Posts Tagged ‘koti’

Melkein perillä

maanantai, kesäkuu 23rd, 2014

Rakoilee

torstai, kesäkuu 19th, 2014

Tänään mietin niitä ihmisiä, joilla menee aina hyvin. Tunnen muutaman sellaisen, jotka puuskahtavat ja itkevät, mutta sanovat, ettei heillä ole ollut huonoa päivää kymmeneen vuoteen, eikä siinä ole mitään epäiltävää. Kyse ei ole mistään tekopyhistä roboteista, vaan sellaisista peruspositiivista otuksista, jotka pysyvät myrskyssä tyynenä. Tiedätte kyllä jos tutustutte sellaiseen. He ovat jotakuinkin ihastuttavia.

Mietin, että ois hauskaa olla itseki samanlainen. Ei se olis vaikeeta. En mitään allekirjoita niin vahvasti kuin Olavi Uusivirran On niin helppoo olla onnellinen -biisin lyriikat.

Mä olin pentuna tosi äkäinen tuulispää. Yhteen aikaan pystyin luonnehtimaan itseäni positiiviseksi, mutta sitten taisin alkaa myrskyämään. Elämä vetoaa tunteisiin, minkäs teet.

On kiva, että on ihmisiä, joilla onnellisuuskäyrä kulkee laiskasti aaltoillen vaakatasossa samaan aikaan kun omani koukkii mihin sattuu.  Tiedättekös, että olen kirjoittanut elämäni kohokohdaksi kohtaamisen ihmisen kanssa, joka kadulla minut ohittaessaan ei tyytynyt hymyilemään, vaan nauroi.

Mulla voi mennä kovaa ja ihan väärään suuntaan, mut vittu, mä muistan jotain noin turhaa, enkä arvosta mitään sen enempää.

Joku on joskus nauranut mulle, mä muistan sen ja mullon kaikki ihan hyvin.

https://www.youtube.com/watch?v=mLgj7vjJOOo&feature=youtu.be  (tää vittunaama ei anna mun enää  upottaa videoita tänne stn)

Nyt ajattelin katsoa videoita 100 tuntia ja nukkua vähintään yhtä kauan. Aamupalaksi teen soijaleikkeitä. Jos on vastaväitteitä, en kuuntele.

I’ll see you when I fall asleep

perjantai, maaliskuu 28th, 2014

Kertokaa jos joskus kuulette jotain hauskempaa https://www.youtube.com/watch?v=B30w4yuL5do

p.s. ponimunista saa siirtotatuointeja (!!)

Count all the moods you’ve known, know they’re not stuck in stone

maanantai, maaliskuu 17th, 2014

Adoptiohakemukset tänne

”Kohdella kuin eläintä” on yleisesti hyväksytty ilmaisu arvottomalla paskalle

tiistai, maaliskuu 4th, 2014

It feels like a hunting season

sunnuntai, marraskuu 24th, 2013

tiistai, heinäkuu 30th, 2013

Sunnuntaina minä siis palauduin Protulta ”kotiin”, mutta en oikeasti palautuneena. Siirsin vain kehoni paikasta X paikkaan Y.

Ennen autoon lastautumista ja lähtöä leiripaikalta sitä halaa muutamaa ihmistä, joiden kanssa sydän oli viikon sykkinyt. Puhe siitä, että vielä me nähdään ei ollut muodollista sanojen helinää. Se oli jotain mihin pystyi luottamaan.

Autossa toisten kylkeen vielä hetken liimautuneena ei edes huomannut hellettä. Ehditään juuri ajoissa asemalle. Vaikka on kiire, ei toisen kaulasta voi irrottautua. Siinä sitä kaksi toisille läheiseksi muuttunutta sielua ovat sylikkäin jalat niin tiukasti hetkessä kiinni.

Tiet erkanevat junan saapuessa paikalle. Vielä yksi pusu poskelle ja käsi täyteen rapsutettavia hiuksia.

Junassa sitä vain istuu ihmetellen. Lukee uudelleen viestit, joita muilta on saanut. Ihmiset kertovat nähneensä jotain kaunista, jotain hyvää ja valovoimaista. Oma käsi hakeutuu haromaan omia hiuksiaan. Taitaa vähän surettaa, vaikka suupielet vähän kohoaa.

Tampereen jälkeen nousee ylös ja lähtee etsimään vessaa. Lemmikkivaunun läpi kulkiessa seisahtuu. Siinä on kolme koiraa, kolme niin tuttua ja niiden vieressä penkillä nainen, jonka kasvot aivan yhtä tutut. Tervehtii ja saa sylin täyteen innostuneita koiria. Tässä on hän, jonka nelijalkaisia tovereita aikoinaan tuli lenkitetyksi. Koira tuntee minut, nojaa jalkaan tyytyväisenä, ei tahdo irti päästääkkään. Muutaman sanan vaihdettua kertoo nainen, että tutuista koirista toinen on mennyt taivaaseen. Jatkan matkaa vessaan.

Junan vaihdon ja muutaman minuutin jälkeen ollaan omalla asemalla. Tavarat autoon siirtäen ja etupenkille istuen lähtee kyyti kohti omaa taloa. Ei kukaan sano sanaakaan, mitäs sitä toisiaan tervehtimään. ”Vievät huomenna hänen äitinsä”, sanoo kuski jossain välissä. En ymmärrä ja kysyn mistä puhuu. On henki jättänyt muuan äidin. Kuulemma myös tämän sedän.

