa taiteilijoita huutaa paljon, rakastaa saman verran ja karkaa koulun uima-altaalle keskellä yötä – tuntuu niin omalta. Oon mä vähän myös miettinyt ihmistä, jolla on tapana vastata hyvä sellasella äänenpainolla, että tuntuu että sille on oikeesti väliä kun kerron et menee ihan hyvin.

Eilen mä juoksin ruotsin kuuntelusta pois jätettyäni lottorivin optiseen vastauslomakkeeseen. Mä väsyn ja meinaan pyörtyä kun ihmiset liikkuu nopeasti mun silmien edessä, huutaa vitun homo ja tappaa aikaa, toisiaan, tappaa kaiken hengitysilman. Koulu on aika vaikee paikka nykysin.

Mut huomenna mä ehkä yritän päästä kaupungille, vaik sielki kaikki vitun homot liikuu hirmusen nopeesti tappamassa aikaa. Haluun kuitenkin kuulla kun kengät kopisee katukivillä, nähdä värejä hillopurkkihyllyllä, poimia lempeästi kipinöiviä katseita kahvilanpöydistä, olla itse lempeästi kipinöivä. Joku heitti kysymyksen ”mikä väri haluaisit olla”, ja mä oon ajatellut ensin vihreetä ja sit jotain, mut mä tiedän, että mä haluisin olla punanen.

/tai ehkä mä huomenna luenkin Elaine Aronin Erityisherkän ihmisen harjoituskirjaa. (en biologian kirjotuksiin tai yhtään niistä loputtomista kirajllisuusdiplomin kirjoista). Ei kiinnosta enää tipan tippaa oonko oikeesti erityisherkkä vai muuten vaan ylidramaattinen urpo pieni räkänokka.
fun fact: mulla on biologian kirjotukset tosissaan tulossa, eikä mulla oo oikeita kirjoja, ja tämä ihan vaan sen takia, että mä aikoinani ostin vanhan painoksen, vaikka tiesin sen vääräksi, koska sen kannessa on kaksi ILVESTÄ ja uuden painoksen kannessa oli mitäänsanomaton undulaatti/pulu/albatrossi/lintu. mä sit ostin ilveksen enkä undulaattia.

Mut punanen.

Mä rakastan ihan rajattomasti vihreetä ja kaikkee harmaiksi itseään väittäviä ruskean sävyjä, light reddish yellow YR31, kaikki okran sävyt, joo pelkkää rakkautta, sinisestäkin hiljalleen pidän, siniset ihmiset on kiehtovia, mut emmä ikin sanonu rakastavani punasta.

Mä haluun on lempee, (lipstick natural E04 + brown E08 (nää on copic-tussien värisävyjä)), rakastan kun kerrot näkeväsi lempeyttä mua seuratessa, mut hyi sellanen uppottavan pehmee mössö. En mä sitä haluu, anna mä kans räiskyn välillä.

Elämä on sillai melkosen raffii nykysellän, mut mulla on yks monta lausetta, jotka on hiton arvokkaita. Niinku:
wir leben noch. Me eletään vielä.

take_me_home_by_roihe-dagwel2

onko kotiin pitkä matka

ostakaa mulle uus tussi (yr23 yellow ocre ja celadon green yg25 esim on räjähdyskauniita) tai joku lobotomia vois olla kans ihan jees. en keksinyt mitään sanottavaa tuijottavalle mummolle, naapurin pikkukissa tunki takin alle, nukuin neljä tuntii ja postilaatikossa oli vaan maailman paksuin kirje perintätoimistosta, mut sain myös maailman kauneimman tekstiviestin ja Kenossa kolme oikein plus mikrotin eilen kolme kertaa samaa ruokaa, mut söinpähän kans kolmesti ja

wir leben noch.

Aion mennä koululle syömään pinaattilettui, koska rakastan sitä pientä valkosta kauhaa, jolla otetaan omenahilloa.

Itseisarvo

keskiviikko, helmikuu 8th, 2017

A1 A2 A3

A4

siep 1

siep 2

A5 kopio

A6

A7 A8

Stereotypiat on rikkonut mun mielen

torstai, lokakuu 8th, 2015

keho kopio

kuolee vaikket näe

puree haurasta

pakkasaamut kopio

englantia venetsiaa ja tiikeriä

bussiheppa

Mun sängyn vieres on lehdestä leikattu lappu, jossa lukee ”aamulla herätessäni tunnen suurta kiitollisuutta, koska maailma on yhä olemassa”. Sit raahustaessani keittiöön iskee hypotermia ja samalla inho kaikkea talon ulkopuolella olevaa kohtaan (joo en handlaa hirveen hyvin vuodenaikojen vaihtumista), antakaa mulle toiset lapaset.

