Posts Tagged ‘koti’

Muualla

maanantai, huhtikuu 3rd, 2017

kesärinne 1 kesärinne 2

Self care

tiistai, helmikuu 14th, 2017

mitä kävi

rikki murupieni

(luita lukuun ottamatta luettelin teille just kaikki moiteettomasti toimivat kehonosani, joista oon tietonen. miettikää sitä. puolet ruhosta vois amputoida)

mörkömieli

Jos sä pyytäsit mua just nyt kuvailemaan ystävyyttä, niin väittäsin, että sillä on jotain tekemistä sen nätisti vierellä tepsuttelevan hapsuhäntäisen koiran takamuksen kanssa, jonka eilen näin. Tiiättekö, että mulla on kalenteri pitkälti vaan sen takia, että se muistuttaa mua kolmesta lemppariasiasta: ystävänpäivä, pääsiäinen ja nimipäivät (yks hienoimpii on 3.2., Hugo ja Valo). Niin et hyvää lempparipäivää.

Mä oon kattonut vahingossa paljon videoita, joiden päätössanat on ”rakastakaa itseenne”. Pfft joo tiiättekö oon aina naurahtanut niille. Ala-asteella opetettiin, että ”kaikista ei tarvii pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen”. Miten sä käskystä rakastat yhtään ketään/mitään, rakastuminen on suunnitelematon vahinko.

Mä oon katsonut myös elokuvan, jossa vannoutunut runoilijanalku päätyikin osaksi pornokaupan  henkilökuntaa, ja piirretyn, jossa kasa taiteilijoita huutaa paljon, rakastaa saman verran ja karkaa koulun uima-altaalle keskellä yötä – tuntuu niin omalta. Oon mä vähän myös miettinyt ihmistä, jolla on tapana vastata hyvä sellasella äänenpainolla, että tuntuu että sille on oikeesti väliä kun kerron et menee ihan hyvin.

Eilen mä juoksin ruotsin kuuntelusta pois jätettyäni lottorivin optiseen vastauslomakkeeseen. Mä väsyn ja meinaan pyörtyä kun ihmiset liikkuu nopeasti mun silmien edessä, huutaa vitun homo ja tappaa aikaa, toisiaan, tappaa kaiken hengitysilman. Koulu on aika vaikee paikka nykysin.

Mut huomenna mä ehkä yritän päästä kaupungille, vaik sielki kaikki vitun homot liikuu hirmusen nopeesti tappamassa aikaa. Haluun kuitenkin kuulla kun kengät kopisee katukivillä, nähdä värejä hillopurkkihyllyllä, poimia lempeästi kipinöiviä katseita kahvilanpöydistä, olla itse lempeästi kipinöivä. Joku heitti kysymyksen ”mikä väri haluaisit olla”, ja mä oon ajatellut ensin vihreetä ja sit jotain, mut mä tiedän, että mä haluisin olla punanen.

/tai ehkä mä huomenna luenkin Elaine Aronin Erityisherkän ihmisen harjoituskirjaa. (en biologian kirjotuksiin tai yhtään niistä loputtomista kirajllisuusdiplomin kirjoista). Ei kiinnosta enää tipan tippaa oonko oikeesti erityisherkkä vai muuten vaan ylidramaattinen urpo pieni räkänokka.
fun fact: mulla on biologian kirjotukset tosissaan tulossa, eikä mulla oo oikeita kirjoja, ja tämä ihan vaan sen takia, että mä aikoinani ostin vanhan painoksen, vaikka tiesin sen vääräksi, koska sen kannessa on kaksi ILVESTÄ ja uuden painoksen kannessa oli mitäänsanomaton undulaatti/pulu/albatrossi/lintu. mä sit ostin ilveksen enkä undulaattia.

Mut punanen.

Mä rakastan ihan rajattomasti vihreetä ja kaikkee harmaiksi itseään väittäviä ruskean sävyjä, light reddish yellow YR31, kaikki okran sävyt, joo pelkkää rakkautta, sinisestäkin hiljalleen pidän, siniset ihmiset on kiehtovia, mut emmä ikin sanonu rakastavani punasta.

