Posts Tagged ‘kirjat’

Diipii pintaliitoo

maanantai, joulukuu 12th, 2016

Anteeks jos ette saa mitään tolkkua mistään tässä postauksessa olevasta asiasta.

liikaa-elamaa

Mulla on juttuja kun ei yhtään huvittaiskaan
(pidä seuraa, lähde reissuun, ole vielä monta kokonaista päivää)
oksettaa vaan, haluis kadota ihan todella.

Adios vittu vaan.
Niin mä oon sanonut parikin kertaa ja se on hieno tunne se.
Tyhjää ja nollaa ihan kokonaan.

Tosi likaseks siitä kans tulee
(kun ei pidä, eikä lähde, ei ole) mut
enimmäkseen vaan helpottunut.

liikaa-nahtavaa

Huomenna mulla on aika psykiatrille,
sille samalle joka kirjoitti mulle kaks vuotta sitten lähetteen helvettiin.
Koska mä pyysin.

Ja pyydän taas.
Aikusten puolelle tällä kertaa, jossa mä oon ehkä enemmän kuin mun ruumiinkieli ja vaatetus,
mut en mä silti uskalla mun hame-systeemiä päälle laittaa.

Muistan, et viimeks psykiatrireissulla aloin itkeä kun en löytänyt oikeaa rakennusta
ja muistan, että odotusaulaan tuli toinen, joka noustessaan kaikella kerätyllä rouhkeudellaan sanoi:
”hienot pinssit”
Sulin.

Mun pinssit ja pätsit ja kaikki kankaaseen ja ihoon niitattu paska ei pitäis olla sulle uhka,
ne on mun keino pyytää ihmisiä mun luo.

aatosteluu-1 aatosteluu-2

Mulle tulee fläsäreitä unohdetusta:
kaakaopöly matolla,
keinuva syli,
kopisevan kivuliaat kengät.

Halaus on pelkkää vastenmielistä muodollisuutta,
ärsyynnyn ja annan hermojen romahtaa ihan vaan äänensävyjenkin takia.
Menkää pois,

mä pärjään tosi hyvin yksin ja rauhassa. Riittää pelkkä illuusio muista
ja kissa.
Mun ensimmäiset askeleet vie kissojen luo,
tiedän mistä ne löytää; ne tietää mistä mut löytää.

Sä lähdet mitään sanomatta ulos ja jätät kynttilät palamaan,
koska mä olen täällä,
mä katon sun tultas sanomattakin.

Rasmus Roihu Rotanpoika.
En muista koska viimeksi olisin käyttänyt jotain muuta nimeä itestäni.

Mä jätän aarteen aamukaurapuuroon.
Mulla on vieras kissa takin alla.
Mulla on heikkosäikein ruumis ja mieli.
kivussa yhdenvertaiset, mietin

yritän etsiä raamatun säettä ”kohtelevat lempeydellä — joiden jämäkkyys tuo minulle turvaa.”
ei löydy.

mitä kertoo elämästä se, että luulet mun olevan kihlattu penisrenkaalla.
(se on ihan vaan 18mm kokonen silikonirengas, jota pidän nimettömässä)

korvaperkeleet

Mun suurinta viihdettä elämässä on etsii itseeni:
Caulfield, Ponyboy, Ringo, Sora,.. Mä alan jo oleen aika hyvin löydetty.

Mä luin viikonloppuna viimesen sivun Sieppari ruispellossa -kirjasta.
Muhun melkein sattuu, mutta melkein vaan, kun ei se oo kirja sattumisesta,
vaan siitä kun kyllästyy, pelkää, elää ja kiroilee.

Mä alan myös melkein itkeä, mutta ei itketä.
Paitsi sitten kun päähenkilö sanoo, että se ei halua isona olla mitään muuta kuin sieppari ruispellossa.

Sit mä itken.

Se kirja puhuu mua,
tuntuu ettei mun tarvii olla olemassa, kun mä oon jo siinä kirjassa.
Toisaalta helpottaa, kun mun ei tarvii olla olemassa yksin.
tiiättekö.