Kypsää ongelmanratkaisuu

maanantai, lokakuu 5th, 2015

lettuja lettuja

eläinystävällinen ongelmien välttelyyn auttava
LETTUTAIKINA

  • 4 dl kauramaitoa
  • 3 dl(+) vehnäjauhoja
  • 2 rkl perunajauhoja
  • vaniljasokeria
  • ripaus suolaa
    + siirappia (tulee makua)
    + kardemummaa (tulee hyvä mieli)
    + pikkasen kurkumaa (tulee ehkä väriä?)

– Pidä lätyt järkevän kokosina, paistinpannu koko ajan kuumana ja laita margariinia tai jotain, niin elämä helpottuu!

^ Tällä saa ’bout yheksän pikkulettua, eli semmosta normipaistinpannulla tehtyä (ei ohukaispannulla), mut niin pientä, et ne saa käännettyä. En tiiä kuka kumma (=kaikki) haluu aina tehä metrin halkaisijaltaan olevia lättyjä, kun lopulta siitä saa vaan lyttääntyneen kasan paistettua taikinaa JA kuka oikeesti haluu tehä litran taikinan ja seistä puol ikuisuutta paistamassa niitä lättyjä. Huh joo kiitti ei.

Ja arvatkaas muuten mitä tyypit, en oo oikeesti ikinä ennen tehny lättyi. Naurattaa kun safkan tekeminen on oikeesti niin helppoo ja kaapissa on omaa mansikkahilloa.

esteettinen elämä

Viikonloppuna näkyi näin kauniita naamoja:

naama sotkua a

Listasin myös hauskoja sanoja, joita joku käytti:
– poukkoileva höpöttely
– leikkisä
– viehättää
– topakka
– kultasydän
– pointtirikas
– valovoimainen

Niminä Anek, Tinja ja Luukka jättivät hymyilyttämään ja jumpe majapaikan tarjonnut hymyotus, joka pahoitteli sänkyyn varisseita kuivattuja vadelmanlehtiä (!), oli koonnut  kodin oloiseen taloonsa mielettömiä jääkaappirunoja:

jääkaappirunotpaljon kaunista ja hyvää

Viikonloppuna olin joo Tampereella ja kaduilla tallustellessa mulle tuli takaisin olo, että se voisi olla oma kaupunki. Emmä oikeesti yhtä ainutta kaupunkia kaipaa, vaan niitä ihmisiä niissä. Tiiättekö, niitä, joilla on tupakka toisessa kädessä ja puhelin toisessa, mutta jotenkin ne kuitenkin onnistuu lujaa halaamaan, vaikka ne vois vaan nyökäyttää päätä hyvästiksi.

ruumismätää

Tiedoks, että eilen oli eka päivä kahteen viikkoon kun kylkeen ei sattunut ja tänään tais kadota kuumekin, jee! Huulen mä voin vaik amputoida tai jotain, pitäkää huoli lävistyksistänne ja itestänne, ette haluu tähän jamaan (vaik ei sitä kukaan tuu teiltä kysyyn)

vastuu tunteista

Ehkä huomasitte jo, että tein linkkilistan tohon laitaan. Se on ollut siellä kerran pari aiemminkin. Linkkilistat on harmillisen katoava tapa, mut tavattoman hymyilyttävä asia ja ne auttaa myös kertoon toisille, et on olees pienii uusii bloggaajii, jotka on mahtavii.

Mä luen monia blogeja ilman säännöllisyyttä ja tykkään monista tyypeistä, joilla ei ole mitään blogia ja on paljon tykättäviä tyyppejä, joilla on blogi, mutta en vaan oo juurruttanut itseäni niiden lukijaksi. Tän kaiken takia mä lopulta varmaan ahdistunkin ja harmistun jossain vaiheessa listauksen toimimattomuudesta ja poistan koko touhun taas, mut ehkä sitä voi ainki jonkin aikaa tapittaa!

Piirrän lisää settiä tällä viikolla, koska hurraa jee arvatkaa kenellä on VAPAATA lukujärjestyksessä (!!) ja helvetin kovat pisteet viime koeviikolta, eikä mitään taitoa hahmottaa aikaa ja alkaa vaik lukea valmiiks kirjotuksiin, kun voi vaan fiilistellä nykystä oloo ja uutta nastaa musiikkia.

