Posts Tagged ‘mieli’

Rakoilee

torstai, kesäkuu 19th, 2014

Tänään mietin niitä ihmisiä, joilla menee aina hyvin. Tunnen muutaman sellaisen, jotka puuskahtavat ja itkevät, mutta sanovat, ettei heillä ole ollut huonoa päivää kymmeneen vuoteen, eikä siinä ole mitään epäiltävää. Kyse ei ole mistään tekopyhistä roboteista, vaan sellaisista peruspositiivista otuksista, jotka pysyvät myrskyssä tyynenä. Tiedätte kyllä jos tutustutte sellaiseen. He ovat jotakuinkin ihastuttavia.

Mietin, että ois hauskaa olla itseki samanlainen. Ei se olis vaikeeta. En mitään allekirjoita niin vahvasti kuin Olavi Uusivirran On niin helppoo olla onnellinen -biisin lyriikat.

Mä olin pentuna tosi äkäinen tuulispää. Yhteen aikaan pystyin luonnehtimaan itseäni positiiviseksi, mutta sitten taisin alkaa myrskyämään. Elämä vetoaa tunteisiin, minkäs teet.

On kiva, että on ihmisiä, joilla onnellisuuskäyrä kulkee laiskasti aaltoillen vaakatasossa samaan aikaan kun omani koukkii mihin sattuu.  Tiedättekös, että olen kirjoittanut elämäni kohokohdaksi kohtaamisen ihmisen kanssa, joka kadulla minut ohittaessaan ei tyytynyt hymyilemään, vaan nauroi.

Mulla voi mennä kovaa ja ihan väärään suuntaan, mut vittu, mä muistan jotain noin turhaa, enkä arvosta mitään sen enempää.

Joku on joskus nauranut mulle, mä muistan sen ja mullon kaikki ihan hyvin.

https://www.youtube.com/watch?v=mLgj7vjJOOo&feature=youtu.be  (tää vittunaama ei anna mun enää  upottaa videoita tänne stn)

Nyt ajattelin katsoa videoita 100 tuntia ja nukkua vähintään yhtä kauan. Aamupalaksi teen soijaleikkeitä. Jos on vastaväitteitä, en kuuntele.

Meet the meat and the mind

lauantai, tammikuu 18th, 2014

mutta painoikin julkaise-nappia

sunnuntai, syyskuu 29th, 2013

Jos kysyisit tätä nykyä kuka sarjakuvahahmo olisin, niin vastaisin Ringo Jere-sarjakuvasta.

Korvassa kuuluu nyt tämä.

Viikonloppuna kissa teki kerta kerran jälkeen pesän syliin. Tökkäsi nenällä poskeen ja hurisi.

Perjantaina olo oli eheä.

Ajattelin paljon mielessäni.

Tanssitti.

Pelasin Simssiä kolmeen yöllä, kärpäset ryömivät kaulaani pitkin ja menin vain sitten nukkumaan ja heräsin viiden tunnin päästä.

Luin sarjakuvaa. Sellaista joka teki olon intopuhkuvaksi. Minä en tee mitään. Olen ihan kurja sen asian suhteen.

Opiskelin psykologiaa. Opiskeluni on itkettävän hidasta. Tapani on hyvä, mutta se on hidas, ja kello on seinällä ja oloni kärsimätön ja keskittymisen häiriöinen.

Imuroin kärpäsiä ja tyhjensin imurin ulkona, niin että ne lensivät pois. Kun palasin sisälle, siellä oli jo kymmenen uutta.

Saunassa ei ollut valoja. En minä muutenkaan mitään nää. Puolisokea. Se suruttaa toisinaan.

Join teetä ja kaakaota ja teetä. Ainakin kaksi litraa.

Heräsin sunnuntaihin, kun uni oli täynnä hyljeksintää ja stressiä. Koitin ravistaa sen pois. Siinä se vain repi mieltä. Jotenkin sitten hälveni.

Rakkaat vanhukset minä tapasin jo aijemmin mietityttäni, miten kurjaa kun moiset ajallaan kuolevat. Tuuleni oli hyvä. Sitten voi kauhea kun repi piikit ja muotit. Sukupuoli ihonväri seksuaalisuus.