Kotona koneen aukaistua puhuu toveri espanjalaisesta junasta. En ymmärrä tätäkään ja kysyn. Saan kuulla junan törmänneen ja kahdeksankymmenen kuolleen. Äiti huomaa kotiinpalanneen ja aloittaa sanoen tiskit koneeseen, imuri käteen ja laukut tyhjäksi. Nurmikon voi leikata huomenna.

Koneella keskustelun aloittaa yksi viikon kanssani jakanut. Päädyn lämpimään kuplaan juttelemaan ja muut menevät nukkumaan.
Jossain vaiheessa, reilusti yli keskiyön sitä itsekin ryömii sänkyyn. Jossain vaiheessa havahtuu koneen olevan yhä sylissä. Sen sulkee ja jatkaa unettomia uniaan.

On varma, ettei heräisi ennen iltapäivää, vaan kahdeksalta onkin jo jalkeilla. Ei vain ole ketään enää jota herättää tai kenen kanssa herätä. On itsensä vuoksi vain noustava ja itsensä kanssa puuhattava.

Koko päivän istuu koneella. Ei osaa mitään tehdä, eikä löydä mistään energiaa. Unohtaa syödä ja käydä vessassa. Maito ja munat eivät tunnu oikeilta lautasella ollessaan. Hassua miettiä, miten kaikki vain kuolee vaikka itse on ollut viikon eloa täynnä.

Tulee jälleen aamu ja sitä hetken pyörii. Vetää koneen lopulta syliin ja kiittelee tyynyn pehmeyttä pään takana. Soittaa musiikkia, jonka eilisillan keskustelija, edellisviikon ihana on koonnut. Melodista ja hiljaista. On aika pysähtynyt. Kello seinässä itse asiassa on sen tehnytkin. Kuin transsissa hiljaa makaa ja kuuntelee. Ei tahdo sanoa sanaakaan. Kaipaa jotain ehkä vierelleen. Musiikki lailla veden hukuttaa ja sitä silmät kosteina eteensä tuijottaa.

Miettii kouluun vaadittavia kirjoja. Miettii koulua. Iljettää ja peräti ahdistaa. Ei usko sen olevan paikka itselleen, ei tiedä minne menisi ja miten päin olisi. On viikon ollut jossain mihin paremmin ei voisi kuuluakkaan. On pitkin kesää kiertänyt ihmisten sylissä ja junassa paljon istunut. Siellä on aina on ollut hyvä ja hyväksyttävä. Siellä on aina joku ollut vastassa odottamassa tai joku uusi odottava etsittävänä.

Tahtoisi prosessoida muutamaa seikkaa. Tahtoisi jota kuta silmiin katsoa ja asioista kertoa.  Illalla kiipeää hevosen selkään. On se suuri vakaa ja lempeä, ei muuttunut pahaksi tai petolliseksi. Hetkeksi unohtaa kaiken muun.

Illalla sitä äidilleen mainitsee jostain, seuraavasta reissusta Helsinkiin. Älähtää, että ei, ei sinne mennä kun koulut alkaa, on kotona oltava ja koulusta huolehdittava. Ei välitä siitä. Tietää lähtevänsä vaikkei lupaa saisikaan. Laskeskelee itsekseen, että opintotuella päässee kerran kuussa pakoon, kerran kuussa muualle, kerran kuussa halattavaksi, kerran kuussa kotiin.

feeling like a little brother

Me kolme ja jengi

torstai, heinäkuu 25th, 2013

I’ll be coming home just to be alone

perjantai, heinäkuu 12th, 2013

Raunis: ”voi hitsinpimpula ku pääsisit etelään useammin. Ku on vaan niin ihanaa miten fiiliksissä oot aina sen jälkeen c:”

Can there be a road that takes us home?

perjantai, heinäkuu 5th, 2013

Sen mä teille sanon, et jos ikinä jonkun kanssa kadulla nauratte, niin muistakaa että se kaunis kohtaaminen on yksi hellyyttävimmistä siunauksista ja kiitoksista, joita ihminen voi Elämältä saada.

Tahraantuneita tassunjälkiä takaraivossa

sunnuntai, kesäkuu 30th, 2013

Of Monsters and Men – Dirty Paws

Sopeutumisvaikeuksia

tiistai, huhtikuu 16th, 2013

Mietin mistä minun onnellisuuspiikkini ovat johtuneet. Totesin syynä aina olleen ihmiset,ystävät, ja ympäristö niin ilmapiirin, kuin sanoin kuvaamattoman kauniin luonnonkin osalta.

Mutta katsokaas mitä maalamisen oheistuotteena syntyy:

Se on käsipaperi, johon kuivasin siveltimet ja mielestäni se on niin kaunis, että ajattelin teipata sen seinälleni, enkä panna roskiin.

Wackey! Wackey! – Almost everything
(’Cause I know this city only breaks you down-laulu)

Lähinnä sukupuolesta

torstai, marraskuu 22nd, 2012

Omistan tämän merkinnän Jennalle

”Don’t close your eyes, this is your life”

torstai, elokuu 2nd, 2012

Niskas lukee vielä Animalia. Tää on siis mun inspiraationi. Oon niin ilonen, sillä toi kuva on suht koht keskellä, suht kohta suoras ja vieläpä aika suht koht siistiki! Jee, osaan sittenkin käsitellä kangasta! :-D

Tein tästä päivästä tunnin välein listan, että mitä oon tehy! Julkasen sen illalla tai huomenna.