Posts Tagged ‘piirustus’

Such a burning example

maanantai, maaliskuu 7th, 2016

eräs perjantai

samu ja aatos

tämä on niin paljon ♫

help läh paskaa

Löytyi etsimättä

maanantai, maaliskuu 7th, 2016

goahhhshs
goashhssssss

Eihän me tunneta, mutta musertaa tieto että omat teot vie sairaalaan

Toisenhan rakas sinä olet, mutta kolahtaa tieto että elämä kolhii niin, että rakas jää

kolikoiden kilinä kahvikupin pohjalla
horjuvat askeleet
unohdettu karkkipäivä
kiire
kyllästyminen
melu

suru

raja

Seinät puhuttelee mua

vihreällä luki don’t panic
hylätyn ladon seinässä sleep
tiiliä vasten run

Kolme sellaista, jotka
osuu ja uppoaa

syvälle

(hymy)hässäkkä

sunnuntai, marraskuu 22nd, 2015

juhla25 runoutta 1

juhla25 runoutta 2

juhla25 runoutta 3

juhla25 runoutta 4

  • Ihmisiä
  • (ei ihmisiä)
  • ”näytätpä hyvältä tänään”
  • kissankarvoja
  • lumi
  • automaattinen lämpötervehtiminen ensimmäisen tapaamisen jälkeen (vau)
  • kahden tunnin (aamu)yöunet
  • kokeet/kirjoitukset
  • siivoaminen
  • koulut/kaupungit/ammatit/raha/lemmikit/???
  • rumat sanat seinän toisella puolen
  • teknologiakaaos,,

hukka 1100

Huomenna alkaa koeviikko, mut anteeks
mä tarviin aikaa prosessoida.
Teen sen kokeen sit

joskus.

Tilaustöitä

torstai, toukokuu 14th, 2015

Arvatkaa mitä! Lista velvollisuuksista tai lähestyvä koeviikko ei hirveesti naurata, nii ajattelin kanavoida energiani iloisempiin asioihin:

tilaustyö 1

tilaustyö 2

Hihii, joo eli meitsi alkaa toivetaiteilla! :–) Piirrän mitä vaan paitsi pornoa. Jos omistaa silmät, niin voinee arvata, että ihmiset on oma ykkösaihe, eikä kuvissa varsinaista taustaa näy öö ikinä, mutta sä valitset aiheen ja saat esittää niin yksityiskohtaisen kuvailun työlle, kuin ikinä haluut.

Maksu tapahtuu tilisiirtona (tai käteisellä jos satut asumaan naapurissa tai törmäämään kadulla). Postitan kuvan heti kun saan valmiiksi ja rahat näkyy tilillä. Jos haluat maksaa ylimääräistä, niin anna palaa, mutta oon ihan tyytyväinen yllä mainittuihinkin hintoihin.

Ja hei, saat ilman muuta alkuperäisen kuvan, etkä tulostettua kopiota!

Kysymyksiä ja tilauksia saa heittää sähköpostiin, mutta toki sinne voi lähettää myös yleisiä terveisiä, jos huvittaa.

Kaverille voi myös vinkata ja sanaa saa levittää :>

Tässä vielä muutama kuva pällisteltäväksi (klikkaa hiiren oikealla ’kopioi kuvan osoite’ ja liitä se osoitekenttään, niin kuvat suurenee):

Shaggy by simpppaI don't wanna build a snowman by simpppa

Kiss Your Bliss by simpppaJump over troubles by simpppa

Nice life by simpppa

My sweatshirt is stripederp than yours by simpppa

 

 

Living again by simpppa

Chasing by simpppa

Verbaalinen vasen koukku

perjantai, tammikuu 23rd, 2015

mynameis

Kiitti mut tiiän kyl ite nimeni.

Väkivalta ei oo vaan sitä, että lyödään nyrkillä toiselta hampaat kurkkuun. Rumaa jälkeä saa muillakin tavoin aikaiseksi.

En hyväksy sitä, et mun kuviskamoihin kosketaan, enkä hyväksy sitä, että mun identiteettiin kosketaan. Ekaa sörkkimällä sörkkii tokana mainittuakin, sillä piirtäminen on totta vie mulle yks syvimpii itseilmaisun keinoja.

