Posts Tagged ‘nimi’

Sanahelinää

tiistai, toukokuu 24th, 2016

vastaukset etanalolli 1

vastaukset etanalolli 2

vastaukset etanalolli 3

DSCN3984
se on mun puhelimen ihan relevantti peräluukku

Saanks vielä jatkaa (täs on jo aika paljon tekstiä, mut tuntuis sanoista puhuttaessa ironiselta pyytää sitä anteeksi):

Kerran mun suusta pääs tälläi lause: hää kysy miult ketä varroin ku siin istuin. Ja kysymykset taipuu usein muotoon saan mie kynän? Parasta kaikki sanakieroilu ja sanojen väärin taivuttaminen (”käytiin punnitse ja säästäsessä”)

Rakastan kaikkia vähän hassuja ja murresävyisiä sanoja, niinku  käppäillä, kalppia, kehveli, kelmi, köppäänen

Sellaset epäoikeet yhdyssanat niinku vittupää ja luovat kirosanat kans on ihan mahdottoman kivoja.

Myös rakastavassa ilkeilyssä käytetyt nimitykset on hauskoja, kun sanoo toista vaikka toheloksi ihan vaan kaikella lempeydellä ja siis lempinimet ja NIMET ylipäänsä aaaaaaaah voi luoja. Yhes kirjas sanottiin ”Mä haluaisin, että sä olisit mulle Blankko. Saanks mä sanoa sua niin?” VOI LUOJA mikäs sen parempi.

Mulle yks rakkaaksi käynyt sanoo rasmu,
sellanen vanha hassu puolestaan rasse,
kolmannelle vakiintui ramses,
rapsu ja juspu ja mitä lie
yksi ei ole vielä päättänytkään mihin vakiintuisi, käyttää joka kerta eri sanaa
itse sanon roihka
ja kultatassu kaihokuono räkäkäpälä
ihan muuten vaan.
kaikkea kolmea nimeä ei kukaan ole päräyttänyt kokonaisuudessaan,
ainoastaan jos haluaa olla vakuuttava ja sanoa että on ylpeä ja rakastaa.
(tai jos haluaa olla vakuuttava ja sanoa että maksa tämä lasku ja hoida velvollisuutesi)

Usein sanat on rumia, väkivaltasia ja vaikeita, mut sitäkin useemmin ne on leikkisiä ja oivia – käyttäkää niitä hyvin.

Kivi kengässä

perjantai, toukokuu 20th, 2016

vastaukset milli 1

vastaukset milli 2

vastaukset milli 3

tai ei sittenkään mitään käpyjä – olkaa kyynisille niin oksettavan kivoja, että ne ei voi muuta kuin alkaa välittää

talon alla pommi

keskiviikko, heinäkuu 15th, 2015

en mäkäämieti sanojass

eikö riitä

sikaperhevinksin vonksin

Epäanonyymi

lauantai, toukokuu 2nd, 2015

roihu virallinen

Sit oliki sellaset kohtaustärinät et ette arvaakaan miten helpottunu fiilis miul oli siitä, että serpentiinijade, kardemumma ja lelutiikeri oli kaikki ihan siinä käden vieressä ja harmittomat piirretyt oli valmiina katsottavaksi, eikä missään ollut kovia ääniä ja huoneessa oli hämärää, eikä mua haittannu että oon näin onneton pentu kaiken kanssa ja siiis v o i   h u r j a.

On kansamme loistavin sielultaan musta

torstai, tammikuu 29th, 2015

fiilikset

renttu

rekrynä

maistraatti kasitoist

Kosk mullei salee tuu oleen kesätöitä, josta sais rahaa ku kaikki koiranulkoiluttajaa kaipaavat asuu jossain huitsinpersees ja sillai, nii aattelin piirtää tilaustöitä koko kesän sit ku kesä joskus alkaa. Mainitsen tästä jo nyt, sillä jos kesällä alan perseileen (mikä on varsin oletettavaaaaaa), nii saatte heittää mua jollain kävyllä otsaan ja kysyä jos alkasin piirtää niit tilaustöitä, ettei miun tarvii sit kärvistellä ku ei oo varaa muuta ku varastaa omenoita naapurin puusta (ku ei naapurilla oo ees omenapuuta).

tässon tupsukorvakuppi:

ilveeeee

Verbaalinen vasen koukku

perjantai, tammikuu 23rd, 2015

mynameis

Kiitti mut tiiän kyl ite nimeni.

