Posts Tagged ‘kulta’

Herkkä taiteilijasielu

lauantai, huhtikuu 8th, 2017

punk lapsi 3

empatia mandariini

caring

face of silver, heart of gold, tiedättehän:
http://simppa.sarjakuvablogit.com/files/2016/08/1300.jpg

köyhät on laiskoja köyhiä siksi

dysforia pelasta sekopää

pääsiäis pus

(mut tykkään pääsiäisestä tosi paljon)

Hyvä hyvin hyvää

torstai, kesäkuu 30th, 2016

rakkauskaiku

Rakkas rakkain elämä

huivin alla kanelia ja taskussa kardemummaa,
jos mietitte miltä rauha ja elämän jaksaminen haisee, niin siltä.

(Kanelia ja kardemummaa saa hassuilta ihmisiltä kirjeen mukana)

Kun mä hengitän niin mä elän joka solulla,

ja joskus se sattuu mut sen takii mä myös

hymyilen jos mun selkää silittää, koska siihen jää kädenjälki:
mä muistan sun kädet koska se lämpö ei lähde silloin kun käsi lähtee.

Totta puhuen kädenjälkiä on niin paljon, etten kanna enää vain itseäni
ja halausta on niin paljon, että paita haisee jo enemmän ystävältä kuin itseltä.

Kurtistutan kulmia ja
huomaan että puhun vähän liian nopeasti,
mutta huomaan myös että joku nyökkää
ja niin mä puhun.

Aina jää jotain kertomatta, aina on tarinoita huomiseksikin.
Esim. miten opettaja sanoi että ai sua ei kiinnosta, ja miten myyjä sanoi että ai itellekö sä muka rusettia ostat, ja miten lääkäri sanoi että ai mun verorahojako sä haluat käyttää, ja miten perheenjäsen sanoi että ai susta oikeesti tuli saatanan tyhmä.

Muttei mua pelota edes vähää koska ympärillä ei ole pahaa tai väärää,
ainoastaan turva silmissä ja hymyssä.

Jos yksi näkisi, niin sanoisi kai jotain tuikkeesta,
mutta tämä on hehkua
ja tuuli käy mun otsaan

ja tänään
mussa ei oo yhtä tai kahta kädenjälkeä vaan mulla on koko käsi, kaikki turva, koti, rauha ja kiitos.

ja tänään
loppuu mun kaks viimeistä viikkoa,

sillä tänään
ykskään solu joka mussa hengittää ei oo paskana.

on vain hiljainen sade, jota en ihan oikeasti tänään inhoa
paljaat jalat mutaisen ojan pientareella
ja roihu ihan päästä mutavarpaisiin asti

ja pikkaisen naurua.

nyt ollaan niin lähellä kaikkea mitä pitääkin.

Mua melkein alkaa heikottaa ainoostaan silloin kun nyrkki ei lyö tarpeeks lujaa parin hanskoihin
kun en oo tarpeeks vahva
mutta vaan melkein

Sillä jokainen joka jaksaa hengittää,
jaksaa olla,
nyt,
vielä vähän

on tarpeeks vahva.

Kiitospätkiä

tiistai, kesäkuu 28th, 2016

kerro tarinoita

DSCN4089

jaksa olla

naiset ensin

Ei kulta puhua voi ikuisuuden kieltä

keskiviikko, huhtikuu 13th, 2016

synttärit

tatska 1

tatska 2

roni on tehnyt tällasen
thinkin thoughts! this one’s called “niche market”

ja eilen tuli rakkauskirje

transulinaa ja muutenkin

keskiviikko, toukokuu 6th, 2015

On ihan terapeuttista maalata näitä, mut terapia loppuu kyl siin vaihees ku koittaa mahduttaa tota lehtiötä skannerin väliin, et sori vaan tää laatu. Klikkaamalla saa kuvat isommaks ja mielikuvituksella värit paremmaks.

transss 1

transss 2

(tää biisi  soi pääs, vaikken oikeesti kuuntele mitään muuta ku thousand foot krutchia ja jotain outoa)

Terhi 18v. on kirjottanut mun lempirunokirjaan

”Jos ottaisi minän syliin
hiljaisuudessa
silittäisi sen
untuvaista niskaa
ilman yhtäkään tikittävää kelloa?”

Se on hyvä, kaikkein minä, varsinkin nyt kun päässä on reikiä ja housuissa renksuja ja aamulla otin ja leikkasin loputkin hiukset päästä ja näytän lesbosyöpälapselta ja räminämusiikki soi, eikä yksi tahdo enää katsoa päälle, tuskin edes puhuu, varmaan miettii missä meni vikaan ja voiko ihmisen pistää ketjulla kiinni keppiin, että se kasvaisi suoraan, mutta eipä tuo taida enää edes tahtoa yrittää.

h a j o t t a a

Kädet tärisee, usein ja kovaa, meen siitä lääkäriin. Oon pahoillani itseni puolesta, kun tää ei oo intotärinää, vaan reagointia johonkin muuhun.

Hankin S.E. Hintonin Olimme kuin veljet -kirjan. Se tullee pian postilaatikkoon ja itkettää valmiiks.

Kaikilla on vähä vaikeeta ja mä oon niille vaikee. Kulta on mun sana. ”Pysy kultana”, ne sanoo Hintonin yhdessä kirjassa ja meinaavat, että ole hyvä ja kultainen, vaikka katu on kivikova ja en tiiä oonko sanonut, mutta en usko että musta ees saa kultaa ulos millään hakattua.

(vaikka muistin, että siinä kirjassa siteerataan myös runoa, jossa sanotaan ”ei kulta puhua voi ikuisuuden kieltä” ja se jos mikä repii ihan pelottavan kovaa, koska kulta on asia johon voin luottaa ja joka pysyy, mutta nyt ne sanoo, että se ei VOI pysyä ja siks huominen pelottaa mua vielä enemmän ku sekunti sitten ja hengitän ihan varovasti, etten riko mitään ja ette arvaa miten pahasti pelottaa ja hirvittää ja inhottaa ja)

Mietin äsken pitääkö asioita prosessoida vai työntää ne maton alle vai prosessoida sitä mattoa, enkä oo ihan varma mitä sillä meinaan.

Kun meinaa alkaa epäilyttää mä painan kaasua ja etukäteen koitan valmistaa itteeni elään paskojen päätösten kanssa, koska jeesus miten tyhmä sitä voi olla ja iltaisin katson kuvia ihmisestä, joka näyttää siltä miltä luulen haluavani näyttää JA en mä ehkä ees tyhmäile vaan ainoostaan pelkään, koska uusi on hurjaa ja muutos on hurjaa ja minun uusi muutokseni on opetetun mukaan väärin ja tuplaten hurjaa.

Ja tiiättekö

ei mitkään niitit ja räminä, vaan kulta ja tuo runo untuvaniskasta ja sen silittämisestä ja muusta on kuitenkin kaikkein eniten minä.

Lähinnä renttuilusta, ystävistä ja tärinästä

lauantai, toukokuu 2nd, 2015

kultasin renttu

ilmapallomyyjä

essentiaalinen vapina

kivat

mm ja pese minut