Posts Tagged ‘protu’

myöhemmin henki kulkee

perjantai, kesäkuu 23rd, 2017

Heii armaat, here I am! Olin vetääs protuleiriä, tässä siitä tosi hajanaiset (ja visuaalisesti haastavat (=rumat)) jälkimainingit. On aika kiire tai jotain, kiire pään sisällä ja sen ulkopuolella, siks tääl on ollu hiljaista. Jos teillä on mulle kämppä Kouvolasta tai vuoden ilmaset lääkärikäynnit, niin helpottais sikana elämistä. Joopa joo mut tälläst on ollut:

fukari

Ennen tatskapaikkaan (Krunikan leima) dallaamista mä kävin ostaas ruokaa, jonka kaiken painoin kerjäläisen syliin samalla kun tiputin vaihtorahahilut tyypin kahvikupin pohjalle. Se sanoi ”have a nice day” ja mä meinasin oksentaa, mut sanoin et kiitos samoin. Miks pitäis olla nice day, miksei vittu vaan olla ilosii siitä, että on edes __day. Me kumpiki voitas olla ilman yhen ainutta päivää, mut me ei olla.

Tatskaa ottaessa mä itkin, kun Fuki nosti mun housuja nähdäkseen mun vanhat tatskat, sanoi ”let’s take a minute break – you can dance around or would you like to have some noodles”, ja sen tatskan jälkeen mä itkin kun mun piti mennä suihkuun peseen tatska ja samalla pesin ihmisen käden ja kosketuksen pois. Kosketus viipyy mun iholla.

aaa satui 1

klikkaa isommaksi:

aaaa satu 1aaa satu 2

aaa satui 2

aaaa stillit

aaaaa pipsa

aaaa lopppupuhe

Tulin sunnuntaina leiriltä takas kämpille:

aaaaa paska ilta

kokkaan saaatana lauran luota

(mä lähen taas viikoks leirille, kiitos hei ja anteeksi)

Itseisarvo

keskiviikko, helmikuu 8th, 2017

A1 A2 A3

A4

siep 1

siep 2

A5 kopio

A6

A7 A8

Kupla

sunnuntai, heinäkuu 24th, 2016

puhelinkallio 1

ruuuiuiu

puhelinkallio 2 puhelinkallio 3 puhelinkallio 4

Hyvä hyvin hyvää

torstai, kesäkuu 30th, 2016

rakkauskaiku

Rakkas rakkain elämä

huivin alla kanelia ja taskussa kardemummaa,
jos mietitte miltä rauha ja elämän jaksaminen haisee, niin siltä.

(Kanelia ja kardemummaa saa hassuilta ihmisiltä kirjeen mukana)

Kun mä hengitän niin mä elän joka solulla,

ja joskus se sattuu mut sen takii mä myös

hymyilen jos mun selkää silittää, koska siihen jää kädenjälki:
mä muistan sun kädet koska se lämpö ei lähde silloin kun käsi lähtee.

Totta puhuen kädenjälkiä on niin paljon, etten kanna enää vain itseäni
ja halausta on niin paljon, että paita haisee jo enemmän ystävältä kuin itseltä.

Kurtistutan kulmia ja
huomaan että puhun vähän liian nopeasti,
mutta huomaan myös että joku nyökkää
ja niin mä puhun.

Aina jää jotain kertomatta, aina on tarinoita huomiseksikin.
Esim. miten opettaja sanoi että ai sua ei kiinnosta, ja miten myyjä sanoi että ai itellekö sä muka rusettia ostat, ja miten lääkäri sanoi että ai mun verorahojako sä haluat käyttää, ja miten perheenjäsen sanoi että ai susta oikeesti tuli saatanan tyhmä.

Muttei mua pelota edes vähää koska ympärillä ei ole pahaa tai väärää,
ainoastaan turva silmissä ja hymyssä.

Jos yksi näkisi, niin sanoisi kai jotain tuikkeesta,
mutta tämä on hehkua
ja tuuli käy mun otsaan

ja tänään
mussa ei oo yhtä tai kahta kädenjälkeä vaan mulla on koko käsi, kaikki turva, koti, rauha ja kiitos.

ja tänään
loppuu mun kaks viimeistä viikkoa,

sillä tänään
ykskään solu joka mussa hengittää ei oo paskana.

on vain hiljainen sade, jota en ihan oikeasti tänään inhoa
paljaat jalat mutaisen ojan pientareella
ja roihu ihan päästä mutavarpaisiin asti

ja pikkaisen naurua.

nyt ollaan niin lähellä kaikkea mitä pitääkin.

Mua melkein alkaa heikottaa ainoostaan silloin kun nyrkki ei lyö tarpeeks lujaa parin hanskoihin
kun en oo tarpeeks vahva
mutta vaan melkein

Sillä jokainen joka jaksaa hengittää,
jaksaa olla,
nyt,
vielä vähän

on tarpeeks vahva.

