Posts Tagged ‘kohtaamisia’

Ei pidä sietää

perjantai, lokakuu 20th, 2017

paskanaama 1 paskanaama 2

paskanaama 3

paskanaama samu

Lähen huomenna käymään Pohjanmaalla, kun alkaa syysloma, teen sieltä tultuani vastaussarjista perheestä.

pysykää turvassa.

Rauha riemu roihu

tiistai, toukokuu 30th, 2017

tulilapsi kopio

bussilove kopio junalove kopio

tuli kopio

vahtikoira kopio

kuplii

kivis kopio

Kaikilla on samat mahdollisuudet menestyä

tiistai, toukokuu 9th, 2017

helsinki b 1 helsinki b 2 helsinki b 3 helsinki b 4 helsinki b 5

paljon pitää niellä

Pätkii

tiistai, toukokuu 2nd, 2017

helsinki ih

helsinki hsp

helsinki elo

trans lähete

Rakastan

tiistai, helmikuu 21st, 2017

miitin jälkeiset

Itseisarvo

keskiviikko, helmikuu 8th, 2017

A1 A2 A3

A4

siep 1

siep 2

A5 kopio

A6

A7 A8

Pitäis vieläki puhuu

tiistai, tammikuu 24th, 2017

destruction

pätkii

polipyyntö

Julkasin tän seuraavan jutun joku aikaa sit blogin FB-sivulla:

ei sais
Joo paitsi arvatkaa mitä: en mä oo onnellinen. Musta tuntuu, että teen väärin ja meen liian helpolla, että pystyisin parempaan, lasken prinsessajalkani mutaan ja katon miten muut jaksaa pidemälle ja paremmin, enkä mä oo siinä mukana, vaikka voisin ja mun pitäis. Ja kaikki vaan sen takia, että näin mulle on sanottu.

Sen ei tarvii olla tarkoituksellisia tai syyttävää, koska mä poimin tahtomattakin myös ne ei-mitään-tarkoittavat ohi mennen ilmaan heitetyt ajatukset. Ympäristö huutaa, että pitää menestyä, olla hieno ja kallis.

Mä juttelin ihmiselle, jonka pitäis tietää asioista. Mä kysyin voinko mä tehdä näin, onko tässä järkeä ja mua puhtaasti pelotti mitä se vastais. Mut tiiättekö, hän ei nauranu minuu lyttyyn, ehkä hieman huvittuneena kohautti olkiaan ja totes, että ”joku täti ylioppilasjuhlissa voi ihmetellä ja ehkä joku järkevä sanois, että toi on hölmöö, mut ei se oo sun vika, et koulu on mennyt hyvin. Anna mennä ja tuu näyttään kieltä niille sit kun oot menestynyt taiteilija.” Kun mä olin lähdös hän vielä huikkas laittamaan sähköpostia ens jouluna, ”jos sulla vaan oon niitä postikortteja jäljellä, niin mielelläni ostasin taas.”

kyme

Tiiätteks, elämä on kahjoo. Jos kyseessä olis korkeakoulu eikä kansanopisto mä saisin Kelalta enemmän rahaa. Jos mä täyttäsin 20 tammikuussa enkä huhtikuussa, mä saisin silloinkin enemmän rahaa.

Jos mä en ostais lääkettä mun anemiaan, lopettaisin nyrkkeilyn, jättäsin tatuointiajan varaamatta mun lempitaiteilijalle, joka tulee käymään Suomessa, en pyrkis transpolille, myisin munuaiseni, en söis tai sairastuis tai mitään, tiättekö lopettaisin vaan kaiken muun paitsi hengittämisen, niin mä voisin saada ennen syksyy rahat kasaan koulua varten.

Viikonloppuna mä kirjotin toiselle suosituskirjeen, vastasin keskiyönä iskeneeseen paniikkiin, huolehdin ihmiset yhteen, allekirjoitin jotain virallisen näköistä ja kättelin kiinteistönhoitajaa. Mä oon 19. Tajuutteko.

Pää räjähtää ajatuksista, mutten ees välitä jakaa niitä.

