Posts Tagged ‘kohtaamisia’

Ihmisyyden ääripäät samassa minuutissa

maanantai, helmikuu 8th, 2016

ihmisyys kymmenessä minuutissa

puhukaa

nuks nukss

onko ikävä

henki ei kulje

Pakkaskapasiteetti nolla, ihmiset kymmenen

perjantai, tammikuu 15th, 2016

leijonakoti

Toverit,

mä oon vähän karsinut tarinoita, lähinnä kai koska oon laiska ja aikapulainen, joten ette pääse nyt lukeen
– miten junassa matkaavat vanhukset aiheutti mussa hallitsematonta ikävää
– tai miten konnari on alkanut muistaa mut
– tai miten oon surrut nyt viidettä päivää kun heitin roskan roskiksen ohi
– tai miten viikonloppuina kohtaamani ihmismeret puhkoo reikää mun päähän
– ja miten tänä iltana päässä alkoi soida Zen Cafén Minun kaupunkini, kun lumesta upottavan pellon keskeltä löysin lumienkelin (”en tänne jää, minä en täällä asu, kuin ehkä vuoden tai korkeintaan pari — tämä on kuitenkin minun kaupunkini”).

Mä kerron näitä tarinoita ihmisille, jotka on kuulomatkan päässä (jos ne vaan suostuu kuunnella), ja mä toivon et teillä on lähellä tarinankertojia ja uteliaita korvapareja ja lämpimiä sydämiä teidän omien tarinoidenne kuulijoiksi.

juokse perään

jos olit viime sunnuntaina palauttamassa pulloja tampereen juna-aseman siwassa, niin tiedä että oot merkittävän hyvä tyyppi ja ihan hiton sykähdyttävä

pakkasen sietokyky nolla

onko ihmisikävä

tyhmää kultaa

Jätetään verannat lukitsematta

maanantai, lokakuu 19th, 2015

Mulla oli tasan viis päivää älypuhelin ja sit heitin sen ikkunasta (okei repun pohjalla se vielä on, mut nenän edessä mulla on mun vanha käpypuhelin). Mä kirjotin taikaälylaitteeseeni paljon juttui viime retkestä muistaakseni kertoa teille kaikesta, mut nepä sit katos jonnekin kun yritettiin palauttaa tehdasasetuksia ja poistaa jotain koodinpätkiä sillai, ettei koko puhelin enää ees käynnisty. Vittu jee.

lempiystävä hah

Reissua edelsi päivä, jolloin koitin jäsentää asioita päähäni ja piirrellä karttoja kaupungin kaduista ja sporapysäkeistä. Oli myös rakas söpöpää, hitaasti tipahtelevia lauseita ja sallittua hymykehräystä, kumman naama nousee leveämmälle hevosenkengälle. Vähän ryttyisiä haleja ja villakoiria. Tieto siitä, että on itse osa toisen turvaa sykähdyttää.

Torstai
Mä heräsin puol viis.

junamatkustajat

Tän koko reissun aikana mä koin useesti ihan tosi suurta ylpeyttä osatessani kulkea julkisilla. Tiiättekö, semmoi kulkemisvarmuus, voi jukra joo, se on tosi hyvä. Ensi töikseni Helsingissä mä menin kyllä hukkaan ja myöhemmin mä tyhmänä menin vahingossa myös pummilla vaikkei pitänyt, mut ei haittaa.

Steissi mua oksettaa. Helsingissä seikkaillessa mä aina mietin, et oisko tää mun kaupunki ja eka fiilis siitä mestasta muodostuu heti kun hyppää junasta ulos ja se on paska fiilis. Niit ihmisii vaan tulvii ihan joka suunnasta ja se hälinä on jotain tähtitieteellistä. Yäk. Mut ei saa aatella, et se on koko Helsinki.

unikuva

Mä kävin tapaas lävistäjää. En mä oikeesti uskaltais, mut oon nähnyt paljon hyviä unia ja niissä uskalsin ja niistä sit kai jäi vähän kohtaamisenergiaa valveillaoloonkin. Nyt mä tiiän, ettei mun tarvii vaihtaa huuleen lyhyempää korua, mutten mä vielkään tiiä mikä rutto naamassa on alkanut itää, mut arvatkaa, ei mua totta puhuen ees kiinnosta. Koitan vaihtaa hammastahnan toiseen ja alan rukoilla tai jotain.