Luin lisää kokeisiin kärpästen suristaessa ikkunaa vasten. Puhelin itsekseni. Ajatus karkasi. Ei, nyt ei kyllä enää luettu. Käperryin kyljelleni. Havahduin. Nousin ylös ja kerroin asiani ääneen. Ai, se olinkin arka aihe.

Löin nyrkillä patjaan. Ei voinut olla käpertyneenä, koska ymmärsi, että mieltä kylmäsikin joka kerta se tilanne, jolloin oli toisen kanssa käppyränä ja toinen luuli väärin, vaikka tilanteelle antoikin sen kummempia miettimättä puhtaasti silloin anteeksi.

Mietin keskusteluja, joissa olin kesällä mukana. Yksi jota kohtaan ei oltu reilusti toimittu sanoi, että ihan kuin olisi eläintä kohdeltu. Auts. Olenpa nähnyt kun eläintä kohdellaan. Kissa juoksee pakoon kenkiä, joista on saanut kylkeensä. Lammaskin väistäisi rautatankoa jos olisi vielä elossa.

Keskustelussa käy ilmi, että osa ei olisi missään tekemisissä prostituoidun kanssa. Että ei voi hyväksyä aktivismia. Ja että sukupuolivittujotainpaskaa. Mietin ihmisiä, jotka sanovat vihaansa joka homoa ja transua, mutta minulle tekstaavat smaileja.

Haha, ja sellainen olen, että kun keskustelu on loppu, tulee yksi ja halaa. Kun näytit niin surulliselta.

Kuulen usein oman nimeni lauseessa jossa empaattinen on adjektiivina. Toisinaan mietin, että ei minulla hyvänen aika ole mitään hätää, mutta kun minä itken toisten puolesta. Tarkoitan, että kun joku potkitaan hengiltä kadulla, niin minä todella luulen, käyttäydyn ja elän kuin se olisi minun vertani siinä asvaltissa.

Sitä tahtoo pois koko maailmasta ja eläminen oksettaa. On aivan mieli sikkuralla ja silmät pyörii päässä vauhkona.

Ja aina kun ammattiauttaja kysyy, että mitä kuuluu ja miten menee, niin minä hymyilen ja tarkoitan sitä, mutta silti sitä kuitenkin löytää itsensä aika ajoin ihan yhtä vitun sekopäisenä kuin jos olisi pää väärinpäin harteilla tai siinä kiinni lainkaan.

Säikähdin, kun mietin miten voin katkoa kylkiluuni tai rutistaa keuhkoni.  Minkä takia, kenen vuoksi, mitä hyödyttäen?

Vaan antakaa kun kerron vielä perjantain aatteistani:

Ihminen, joka vietti kanssani kaksi päivää osasi sanoa, että muotoilen ajatukseni sanoiksi ennen kun hän ehtii edes saada mitään ajatusta. Toinen on sanonut, että puhun niin nopeaan, että välillä pitää miettiä mihin tämä liittyikään. Kolmaskin sanoi, että ajattelen niin nopeasti, että ehdin kyseenalaistaakin omat ajatukseni ennen kuin hän ymmärtää mistä aloin puhumaan.

Minä vain piirtelen jotain ja puhelen jotain välillä turhautuen kummankin lopputuloksesta. Sulla leikkaa. Mitä? Sä kuvailet asioita ihan loistavasti. Kuka? Tajuuksä ite miten hyvää settiä sä saat aikaan. Ai?

Tein kaksi lappua, kun annettiin tehtäväksi. Kummassakin on ympyröitä ympyröiden sisällä. Toisessa on sosiaalinen verkostoni ja toisessa olen minä. En laita niistä kuvaa tänne, mutta kerron jotain.
Verkostoympyöissäni on keskellä piste, joka olen minä. Sitten siinä on sellaisten ihmisten nimiä, jotka ovat minua lähinnä, minun kanssani samassa ympyrässä. Seuraavassa ympyrässä on kaksi ystävän nimeä, mutta muut siihen kirjoitetut asiat eivät ole ketään ollenkaan. Siinä on eläimiä ja Samuel, minun eräänlainen mielikuvituksen tuotokseni. Ja psykologi, joka nämä ympyrät pyysi minun piirtämään sanoo, että tahtoo vielä palata Samueliin. Vau. Ja hän myös kysyy olenko kasvissyöjä. Ai sekin kuultaa puheestani.
Ympyrät loittonevat. On rinki perheelle, kouluihmisille ja sukulaisille. On pari, joiden nimet eivät ole missään ympyrässä ja on saksien kuvia perheen kohdalla.