Ja tää koko tulevaisuusjuttu. Mä tiedostan, että mä oon heittääs itteeni hiton pitkälle alamäkeen, enkä tiiä miks teen niin. Mä tuun kakskymppisenä oleen yhtä syvällä kuilussa, kuin mitä lähellä olevat viiskymppiset ihmiset. Kyl mä tiiän, et aina selvii (kai), mut en mä ikinä oo halunnut selvitä, vaan olla ja elää. Mä yritän mahdotonta ja teen jotain tyhmää, venytän ehkä liian pitkälle maailman kantokykyä ja universaalin huolenpitoa lapsistaan, mut just nyt mä en haluu mitään muuta. ”Pakko olla tietynlainen virheetön jana, seistä selkä suorana luokiteltavana — arkistoihin tukehtumaan” (se on Aivolävistystä). Mä voisin valita toisin, mua kiinnosti joskus monet jutut, mä voisin lukee psykologiks, lähtee ulkomaille tekeen jotain isoo ja rahanarvosta, mut en mä oikeesti haluu.

”Kiitos, hakemuksesi on vastaanotettu!”

Meni jo.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

maanantai, tammikuu 9th, 2017

ekat-hyvastit

ekat-hyvastit-2-oisit-tullut-eilen

Lempiväri on tassunpohja

lauantai, joulukuu 3rd, 2016

kissatarinoita-1 kissatarinoita-2

kissatarinoita-3

kissatarinotia-4

Teit meistä kauniin

lauantai, syyskuu 17th, 2016

kaunis-1 kaunis-2

kaunis-3

Mä sanoin, että oispa ihminen joka viedä teatteriin. Mä sain kirjeen, jossa kysyttiin oisinko ihminen joka viedä keikalle.

Ehk mä oon.

Kerroin yhdelle, että mä selviän joo, mutta mä en halua saatana selvitä. Mä haluan olla ja elää.

Koti silmissä

maanantai, syyskuu 5th, 2016

Kirjoitin rakkauskirjeen, mutta se ei ole tässä (eikä se oo oikee rakkauskirjekään, tykkään vaan tehä rakkaus-alkusia yhdyssanoja). Mä haluisin jotenki jakaa sen teille, kertoo kodista, joka löytyy ihmisistä ja niiden lujista sanoista, mutta en halua ilmiantaa ihmisiä, jotka siitä tekstistä kuultaa läpi.

Mä voin kuitenki kertoo teille sen tekstin kääntöpuolelle laitetut sanat:

Mä en tiiä suostutteko uskoon sitä, mut livenä mä oon tavattoman laimee ihminen. Jos vaan jaksaa katsoa, niin musta kyllä näkee kilometrin päähän mitä ajattelen ja millanen päivä mulla on, mä alan tylysti töksäytellä kans jos tapahtumat kerryttää kiukkua ja elämä väsymistä, mut silti: lähtökohtasesti mä oon tavattoman laimee.

Mitä mä meinaan, niin mä en oikein reagoi, en mä tiedä puhunko ees. Tunteista tai sellasesta. Se on kahjoa, helvetinmoinen tunnepallero joka ei puhu tunteista (tai palleroinnista). Mä kerron siitä paljon, luen siitä paljon, elän sitä paljon, mut siltikään mä en puhu. Mä en reagoi täysillä iloisuuksiin, mä en kiitä tarpeeks enkä mitään.

Siks kun sä otat kädestä, nojaat päätäs, silität siiliä, hurahdat hiljaa, et päästä heti irti tai annat sen, jolla on häntä ja hörökorvat tehdä samoin, niin samaan aikaan mä vasta yritän. Mä oon tosi huono ja hidas, mut mä yritän ja joskus mä osaan.

leimu pää

hukka koppi

junahymy melu

miittigäng

rauha koirat vältös

Anteeks musta on tullu yks mielettömän saamaton paska.

uppoo o

Reppu ja luotto

torstai, syyskuu 1st, 2016

(pssst nämäkin kaikki saa klikattua suuremmaksi)

01

02

003

(lisää…)