Sit mä kävin Taidehallilla ja mä en kestä kun näin, miten ihmisten silmät siellä tuikki, niin innoissaan ja onnellisia ne oli näyttelyä pystyttäessään. Tehkää asioita mistä tykkäätte ja lähestykää toisianne ranteen ylöspäin, niin että voitte halata vaikkette tunne. Mä lähen nauraen ulos.

hih jee

Mä tulin saavuttaneeks ultimaattisen helsinkiläislaiskuuden, sellasen mikä itteeni on monesti ärsyttäny muissa, niin ettei se oo kyl saavutus vaan vähän nolous. Tiiätteks, kun sen sijaan et kulkis pari sataa metriä omin jaloin, niin venaakin parikyt minuuttia metroa, että vois istua siinä tasan yhen pysäkkivälin eli max. kaks minuuttia. Sit ei jaksa tutkia aikatauluja, kun koko ajan kulkee joku huruduu, ja lopulta onkin myöhässä. Joo no mä tein molemmat, jätin kävelemättä ja olin myöhässä.

Nauran ääneen, kun valitsen ruokakaupan niin hyvin – tai että tiedän ylipäätään useamman ruokakaupan ja tulen miettineeksi sitä mikä niistä itseä eniten miellyttää. Jono on kuitenkin kuolettavan hidas ja nöyryytetyn kassaharjoittelijan kädet tärisee. Onneton riepu raukka pieni. Tahtoisin sanoa jotain ja ehkä toivoin myös, etten olis muistanut ottaa lääkkeitä, niin että omatkin kädet olisi tärisseet ja sitten olisi voinut virnistää toisella ja ehkä tehdä tämän olon paremmaksi.

Mut hurjin: porukkaa istu metrossa ja mä huomaan lempparimusiikkia kuunnellessani vahingossa aattelevani, että tässä on miun metroperhe.

metroperhe

Ensimmäinen korvahali. Tiiättekö sellanen kun korva painuu toisen poskeen kiinni halatessa (ja vähän säpsähtää jos on tullut ulkoa ja korva on kylmä) ja se ihan pikkuisen melkein imukupisti sanoo plop kun hali loppuu. Sama jos painaa sormet niskaa kohdin kämmenellä korvaa peukalotyyny korvakäytän kohdalla. Sillai öö emmä tiiä. semmonen hassu.

Mutta niin. Tykkään nähdä miten toisen nauru tutusti täyttää huoneen ja pannari on aika vau. Mielessäni toivotan kaikkea hyvää, vaikken kauaa ehdikään olla.

Sitten uusi ihminen ja valoja. Vahinkotörmäämisiä ja onnelliseksi tekeviä (vaikkakin ehkä toteutumattomia) lupauksia huomisesta. Basso värisee rintalastan alla. Kiroilen aika paljon. Sormet on iltakohmeessa. Hälinän onnistuu jotenkin kadottamaan, niin käy jossei sitä pelkää. Taskuun saan laitettavaksi jotain, minkä saan avata vasta seikkailun päätyttyä* (nyt tiedän jo ja voin kertoa teille, että se on ranteeseen solmittava uusi muisto)
Kaikki on pohjaa myöhemmin alkavalle pöhkölle lepertelylle.
*huomaatteko miten vältän koti-sanan käyttämistä.

jalat ei kanna

Perillä on odottaa yksi tuttu syli ja tän vuoden ensimmäinen mukillinen glögiä.