Näyttä(ä/is) väärältä

sunnuntai, heinäkuu 12th, 2015

trans fyys

transulinaa ja muutenkin

keskiviikko, toukokuu 6th, 2015

On ihan terapeuttista maalata näitä, mut terapia loppuu kyl siin vaihees ku koittaa mahduttaa tota lehtiötä skannerin väliin, et sori vaan tää laatu. Klikkaamalla saa kuvat isommaks ja mielikuvituksella värit paremmaks.

transss 1

transss 2

(tää biisi  soi pääs, vaikken oikeesti kuuntele mitään muuta ku thousand foot krutchia ja jotain outoa)

Terhi 18v. on kirjottanut mun lempirunokirjaan

”Jos ottaisi minän syliin
hiljaisuudessa
silittäisi sen
untuvaista niskaa
ilman yhtäkään tikittävää kelloa?”

Se on hyvä, kaikkein minä, varsinkin nyt kun päässä on reikiä ja housuissa renksuja ja aamulla otin ja leikkasin loputkin hiukset päästä ja näytän lesbosyöpälapselta ja räminämusiikki soi, eikä yksi tahdo enää katsoa päälle, tuskin edes puhuu, varmaan miettii missä meni vikaan ja voiko ihmisen pistää ketjulla kiinni keppiin, että se kasvaisi suoraan, mutta eipä tuo taida enää edes tahtoa yrittää.

h a j o t t a a

Kädet tärisee, usein ja kovaa, meen siitä lääkäriin. Oon pahoillani itseni puolesta, kun tää ei oo intotärinää, vaan reagointia johonkin muuhun.

Hankin S.E. Hintonin Olimme kuin veljet -kirjan. Se tullee pian postilaatikkoon ja itkettää valmiiks.

Kaikilla on vähä vaikeeta ja mä oon niille vaikee. Kulta on mun sana. ”Pysy kultana”, ne sanoo Hintonin yhdessä kirjassa ja meinaavat, että ole hyvä ja kultainen, vaikka katu on kivikova ja en tiiä oonko sanonut, mutta en usko että musta ees saa kultaa ulos millään hakattua.

(vaikka muistin, että siinä kirjassa siteerataan myös runoa, jossa sanotaan ”ei kulta puhua voi ikuisuuden kieltä” ja se jos mikä repii ihan pelottavan kovaa, koska kulta on asia johon voin luottaa ja joka pysyy, mutta nyt ne sanoo, että se ei VOI pysyä ja siks huominen pelottaa mua vielä enemmän ku sekunti sitten ja hengitän ihan varovasti, etten riko mitään ja ette arvaa miten pahasti pelottaa ja hirvittää ja inhottaa ja)

Mietin äsken pitääkö asioita prosessoida vai työntää ne maton alle vai prosessoida sitä mattoa, enkä oo ihan varma mitä sillä meinaan.

Kun meinaa alkaa epäilyttää mä painan kaasua ja etukäteen koitan valmistaa itteeni elään paskojen päätösten kanssa, koska jeesus miten tyhmä sitä voi olla ja iltaisin katson kuvia ihmisestä, joka näyttää siltä miltä luulen haluavani näyttää JA en mä ehkä ees tyhmäile vaan ainoostaan pelkään, koska uusi on hurjaa ja muutos on hurjaa ja minun uusi muutokseni on opetetun mukaan väärin ja tuplaten hurjaa.

Ja tiiättekö

ei mitkään niitit ja räminä, vaan kulta ja tuo runo untuvaniskasta ja sen silittämisestä ja muusta on kuitenkin kaikkein eniten minä.

olisko ohita kysymys -toimintoa

sunnuntai, toukokuu 3rd, 2015

hajottaaa

Laumasielu

lauantai, helmikuu 14th, 2015

junakehotoverinyyh

yökohtaamisia

46 hoo

Toivon teille rakkautta ihmiset, tosi paljon rakkautta, ja että voitte hyvin ja tiiätte, että ootte tavattoman ihastuttavia ja maailma on hassu.

Meet the meat and the mind

lauantai, tammikuu 18th, 2014

But we are who we are ’til the day we die

tiistai, joulukuu 24th, 2013

Kunhan muistatte elää

sunnuntai, lokakuu 27th, 2013

mutta painoikin julkaise-nappia

sunnuntai, syyskuu 29th, 2013

Jos kysyisit tätä nykyä kuka sarjakuvahahmo olisin, niin vastaisin Ringo Jere-sarjakuvasta.

Korvassa kuuluu nyt tämä.

Viikonloppuna kissa teki kerta kerran jälkeen pesän syliin. Tökkäsi nenällä poskeen ja hurisi.

Perjantaina olo oli eheä.

Ajattelin paljon mielessäni.

Tanssitti.