Kiitospätkiä

tiistai, kesäkuu 28th, 2016

kerro tarinoita

DSCN4089

jaksa olla

naiset ensin

Kattilakolinaksi päätynyt kohtaaminen

tiistai, kesäkuu 21st, 2016

Mä oon ollu osa Protuu vuodesta 2012 asti. Oman leirin käytyäni oon osallistunu tapahtumiin, vetänyt muutaman leirin, kuvittanu joitain julkaisuja, esittäny kolmenlaista vierailijaa ja saanu kaheks vuodeks rekryn tittelin. Mut ei kuulkaa vaan riitä ja viime viikolla olin ekaa kertaa ikinä leirillä kokkaamassa, ja rohkee hassu, joka tuli tänä talvena sanoon hei mä luen sun blogia (siinä teille taikasanat) lähti ekaa kertaa ikinä protupiireihin ja mun mukaan kokkikamuksi:

kokki 1

kokki 2

kokki 3

Leiri loppui eilen ja tänään mä

  • en uskonut vieläkään todeksi miten joku on niin ihastunut mun olemuksesta, että miten on muka niin paljon lempeyttä ja tuiketta
  • halasin vielä kerran
  • annoin toisenkin rakkauslapun
  • katoin oikeesti silmiin
  • sain kuumeen
    ja
    nyt yritän vaan tottua elään uudelleen tässä ympäristössä ja ootan et toi yökylään tullut ja iltapusun antanut tulee piirtään mun kanssa huomenna lisää

kuva 3

Ja yksi iski silmää

maanantai, maaliskuu 7th, 2016

Helsinki

mä haluan törmätä vahingossa ystävään
niinkuin perjantaina
vaikka tämä tulikin bussiin jo 400km ennen Helsinkiä

molemmilla niskassa siima
rotanhäntä
ja polvet niin lähellä että on lämmin

Käytävän toisella puolella pelataan kuusi tuntia Candy Crushia tai jotain kukka crushia
huvittavalla intensiteetillä

ohikulkeva sanoo kahdesti sori kun astuu varpaille
(kolmannen kerran vielä palatessaan)

ei haittaa

toki 90kg kengänpohjassa tuntuu
mutta ei satu

Tunneleita on paljon
p a l j o n
minulla on klaustrofobia
kai

Enemmän kuin tunneleita ikkunasta näkyy onneksi hevosia
ihan tosi paljon
ihan tosi kauniita
ruskeita ja valkoisia
rautias kai kun häntä on samanvärinen kuin peppu ja nokka

Kirja on hyvä
niin että tulee itku
ja se on kirjoitettu näin
niinkuin tämäkin
(kirsti kuronen – paha puuska, kiitos)
niin että ehkä minäkin joskus
vaikka ei nyt
tuskin huomennakaan

Kampin kaukoliikenneterminaali
välkomna åter

Hassut hyppää kaulaan
ja toinen kuulostaa aina haaveilevalta puhelimessa
(ja se joka soitti ja jonka nimestä en saanut selvää mutta jonka kai tapaan ei haaveillut mutta rupatteli)

Ruoka on kallista, mutta ruoanlaittaja
jukra
niin hyvännäköinen etten tiedä miten pystyy olemaankaan

Sanoo kiitos jokaisen viiden oven kohdalla joita pidän auki
vaikka kun sanoo minulle niin monta kertaa että näyttää kivalta
niin en tiedä pitääkö enää kiittää

Mä haluan liikkua
istua hauskannäköisiä ihmisiä vastapäätä
olla itse hauskannäköinen
päätyä sotkuiseen asuntoon
jonne saa lainata avaimia

Ja aamulla kun on juotu teetä ja tervehditty aurinkoa muiden nukkuessa
piippaa puhelin ja sanoo
näin unta että oltiin yhdessä hereillä

ja jos mä suljen mun silmät ei oo mitään pahaa

Pitäis sanoa
……….moi
……….kiitos
……….ole hyvä
……….hei
mutta kengänkärkiin katsottuaan sanookin vielä
haluatko jäädä seuraksi

Jään

Jään myös katsomaan
………………puroa
………………sinitiaista
 ……………..koivunlehteä

sillä ei tää kaupunki oo vaan kiveä ja kiirettä
sillä on sydän

on kesä
kaupunki
kauneus.

ja vähän väsy