Perjantai:

Saman talon asukki nyökkää tervehdyksen portaikossa. Joku oli lyyhistynyt kaupan eteen. Siinä oli kaksi tyyntä ja ambulanssi oli jo soitettu, mutta kuristaa se silti kurkkua. Ruoassa ei ollut ripaus chiliä (ehkä kourallinen?).

Me mennään näyttelyyn ja me ollaan hienoja ja nostetaan malja. Ja mulla on oravareppu. Sori vaan, turha odottaa multa mitään överifänseilyä. Ihmisten tarinat on mulle tosi paljon, pettymyksiä, pöhköilyä, kiitollisuutta ja elämäniloa. Toinen tarttuu kädestä kun huomaa miten alkaa itkettää. Oon onnellinen siitä kaikesta, vaikka juoksenkin kesken pois ja olen tunnin päästä Jäähallin eturivissä.

keikkaroiske
ennen ja jälkeen keikka
”Simply because you can breathe,
Doesn’t mean you’re alive,
Or that you really live” ♫

Rise Against on mun aika tosi superlemppari. Välispiikissä ne kertoi miten ne kirjoitti kerran laulun rakkaudesta, rakkaudesta miehen ja naisen välillä, miehen ja miehen välillä, naisen ja naisen välillä, ja ne sanoi, että ”when you write a song about that, you pick up a fight and we are happy to fight that fight” ja se on piru vie se mitä mä haluun sanoa ja yleisö huutaa sitä samaa ja vaikka mä huutaisin yhtä lailla jossei ääni pettäis, niin nyrkin mä jaksan pitää ylhäällä.

huh.

Ihmismassan valuessa narikalle oon ehkä jo puolittain asennoitunut siihen, että kaksi paikalla ollutta naamaa jää kohtaamatta, mutta ne molemmat käveleekin suoraan eteen. Maailma mitä vau. Hymyilyttäviä, punasilmäisiä ja nauravia. Toinen on jotenkin kestotäpinöissä ja niin vahvasti tässä, tosi paljon elossa, naurattaa. 

Kiroilin aikaisemmin mielessäni, kun olis huvittanut nähdä yks näyttely, muttei maksaa siitä. Kuulin, että sinne olis päässyt tänään opiskelijakortilla ilmaiseksi (!!). Harmittaa joo, mutta oikeestaan oon loppu peleissä vaan ilonen siitä tiedosta, että maailma ois pitänyt musta huolen tässäkin tapauksessa ja hoitanut mut sinne näyttelyyn.

(kakkos korvahali vai oliko jo kolmas)

Keuhkoja tervatessa voi lotota moniko yrittää yhen röökin aikana pummia oman keuhkosyöpänsä. Yks niistä oli ympäri päissään ja jäi kertomaan tarinoita. Kuuntelen varmaan puolituntia huumemonologia siitä miten ”se veti kuule essoja ja mä vasikoin sen kerran ja joo ei kyllä bentsoja sillä kans oli joo ja mä olin siinä kun se veti sitä turpaan ja pyys savuja ja dfasdfkljaedklfjaj” Nyökyttelyyn kyllästyttyäni vaan keskeytin sen ja toivotin illanjatkoja.

Junaa pitää odottaa puoli ikuisuutta ja on vaan niin väsy, että itkettää.

Perillä uninen rätti päästää sisälle ja vaikka tekisi mieli vain ryömiä peiton alle, näkyy ikkunasta niin paljon kauneutta, etten tohdi heti sulkea silmiä.
lol puska joku joojee (täs ei kyl näy yhtään mitään)

Launtai:

rötkö

Meitä on kaksi ja me kävellään ja kävellään ja kävellään. ihan tosi paljon. Ei tarvi tietää missä ollaan ja me käydään kahdessa näyttelyssä, arvatkaa itkettääkö nekin, alkaa sattua päähän kaikkeus, vaikka surkupaljon jää näkemättä ja vielä enemmän ymmärtämättä.

Olkaan koputtaa uusi ihminen. Sellainen hauska ystäväotus.

Ruoka on maailman parasta. Hallittu hälinä. Ja kaikki on niin helvetin hyvännäkösiä, etten ees tajuu.

paljon paljon.