Mä haluun on lempee, (lipstick natural E04 + brown E08 (nää on copic-tussien värisävyjä)), rakastan kun kerrot näkeväsi lempeyttä mua seuratessa, mut hyi sellanen uppottavan pehmee mössö. En mä sitä haluu, anna mä kans räiskyn välillä.

Elämä on sillai melkosen raffii nykysellän, mut mulla on yks monta lausetta, jotka on hiton arvokkaita. Niinku:
wir leben noch. Me eletään vielä.

take_me_home_by_roihe-dagwel2

onko kotiin pitkä matka

ostakaa mulle uus tussi (yr23 yellow ocre ja celadon green yg25 esim on räjähdyskauniita) tai joku lobotomia vois olla kans ihan jees. en keksinyt mitään sanottavaa tuijottavalle mummolle, naapurin pikkukissa tunki takin alle, nukuin neljä tuntii ja postilaatikossa oli vaan maailman paksuin kirje perintätoimistosta, mut sain myös maailman kauneimman tekstiviestin ja Kenossa kolme oikein plus mikrotin eilen kolme kertaa samaa ruokaa, mut söinpähän kans kolmesti ja

wir leben noch.

Aion mennä koululle syömään pinaattilettui, koska rakastan sitä pientä valkosta kauhaa, jolla otetaan omenahilloa.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

maanantai, tammikuu 9th, 2017

ekat-hyvastit

ekat-hyvastit-2-oisit-tullut-eilen

präääääh

torstai, marraskuu 17th, 2016

poimi

Haluutteko joskus kuulla tarinoita tatskoista? Mulla on tatskoi vaan neljä, mut tarinoita tänään sata ja huomenna varmaan sata lisää. Tarinoin jos kiinnostaa, mut vaikkei kiinnostaiskaan niin sen verran sanon, et nilkkaviljoilla saattaa olla jotain tekemistä Pohjanmaan kanssa

nyrkkeily-lahto

talousprioriteetit

puuska

Tää kumma pyhä lemppari on kirjailijan lukemana kuultavana täällä: https://www.youtube.com/watch?v=I4JfuGNZAVE&t=0s

mut mä sanon teille, et tää kirja on enemmän kuin ääntä, se on kursivointii ja kappalejakoo, niin mä kyllä väitän et kantsii nähdä ja lukee, eikä vaan kuulla.

Tää kirja on yks iso runo kauniista elämästä, joka ei tarvii syytä mihinkään,

riittää pelkkä paha puuska.

——

Yks kaunissilmänen hassu tuli eilen mun viereen puuskahtaan hyvän olonsa ja hymyilin vaan takasin. Kiitti kun luotat mun korviin. Kiitti että ootte antannu sille tyypille hyvää. Kiitti kaikesta ja kaikkeudesta.

Mä en oo osannut puhuu, alan itkee ku yritän. Musta tuntuu leffoilta, kirjoilta, lauluilta ja kuvilta. Kattokaa niitä älkääkä kysykö multa, kun mä ihan tosi alan vaan itkee jos mä yritän.

Noniin, mä yritin varottaa.

Tuntuu, että vois räjähtää
kun mietin kissaa,
kissanjälkiä,
riitaa vihaa tyhmyyttä väkivaltaa,
keltaista sohvaa,
lihaksia,
silmiä,
loppua,
kauneutta,
integroitumista

ja sitä, että joskus olisi bordercollie, cornish rex, berliini ja chestpiece

(luettelen vaan hienoja sanoja)

Aamulla on verikokeet ja mä toivon, et ne sanoo, että mulla on krooninen munuaistulehdus ja sit ne antais lääkkeet ja sit vaan loppuis pyörtyminen, vuotaminen, oksentaminen, kääntyileminen, väsyminen, köyhyys, laiskuus, kiroilu ja niin

sit vaan loppuis

ja vois alkaa taas uudestaan, kun elämä on yks sammumaton saatana

Koti silmissä

maanantai, syyskuu 5th, 2016

Kirjoitin rakkauskirjeen, mutta se ei ole tässä (eikä se oo oikee rakkauskirjekään, tykkään vaan tehä rakkaus-alkusia yhdyssanoja). Mä haluisin jotenki jakaa sen teille, kertoo kodista, joka löytyy ihmisistä ja niiden lujista sanoista, mutta en halua ilmiantaa ihmisiä, jotka siitä tekstistä kuultaa läpi.