Pelasin Simssiä kolmeen yöllä, kärpäset ryömivät kaulaani pitkin ja menin vain sitten nukkumaan ja heräsin viiden tunnin päästä.

Luin sarjakuvaa. Sellaista joka teki olon intopuhkuvaksi. Minä en tee mitään. Olen ihan kurja sen asian suhteen.

Opiskelin psykologiaa. Opiskeluni on itkettävän hidasta. Tapani on hyvä, mutta se on hidas, ja kello on seinällä ja oloni kärsimätön ja keskittymisen häiriöinen.

Imuroin kärpäsiä ja tyhjensin imurin ulkona, niin että ne lensivät pois. Kun palasin sisälle, siellä oli jo kymmenen uutta.

Saunassa ei ollut valoja. En minä muutenkaan mitään nää. Puolisokea. Se suruttaa toisinaan.

Join teetä ja kaakaota ja teetä. Ainakin kaksi litraa.

Heräsin sunnuntaihin, kun uni oli täynnä hyljeksintää ja stressiä. Koitin ravistaa sen pois. Siinä se vain repi mieltä. Jotenkin sitten hälveni.

Rakkaat vanhukset minä tapasin jo aijemmin mietityttäni, miten kurjaa kun moiset ajallaan kuolevat. Tuuleni oli hyvä. Sitten voi kauhea kun repi piikit ja muotit. Sukupuoli ihonväri seksuaalisuus.

Luin lisää kokeisiin kärpästen suristaessa ikkunaa vasten. Puhelin itsekseni. Ajatus karkasi. Ei, nyt ei kyllä enää luettu. Käperryin kyljelleni. Havahduin. Nousin ylös ja kerroin asiani ääneen. Ai, se olinkin arka aihe.

Löin nyrkillä patjaan. Ei voinut olla käpertyneenä, koska ymmärsi, että mieltä kylmäsikin joka kerta se tilanne, jolloin oli toisen kanssa käppyränä ja toinen luuli väärin, vaikka tilanteelle antoikin sen kummempia miettimättä puhtaasti silloin anteeksi.

Mietin keskusteluja, joissa olin kesällä mukana. Yksi jota kohtaan ei oltu reilusti toimittu sanoi, että ihan kuin olisi eläintä kohdeltu. Auts. Olenpa nähnyt kun eläintä kohdellaan. Kissa juoksee pakoon kenkiä, joista on saanut kylkeensä. Lammaskin väistäisi rautatankoa jos olisi vielä elossa.

Keskustelussa käy ilmi, että osa ei olisi missään tekemisissä prostituoidun kanssa. Että ei voi hyväksyä aktivismia. Ja että sukupuolivittujotainpaskaa. Mietin ihmisiä, jotka sanovat vihaansa joka homoa ja transua, mutta minulle tekstaavat smaileja.

Haha, ja sellainen olen, että kun keskustelu on loppu, tulee yksi ja halaa. Kun näytit niin surulliselta.

Kuulen usein oman nimeni lauseessa jossa empaattinen on adjektiivina. Toisinaan mietin, että ei minulla hyvänen aika ole mitään hätää, mutta kun minä itken toisten puolesta. Tarkoitan, että kun joku potkitaan hengiltä kadulla, niin minä todella luulen, käyttäydyn ja elän kuin se olisi minun vertani siinä asvaltissa.

Sitä tahtoo pois koko maailmasta ja eläminen oksettaa. On aivan mieli sikkuralla ja silmät pyörii päässä vauhkona.

Ja aina kun ammattiauttaja kysyy, että mitä kuuluu ja miten menee, niin minä hymyilen ja tarkoitan sitä, mutta silti sitä kuitenkin löytää itsensä aika ajoin ihan yhtä vitun sekopäisenä kuin jos olisi pää väärinpäin harteilla tai siinä kiinni lainkaan.

Säikähdin, kun mietin miten voin katkoa kylkiluuni tai rutistaa keuhkoni.  Minkä takia, kenen vuoksi, mitä hyödyttäen?

Vaan antakaa kun kerron vielä perjantain aatteistani:

Ihminen, joka vietti kanssani kaksi päivää osasi sanoa, että muotoilen ajatukseni sanoiksi ennen kun hän ehtii edes saada mitään ajatusta. Toinen on sanonut, että puhun niin nopeaan, että välillä pitää miettiä mihin tämä liittyikään. Kolmaskin sanoi, että ajattelen niin nopeasti, että ehdin kyseenalaistaakin omat ajatukseni ennen kuin hän ymmärtää mistä aloin puhumaan.