Oon tosi ilonen ihmisten vessasolidaarisuudesta. Tiiättekö, kun vessaan maksaa muka euron, mut yks ihminen sen kolikon sinne tiputtaa aamulla ja loput pitää sitä ovea niin kauan auki, että joku pääsee ilmaiseksi sisään. kiitos.

Pelottaa lähestyä, teen sen silti. Hurinaa ja etäisyyttä.

Mä teen ekaa kertaa kaupungille palveluksen ja katutolppaan tarran liimaamisen sijaan revin siitä julisteen mukaani.

Kuuntelen toisen puolituntisen jonkun uuden ihmisen huumestooreja.

Joskus yksin nuokkuessani tulee paha mieli kun en tiiä oonko tiputtanu kadulle vahingossa yhden julisteesta irrotetun teipinpalan. On niin väsy, ettei kynäkään pysy kädessä. Mitään ei tapahdu ja kaikki on jo käynyt. Yhden ihmissuhteen myös vahingossa onnistuin etätyönä turmelemaan, enkä jaksa edes korjata. Harmittaa, että näin myöhään hereillä on vain päihtyneitä ihmisiä.  Lopulta vihdoin itkettää ihan vain oma olo.

Joku koittaa kysyä jotain, mä tuijotan sitä tyhmänä ja se toistaa ja mä jotenkin puoliänkyttäen kai sanon, etten tajua. Tyyppi lähtee ja sitten havahdun, että se kai vain sano englanniks kysyen että pardon. Mut mä en vaan tajuu. On väsy. Ei jaksa.

loppuväsy

Yks meinaa perääntyä kun huomaa, etten kuullut kysymystä ekalla kerralla musiikin takia. Jätän rahoittamatta toisen elämän lyhentämisen (montaks synonyymiä voi keksiä tupakoinnille) ja tapa, jolla tämä nöyränä vetäytyy ja sanoo vain okei tekee olon, että pitäisi mennä haastamaan takaisin ja kysyä mitä kuuluu.

Mä kulutan katuja ja jaksan virnistää ainoastaan katusoittajalle ja sit vau:
”Hey, you’re the person from train yesterday, right?” Sanon, että muistan tyypin (se oli se, joka istu mun eessä ihan vitun leveesti). ”So what you are representing, I see that you represent something”, se sanoo ja tökkii mun hihamerkkejä.
Tyyppi on ihan terävä ja sillä on sydän messissä sanoissaan, vaikka musta vähän tuntuukin sirkuseläimeltä. Nasta se on myös, vaikka edustaakin ärsyttävää kommunikointitapaa, jossa nyökätään ymmärtäneensä ennen kuin toinen saa omaa ajatustaan loppuun asti muotoiltua (monet ulkomaalaistaustaiset tekee sitä? en mä englanna niin nopeesti, et pysyisin siin vauhdissa mukana). Mietin ajatuksissani uutta kärsivällistä hymytoveria, joka ei puhu päälle. Antakaa aikaa puhua.
”I was looking at you yesterday, you know, and I wanted to say something but I thought that what if she’s violent, what if she’ll hit me”, se tökkii edelleen mun hihamerkkejä ja hakaneuloja. Nykysin me ollaan facebook-kavereita.

montaks uutta ystävää ehtii taikoa päivässä.

jesse graffi

Mä lähen klo 12 liikkeelle ja istun aloilleni vasta klo 23. Bussissa menee kuus tuntia (mun vieressä on joku joka hymyilee tosi lämpimästi) ja kun pitää aamuviideltä pitää itsensä irti kohmeesta ja odottaa tunti siskon yövuoron loppumista, niin alkaa pistellä hartioita ja pelkään pyörtyväni.

Mä nukun kolme tuntia koiranhajuisella sohvalla (koiraa ei oo) ja aamulla keitän teetä.

Yleensä me vaan tönitään ja kitistään mut nyt me lojutaan ja ollaan ja kirotaan.