DSCN1082

Nätti kuva, sanovat, mutta mä haluun kertoo:

Kaksi tuttua taloa, molemmat niin ikään koteja ja molemmat yhtä vahingoittavia. Hallitsematon paha olo alkaa vuotaa ulos savupiipusta, paska ei pysy seinien sisäpuolella, pahaa oloa ei pääse pakoon talosta vain poistumalla, savua on sivullistenkin silmissä. Toinen taloista esittää myös kolmatta tuttua rakennusta, jonka ovi on painotettu itsestään kiinni pamahtavaksi. Sairas ystävä kulkee siitä taukoamatta unohtaen kummalla puolen ovea milloinkin on, todella, mutta ovi tahdotaan pitää myös kiinni, tahdotaan vaieta asioista, shh kaikki on kunnossa.

Parempi kaikkien on pysyä kaukana. Ei tänne edes pääse, saatanan erämaa.

Punainen naama, huutaa ja satuttaa, mutta on itse yhtälailla vahingoittunut. Kasvoton surkeus, mistä se kaikki edes muodostuu. En tahdo syytellä, ole ilmeetön, ole vailla persoonaa, saat myötätuntoni ja soisin sinun olevan turvassa, mutta satutat silti.

Verbaalinen väkivalta. Meillä on standardeja, sanottiin, kun otin askeleen kohti muita rinta paljaana. Käski kasvattaa pallit jos tällästä etunimeä aion käyttää. Meillä on standardeja, jotka repii ihmiset hajalle, sanat saa korvat vuotamaan verta, en tahdo kuulla. En nähdäkään.

Verta ja mustelmia, viiltoja, jotka saa itsekin tehtyä. Otusmaiset hörökorvat, sillä sanovat, ettei tällaista ole, etten ole oikea tai todellinen. Pisamia herkkyydelle ja osoitukseksi Samuelin vakaasta tuesta. Lohdullisia mielikuvitusystäviä, minä ja hän molemmat, Iisakin. Piirtäminen.

Helmet ja kynsilakka, huh miten genderfuck. Mulla on kaulassa muutenkin aina Protu-tunnus ja pala serpentiinijadea. Tavattoman usein myös kilisevä kaulapanta, jota ei laitettu ikinä kissalle (kissalle, joka on kiven alla).

Ruukussa taimi. Se kasvaa ja mä pidän sen hengissä, värisevää sielua ei saa tallata. Ne sanoo ”EI” eikä niitä kiinnosta sun ihmisyys niin kauan kuin oot alaikäinen, mutta silti se vaan kasvaa ja on tollanen hento ja puhdas läpi elämän, vaikka miten tallattais.

Rasmus oikeassa alalaidassa keskivertoa isommin kirjoitettu ärsyttääkseni ja korvissa ilvestupsut suojellakseni.

 

Rakkaat, älkää koskeko toisiin jos haluutte aikaan vaan irronneita hampaita. Uskaltakaa omalla naamallanne tulla haastaamaan ja minä totta vie haastan takaisin, itseni ja toisten puolesta. Ei ole väärää tapaa olla ja jos sulla on jokin ongelma kirjavan ihmisyyden kanssa, niin ole hyvä ja vietä tunti päivässä katsomalla ohikulkevia ihmisiä tai pysy vaan tosi kaukana.

Nosta housut ja niistä nenäs

tiistai, tammikuu 6th, 2015

sateenkaariperheenlapsi ja seppopus

pidä pintas

turvassa

 

sluibapaska

pikkusamu (oon toi reikä tos polves)

Lapsuuden kartta ja kokoelmafiilarit

tiistai, lokakuu 21st, 2014

Antilaadukas esittely aikasemmassa postauksessa näkyneestä kuvistyöstä, olkaa hyvät. Tehtävänanto siis kuului kutakuinkin, että piirrä lapsuuden tärkeitä asioita, tapahtumia, esineitä, paikkoja tjsp, heitin jo ohjeistuksen mäkeen, siinä oli sivullinen tekstiä, mutta lapsuus sitä ja tätä anyways! (kuvat sit isonee jos niitä klikkaa)

lapsuus 1

Koko setti, A2

lapsuus 2 Meitsin syntymävuosi, yks vitun mystinen leijona ja ammattivalinnat.