Väkivalta ei oo vaan sitä, että lyödään nyrkillä toiselta hampaat kurkkuun. Rumaa jälkeä saa muillakin tavoin aikaiseksi.

En hyväksy sitä, et mun kuviskamoihin kosketaan, enkä hyväksy sitä, että mun identiteettiin kosketaan. Ekaa sörkkimällä sörkkii tokana mainittuakin, sillä piirtäminen on totta vie mulle yks syvimpii itseilmaisun keinoja.

DSCN1082

Nätti kuva, sanovat, mutta mä haluun kertoo:

Kaksi tuttua taloa, molemmat niin ikään koteja ja molemmat yhtä vahingoittavia. Hallitsematon paha olo alkaa vuotaa ulos savupiipusta, paska ei pysy seinien sisäpuolella, pahaa oloa ei pääse pakoon talosta vain poistumalla, savua on sivullistenkin silmissä. Toinen taloista esittää myös kolmatta tuttua rakennusta, jonka ovi on painotettu itsestään kiinni pamahtavaksi. Sairas ystävä kulkee siitä taukoamatta unohtaen kummalla puolen ovea milloinkin on, todella, mutta ovi tahdotaan pitää myös kiinni, tahdotaan vaieta asioista, shh kaikki on kunnossa.

Parempi kaikkien on pysyä kaukana. Ei tänne edes pääse, saatanan erämaa.

Punainen naama, huutaa ja satuttaa, mutta on itse yhtälailla vahingoittunut. Kasvoton surkeus, mistä se kaikki edes muodostuu. En tahdo syytellä, ole ilmeetön, ole vailla persoonaa, saat myötätuntoni ja soisin sinun olevan turvassa, mutta satutat silti.

Verbaalinen väkivalta. Meillä on standardeja, sanottiin, kun otin askeleen kohti muita rinta paljaana. Käski kasvattaa pallit jos tällästä etunimeä aion käyttää. Meillä on standardeja, jotka repii ihmiset hajalle, sanat saa korvat vuotamaan verta, en tahdo kuulla. En nähdäkään.

Verta ja mustelmia, viiltoja, jotka saa itsekin tehtyä. Otusmaiset hörökorvat, sillä sanovat, ettei tällaista ole, etten ole oikea tai todellinen. Pisamia herkkyydelle ja osoitukseksi Samuelin vakaasta tuesta. Lohdullisia mielikuvitusystäviä, minä ja hän molemmat, Iisakin. Piirtäminen.

Helmet ja kynsilakka, huh miten genderfuck. Mulla on kaulassa muutenkin aina Protu-tunnus ja pala serpentiinijadea. Tavattoman usein myös kilisevä kaulapanta, jota ei laitettu ikinä kissalle (kissalle, joka on kiven alla).

Ruukussa taimi. Se kasvaa ja mä pidän sen hengissä, värisevää sielua ei saa tallata. Ne sanoo ”EI” eikä niitä kiinnosta sun ihmisyys niin kauan kuin oot alaikäinen, mutta silti se vaan kasvaa ja on tollanen hento ja puhdas läpi elämän, vaikka miten tallattais.

Rasmus oikeassa alalaidassa keskivertoa isommin kirjoitettu ärsyttääkseni ja korvissa ilvestupsut suojellakseni.

 

Rakkaat, älkää koskeko toisiin jos haluutte aikaan vaan irronneita hampaita. Uskaltakaa omalla naamallanne tulla haastaamaan ja minä totta vie haastan takaisin, itseni ja toisten puolesta. Ei ole väärää tapaa olla ja jos sulla on jokin ongelma kirjavan ihmisyyden kanssa, niin ole hyvä ja vietä tunti päivässä katsomalla ohikulkevia ihmisiä tai pysy vaan tosi kaukana.

Räkänokkailves

lauantai, joulukuu 6th, 2014

perheetön veli

viemärisika

kajaali

päiväkirja ja ilveet

Nihkeetä

tiistai, marraskuu 25th, 2014

argumentaatio

kerro mitä kuuluu

koeviikko

vitun ruma

nihkeetä

Vereslihalla

tiistai, marraskuu 18th, 2014

Onnistuin maalaan pinssin, vaikka mun kädet tärisee:

ilvesilari

Siin oliki sit päivän iloset uutiset.

venäri

paskaa1

paskaa2paskaa3

paskaa4

Kyl tää tästä, korvastakaan ei tuu enää verta (hirveesti). <- oon puolianeeminen mun hemoglobiinin puolesta, nii kuvittelen, ettei mun keho ees pysty vuotaan liiaksi verta, hah hieno homma ja parasta sekin, että jos korva täs samalla nyt repes, nii ei tarvii enää miettiä et palaakohan se normaaliksi jos vielä pari milliä venyttää.