Mun nilkkaan tatuoidut viljantähkät ei ennen ollut mitään, mut nyt mä tiedän, että niiden täytyy olla ruistähkiä,
pakko.
tai mä tarviin uuden tatuoinnin.

rasmuun rukiit.
mäkin haluun olla sieppari ruispellossa.

mut kyl mä uuden tatuoinnin tarviin kuitenkin,
punainen karusellihevonen käteen kiitos. god i wish you could’ve been there
yks mun elämän onnellisimpii hetkii oli kun sä istuit heinälavan päällä ja katoit kun mä nostin laukan
(hevosella joka on jo kuollut,
”jos joku kuolee niin ei siitä sit heti tartte lakata pitämästä, jumalauta – varsinkin jos ne oli tuhat kertaa kivampia kun ne ketä elää.”)

tai ehkä se karusellihevonen tulee mun rintaan,
ich habe dich gernin viereen.
tiiätteks kun ne niissä nuorten kirjoissa pelastaa aina sellasii vikuroivii vittupäähevosii.

Joka tapauksessa.

on tapahtunut paljon, enkä mä oo tehnyt mitään.
kokeileva rakkaudentunnustus ja
pyyntö tulla syömään lanttulaatikkoa.
Sanoin kyllä molempiin.

Mulla on viikko aikaa.
juo paljon, käy vessassa paljon, pue paljon,
kaikki viikossa, viikko aikaa elää ja kuolla.

Kissa herätti mut kuudelta,
koska se halusi ruokaa.
Ja toinen kissa raapas koska se ei halunnut.

Sit mä nukuin vielä pari tuntia,
ihan tietoisesti kohtaamisten ohi
nenä kii kissankarvaisessa tyynyssä, joka on kauniimman värinen kuin mikään.

”Sä yrität olla liian runollinen”, sanottiin
Mut ei mun kyllä tarvii ees yrittää,
onnistun yrittämättäkin, mut
laitan silti nyt pisteen tälle tarinalla
;

kakkanbandi

Such a burning example

maanantai, maaliskuu 7th, 2016

eräs perjantai

samu ja aatos

tämä on niin paljon ♫

help läh paskaa

Näisson aina nii vitusti tavaraa, etten mä tiiä mikä otsikko muka tähänki sopis

keskiviikko, heinäkuu 16th, 2014

lol haluun vaan sanoo, et sarjisblogien ohjauspaneeli-sivua on päivitetty ja tässä asiassa oon vanhoollinen käpylehmä ja tää uus ulkoasu on inhottava ällö hirvee yäk enkä osaa käyttää. Ei muuta.

hinton

hautausmaat wtf

jarspisarjis vegevittupäät

invasosiaali

Olin kesäkuun puolella kolmatta vuotta putkeen menossa Voiman talolle. Mä en oo ikinä päässy oikeelle juna-asemalle. Ekalla kerralla menin väärään junaan ja tokalla kerralla menin aseman ohi. Tällä kolmannella kerralla mä juoksentelin yhtä paniikissa asemalaiturilla kuin ennenkin, kävin väärässä junassa kääntymässä, kommunikoin aggressiivisen konnarin kanssa ja käytin kaikki älynlahjani selvittääkseni mihin vittuun mun pitää mennä (tämä kaikki 6 minuutissa). Mä vaan tärisin ja nauroin kun lopultakin seisoin oikeella pääteasemalla, tajutonta.

