Posts Tagged ‘koti’

Meidän kaaos

keskiviikko, elokuu 30th, 2017

koti meille sotku hiih

pakko päästä

perjantai, elokuu 18th, 2017

sääolosuhdesäolosuhde

 

koti tauti

Pusuja ja perkeleitä

maanantai, elokuu 7th, 2017

Neljäs protuleiri (=kolmas kokkaus) päätty sairaalan pihaan ja pörröiseen kissaan. Elämä on paljon. Tulkaa paljoileen viikonloppuna Helsinkiin protun puistikseen mun kaa, tulkaa olkaa tuntekaa.

IMG_20170807_153505-780x349

IMG_20170807_153557-750x875

IMG_20170801_202130-780x1040

mutkun sä

tiistai, heinäkuu 25th, 2017

Yks viikko protua kokkiroolin kautta taas eletty, mun neljäs (ja viimenen) tän kesän leiriviikko alkaa sunnuntaina.

koivuniemi 1

roskasyän

koivuniemi 2 koivuniemi 3

mä soitan ja pyydän käymään apteekissa, se huokaa ja lyö luurin korvaan.
mä soitan ja pyydän hakemaan kämpille, se huutaa ja lyö luurin korvaan.
yleisolo syövyttävän tautinen paska.

einfach traumhaft.

tietäisittepä
tietäisittepä vain,

koivuniemi

Uppelus

perjantai, heinäkuu 7th, 2017

ihmisuppo

henkisalpa

tiistai, heinäkuu 4th, 2017

Kesän toinen protuleiri takana, olin tällä kertaa kokkaamassa kun alkuperänen kokki perui tulonsa. Tää kaikki on vähän liian isoa. Kaks leirii on vielä elettävänä, kaikki vastuut ja deadlinet vielä kohdattavana. Huomen vika käynti psykologilla, vika rööki palaan, vika kokis auki ja tajuutteko et tästä sais sanaleikin: ’vikakokis’ = virheellinen kokis, se jota ei pitänyt ottaa ja ’vika kokis’ = viimenen kokis joka sattu olemaan kaapissa. Saan yhestä sanan__välistäkin näin paljon, arvatkaa miltä elämä tuntuu.

hilemuru hilekokki

Mun suurin kokki-goals oli kyl siin, ku aina on tapana pistää pöytään kattilan eteen pala maalarinteippii ja kertoo mitä kattila sisältää: kuka siihen on kuollu (liha vs vege) ja kuka siihen kuolee (allergiat). Yhessä teipissä luki muuten vaan ’pylly’ ku ananaksen edessä luki ’ana’ ja persikan kohdalla ’pers’ ja sit ruokasalin puolelta kuuluu ku leiriläinen kysyy miks teipissä lukee pylly ja toinen totee ”no koska meidän kokit” ja toinen totee pontevan ymmärtäväisesti ”aivan!” ja sit kaikki on vaan selvää ja okei niille.

samponni

junasaatanointi

paskanaama

rakkausräjähdys
protufb1 protufb2

Muualla

maanantai, huhtikuu 3rd, 2017

kesärinne 1 kesärinne 2

Self care

tiistai, helmikuu 14th, 2017

mitä kävi

rikki murupieni

(luita lukuun ottamatta luettelin teille just kaikki moiteettomasti toimivat kehonosani, joista oon tietonen. miettikää sitä. puolet ruhosta vois amputoida)

mörkömieli

Jos sä pyytäsit mua just nyt kuvailemaan ystävyyttä, niin väittäsin, että sillä on jotain tekemistä sen nätisti vierellä tepsuttelevan hapsuhäntäisen koiran takamuksen kanssa, jonka eilen näin. Tiiättekö, että mulla on kalenteri pitkälti vaan sen takia, että se muistuttaa mua kolmesta lemppariasiasta: ystävänpäivä, pääsiäinen ja nimipäivät (yks hienoimpii on 3.2., Hugo ja Valo). Niin et hyvää lempparipäivää.

Mä oon kattonut vahingossa paljon videoita, joiden päätössanat on ”rakastakaa itseenne”. Pfft joo tiiättekö oon aina naurahtanut niille. Ala-asteella opetettiin, että ”kaikista ei tarvii pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen”. Miten sä käskystä rakastat yhtään ketään/mitään, rakastuminen on suunnitelematon vahinko.

Mä oon katsonut myös elokuvan, jossa vannoutunut runoilijanalku päätyikin osaksi pornokaupan  henkilökuntaa, ja piirretyn, jossa kasa taiteilijoita huutaa paljon, rakastaa saman verran ja karkaa koulun uima-altaalle keskellä yötä – tuntuu niin omalta. Oon mä vähän myös miettinyt ihmistä, jolla on tapana vastata hyvä sellasella äänenpainolla, että tuntuu että sille on oikeesti väliä kun kerron et menee ihan hyvin.