Mä voin kuitenki kertoo teille sen tekstin kääntöpuolelle laitetut sanat:

Mä en tiiä suostutteko uskoon sitä, mut livenä mä oon tavattoman laimee ihminen. Jos vaan jaksaa katsoa, niin musta kyllä näkee kilometrin päähän mitä ajattelen ja millanen päivä mulla on, mä alan tylysti töksäytellä kans jos tapahtumat kerryttää kiukkua ja elämä väsymistä, mut silti: lähtökohtasesti mä oon tavattoman laimee.

Mitä mä meinaan, niin mä en oikein reagoi, en mä tiedä puhunko ees. Tunteista tai sellasesta. Se on kahjoa, helvetinmoinen tunnepallero joka ei puhu tunteista (tai palleroinnista). Mä kerron siitä paljon, luen siitä paljon, elän sitä paljon, mut siltikään mä en puhu. Mä en reagoi täysillä iloisuuksiin, mä en kiitä tarpeeks enkä mitään.

Siks kun sä otat kädestä, nojaat päätäs, silität siiliä, hurahdat hiljaa, et päästä heti irti tai annat sen, jolla on häntä ja hörökorvat tehdä samoin, niin samaan aikaan mä vasta yritän. Mä oon tosi huono ja hidas, mut mä yritän ja joskus mä osaan.

leimu pää

hukka koppi

junahymy melu

miittigäng

rauha koirat vältös

Anteeks musta on tullu yks mielettömän saamaton paska.

uppoo o

Kupla

sunnuntai, heinäkuu 24th, 2016

puhelinkallio 1

ruuuiuiu

puhelinkallio 2 puhelinkallio 3 puhelinkallio 4

Pakkaskapasiteetti nolla, ihmiset kymmenen

perjantai, tammikuu 15th, 2016

leijonakoti

Toverit,

mä oon vähän karsinut tarinoita, lähinnä kai koska oon laiska ja aikapulainen, joten ette pääse nyt lukeen
– miten junassa matkaavat vanhukset aiheutti mussa hallitsematonta ikävää
– tai miten konnari on alkanut muistaa mut
– tai miten oon surrut nyt viidettä päivää kun heitin roskan roskiksen ohi
– tai miten viikonloppuina kohtaamani ihmismeret puhkoo reikää mun päähän
– ja miten tänä iltana päässä alkoi soida Zen Cafén Minun kaupunkini, kun lumesta upottavan pellon keskeltä löysin lumienkelin (”en tänne jää, minä en täällä asu, kuin ehkä vuoden tai korkeintaan pari — tämä on kuitenkin minun kaupunkini”).

Mä kerron näitä tarinoita ihmisille, jotka on kuulomatkan päässä (jos ne vaan suostuu kuunnella), ja mä toivon et teillä on lähellä tarinankertojia ja uteliaita korvapareja ja lämpimiä sydämiä teidän omien tarinoidenne kuulijoiksi.

juokse perään

jos olit viime sunnuntaina palauttamassa pulloja tampereen juna-aseman siwassa, niin tiedä että oot merkittävän hyvä tyyppi ja ihan hiton sykähdyttävä

pakkasen sietokyky nolla

onko ihmisikävä

tyhmää kultaa

Aamulla on hyvä avata silmät

maanantai, marraskuu 10th, 2014

perehdytys

perehdytys2

ilvejäbä

Ei tarvitse sietää

lauantai, marraskuu 1st, 2014

pliis

pliis 2

ketunpoika ja ilvesriepu

Ruokaaaa

maanantai, elokuu 4th, 2014

Lisää vastauksia!

KYS protu

KYS protu - koti

KYS koti

Talo turinointia edeltävään juttuun viitaten, jos joku on muka välttynyt mun protu-aivopesulta, nii vääryyden voi korjata klikaamalla TÄÄLTÄ  lisätietoa.