Sitten on tämä minun toinen ympyrälappuni. Sitä ei ehditä käsitellä, ensi käynnillä sitten. Siinä on kuitenkin rinkuloita samalla ajatusmallilla. Ensimäisessä, itseäni lähimässä renkaassa on sanoja, jollainen olen kun olen verkostoympyräni sisimmän renkaan kanssa. Höpsö, poukkoileva, onnellinen. Olen pomppivat ajatukset omaava naurava hepuli heidän kanssaan. Käsittömän usein toistavat sanaa söpö. Pulisen kaiken joka mieleeni tulee. En ole hyvä isoissa määrissä ihmisiä. En pärjää jos joku tarvitsee paljon tilaa, lesoaa ja röyhkeällä itsevarmuudellaan täyttää ilman. Jossen sano asiaani, niin oloni tukkeutuu. Olen oppinut sen. Itsestä on kiva oppia.

En olisi osannut täyttää tuota ympyrää, ellen olisi tavannut tähän ympyrään kuuluvia henkilöitä tässä päivä pari sitten.
Se on sellainen tiivis mytty, joka aukenee ja täyttää kaiken. Se on kuin ydin, mutta se on vain näiden ihmisten kanssa.

Seuraavassa ympyrässä minun minä-rengastossani lukee sellaisia sanoja, jotka kuvaavat sitä henkilöä, jonka kanssa minä vietän aikani. Piirsin siihen myös koiran, koska en oikeasti tiennyt mitä oikein siihen kirjoittaisin.

Sitten on rengas, jossa on pintaminä. Kuori. Sellainen kuin lienen koulussa.

Erikseen olen laittanut vielä asioita ja muita, jotka tavallaan kuvaavat minua. Siinä lukee ihan vain aamuvarikset ja, että terveiset on kerrottava, kun joku niitä lähettää ja että meinasin laittaa kuppiin varastetut rahat, vaikken ollutkaan niitä vienyt.

Tälläinen kuva minulla on tulossa vesivärilehtiöön, joka ei mahtunut puoliksikaan skanneriin:

Musiikkikin on niin hyvää, että varpaat ei meinaa pysyä villasukissa.

Ja rispaiset kengäni ovat kokoa 42, vaikka jalkani ovat sitä pienemmät. Se on mielestäni ihastuttavaa. Vielä kun ne ovat kirpputorilta kolmella eurolla, jonkun jätkän jaloista.

Luin toista sarjakuvaa. Se on kaunis ja hyvä.

Minä itse en tee mitään. Vieläkään.

Huomenna on taas kokeet, enkä minä ymmärrä miksi sitä sanotaan psyykeeksi eikä psyykkeeksi tai että miksi samastumisessa ei ole i-kirjainta m-kirjaimen jälkeen ja miksi puhutaan konstuktivisesta eikä konstruktiivisesta, enkä oikeastaan kyllä edes tiedä mitä se kaikki tarkoittaa.

Ymmärsin kirjoittavani hajanaisesti ja runomittallisesti sekoillen, sillä vaikka on paljon kaunista sanailua, niin sanat ovat rumia kolahduksia mielen pyörteisiin verrattuna.

Ja sitten ajattelin olla julkaisematta tätä paskaa, koska en ollut kirjoittanut otsikkoa.

Ja polviin sattui.

Ajatusamputaatio

lauantai, syyskuu 14th, 2013

Pää paikalla

Yhteenpuristettu fiilis. Ei mitään mistä ottaa kiinni

Balance | via Tumblr

Galasai

the importance of taking care | Flickr - Photo Sharing!

Placebo virtaa korvakäytävässä

Don’t worry baby, this place is broken and absurd

torstai, syyskuu 12th, 2013