Sit me syödään ulkona nätisti, eikä vieläkään tönitä.

aikas villii.

mä oon tosi ihmeellisesti keikkunut oman ja toisten olojen välissä. oon aika nuutunut ja talutan itseni nukkumaan ja avaan silmät kuunnellakseni toisten unista.

eilen joku sanoi ekaa kertaa ääneen anteeksi ja ettei oma olo ole toisen vika ja vastatessa ettei kuluminen haittaa, hän sanoo tärkeimmän, että ”mut se tekee sun olosta paskan ja se taas tekee mun olosta paskan”.

Niin.

Tänään sattuu kroppaan huolestuttavan oudosti. Mietin nytkö keho pettää, eikä jaksa enää tapella normeja vastaan.

Ärsyynnyin siitä miten joku on päättänyt, että toiset ihmiset haisee tältä ja toiset tältä. Toiset saa haista urheilulta ja toiset kukkasilta. Onko sukupuolella haju (/hajulla sukupuoli?)

Kiukuttaa myös kun sanotaan, että jää ja tuu ja oo, kun se kaikki on taloudellisesti ihan mielettömän vaikeeta. Kiukuttaa myös jos on metrin päässä ja pyytää, että jää tai tuu tai oo ja toinen kertoo ettei jaksa. Mut ei saa arvostella toisen reippautta.

toiset menee juniin ja toiset niiden alle, toiset jää asemalle oottamaan

Koulu on ihan tosi paljon liikaa, niinku niin paljon että on tätä lähellä ettenkö vaan jättäis menemättä.

Mut muuten
yleisfiilis on aikalailla, että
vau kaikki.

Housuissa kissankarvoja

lauantai, syyskuu 12th, 2015

ihan vitun kova fani joo o

juttusiii ii

Tyypit hei, nähäänhän Helsingissä perjantaina 16.10., kun on näyttely ja keikkakin
101 kaikkien puolesta
Rise Against
kaks ihan tosi hyvää, voi että, lokakuu on kyllä ennakkoon aika tosi lempparijuttu nyt.

Sataykkösen taiteilijat on hyviä ja turvallisia, tosi onni-ihmisiä. Niiltä puuttuu vielä miehiä kahesta ikäluokasta, 65+ ja 10-25 (en muista olikse 10-19v vai 20-25v), et jos lokeroidut jompaan kumpaan ja kiinnostaa, niin kantsii heittää tyypeille viestiä.

Tässä on kissa ja minä x monta
kisse5

kisse1

kisse4 kisse7

kissan nimi on Onni, uskottehan.

veps on söpö

Oon huomannut, että tykästyn helposti ihmisiin niiden pienten sanavalintojen seurauksena. ”Niin, aiotko sä joku päivä muuttaa asumaan Saksaan joksikin aikaa?” Sitä ois voinut kysyy myös, että muutaksä sit Saksaan vai häh, eikä se olis ollut yhtään tykättävää vaan ainoastaan ärsyttävää.

Oon huomannut myös, et passiivismelankolinen opettajani ilahtuu tosi suuresti jos tekstin palauttaa etukäteen, ja siks mä palautin äikän aineen liian aikaisin, vaikka mulla ois ollut paljon muutakin kirjoitettavaa ja luettavaa ja vaan vähän aikaa.

Oon huomannut vielä senkin, että kukat naurattaa mua taas.

ja että elämä on liikaa
mutta olkoot.