Olin Voiman talolla protu-leirillä korvaamassa SETA-vierasta. Selittelin puolitoista tuntia sateenkaari-juttuja puhuen varmaan vähä aiheen vierestä ja vähä liian nopeesti, mut no jaa. Tietäisittepä mikä fiilis siitä jäi. Miks mä diggaan protusta, kysytte. Hengattuani tuolla pari tuntia tuntemattomien protu-otusten kanssa on mun naamasta puolet maalattu kasvoväreillä. Sen päivän päätteeks nää tuntemattomat otukset tulee halaan ja kun nenät koskee, tulee toistenkin naama maaliin ja se vain naurattaa. ”Ne selvästi piti susta.” Kirjotin niille runon aamuksi ja totesin itelleni, että ihastumiseen ei tarvi paljon aikaa.

tää on vanha kuva Tumblrista

Yks ilta kelasin sitä, miten ennen vihasin kaikkii leffoi, biisei ja kirjoi ym:ita, jotka kerto unelmien tavoittelusta. ”Be who you wanna be and be where you wanna be.” Mä vihasin niitä kaikkii, koska mä en tienny mitkä on mun unelmii ja mitä mun pitäs tavotella. Juma, sellanen unelma-hehkutus totta vie ahdistaa silloin.

Keitä te luulette olevanne, kun kuljette ympäri sukujuhlia ja naapurin tontteja kysyen jokaselta vastaantulijalta, että noh mikäs susta tulee isona. Se voi olla julma kysymys varsinkin kun sitä röyhkeesti isketään päin näköä minne vaan meneekin.

Kun jengi kattoo mun todistusta ne sanoo, että onnittelut, sullahan on kaikki ovet avoinna. Siin meinaa itelläni aina purskahtaa kahvit suusta. Anteeks mitkä onnittelut? Mitä hyvää on siinä, että vaihtoehtoja on saatanasti jossei osaa päättää.

”- Hitto, ne tyypit olis seurannu sua minne tahansa. Helvetti, useimmat niistä seurais vieläkin.
– Se olis hienoo,
se sano, jos mä tietäsin mihin mennä.”S.E. Hinton

Joskus mä lakkasin sit välittämästä ja otin vaan rennosti. Valintoja voi vältellä ja hymyillä elämälle, mut sit joskus tulee se tilanne, et on vaan pakko valita. Sun ei tarvii päättää mihin kouluun sä haet, mut pakko kertoo, et kyl se yhteishaun vipa päivä tulee ja ne istuttaa sut opon tietsikan eteen. Silloin ku ne kysyy, et mikä susta tulee isona, voit hymyillä ja sanoo, et kukkakauppias, ilves tai ”ei musta tuu ikinä isoo”, mut kun ne joka kerta nauraa sulle, nii ei siin uskalla enää itekään hymyillä.

”..hänellä on kyky tehdä kaikkea eikä hän löydä mitään mielekästä tekemistä.” -S.E. Hinton

Tänään istuessani autossa, jonka ilmapiiri oli niin myrkyllinen, et mietin miten kukaan ei kuollut sinne, mietin, et me ei vaan handlata normaalii perhe-elämää. Mietin, et mikään ei oo normaalisti ja et mä ite en oo terve (hymyilyttää, kun muistan, että mulla on seuraava aika psykologille Samuelin nimipäivänä).

Samaan aikaan ku mä mietin miten vituillaan kaikki on, mä haluisin aina läimäyttää itteeni. Mikä on muka normaali ja mikä sairas. Kyl mä rohkenen väittää, et ihmisellä ei oo hirveesti ongelmii ennen ku se ite alkaa niitä itelleen vääntää. Ei maailma ikinä kaadu, eikä sitä saa kaatumaan vaikka miten yrittäis (joskus se on paska juttu, useimmiten ei).

Mulla olis teille juttuu invavessoista, mut säästän sen ehkä huomiseen.

ei ketään

7 miljardia ihmistä, tuhatbiljoona muuta otusta, rajattomasti mielikuvituskavereita, nettipikseleitä ja paperiarkkeja, oikeesti ei ketään vai? Olin viikonloppuna Kristiinan kesämarkkinoilla ja siellä oli vitusti populaa, eikä kukaan ottanu muhun katsekontaktia. Se oli tappavaa.

empaattiemotionali

Rakastaa

keskiviikko, tammikuu 1st, 2014

Tässä Pohjanmaalla kyläilevä Raunis ynnää separointiamme. Tutustukaa kylmäsavulohiherraan jos aivoissanne on kylmäsavulohen muotoinen aukko, hän tekee lihapullavideoitakin. Muistakaa sit vaan mennä ajoissa nukkumaan.