KYS matka - ruokaaa

Multon pariin otteeseen kysytty ruokaohjeita, joten tässä teille pari-monta ohjetta, joita mä oon käyttäny tyytyväisenä ilman merkkejä ruokamyrkytyksestä. Kaikki ei oo kirjotettu 100%:sen vegaanisiksi, mut kai te huomaatte sen iteki. Soveltakaa tai tehkää jotai muuta.

reseptii1

resepti2

Yks mitä syvästi rakastan on SOIJALEIKKEET, jotka on poistunut marketeista <//3  Vaan hätä ei ole tämän näköinen! Noita pesusientä tai nahistunutta kanaa muistuttavia mahtavuuksia saa Punnitse & Säästästä <33 Mukana ei tuu kuitenkaan valmistusohjetta, joten tässä teille:

– Pistä soijaleikkeet kattilaan ja vettä sen verran, että ne peittyvät. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio.
– Laita kansi päälle ja keitä 10 min
– Painele leikkeistä siivilässä ylimääräinen vesi pois
– Pyöräytä leikkeet soijakastikkeessa ja sen jälkeen korppu-vehnäjauhoseoksessa, joka on maustettu musta- ja valkopippurilla (1/3 korppujauhoja, 2/3 vehnäjauhoja)
– Napauta leikkeistä ylimääräiset jauhot pois, pistä pannuun öljyä ja paista molemmin puolin.

resepti3

Multa tulee korvista ulos tomaattimurska-paprika-ruskeapapu/kidneypapu -touhut + mullon muutenki hentoinen epäluulo paprikoita kohtaan (lupaan, että kaikki vatsatautia edeltävä ruoka herättää teidän epäluulot ikuisiksi ajoiksi), etten enää tiedä onks se toimiva trio,  mut tää oli kivaa:

Kidneypapukastike
1 sipuli
2 paprikaa
öljyä
1 tlk (380g) kidneypapuja
1 iso tlk (500g) tomaattimurskaa
n. 1 dl salsadippiä
½ tl suolaa soijakastiketta
n. 1 pkt fetaa

– Leikkaa sipuli renkaiksi ja paprikat suikaleiksi. Kuullota rasvassa n. 5 min
– Lisää joukkoon valutetut ja huuhdotut pavut sekä tomaattimurska- Mausta salsadipillä ja soijakastikkeella. Hauduta kannen alla 5-10 min. Lisää feta

Entä muistatteko tämän:

kastikesaatana

In your face, tässä on THE KASTIKE:

– ”Keitä” 1 dl soijarouhetta pussin mukaan (sekaan voi laittaa chilirouhetta)
– Laita pannuun öljyä ja 1 rkl vehnäjauhoja
-> ruskista
– Lisää pannulle  alle ½ l vettä.
Lisää soijarouhe
-> anna kiehua muutama minuutti
– Laita soijakastiketta ja mausteita (basilika, timjami ööööö meirami tjsp)

p.s. pistin tohon kerran sweet chili -kastiketta, siirappia ja banaania ja siitä tuli ihan vitun pahaa. Et älkää kokeilko. Jos kastike jää vetiseks, nii sitä voi suurustaa soijaruokakermalla (se on paksumpaa ku normaali) ja kylmä vesi-vehnäjauho -touhulla.

Tosi iisin sienikastikkeenvoi tehä tällai:

herkkusieniä (boxi 200g?)
1 rkl rypsiöljyä
1 sipuli
1 prk Alpro Soya -ruokakermaa (250 ml)
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
(n. 1 rkl maissijauhoja: sekota tilkkaan kylmää vettä)

– Pilko sienet (jalat ja kaikki) ja heitä pannuun. Paista hetki, jotta neste irtoaa.
– Lisää öljy ja sipuli. Ruskista tovi
– Kaada joukkoon Alpro Soya
– Mausta
(- Suurusta tarvittaessa)

Viimesenä vielä yks ohje, jonka mausta en anna takuita, sillä oon syöny sitä tasan kerran joskus vitun kauan sitten, mut koska se on mun reseptikansiossa, niin uskon sen olevan bueno + rakastan kaikkii yhteen sotkettuja mössöjä (tää on siks nii kastikepainotteista, että voin syödä makaronii/riisii/peruna kun muut meillä keittää ja tekee liharuokaa).