varvasukka rasmu

maanantai, elokuu 31st, 2015

IHAN ALUKS mulla on tarve esittää yleinen pahoittelu kaikille uusille ja vanhoille naamoille, jotka on joutunu muhun ikinä törmään

sosiaalipahvi

oon aina viivellä ihan helkutin suruissani siitä, et käyttäydyn tyhmästi paikalta kadoten, vaik mulla ois paljon asiaa. emmä tiiä tajuuks sitä kukaan, et miten mua jää vaivaamaan ja tuntuuks ne toisista ihan fine kohtaamisilta, mut kyl mä hektisen moikkauksen jälkeen oon pahoillani jossen löydä moikkauksen kohdetta enää myöhemmin käsiini höpötelläkseni diipimmin (tai löydän mutten tee mitään siis arghhh voi kiesus tyhmyyttä ääääh). mä törmäsin viikonloppuna 17:ään tyyppiin (mä tein listan ja laskin) + kouralliseen odotettuja rakkaita vakinaamoja ja niistä neljän kohalla mä hakkaan vieläki päätäni seinään, kun maailma veti mut mennessän kesken hetken.

itku

sori.

heittäkää mua ens kerralla kävyllä päähän jos meinaan karata

no ite kysyit

Huomio itselleni: monta mitä kuuluu -kysymystä saman päivän aikana uuvuttaa
huomio toisille: miettikää haluutteko kysyä multa ’mitä kuuluu’.

raha vs mieli naarmui vs lämpöö

Parhait juttui:
– Pestä käsii vähä liian kuumalla vedellä vähä liian pitkään
– Silittää paita ennen kuin sen laittaa päälle
– Kääntää housun taskut nurin ja silittää nekin
– Mikrottaa kauratyynyä (tai pistää pulloon kuumaa vettä)
– Olla irrottamatta käsiä kahvi- tai teemukista
– Nojata selkää kuumenevaan uuniin.

Tiiätteks, kaikki lämpöset jutut. Opetelkaa suojautuun ja pitäkää huoli itestänne. Kun jonkun olemassaolo sattuu tai tyypit on muuten vaan tosi vastenmielisiä ja ilkeitä, niin ei tarvii kuunnella. Jos ite ällöilkeilette (itellenne tai muille), niin älkää kuunnelko sitäkään. Uskon, et sattuu ja on vaikeeta, ihan helvetin vaikeeta, mut olkaa vahingoittamatta ketään. Saatte itkee ja nukkuu pommiin ja syödä liikaa karkkia ja olla tiskaamatta, ihan mitä vaan, mut älkää potkiko itteenne, koiraanne tai naapurianne päähän.

kissee

kauniit virheet

en haluu sulkee aamuäänii

Päällimmäisenä

sunnuntai, elokuu 30th, 2015

kohtaamisia paljon joo oi

niin
p a l j o n
kohtaamisia

jukra

pusuja tyypit
(tai jotain sosiaalisesti sopivampaa niinku öö kättelyitä tai jotain)

ihanaa kun ootte

naurattaaa paljon
kurr

 

Kohennutuksia

tiistai, elokuu 25th, 2015

ärsykiukku(mä viimeset kaks viikkoa)

punk miitti

bussiystävä

aurinkoihminen

pus elämä ja sillai

turvaella

tikahtumisvaara

surukahvi

puhua ja itkeä

Space enough to grow

lauantai, elokuu 8th, 2015

aitoavioliitto

Vihaan sitä kun joku ei suostu käymään dialogia ja puhuu päälle, koska luulee olevansa arvokkaampi sen takia, että on elinvuosiltaan vanhempi.

Ärsyttää tyhmyys, paskat argumentit, huonot sanat, yleistetyt raamatuntulkinnat ja sen yleistyksen aiheuttama viha.

Pelottaa hyökkäävyys ja itkettää toisten kurtistetut kulmat ja sortuneet äänet.

Oksettaa se, ettei ajatuksille ja elämälle ole muka tilaa.

Sä et pidä siitä että mä olen sun kirkossasi, mutta
mä en pidä siitä että sä olet mun maailmassani.
(niin ei sanota)

anteeks, otan vapauden jättää vastaamatta tän merkinnän kommenteihin.