Eilen mä juoksin ruotsin kuuntelusta pois jätettyäni lottorivin optiseen vastauslomakkeeseen. Mä väsyn ja meinaan pyörtyä kun ihmiset liikkuu nopeasti mun silmien edessä, huutaa vitun homo ja tappaa aikaa, toisiaan, tappaa kaiken hengitysilman. Koulu on aika vaikee paikka nykysin.

Mut huomenna mä ehkä yritän päästä kaupungille, vaik sielki kaikki vitun homot liikuu hirmusen nopeesti tappamassa aikaa. Haluun kuitenkin kuulla kun kengät kopisee katukivillä, nähdä värejä hillopurkkihyllyllä, poimia lempeästi kipinöiviä katseita kahvilanpöydistä, olla itse lempeästi kipinöivä. Joku heitti kysymyksen ”mikä väri haluaisit olla”, ja mä oon ajatellut ensin vihreetä ja sit jotain, mut mä tiedän, että mä haluisin olla punanen.

/tai ehkä mä huomenna luenkin Elaine Aronin Erityisherkän ihmisen harjoituskirjaa. (en biologian kirjotuksiin tai yhtään niistä loputtomista kirajllisuusdiplomin kirjoista). Ei kiinnosta enää tipan tippaa oonko oikeesti erityisherkkä vai muuten vaan ylidramaattinen urpo pieni räkänokka.
fun fact: mulla on biologian kirjotukset tosissaan tulossa, eikä mulla oo oikeita kirjoja, ja tämä ihan vaan sen takia, että mä aikoinani ostin vanhan painoksen, vaikka tiesin sen vääräksi, koska sen kannessa on kaksi ILVESTÄ ja uuden painoksen kannessa oli mitäänsanomaton undulaatti/pulu/albatrossi/lintu. mä sit ostin ilveksen enkä undulaattia.

Mut punanen.

Mä rakastan ihan rajattomasti vihreetä ja kaikkee harmaiksi itseään väittäviä ruskean sävyjä, light reddish yellow YR31, kaikki okran sävyt, joo pelkkää rakkautta, sinisestäkin hiljalleen pidän, siniset ihmiset on kiehtovia, mut emmä ikin sanonu rakastavani punasta.

Mä haluun on lempee, (lipstick natural E04 + brown E08 (nää on copic-tussien värisävyjä)), rakastan kun kerrot näkeväsi lempeyttä mua seuratessa, mut hyi sellanen uppottavan pehmee mössö. En mä sitä haluu, anna mä kans räiskyn välillä.

Elämä on sillai melkosen raffii nykysellän, mut mulla on yks monta lausetta, jotka on hiton arvokkaita. Niinku:
wir leben noch. Me eletään vielä.

take_me_home_by_roihe-dagwel2

onko kotiin pitkä matka

ostakaa mulle uus tussi (yr23 yellow ocre ja celadon green yg25 esim on räjähdyskauniita) tai joku lobotomia vois olla kans ihan jees. en keksinyt mitään sanottavaa tuijottavalle mummolle, naapurin pikkukissa tunki takin alle, nukuin neljä tuntii ja postilaatikossa oli vaan maailman paksuin kirje perintätoimistosta, mut sain myös maailman kauneimman tekstiviestin ja Kenossa kolme oikein plus mikrotin eilen kolme kertaa samaa ruokaa, mut söinpähän kans kolmesti ja

wir leben noch.

Aion mennä koululle syömään pinaattilettui, koska rakastan sitä pientä valkosta kauhaa, jolla otetaan omenahilloa.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

maanantai, tammikuu 9th, 2017

ekat-hyvastit

ekat-hyvastit-2-oisit-tullut-eilen

präääääh

torstai, marraskuu 17th, 2016

poimi

Haluutteko joskus kuulla tarinoita tatskoista? Mulla on tatskoi vaan neljä, mut tarinoita tänään sata ja huomenna varmaan sata lisää. Tarinoin jos kiinnostaa, mut vaikkei kiinnostaiskaan niin sen verran sanon, et nilkkaviljoilla saattaa olla jotain tekemistä Pohjanmaan kanssa

nyrkkeily-lahto

talousprioriteetit

puuska

Tää kumma pyhä lemppari on kirjailijan lukemana kuultavana täällä: https://www.youtube.com/watch?v=I4JfuGNZAVE&t=0s

mut mä sanon teille, et tää kirja on enemmän kuin ääntä, se on kursivointii ja kappalejakoo, niin mä kyllä väitän et kantsii nähdä ja lukee, eikä vaan kuulla.

Tää kirja on yks iso runo kauniista elämästä, joka ei tarvii syytä mihinkään,

riittää pelkkä paha puuska.

——

Yks kaunissilmänen hassu tuli eilen mun viereen puuskahtaan hyvän olonsa ja hymyilin vaan takasin. Kiitti kun luotat mun korviin. Kiitti että ootte antannu sille tyypille hyvää. Kiitti kaikesta ja kaikkeudesta.

