Posts Tagged ‘liftaus’

Kapitalismia, karkailua, kapinaa ja kavereita

sunnuntai, kesäkuu 29th, 2014

Toivottavasti minä-muotoinen kertoja ei hämmennä teitä. Se edustaa vain sanoja, jotka luen komentoja jakelevan ihmisen huulilta. Sanat ovat niihin huuliin tarttuneet hänen alentuessaan yhteiskuntakelpoiseksi ja luovutettuaan tärkeiden asioidensa listalta ensimmäisen paikan joltain niin turhilta asioilta kuin oma aika, huolettomuus, elämä ja seikkailut.

Rasmus-resepti
(eli mitä tarvitset ollaksesi minä)

puhelinlangallinen aamuvariksia
hölmösti                    uteliaisuutta
riittävästi                 sydämellisyyttä
kulhollinen               hetkiä
hyppysellinen          olemista tai olemattomuutta
(pari) kiloa              räkänokkaisuutta
7 dl                             puhetta + vähän lisää
kasa                          piirroksia
ripaus                      haasteellisuutta
taskullinen              pohdintoja
tuulahdus                maailmaa
kourallinen             rapsutuksia
litra                          luottamusta
vitusti                       jotain

-> anna porista oman aikansa välillä myötäpäivään sekoittaen
(parhaan lopputuloksen saadaksesi suosittelen lukemaan vielä S.E. Hintonin Me kolme ja jengi -kirjan ja etsimään jonkun, jolle antaa pusu tai lähettää kirje ihan vain vaikka torstain kunniaksi)

Olette kovin mainioita otuksia jokainen.

Universaalisti seikkailusöpö viikonloppu

keskiviikko, elokuu 21st, 2013

Ja melko itkettävän rumat merkinnät siitä…. Tein enempiki settii tänne laitettavaksi, mutku läksyjen tekoon menee kevyesti kolme tuntia (enkä siltikään hiffaa mitään), nii ottakaa nää ny vaa ens alkuun :I
Sori hei kaikki (kuten vaikka yks Iita, huoh), joille oon luvannu tehä jotain, mut oon tällänen laiskapaskalusmu, enkä saa mitään aikaan, ku koulu syö kaiken ajan, joka sinänsä on muuten varsin koomista, kun aika ei ole oikeasti mitään, hah. Je, mut tälläistä siis kuului viikonloppuuni:

Tahdon vielä pari sekavaa sanasta lausua.
Tuo seikkailupäivä oli päivä muiden joukossa. Se rakkaat ystäväni oli todellisuutta. Tämä on todellisuutta.  Olen elänyt tässä samassa maailmassa, jossa me kaikki elämme, mutta ikinä en ole ollut tässä. Tuskin sinäkään.
Me kuljemme samojen ihmisten ohi. Eilen ne ihmiset oli täällä, ne on tänään ja ne on huomennakin. Mietikkää miten pienestä on kiinni, ettei tapahdu kohtaamisia. Elämä on avoin ja valmis katsotaan silmiin ketä tahansa, joka katseensa kohottaa.

Sitä on maailman kanssa yhtä ja olo on kevyt. On suojeluksessa ja syleilyssä. Minkä? Kenen? Ei sen väliä, koska tärkeintä on saada vain olla. Elämä virtaa ja tuntuu lämpimältä tuulelta iholla.

Ja tiedättekö, kukaan ei voi kokea samaa kuin toinen. Siksi kaikki on arvokasta, ihan kaikki. Kaikki on uniikkia. Jokainen on kokenut omat hetkensä, vaikka olisi ollut yhdessä jonkun kanssa siinä hetkessä. Kaikki on arvokasta, eikä mitään sovi tuhota. Tässä on hyvä.

Tuulta siipien alla

perjantai, elokuu 16th, 2013