lapsuus 3 Nyöritettyä kalastajanlankaa, lehdestä leikattu sisältövaroitusmerkit, paperiin poltettu reikä ja aukkoon liimattu Pentti Rasinkankaan lastenlaulusta pätkä, joka on symbolisoi mulle vähintään kolmee juttuu (joo meitsi on mystinen) + huomatkaa E-kirjaimen viis poikkiviivaa. Pentuna pistin E:hen niin monta sakaraa ku ikinä vaan mahtu.

lapsuus 4 Kopioitu valokuva musta ja maailman neroimmasta kissasta. Lauloin toisinaan karvajaloille ja kirkossa virsien aikaan kun en osannut lukea, rallatin muiden mukana omia biisejäni suhisten kaikki ässät asiaan kuuluvasti.

lapsuus 5 Pala kangasta ja muisto siitä kun iskä trollas, että Windowsin kukkula-taustakuvasta pomppaa esiin teletappeja (ei ikin pompannu).

lapsuus 6 Papan karkkei ja lisää diippii musaa.

lapsuus 7 Juttui ryhmiksestä. Luulin, et lasagne tehään fasaanista.

lapsuus 8 Erikeeperiä ja hiekkaa, vitusti painajaisii, tasan yks hyvä uni (myöhemmin unii maskuliinin androgyynistä kehosta) ja sängynlaitaan sinisellä puukynällä piirretty Pikachu.

lapsuus 9 Mun päässä pyörinyt mielikuva ja lempparilelui.

lapsuus 99  Koottui letkautuksii, saavuttamattomiin jääneet maastohousut (jopa ne pinkit oli kuulemma liian poikamaiset), sininen ja punanen lumilapio sekä tumma- ja vaaleihonen nukke, joista molemmista mulle annettiin ne ekana mainitut.

lapsuus 999 Samat housut näköjään taas, lemppariruokaa (vaalea pyöreä seesamnäkkileipä + suolamakkaraa + juustoo), jauhelihaksi tehdyt villisiat ja villisiat muutenki sekä ikuista rakkautta herättävät ylväät muovihevoset, joista yhen jalka meni kerran poikki ja mun housun polveen tuli reikä.

lapsuus 9999 Lisää lempilelui ja siin samas jotai muita intressei sekä väärin kuultu pätkä Pentti Rasinkankaan toisesta biisistä (oikeesti se menee, että itkit sinäkin ja puoli yötä sitten..), jonka takii meinasin muuten polttaa vahingos koko työn.

Tässä vielä tosi jännä video, koska yöllä ehtii tehä muutaki ku nukkua:

Tietääks kukaan mitä ne on tekemässä

maanantai, lokakuu 20th, 2014

Ihan ekaksi minä olen onneton tekemään päätöksiä. En osaa kaupassa päättää ottaako omena- vai appelsiinimehua enkä päättää veikatako A- vai B-vaihtoehtoa Trivial Pursuitissa (en osaa valita myöskään aamulla paitaa päälleni tai koulua hakulomakkeeseen). Näistä olen päässyt yli asiaa välttelemällä, silmät kiinni arpomalla tai joltain muulta kysymällä. Myöhemmin olen ehkä harmitellut valintaani tai sitten unohtanut, että joitain muita vaihtoehtoja oli olemassakaan, mutta elämä jatkuu.

Vaan sitten on myös sellaisia turkasen epämiellyttäviä valintoja, joiden seurauksena oikeasti tapahtuu jotain. Niin kuin vaikka sellainen, että ”haluatko, että varaisin sinulle ajan nuorisopsykiatrille?”. Jos tuohon vastaa myöntävästi voi saada lähetteen transtutkimuksiin.