Paljonpas

lauantai, kesäkuu 25th, 2016

näe oikein

(^siks mä sanoin viime postauksessa, et älkää kertoko mitä näette)

kokkidarra

Kattilakolinaksi päätynyt kohtaaminen

tiistai, kesäkuu 21st, 2016

Mä oon ollu osa Protuu vuodesta 2012 asti. Oman leirin käytyäni oon osallistunu tapahtumiin, vetänyt muutaman leirin, kuvittanu joitain julkaisuja, esittäny kolmenlaista vierailijaa ja saanu kaheks vuodeks rekryn tittelin. Mut ei kuulkaa vaan riitä ja viime viikolla olin ekaa kertaa ikinä leirillä kokkaamassa, ja rohkee hassu, joka tuli tänä talvena sanoon hei mä luen sun blogia (siinä teille taikasanat) lähti ekaa kertaa ikinä protupiireihin ja mun mukaan kokkikamuksi:

kokki 1

kokki 2

kokki 3

Leiri loppui eilen ja tänään mä

  • en uskonut vieläkään todeksi miten joku on niin ihastunut mun olemuksesta, että miten on muka niin paljon lempeyttä ja tuiketta
  • halasin vielä kerran
  • annoin toisenkin rakkauslapun
  • katoin oikeesti silmiin
  • sain kuumeen
    ja
    nyt yritän vaan tottua elään uudelleen tässä ympäristössä ja ootan et toi yökylään tullut ja iltapusun antanut tulee piirtään mun kanssa huomenna lisää

kuva 3

Rakastan sanomattakin

torstai, huhtikuu 14th, 2016

saako sanoa rakastavansa

kysmys

Tuntuu et siitä on huisti aikaa kun viimeks tein kysymyspostausta ja kyl mä aattelin päivittää blogia, vaikkette haluiskaan kysyä mitään, mut siis joo jättäkää kommenttiboksiin kysymysasioita jos teille niitä päähän pälkähtää! Olis superia. Piirtelöin teille sit vastauksia ja voin vaiks ajastaa sit sillai, et vastauksia ilmestyy säännöllisesti kerran viikkoon, pitää vastaustiistain tai toteamustorstain tai öö emmä tiiä mikä viikonpäivän nimi rimmais hauskasti.

Roihu ja pönde

lauantai, maaliskuu 26th, 2016

Kun istuu kuusi tuntia aloillaan esittämässä, että on oppinut jotain 13:ssa vuodessa
niin alkaa jossain välissä pudotella tavaroita ja
säikähdellä siitä syntyvää kovaa ääntä

kun ei ihmistä oo rakennettu kestämään sellaista.

Ja kun juna-asemalla kaksi vartijaa tulee seisoskelemaan ihan tosi liian lähelle
niin ylpeys käskee jäädä aloilleen
ja ahdistus käskee pyytämään anteeksi olemassaoloa

kun uniformut ja hakaneulat pelottaa toisiaan.

Ja siellä juna-asemalla mä mietin, että mä haluan pellot ja lakeuden,
mä haluan mun väkivaltaisen parisuhteeni kotiseutuuni
mä haluan sen kaiken vanhan paskan
mä haluan sinne, missä

– kasvoin onnellisesti kieroon
– näkyy öisin tähtiä
– ei oo kesätöitä
– ei voi harrastaa mitään
– juna-asemalle on 7km
ja junia menee yks joka toinen päivä
– kaupan hyllyt on väärässä järjestyksessä
ja kaupan ilmoitustaululla on luokkakokouskutsu

mä haluan sinne, missä

mikään ei oo hyvin

koska täällä ei oo vartijoita
ja kirjastossa on keltainen sohva
ja sit kun mä tuun niin ne kysyy mites pohjanmaan matka meni

Mutta mä haluan kyllä myös jutella ihan koko matkan
mä haluan ihmisiä
ihmisen

kun siitä yhdestä pidän niin, että tulen huonovointiseksi
ja rukoilen niin, että sattuu

ja lopulta sydän huutaa niin isoa kiitosta tiedosta, että toisen presenssi saattaa olla hetken lähempänä

edes hetken.

Pääsiäinen on kaunein siellä missä asuu vanha ja väsynyt
mutta minun pääsiäiseni ei ole tänä vuonna siellä:
se vietetetään k o t o n a
ja koti on helvetin monen kilometrin päästä kotoa,
siitä talosta jonka oven takana oli käynyt joku, josta oli jäänyt jälkeen vaaleanpunainen höyhen

Minun pääsiäiseni on polven silittämistä
ja kiitollisuuden laukaisemia halauksia
jaettuja aamuja
16 tuntia vapaaehtoistyötä juhlapyhänä

ja sitä että päässä kuhisee

ääniä on paljon
oloja monta
toisen surullinen naama on oma

näyttää siltä, että sulla on jotain mielessä

niin.