Kaneli peittää pelon

maanantai, elokuu 3rd, 2015

aselepo

kihastuttaa

Siskolla oli häät viikonloppuna ja pappi sanoi, että rakkaus on toisen olemassaolon vahvistamista, halua että toinen on. Toinen pappi taas sanoi serkun konfirmaatiojuhlassa aikaisempana viikonloppuna, että tulee elää niin, että muut kaipaavat sinua kun olet poissa ja elää niin, että muiden on hyvä elää lähelläsi. Vois käydä useemmin kirkossa. Ihan täysjärkisiä sanailijoita ne siellä alttarin takana useimmiten kai lienee.

ahist ahist

nolo sairas

pelottaako

 

psykalle jeh

kukkiaaaa

p.s. mulla on hieno ilmapallo

Muu, mikä?

perjantai, heinäkuu 31st, 2015

silitysrauta

mullei oo resurssei keksii otsikkoa

tiistai, kesäkuu 16th, 2015

vaasassa

KANNET

bussissa

sotku

Oon ollut viime viikon protukuplassa vetämässä leiriä ja nyt on selvitettävänä väistämätön protudarra. Olo on puulla päähän lyöty, ajantajua ei ole ja sopeutuminen vanhaan arkeen on tuskaisaa, mutta oon ruvennut vetämään syvään henkeä, mikä auttaa ja tiedän tänään näkeväni kaksi viiksekästä maukujaa ja ihan kohta toisia ihastuttavuuksia.

Oon ollut tilanteissa, joissa mulla ois ollu sanoja sanottavaksi, mutta oon säikähtänyt käsieni tärinää ja lähtenyt. Muutaman kerran oon myös sanonut anteeksi, että nyt en halua puhua ja anteeksi sen tähden, etten pitänyt seuraa, vaikka olisi pitänyt.

Yhteen paperin kulmaan oon kirjoittanut kuunnella elämää  (?) ja miettinyt miten tylyä on pistää napit korviin sen sijaan, että kuuntelisi ääniä ympärillä. Joskus jaksaa paremmin kuunnella mikrofoniin syljettyjä tarinoita kuin käsin kosketeltavan ihmisen elämiä hetkiä. Lintujen äänet kuului leirikeskuksen sisään ihan koko ajan, hauskaa.

Asioihin laitetaan ikäraja. Joku elokuva on K16, koska joku kuolee, eikä haluta liian nuorien näkevän sitä. Miksei kukaan estä nuorta näkemästä kuolemaa sitten oikeassa elämässä. Sanoja ja sanavalintoja, jotka triggeröi (trigger = laukaista, liipaisin) ja tahatonta cisnormatiivisuutta joka hajottaa pään, surullisia naamoja, aamupalalla kahvipannusta kaadettua mustaa myrkkyä, kahden tunnin yöunet, laiturin vallanneet hanhet, kilisevät astiat, toisten päälle korotetut äänet, elämä.

Oon erityisherkkä sanon ja samaan aikaan kiroan itseäni ja tekosyitä. Pystyisin, voisin, joo, ei muhun oo mikään ennenkään vaikuttanut, valitsenko olla tällainen, miksen saa rytistynyttä naamaa suortumaan, huono kyyninen kurja outo. Kaikki on yhdentekevää ja uudella tavalla helppoa. Ei ole enää tarvetta olla koko ajan mukana, ei tunnu sydämen asialta ja sitä säikähdän.

On ihmisiä ja ajattelen, etten tule oppimaan kaikkien nimiä, etten tule oppimaan heitä ja he vielä vähemmän minua.

Oon huomannut joka leirillä käsitteleväni itsenäisesti jotan tiettyä teemaa ja nyt oon tainnut kriiseillä olemista. Pöhkö.

Talon nurkalla kasvaa keltaisia tulppaaneja ja niille nauran.