 

Eilinen vuosi kietoutuu hartioiden ylle käsinä, jotka on menneitä vahvemmat. Se kirvelee ranteissa ja kyynelinä toisen lattialla, mutta ne kädet minä vain muistan.
Kontaktimuovia olen käyttänyt enemmän kuin koskaan ja olen myös mennyt psykologille, dyykkanut, kulkenut pummilla ja liftannut 400 km.
Olen minä tehnyt ja nähnyt ja kuullut, mutta en muista milloin. Ihmiset minä kuitenkin muistan. Ihan tosi. Miten sellaisia voi olla. Niin monta. Niin mielettömiä. Niin kauniita. Niin rakastettavia. Ne minä muistan. Olen saanut viestejä, kirjeitä, matkalippuja housuntaskuihin, kattoja pääni päälle, hymyjä ja nauruja, sanoja ja yllätyksiä, minä olen saanut teidät ja itken ihan vain kuin mieleeni tulee yksi ihminen toisen perään.
Ehkä kaikki yhteen summaavat kahdeksan päivää Janakkalan puutalossa minä kuitenkin muistan. Siellä ne kädetkin olivat.

 

p.s. Samua ja Sallaa rakastan. On elämäni suurin inspiraatio about kaiken suhteen

Nukuin tänään kymmeneen jos kiinnostaa

torstai, joulukuu 26th, 2013

Haluisin näyttää teil mitä piirsin, mut sit pilaisin jonkun postilaatikkoyllätyksen! Kauheet ku pitää ite venaa ja toiset saa vaan olla onnellisen tietämättömii