Minä vain piirtelen jotain ja puhelen jotain välillä turhautuen kummankin lopputuloksesta. Sulla leikkaa. Mitä? Sä kuvailet asioita ihan loistavasti. Kuka? Tajuuksä ite miten hyvää settiä sä saat aikaan. Ai?

Tein kaksi lappua, kun annettiin tehtäväksi. Kummassakin on ympyröitä ympyröiden sisällä. Toisessa on sosiaalinen verkostoni ja toisessa olen minä. En laita niistä kuvaa tänne, mutta kerron jotain.
Verkostoympyöissäni on keskellä piste, joka olen minä. Sitten siinä on sellaisten ihmisten nimiä, jotka ovat minua lähinnä, minun kanssani samassa ympyrässä. Seuraavassa ympyrässä on kaksi ystävän nimeä, mutta muut siihen kirjoitetut asiat eivät ole ketään ollenkaan. Siinä on eläimiä ja Samuel, minun eräänlainen mielikuvituksen tuotokseni. Ja psykologi, joka nämä ympyrät pyysi minun piirtämään sanoo, että tahtoo vielä palata Samueliin. Vau. Ja hän myös kysyy olenko kasvissyöjä. Ai sekin kuultaa puheestani.
Ympyrät loittonevat. On rinki perheelle, kouluihmisille ja sukulaisille. On pari, joiden nimet eivät ole missään ympyrässä ja on saksien kuvia perheen kohdalla.

Sitten on tämä minun toinen ympyrälappuni. Sitä ei ehditä käsitellä, ensi käynnillä sitten. Siinä on kuitenkin rinkuloita samalla ajatusmallilla. Ensimäisessä, itseäni lähimässä renkaassa on sanoja, jollainen olen kun olen verkostoympyräni sisimmän renkaan kanssa. Höpsö, poukkoileva, onnellinen. Olen pomppivat ajatukset omaava naurava hepuli heidän kanssaan. Käsittömän usein toistavat sanaa söpö. Pulisen kaiken joka mieleeni tulee. En ole hyvä isoissa määrissä ihmisiä. En pärjää jos joku tarvitsee paljon tilaa, lesoaa ja röyhkeällä itsevarmuudellaan täyttää ilman. Jossen sano asiaani, niin oloni tukkeutuu. Olen oppinut sen. Itsestä on kiva oppia.

En olisi osannut täyttää tuota ympyrää, ellen olisi tavannut tähän ympyrään kuuluvia henkilöitä tässä päivä pari sitten.
Se on sellainen tiivis mytty, joka aukenee ja täyttää kaiken. Se on kuin ydin, mutta se on vain näiden ihmisten kanssa.

Seuraavassa ympyrässä minun minä-rengastossani lukee sellaisia sanoja, jotka kuvaavat sitä henkilöä, jonka kanssa minä vietän aikani. Piirsin siihen myös koiran, koska en oikeasti tiennyt mitä oikein siihen kirjoittaisin.

Sitten on rengas, jossa on pintaminä. Kuori. Sellainen kuin lienen koulussa.

Erikseen olen laittanut vielä asioita ja muita, jotka tavallaan kuvaavat minua. Siinä lukee ihan vain aamuvarikset ja, että terveiset on kerrottava, kun joku niitä lähettää ja että meinasin laittaa kuppiin varastetut rahat, vaikken ollutkaan niitä vienyt.

Tälläinen kuva minulla on tulossa vesivärilehtiöön, joka ei mahtunut puoliksikaan skanneriin:

Musiikkikin on niin hyvää, että varpaat ei meinaa pysyä villasukissa.

Ja rispaiset kengäni ovat kokoa 42, vaikka jalkani ovat sitä pienemmät. Se on mielestäni ihastuttavaa. Vielä kun ne ovat kirpputorilta kolmella eurolla, jonkun jätkän jaloista.

Luin toista sarjakuvaa. Se on kaunis ja hyvä.

Minä itse en tee mitään. Vieläkään.

Huomenna on taas kokeet, enkä minä ymmärrä miksi sitä sanotaan psyykeeksi eikä psyykkeeksi tai että miksi samastumisessa ei ole i-kirjainta m-kirjaimen jälkeen ja miksi puhutaan konstuktivisesta eikä konstruktiivisesta, enkä oikeastaan kyllä edes tiedä mitä se kaikki tarkoittaa.

Ymmärsin kirjoittavani hajanaisesti ja runomittallisesti sekoillen, sillä vaikka on paljon kaunista sanailua, niin sanat ovat rumia kolahduksia mielen pyörteisiin verrattuna.

Ja sitten ajattelin olla julkaisematta tätä paskaa, koska en ollut kirjoittanut otsikkoa.

Ja polviin sattui.