Mä en oo osannut puhuu, alan itkee ku yritän. Musta tuntuu leffoilta, kirjoilta, lauluilta ja kuvilta. Kattokaa niitä älkääkä kysykö multa, kun mä ihan tosi alan vaan itkee jos mä yritän.

Noniin, mä yritin varottaa.

Tuntuu, että vois räjähtää
kun mietin kissaa,
kissanjälkiä,
riitaa vihaa tyhmyyttä väkivaltaa,
keltaista sohvaa,
lihaksia,
silmiä,
loppua,
kauneutta,
integroitumista

ja sitä, että joskus olisi bordercollie, cornish rex, berliini ja chestpiece

(luettelen vaan hienoja sanoja)

Aamulla on verikokeet ja mä toivon, et ne sanoo, että mulla on krooninen munuaistulehdus ja sit ne antais lääkkeet ja sit vaan loppuis pyörtyminen, vuotaminen, oksentaminen, kääntyileminen, väsyminen, köyhyys, laiskuus, kiroilu ja niin

sit vaan loppuis

ja vois alkaa taas uudestaan, kun elämä on yks sammumaton saatana

Koti silmissä

maanantai, syyskuu 5th, 2016

Kirjoitin rakkauskirjeen, mutta se ei ole tässä (eikä se oo oikee rakkauskirjekään, tykkään vaan tehä rakkaus-alkusia yhdyssanoja). Mä haluisin jotenki jakaa sen teille, kertoo kodista, joka löytyy ihmisistä ja niiden lujista sanoista, mutta en halua ilmiantaa ihmisiä, jotka siitä tekstistä kuultaa läpi.

Mä voin kuitenki kertoo teille sen tekstin kääntöpuolelle laitetut sanat:

Mä en tiiä suostutteko uskoon sitä, mut livenä mä oon tavattoman laimee ihminen. Jos vaan jaksaa katsoa, niin musta kyllä näkee kilometrin päähän mitä ajattelen ja millanen päivä mulla on, mä alan tylysti töksäytellä kans jos tapahtumat kerryttää kiukkua ja elämä väsymistä, mut silti: lähtökohtasesti mä oon tavattoman laimee.

Mitä mä meinaan, niin mä en oikein reagoi, en mä tiedä puhunko ees. Tunteista tai sellasesta. Se on kahjoa, helvetinmoinen tunnepallero joka ei puhu tunteista (tai palleroinnista). Mä kerron siitä paljon, luen siitä paljon, elän sitä paljon, mut siltikään mä en puhu. Mä en reagoi täysillä iloisuuksiin, mä en kiitä tarpeeks enkä mitään.

Siks kun sä otat kädestä, nojaat päätäs, silität siiliä, hurahdat hiljaa, et päästä heti irti tai annat sen, jolla on häntä ja hörökorvat tehdä samoin, niin samaan aikaan mä vasta yritän. Mä oon tosi huono ja hidas, mut mä yritän ja joskus mä osaan.

leimu pää

hukka koppi

junahymy melu

miittigäng

rauha koirat vältös

Anteeks musta on tullu yks mielettömän saamaton paska.

uppoo o

Kupla

sunnuntai, heinäkuu 24th, 2016

puhelinkallio 1

ruuuiuiu

puhelinkallio 2 puhelinkallio 3 puhelinkallio 4

Pakkaskapasiteetti nolla, ihmiset kymmenen

perjantai, tammikuu 15th, 2016

leijonakoti

Toverit,

mä oon vähän karsinut tarinoita, lähinnä kai koska oon laiska ja aikapulainen, joten ette pääse nyt lukeen
– miten junassa matkaavat vanhukset aiheutti mussa hallitsematonta ikävää
– tai miten konnari on alkanut muistaa mut
– tai miten oon surrut nyt viidettä päivää kun heitin roskan roskiksen ohi
– tai miten viikonloppuina kohtaamani ihmismeret puhkoo reikää mun päähän
– ja miten tänä iltana päässä alkoi soida Zen Cafén Minun kaupunkini, kun lumesta upottavan pellon keskeltä löysin lumienkelin (”en tänne jää, minä en täällä asu, kuin ehkä vuoden tai korkeintaan pari — tämä on kuitenkin minun kaupunkini”).

Mä kerron näitä tarinoita ihmisille, jotka on kuulomatkan päässä (jos ne vaan suostuu kuunnella), ja mä toivon et teillä on lähellä tarinankertojia ja uteliaita korvapareja ja lämpimiä sydämiä teidän omien tarinoidenne kuulijoiksi.

juokse perään

jos olit viime sunnuntaina palauttamassa pulloja tampereen juna-aseman siwassa, niin tiedä että oot merkittävän hyvä tyyppi ja ihan hiton sykähdyttävä

pakkasen sietokyky nolla

onko ihmisikävä

tyhmää kultaa

Aamulla on hyvä avata silmät

maanantai, marraskuu 10th, 2014

perehdytys

perehdytys2

ilvejäbä

Ei tarvitse sietää

lauantai, marraskuu 1st, 2014

pliis

pliis 2

ketunpoika ja ilvesriepu