Yksi kirjoittaa, että minulla näyttää olevan aina hauskaa, kun nauran paljon. Toinen kertoo nähneensä unta ja kolmas myöntää, että jos jakaisi asioitaan, niin jakaisi ne minulle. Ystävä rakas kaunis hyvä turvallinen. Tulevat itku kurkussa kietomaan kädet ympärille, kun ovat lukeneet miten lämpimästi olen itse heistä kirjoittanut. Eräs pökkää jurona olkaan kun huomaa, etten minäkään mistään kuivin silmin selviä. Hymyilyttävä ele ja myöhemmin perään tulee vielä yhdeltä tekstari ”olet hyvä”. Ootteko ikinä olleet jonkun yhteinen ihastus, hymyilleet ahdistumisen sijaan kun joku ilmaisee viehtymyksensä sanalla kuuma tai katsonut miten kauniit ovat punajuureen sotkeutuneet kädet ja nauraneet sille, että he tietävät miten roihuan.

Eilen laitettiin pyykit narulle kuivumaan ja tänään käärin ne kaikki uudestaan matkalaukkuun.

Väsynyt, mutta onnellinen.

leirin jälkeen

leirin jälkeen2

fanita rohkeasti

Ihastuttaa

torstai, kesäkuu 11th, 2015

tuih

ihmiset

Tää on ajastettu postaus, elämä on aika riemukasta sotkua. Tällä hetkellä oon vetääs leiriä ja eipä tuota etukäteen voi tietää, mutta rohkenisin väittää, että ihmiset hurmaa tänäänkin, kun ainakin nää tyypit keiden kans leiri suunniteltiin on semmosii, etten muuta ku naura niiden seurassa. Je, elämä on nastaa ja tyypit söpöjä. Muistakaa nukkua.

Berliini

maanantai, huhtikuu 27th, 2015

berliini 1 lähtö

1

2

3 Shameless on ykkösrakas tv-sarjoista ja siinä menee junaratasilta kaupungin läpi ja sitä junarataa rakastan niinku ihan liiaksi asti, et kelatkaa miten paljosti hymyilytti kun hotellin ikkunasta näkyi junarata, jota katsoa ekana aamulla herätessään ja illalla vikana ennen nukahtamista.

berliini 2 kauhukabinetti kukat

4

5

6

7 Kasvit oli yhtä korkeella kuin katotkin.

8

9 Arbeit macht frei

91

92

93

berliini 3 ystävät

94 Jonglööri liikennevaloissa, katusoittajapari metrossa ja TUO JUNA ääääää

95

96

97 Muuri oli nätein! Räheet taiteilijat eri maista on maalannut sen täyteen kaikkee upeeta, sen nimi on East Side Gallery.

98

99

berliini 4 hölöpölö

berliini 5 graffit

berliini 6 ruoka säikähti

901

1

2

3 itkusöpöjä palleroita

4

5

8

9 seepra on yks ehdoton lempparieläin!

902 ”Hoffentlich ein Liebesbrief” = toivottavasti rakkauskirje

(tähän loppuu valokuvadata)

berliini 7 helsinkipäs

Villi viikko

maanantai, huhtikuu 27th, 2015

helplählesbothänks

Hengissä aina vaan! Miulla on jotain kerrottavaa ja näytettävää Berliinistä, jossa oli graffiteja ja nurmikattoja, mut jos haluutte mun viime päivät tiivistettynä nii tässä:

– Berliini, joka oli niin kiva et hetken aattelin lähteväni yliopistoon opiskeleen saksaa ja muuttavani sinne

– Helsinki + hassut höpöttelijät kadulla + hassut tutut lempparikivarakkaat ihmiset

– Himaan: siellä lasku maistraatilta, mikä meinaa että miun nimi vaihtuu virallisesti Rasmuuksi, eikä kellään oo siihen nokan koputtamista (BOOM!) ja lisäks postia sairaalapaikasta, mikä meinaa sitä, että kesäkuussa miulla on eka tapaaminen ihmisten kanssa, jotka käskee mun mennä kotiin angstaamaan sekopäisyyksineni tai että oon trans ja elämä rullaa eteenpäin.

Ottivatpa nuo muuten miut Provinssirockiinki talkoolaiseksi.

Niii ja salmiakkia on vielä.

huhhuh.

iamok

No junas ehtii nukkua

perjantai, helmikuu 20th, 2015

väsyttää

ilvess

kohtaaminen