Kun psykologi kysyi tuota minulta viime viikolla, olin lähellä itkeä (ylläri). Se on jotain innostavaa ja jotain hurjaa ja jotain tosi todellista. Nyt pitäisikin oikeasti ottaa askel kohti jotain, tehdä päätös, toteuttaa muutos, olla jotain, eikä aina vain laiskan epämääräisesti pyöritellä asioita päässään ja sanoa, että ehkä sitten huomenna.

https://41.media.tumblr.com/9cfb567c0a048495740bc7a27b7eadf3/tumblr_n8zwfpbt8f1t9jboyo1_500.jpg

Koitan ajatella, ettei tämä ole niin isoa asia. Siinä missä toiset ottaa kaupassa omenamehua ja toiset appelsiinimehua (jotkut on villejä ja ottaa molemmat), niin yhtä lailla toiset menee transtutkimuksiin ja toiset ei. Vähän niin kuin Simssissä sitä voi yhden hahmon pistää kokkikouluun ja toinen voi olla urheilujoukkueen maskotti.

Meillä on elämä ja elämässä voi tehdä erinäisiä asioita, joten miksikäs ei tehdä vaikka tätä. Ja miten muka jokin asia voisi olla toista parempi ja enemmän tekemisen arvoinen kuin toinen.

Yksilölle elämä on ehkä kaikki mitä hänellä on, mutta sillä kaikella on loppu ja sinne loppuun pääsee riipumatta siitä tekeekö sitä paskoja vai vähemmän paskoja valintoja. En tiedä onko millään juurikaan väliä tai miten tosissaan asiat pitäisi ottaa. Itseään voinee pitää omana maalauspohjanaan, jolle voi (kunnioitusta käyttäen) tehdä mitä tahtoo. (Tai en tiedä maalauspohjasta, ehkä joku maa, jossa on asioita, joiden olemassaolosta ei tiedä jos ei lähde tutkimusretkelle, ja vaikkei lähtiskään, niin ihan sama, sitä voi silti vaikka istuttaa kukkia tai hakata pari puuta tai jotain, pyörittää peukaloitaan ja odottaa huomista.)

minä 10 vuoden päästä

^ Tuo on koulujuttu, jonka teema oli minä kymmenen vuoden kuluttua. Tein aiheesta myös tekstin, johon kirjoitin mm. että haluan hampaita kiristelemättä hyväksyä tekemäni elämän pituisen ikuisuuden kestävät päätökset.

Kehonmuokkaus on asia, joka on aika ikuisuuselämän pituinen juttu, mutta esimerkiksi tatuointeja voi ottaa melko huolettomastikin. Minä aloin venyttää korvia mitään sen kummempia miettimättä ja ajattelin ottaa päähäni lisääkin reikiä ja tikata ihoon mustetta, niin miksei samalla olan kohautuksella voisi tehdä vaikka mastektomiaakin.

Mä voisin vaan hypätä, ”hyppää, niin suojaverkko ilmestyy allesi.”

Mutta mikä ehkä pelottaa, on kun en aina oikein kuuntele itseäni tai tunnista omia ajatuksiani. En tiedä hyppäisinkö omasta tahdostani vai jonkin vetämänä tai työntämänä. Minä kun lukeudun yhteisöön, jossa ihmiset ovat innoissaan ja jokseenkin varmoina aloittaneet hoidot ja tutkimukset, joten on oletettavaa, että toimisin itsekin samoin. Tämä on myös tilaisuus, johon minun oletetaan tarttuvan, enkä tiedä tartunko siihen koska tahdon, vai koska tiedostan, että niin pitäisi tehdä.

Joskus tuntuu, että olen susi lampaiden vaatteissa, että olen vain lainannut toisilta identiteetin, että olen tekopyhä ajatuksiinsa sotkeutunut tyhmä pentu edellä mainitussa yhteisössä. Olen epävarma etenemään ja liian ylpeä peruuttamaan.

(Kirjoitin kerran kaverille, että yhteiskunnan korttipakkaa ja ojennusta olisi hauska sekoittaa olemalla gender fuck(ed up), mutta miksi se pitäisi tehdä omalla kustannuksella.)