Tää on muute miun yli 800. postaus. Hiphei, hurraa sille ja rapsutuksia teille.

Ei tarvitse sietää

lauantai, marraskuu 1st, 2014

pliis

pliis 2

ketunpoika ja ilvesriepu

Kukkuluuruu kuuluu

torstai, elokuu 14th, 2014

kuuluu

kuuluu2

Retiisimus

torstai, heinäkuu 31st, 2014

vankila idylli

eeppinen selkäkipupaska

retiisimus ja paskat hki välimatkatouhut

Varokaa vaan, jos kerran opitte, että luovuttaminen on OK, niin se voi jäädä pahasti päälle.

kivoi ja kysymys

Jeaa, eli jos te haluutte kysyy multa jotain tai haluutte heittää jonku haasteen tai muun semmosen, niin nyt ois oiva tilaisuus! Intoo puhkuen oon valmis toteuttaan about kaiken. Mulla ois ainaki teille kysymys: oisko tän blogin Facebook-sivussa mitään itua? Välillä oon laiskasti miettiny jos tekisin pagen, mut en oo ikinä aatellu loppuun asti.

Mun rakkain hymyn aihe

tiistai, kesäkuu 17th, 2014

Protudarra tarkoittaa sitä, että protutapahtuman jälkeen ei osaa sopeutua takaisin siihen maailmaan, jossa kädet taskuissa seisovia ihmisiä ei huvita pohtia elämän mielekkyyttä. Protudarra on väistämätön ja itselläni se jyskyttää nyt toista päivää jossain takaraivossa tai sydämen seutuvilla.

Täällä kuuntelen aivosolunsa menettäneen piripään horinoita ja pidätän henkeä, kun talossa haisee lohi, sohvalle jätetyty vaipat ja seiniin hierottu maksamakkara.

Mulla oli mahtavaa Kemissä. Me huudettiin niin, että flunssasta välttyneetkin menettivät äänensä ja kiroiltiin niin hurjasti, etten taida kehdata katsoa enää äitiä silmiin. Mä tyhjäsin huussin paskasaavin, pidin kiinni maissitähkästä toisen sitä syödessä, en pelännyt näyttelemistä, junaraiteilla juostessa luulin jääväni junan alle,  itkin ja nauroin, olin hyväksytysti oma itseni, kannoin yli viikon nimeä, jonka käyttöönotto tuntuu hurjan todelliselta. Tuntuu, että iloa roiskahtelee värikuulina seinään.

Kun meille näytettiin leiripaikkaa, sanoi paikannäyttäjä kahteen eri huoneeseen viisaten, että tuolla voi nukkua tytöt ja tuolla pojat. Me katottiin toisiimme ja heti kun tää ihminen oli poistunut rakennuksesta me rynnättiin hinaamaan sänkyjä yhteen huoneeseen, niin että kaikki mahtui nukkumaan samassa tilassa.

Mä mietin, miten on mahdollista saada kasaan taas tälläinen määrä hurmaavia ihmisiä. Miten ne ei ikinä lopu.

Ihmiset halaa vielä kerran kaikki voimansa antaneena  ja pusut hukkuu jonnekkin hiuspehkoon. Kun neljä ihmistä ahtautuu yöjunan lattialle makaamaan, on innoissaan kuin lapset ja kaikki on hyvin, mä tiiän, ettei oo epäilystäkään siitä, ettenkö hakeutuis taas ens kesänä samanlaiseen tilanteeseen.

Tässä vielä fancy kuva mun kallosta. Otetaan matsi kukon kaa kumpi on tunkion huipulla.

I’ll see you when I fall asleep

perjantai, maaliskuu 28th, 2014

Kertokaa jos joskus kuulette jotain hauskempaa https://www.youtube.com/watch?v=B30w4yuL5do

p.s. ponimunista saa siirtotatuointeja (!!)

Jos joskus lopettais kyseenalaistamisen

tiistai, joulukuu 17th, 2013