Nukuin tänään kymmeneen jos haluutte tietää

torstai, joulukuu 26th, 2013

Tauti

tiistai, helmikuu 12th, 2013

Muistio itselleni: älä piirrä sinisellä tussilla. Edes luonnostelematta

Kirjoista

lauantai, marraskuu 17th, 2012

Delfiinimakaronipaistos

maanantai, huhtikuu 23rd, 2012

”SIVUSAALIS  bycatch
…sillä tarkoitetaan merieläimiä, joita saadaan vahingossa – paitsti ettei vahinko ole mikään ”vahinko”, koska sivusaaliin katsotaan kuuluvan erottomattomasti vallitseviin kalastusmenetelmiin. Nykykalastus hoituu yleensä suurella määrällä tekniikkaa ja vain muutamilla kalastajilla. Tällä yhdistelmällä saadaan massiivisia kalansaaliita ja massiivisia sivusaaliita. Ajatellaanpa vaikka katkarapuja. Katkarapujen troolausoperaatiossa keskimäärin 80-90% pyydetyistä merieläimistä kipataan yli laidan joko kuolleina tai kuolemaisillaan, koska ne ovat sivusaalista. (Tämä sivusaalis koostuu suureksi osaksi uhanalaisista lajeista). Katkarapujen osuus maailman meristä pyydetystä ravinnosta on painonssa mitattuna vain 2%, mutta koko maailman sivusaaliista 33% aiheutuu katkarapujen troolauksesta…Mutta entä jos ruoassamme olisikin tiedote, jossa kerrottaisiin, kuinka monta eläintä on tapettu, jotta saamme haluamamme eläimen lautasellemme? Esim. Indonesiassa troolattujen katkarapujen oheen liitettäisiin teksti: JOKAISTA KATKARAPUKILOA KOHTI MUITA MERIELÄIMIÄ TAPETTIIN JA VISKATTIIN TAKAISIN MEREEN 26 KILOA.
Ajatellaan vielä tonnikalaa. Tonnikalojen pyynnin yhteydessä muiden säännöllisesti tapettujen 145 lajin lisäksi tapettiin – aiheettomasti – seuraavia: paholaisrausku, pikkupaholaisrausku, täplärausku, isokuonohai, kuparihai, sysihai, ruskohai, Carcharinus signatus, hietahai, valkohai, vasarahai, piikkihai, Squalus cubensis, isosilmäkettuhai, makohai, sinihai, raitamakrilli, purjekala, sarda, kuningasmakrilli, espanjanmakrilli, purjemarliini, valkomarliini, miekkakala, purjeliskokala, porsassäppikala, nokkakala, pomfretti, turkoosipiikkimakrilli, mustameduusakala, dolfiini, Cubiceps pauciradiatus, keltasiilikala, sateenkaariharppoja, anjovis, meriahven, liitokala, turska, tavallinen merihevonen, juovaruoriahven, kiiltolahna, Lepidocybium flavobrunneum, amiapompano, kolmipyrstö, merikrotti, merienkeli, möhkäkala, mureena, luotsikala, käärmemakrilli, hylkyahven, sinikala, kassavarummuttaja, punarummuttaja, isopiikkimakrilli, keltapyrstöpiikkimakrilli, pargo, barrakuda, pallokala, valekarettikilpikonna, liemikilpikonna, merinahkakilpikonna, karettikilpikonna, bastardikilpikonna, hoikka-albatrossi, välimerenlokki, idänpikkuliitäjä, musta-albatrossi, merilokki, isoliitäjä, pitkäsiipiviistäjä, meriliitäjä, harmaalokki, naurulokki, kuningasalbatrossi, isoalbatrossi, nokiliitäjä, etelänmyrskylintu, idänpikkuliitäjä, etelänharmaalokki, lahtivalas, seitivalas, sillivalas, delfiini, pohjanmutavalas, pallopäävalas, ryhävalas, nokkavalas, miekkavalas, pyöriäinen, kaskelotti, raitadelfiini, täplädelfiini, suippokuonodelfiini, pullonokkadelfiini ja hanhennokkavalas.
Kuvittele, että eteesi tuodaan sushilautanen. Mutta lautasellasi ovatkin kaikki ne eläimet, jotka tapettiin, jotta sinä saisit sushia. Lautasesi halkaisijan pitäisi olla puolitoista metriä.” Jonathan Safran Foer – Eläinten syömisestä

Helvetin hyvää ruokahalua vaan, sillä se ei   t o d e l l a k a a n  oo  ”ihan sama”

Augusten ja Sakset

torstai, maaliskuu 1st, 2012

HAHAHAHAHAH no shame on me anymore kattokaaa, eikä menny ees ku  seittemän kuukautta <333 Timetable-ignoring on vaan niin huomaamatonta ja estämätöntä yää enkä osaa suomeakaan enään ku pleikkaa pelaan.

Dippailu on niin kivaa! En pakosti saa vastausta mun kysymykseen, mutta aina se lause johon mun sormi osottaa liittyy mun kysymykseen. Joskus dipatessa saa kuitenki myös ihan kunnon vastauksiaki. Kun yks mun läheinen joutu sairaalaan, dippasin sanakirjasta, että paraneeko se taas normaaliin kuntoon vastaus oli ’out-of-date’.

Sorge jäi väritys vähä puol tiehen ja sitaatit kirjottamatta, mutta kirjotan ne myöhemmin illalla.
Rakkaat ystäväni, meidän tietsikka meni rikki (niinku entistä enemmän rikki sillei, ettei sitä voi enää käyttää) ja sinne meni mahdollisesti kuvia ja äikän esitelmä, mutta räystäistä tippuu vettä ja pian tulee pääsiäinen ja mä kävin Eläväs kirjastos, niin et ei se hirveesti haittaa. Pahoittelen kuitenkin jos teidän kelta-lime-pallosilmäis-sarjakuva-annoksenne jää turhan pieneksi, mutta ainki tän viikon voin käyttää iskän skanneria ja konetta, jee. Tosin tänki merkinnän julkasu meni kello kymmenen sijaan näin myöhää ku täl koneelle on vähä turhan paljo kysyntää. Joo mut hiljalleen koitan naputella, ehkä me saadaan mein kone pian takas!