Oi, ja sitten tämä ikuinen ”mitä jos sä kadut sitä myöhemmin”. Kuka tietää, vaikka katuisinkin, mutta minä elän nyt, ja siksi minun pitää voida hyvin nyt ja jos jokin asia tekee minut tällä hetkellä hyvin voivaksi silläkin uhalla, että vanhana se saattaa harmittaa, niin kuulkaas aivan vitun sama.

 ”What ever happens – happens.”

Miltä minä näytän, mikä minun nimeni on, kaikki semmoinen tekee minusta sen kuka olen, mutta olen sama ihminen riippumatta siitä onko rintakehäni litteä vai ei ja onko nimessäni kolme vai kaksi vokaalia. Päätökselleni ei toisten tulisi nyrpistää nenäänsä.

http://40.media.tumblr.com/tumblr_mc9ez8SlXg1qcpmryo1_500.jpg

Joissain tilanteissa minulla on orpo fiilis. Esim. silloin kun olen yksin auton takapenkillä ja kerron millä nimellä tahtoisin tulla kutsutuksi ja etupenkiltä kuuluu vain tyly ”jaa” ja sitten on taas hiljaista. Tai silloinkin kun katson miten jokseenkin normaalilta näyttävät ihmiset istuvat yhdessä ja minä istun vähän sivussa ja näytän joltain muulta.

Olen leimaamassa itsestäni peruuttamattomasti epämääräistä.

ich habe dich gern

Ich habe dich gern on saksaa ja tarkoittaa ”minä pidän sinusta”. Sanatarkasti käännettynä se tarkoittaa kuitenkin ”minä pidän/omistan sinut mielelläni”. Minä olen epämääräinen kurja, kelpaamaton raajarikko ja hämmentävä sotku, mutta silti ihan hyvä ja minä pidän itseni mielelläni.

Jos se tervehtii, on melodinen, pörröinen tai tarttuu jääkaapinoveen, siitä voi luultavasti pitää

lauantai, syyskuu 13th, 2014

tunnistettava kiroilu

söpö koira ja koppava skidi

fiilinkipaskat

junas kelailen jotain angst

sketsi festareilta

(oon tullu kahes kohas siteeranneeks Seetheriä, jolla on saakelin kovii biisei, tällai ohimennen sanoen (lol eli kuunnelkaa sitä))

pikkukanat

magnee

Making her afraid of her own body is the worst thing you can do to your child

maanantai, huhtikuu 14th, 2014

Hain kaks kuviksentyötä tänään himaan. Misogyyninen trans-maalaus ja viime kurssin savimöntti jäi vielä koululle.

Klikkaa isommaksi! Toi on saatanallisen kokonen ja se piti skannaa kuudessa osassa, enkä jaksa nyt vekslaa sitä edustavemman näköseks. Tosson pohjalla sanomalehdessä julkastu kuvasarja siitä miten jänis nyljetään. Tuo jamppa, joka tossa mun versiossa päätyy jänön nirhaamaksi, on samannäköinen kuin se eräjorma, joka alkuperäsessä jutussa pani kanin palasiksi (sori jos son jonku tein tuttu)

Runo mielikuvitusystävistäni.

Mä en aluks meinannu julkasta yllä olevaa sarjista, kun tajusin, miten inha se on. Mä en lue mun vanhoi sarjiksii, mut jos scrollaan mun blogia, niin tiiätteks, mä yllätyn miten vahva tunnelataus siinä on, vaikka luulis mun itteni tuntevan. Vähä riipivää settii välillä, semmosta ku joku ois käpertyny peiton alle kaikkee piiloon ja sit se mesoo kumminki johonki megafoniin, jonka joku on sille antanu. Mutttt mä tein tämmösen pienen lista-asian kivoista jutuista, ku on musta monet jutut kivoi, vaik mä taidanki vaikuttaa vähä sadepilven alla istuvalta surunassulta:

 

Täs maailmas on muuten tasan yks asia joka saa mulle näin vahvan fiiliksen, kuin mitä mulla nyt on, ja se fiilis tulee siitä, kun sähköpostissa on viesti, jonka otsikko näyttää tälläiseltä:

Voiko onneen tukehtua?