Soija-kaalilaatikko

700g valkokaalia
2 dl puuroriisiä tai ohrasuurimoita
1 l kasvislientä (eli öö 2 liemikuutioo ja litra vettä)
2 sipulia
2 dl soijarouhetta
2 dl kuohu-, kaura- tai soijakermaa
½ dl siirappia tai fariinisokeria
+ valkopippuria
suolaa
meiramia
(vuokaan öljyä)

Käytä tarpeeks isoa kattilaa!

– Keitä riisiä/ohraa kasvisliemessä 20-30 min. tai pakkauksen ohjeen mukaan
– Lisää kaalisilppu ja keitä vielä 10 min
– Lisää sipulisilppu, vedessä liotettu soijarouhe, kerma ja mausteet
-> kaada voideltuun uunivuokaan ja paista uunin keskitasolla 225 °C n. 1 tunti

miauu <- mä ja Onni aamulla vuonna 2011.

”Jättäkää eläimet rauhaan! Kuka tarvitsee turkista?
On arveluttavaa saada rahansa murhista
Lajisortoa pahimmillaan, minä ainakaan en
Pue päälleni symbolia turhamaisuuden
Tappaisitteko koiranne?
Tappaisitteko koiranne?
Tuskinpa vaan
!

Tuskinpa vaan!– Aivolävistys

(alkuperäiseen aiheeseen liittymätön villi fakta: ketulla pitää olla eläintarhassa tilaa 600 m², mutta turkistarhassa samalla eläimellä häkin koko tulee olla vain 0,8 m²)

Melkein perillä

maanantai, kesäkuu 23rd, 2014

Rakoilee

torstai, kesäkuu 19th, 2014

Tänään mietin niitä ihmisiä, joilla menee aina hyvin. Tunnen muutaman sellaisen, jotka puuskahtavat ja itkevät, mutta sanovat, ettei heillä ole ollut huonoa päivää kymmeneen vuoteen, eikä siinä ole mitään epäiltävää. Kyse ei ole mistään tekopyhistä roboteista, vaan sellaisista peruspositiivista otuksista, jotka pysyvät myrskyssä tyynenä. Tiedätte kyllä jos tutustutte sellaiseen. He ovat jotakuinkin ihastuttavia.

Mietin, että ois hauskaa olla itseki samanlainen. Ei se olis vaikeeta. En mitään allekirjoita niin vahvasti kuin Olavi Uusivirran On niin helppoo olla onnellinen -biisin lyriikat.

Mä olin pentuna tosi äkäinen tuulispää. Yhteen aikaan pystyin luonnehtimaan itseäni positiiviseksi, mutta sitten taisin alkaa myrskyämään. Elämä vetoaa tunteisiin, minkäs teet.

On kiva, että on ihmisiä, joilla onnellisuuskäyrä kulkee laiskasti aaltoillen vaakatasossa samaan aikaan kun omani koukkii mihin sattuu.  Tiedättekös, että olen kirjoittanut elämäni kohokohdaksi kohtaamisen ihmisen kanssa, joka kadulla minut ohittaessaan ei tyytynyt hymyilemään, vaan nauroi.

Mulla voi mennä kovaa ja ihan väärään suuntaan, mut vittu, mä muistan jotain noin turhaa, enkä arvosta mitään sen enempää.

Joku on joskus nauranut mulle, mä muistan sen ja mullon kaikki ihan hyvin.

https://www.youtube.com/watch?v=mLgj7vjJOOo&feature=youtu.be  (tää vittunaama ei anna mun enää  upottaa videoita tänne stn)

Nyt ajattelin katsoa videoita 100 tuntia ja nukkua vähintään yhtä kauan. Aamupalaksi teen soijaleikkeitä. Jos on vastaväitteitä, en kuuntele.

I’ll see you when I fall asleep

perjantai, maaliskuu 28th, 2014

Kertokaa jos joskus kuulette jotain hauskempaa https://www.youtube.com/watch?v=B30w4yuL5do

p.s. ponimunista saa siirtotatuointeja (!!)

Count all the moods you’ve known, know they’re not stuck in stone

maanantai, maaliskuu 17th, 2014

Adoptiohakemukset tänne

”Kohdella kuin eläintä” on yleisesti hyväksytty ilmaisu arvottomalla paskalle

tiistai, maaliskuu 4th, 2014