Here we are now, entertain us

sunnuntai, marraskuu 20th, 2011

 

Otsikoksi kelpaa mikä biisi vaan joka sattuu soimaan pääs. u_u

Mut kaikkein parasta on ne variaatiot mitä tosta leikistä tehään xD Ollaan läpsytelty jalkoja ja pelkkiä sormia, nyökytelty päätä ja sit läpsyttelyn sijaan sanottu läps. ”A great man is he who hasn’t lost the mind of a child.”

Me-me-meidän miehemme

sunnuntai, lokakuu 23rd, 2011

 

 

 

Jumpe ku näkis Pikku Vukin uudelleen <3

http://www.youtube.com/watch?v=zWuYItVUu8Y

Radiosta tulee sittenkin vielä hyviä biisejä <3 Vaikkei toi mitään universumia todellakaan oo räjäyttääs lähimainkaa nii siis silti mä oon aina ihan kympillä messis ku kuulen ton pelkän alun <3 Siis kjdhfkahu<3<3

http://www.youtube.com/watch?v=M8-KBfB1Qws

Nainen, nainen, NAINEN!!

 

Kauhukirjasuokkareita?

torstai, syyskuu 15th, 2011

Joten siis onks kellään mitään suokkareit kirjailijan tai vielä mieluummin ite kirjan suhteen? Tyylin suhteen mulle ei oo välii, et saa olla vapaasti psykologista tai splatterii, ihana sama.  Kulttikauhuhahmot ei kuitenkaa iske hirveenä, et antaa ctuhuljen lipuu meren pohjassa ja vampyyrien kirstussaan. Mut ei se kyl oo nii justiinsa, jos kirja on hyvä nii olkoot vaikka kaikki kliseekummajaiset messis!

Netissä ne kehu hirveesti H.P Lovecraftia? Kingiä kans kaikki toitottaa, mut sen kirjat ei musta oo sinänsä pelottavii vaan aina muuten vähä semmosia synkkiä.. Oh joo ja Allan Esgar Poe oli kans yks mikä nous aina esiin! Mulla on siltä yks jumalaton novellikokoelma, mitä en oo ees vielä ikinä avannu. Mut lukupäiväkirjaa voi olla vähä tyhmää tehä kasasta novellei.. dkjfaksehrekw Siis ku jotain kirjoi ny sanotte! Joo ja jos on keinoi saada illalla mörköi piiloon nii oisin kans korvat höröllä

You spin me right round, baby…

perjantai, tammikuu 14th, 2011

Sori ku jou’utte kattoon tälläsiä yrjömerkintöjä V_V

Toi on Kuun taikaa, Lori Rhedin (emmä sen sukunimee ikinä muista oikein) kirja. Lori on mun sankari oikeesti <3 Kädestä katsomisen taito on kans sen.

Mut asiaan takas: Ehken vaan kestä kohdata itteeni. Se mitä ihailee ei tarkota et ite pitäs olla sellanen. Ilman näit ”mitä sinä oikeasti olet” juttui pelkään eläväni koko elämäni valehdellen itelleni. Tai ehkä mä vaan oon joku johon ei koske nää kuut ja auringot ja jupiterit. Nii varmaa.  Kyl mä nään itteeni ainaki jonku verran tos mitä siin kirjas luki, ehk se voimistuu iän muuta.

Oho ku tulee paljo tekstii, mut jatkan vielä. Muistatteks viel sen jutun et ihmisen nimellä on joku numero ja se numero kuvaa sen luonnetta? Niit oli 1-9 ja sit 11 ja 22. Anyway, mä joskus laskin niitä huvikseni ja kerran tein sen yhen tyypin nimellä joka on muuttanu sitä. Sen eka nimi anto jonku oudon kuvauksen. Sit kokeilin sen nykystä nimee ja se anto just sellasen vastauksen kun se hemmo on. Ponjaatteks, se vaihto itelleen oikeen nimen.

AAAA mä vaihoin mun dinosaurus verhot.

Kirjojajaja

torstai, lokakuu 21st, 2010