Jos ei pidä varaansa, voi käydä niin että alkaa sääliä kaikkia eikä ole enää ketään jota vihata

maanantai, maaliskuu 24th, 2014

HEI KAIKKI LUKUTAITOISET onks teistä kukaan ikinä tullu lukeneeks William Whartonin Birdy-kirjaa? Mä tosissaan tahtosin kysyy siitä yhtä juttuu. Otsikko on muute siteeraus siitä. Siinä on paljon siteerattavaa.

Ja toi eellinen merkintä Red Imp Tattoosta on tosissaan mun siskon ja hään puolison tatskaliike, jolle koitetaan hommaa google-näkyvyyttä sivua linkkailemalla, joten sori röyhkee mainonta ja se, etten oo oikeesti pahoillani (tai pahoillani pahoittelemattomuudestani).

Ja sit viel ennen sarjiksia mä haluun näyttää teille ku piirsin yhelle jannulle tämmösen kuvan ja se oli rakkauksissaan siit:

Rakastaa

keskiviikko, tammikuu 1st, 2014

Tässä Pohjanmaalla kyläilevä Raunis ynnää separointiamme. Tutustukaa kylmäsavulohiherraan jos aivoissanne on kylmäsavulohen muotoinen aukko, hän tekee lihapullavideoitakin. Muistakaa sit vaan mennä ajoissa nukkumaan.

 

Eilinen vuosi kietoutuu hartioiden ylle käsinä, jotka on menneitä vahvemmat. Se kirvelee ranteissa ja kyynelinä toisen lattialla, mutta ne kädet minä vain muistan.
Kontaktimuovia olen käyttänyt enemmän kuin koskaan ja olen myös mennyt psykologille, dyykkanut, kulkenut pummilla ja liftannut 400 km.
Olen minä tehnyt ja nähnyt ja kuullut, mutta en muista milloin. Ihmiset minä kuitenkin muistan. Ihan tosi. Miten sellaisia voi olla. Niin monta. Niin mielettömiä. Niin kauniita. Niin rakastettavia. Ne minä muistan. Olen saanut viestejä, kirjeitä, matkalippuja housuntaskuihin, kattoja pääni päälle, hymyjä ja nauruja, sanoja ja yllätyksiä, minä olen saanut teidät ja itken ihan vain kuin mieleeni tulee yksi ihminen toisen perään.
Ehkä kaikki yhteen summaavat kahdeksan päivää Janakkalan puutalossa minä kuitenkin muistan. Siellä ne kädetkin olivat.

 

p.s. Samua ja Sallaa rakastan. On elämäni suurin inspiraatio about kaiken suhteen

Jouluttomia joulukysymyksiä

perjantai, marraskuu 29th, 2013

Kuulkaahan ystäväiset, kiitän joulukalenteri-ideoistanne ja ajattelin niitä sekanaisesti toteutella. Jos tahdotte, niin voitte tästä myös numeroilla esittää kysymyksiä vaik koko joulukuun ajan, ja mä sit vastaan niihin. Mitään teemasidonnaista joulukalenteria ei ole tiedossa (riippuen kyl kysymysten määrästä), mut jospa sit jotain randomsettiä koittais päivittäin tänne plätkästä. Jos teillä suinkin on toiveita, niin niitä pyrin toteuttamaan (ponia en kyl kellekkään osta ja sillei).

EDIT: tummenetut on kysytty ja harmaisiin on vastattu.
1. What’s your favourite word?
2. What’s your favourite television show?
3. What’s your favourite time of day?
4. What’s your favourite month?
5. What’s your favourite smiley?
6. What’s your favourite quote?
7. What’s your favourite ______?
8. What was the lastest movie you saw?
9. What was the lastest book you read?
10. What reads in your lastest text message?
11. Why did you cry last time?
12. Why did you laugh last time?
13. Would you like to get married?
14. Would you like to have piercings or tattoos?
15. Would you like to change something in your past?
16. Would you like to ______?
17. What do you think about suicide?
18. What do you think about abortion?
19. What do you think about gay people?
20. What do you think about drugs?
21. What do you think about ______?
22. What was your dream job when you were child?
23. Tell me about ______
24. How old you think you would be if you didn’t know how old you are?
25. What is the one thing you’d most like to change about the world?
26. Would you break the law to save a loved one?
27. What are you afraid of?
28. What gives you strength?
29. What kind of dream you had last night?
30. A photo of…
a)… your outfit of the day
b)… your favourite place in your hometown
c)… you 10 years ago
d)… ______
31. What pisses you off?
32. Three words to describe you as a child
33. Three words to describe your motivation
34. Three words to describe your view of life
35. Three words to describe ______
36. Which country you would like to visit?
37. Which celebrity do you get mistaken for?
38. If you were immortal for a day, what would you do?
39. If you were invisible for a day, what would you do?
40. If you were ______ for a day, what would you do?

Ja vieköön meidät

maanantai, marraskuu 4th, 2013

Kuljen kynä kädessäni ja suodatan kaiken ulkopuolisen rumuuden paperille sitä mukaan kun sitä naamani edessä syntyy. Ympäriltä kuuluva huuto rajoittaa suunniteltuja toimiani ja närkästyttää, mutta paperi kutsuu huomaamattain sen kaiken ulos. Kuin veteen kaadettaisin öljyä ja niin se sitten vain soljuu ulos alati jatkuvana virtana.

Ei, en tiedä mihin suuntaan tai miten päin sinne kuljen. Totean oloni osaamattomaksi, mutta siveltimellä teen värin. Ja se sointuu. Yllätyn kun toinen veto saa sen syvenemään. Ja hetkeksi mieli vaikenee ja  katseleminen on vain nautinnollista.

Tyhmyys raivostuttaa. Omani saa pään nuupahtamaan, muiden puolestaan kiristää leukaperiäni luoden eteenpäin kohdistumattoman katseen. Myös toisen laulama toteamus takoo taikaraivossa, ”miksi ette huomaa, miksi ette nää?” Kun suunsa avaa ja katseet kääntyvät pois, käännän minäkin selkäni. Olkaa. En minäkään sinun tarinoitasi raaski enää kuunnella. Kumpi meistä oppi tämän kummalta?

Hetken taas maalaan. Osannet minua paremmin, mutta ei sen väliä. Minä laulan ja katson paperia.Ja sitten minun on heitettävä jalka pyörän tarakan yli tapaamiseen suunnaten ja ulkona sataa. Matkalla mietin mitä vastaan kysymykseen koskien kuulumisiani. En osaa sanoa. Sitten hymyilen oivaltaessani voivani kertoa, että olen maalannut. Ja minusta on ihanaa kun ei ole lunta.

Mitä sitten? Toinen jäsentelee ajatukset päähäni siten, että ne mahtuvat sinne sulavasti ja tekee kaivatun kysymyksen antaen kaivatun nyökkäyksen. Ja huomaan, että ääneni sortuu. Sortuu samoin kuin kerran aiemminkin. Kun silloin itseni sijaan kerroin eläimistä. Ja miten niille kävi. Ja nyt minä katkaisen lauseeni. Hengitän kerran, pari. Totean vielä jotain. Enemmänkin. Ei, vaikka olisin rakennus, ei siellä kukaan kulje nyt kuraisilla kumisaappailla. Lattia se vain narahtaa omista askelistani.

Palaan sateessa takaisin. Teen viiden matematiikan tehtävän sijaan kaikki kymmenen. Paitsi viimeiselle näytänkin vain kieltä. Tehkööt joku muu.

Elimistöön joutuu liikaa tavaraa. Eilen sinne toivoi voivansa kaataa pullosta ylimääräistä, tänään pureskelin sisään tarpeettoman. Teetä ja sympatiaa. Vaan nykyisin minä juon kahvia silmieni alusten tummuessa. Taivuttelen mielessäni sanoja.

Hymyilen, kun pääni ylle ilmestyy toisen sanoista kädet sormet vastakkain asetettuna sadetta pitämään. Sanoo, että tänne pääsee yöpymään.

Paperi värittyy hieman lisää. Otsaa saattaa särkeä kuume. Shh, mene vain nukkumaan. Selvitä pää, jota et koskaan sekoittanutkaan.

Kondiksessa

maanantai, syyskuu 2nd, 2013

Puhdasta auditiivista parhautta