Mistä tietää että tekee paljon
jos hengittäminenkin on jo ihan hurjasti

Mistä tietää missä menee raja
kun keho ei ikinä anna periksi

vaikka luulen, että
tässä se nyt on
tässä on paljon
tässä on raja

mutta S.E. Hinton on kirjoittanut itäpuolen hulttion kysyvän länsipuolen prinsessalta
”näet sä aurigonlaskun oikeen kunnolla sieltä länsipuolelta?”
”ihan kunnolla”
”kyllä sen näkee kunnolla itäpuoleltakin”
ja sit toinen jo itkee kun se sanoo kiitos ja
”sä tajuat okei”

koska

missä mä vaan oon ja miten päin vaan, niin
aina aurinko paistaa keväisin silmään

ja mä yritän tajuta sen ihan okei.

Ees univelkaa ei pysty maksamaan pois

keskiviikko, helmikuu 3rd, 2016

nuku pikku pässi

protu rakkaus

pitkäniemi neljä

How to (not)

keskiviikko, tammikuu 6th, 2016

östis 1

östis 2

ilmainen koulutusmun ilmasesta koulutuksesta tuli tänään 98 euron lasku :::::))) vau onpas hauskaa maksaa stressistä ja konseptista jota saa tuijottaa kuus tuntia kerralla jes kiitti.

ninokuni englanti

(hymy)hässäkkä

sunnuntai, marraskuu 22nd, 2015

juhla25 runoutta 1

juhla25 runoutta 2

juhla25 runoutta 3

juhla25 runoutta 4

  • Ihmisiä
  • (ei ihmisiä)
  • ”näytätpä hyvältä tänään”
  • kissankarvoja
  • lumi
  • automaattinen lämpötervehtiminen ensimmäisen tapaamisen jälkeen (vau)
  • kahden tunnin (aamu)yöunet
  • kokeet/kirjoitukset
  • siivoaminen
  • koulut/kaupungit/ammatit/raha/lemmikit/???
  • rumat sanat seinän toisella puolen
  • teknologiakaaos,,

hukka 1100

Huomenna alkaa koeviikko, mut anteeks
mä tarviin aikaa prosessoida.
Teen sen kokeen sit

joskus.

Elämä on kilpailu palkintona pitsa

lauantai, marraskuu 14th, 2015

(^nössö kömpelö suomiautotalliräminä inspiroi https://www.youtube.com/watch?v=8mTbSLrWjXA)

riko mun keesi

hautajaiset

rekryperehdytys

story of my life style ohjelma

Päällimmäisenä

sunnuntai, elokuu 30th, 2015

kohtaamisia paljon joo oi

niin
p a l j o n
kohtaamisia

jukra

pusuja tyypit
(tai jotain sosiaalisesti sopivampaa niinku öö kättelyitä tai jotain)

ihanaa kun ootte

naurattaaa paljon
kurr

 

Kohennutuksia

tiistai, elokuu 25th, 2015

ärsykiukku(mä viimeset kaks viikkoa)

punk miitti

bussiystävä

aurinkoihminen

pus elämä ja sillai

turvaella

tikahtumisvaara

surukahvi

puhua ja itkeä

mullei oo resurssei keksii otsikkoa

tiistai, kesäkuu 16th, 2015

vaasassa

KANNET

bussissa

sotku

Oon ollut viime viikon protukuplassa vetämässä leiriä ja nyt on selvitettävänä väistämätön protudarra. Olo on puulla päähän lyöty, ajantajua ei ole ja sopeutuminen vanhaan arkeen on tuskaisaa, mutta oon ruvennut vetämään syvään henkeä, mikä auttaa ja tiedän tänään näkeväni kaksi viiksekästä maukujaa ja ihan kohta toisia ihastuttavuuksia.

Oon ollut tilanteissa, joissa mulla ois ollu sanoja sanottavaksi, mutta oon säikähtänyt käsieni tärinää ja lähtenyt. Muutaman kerran oon myös sanonut anteeksi, että nyt en halua puhua ja anteeksi sen tähden, etten pitänyt seuraa, vaikka olisi pitänyt.

Yhteen paperin kulmaan oon kirjoittanut kuunnella elämää  (?) ja miettinyt miten tylyä on pistää napit korviin sen sijaan, että kuuntelisi ääniä ympärillä. Joskus jaksaa paremmin kuunnella mikrofoniin syljettyjä tarinoita kuin käsin kosketeltavan ihmisen elämiä hetkiä. Lintujen äänet kuului leirikeskuksen sisään ihan koko ajan, hauskaa.

Asioihin laitetaan ikäraja. Joku elokuva on K16, koska joku kuolee, eikä haluta liian nuorien näkevän sitä. Miksei kukaan estä nuorta näkemästä kuolemaa sitten oikeassa elämässä. Sanoja ja sanavalintoja, jotka triggeröi (trigger = laukaista, liipaisin) ja tahatonta cisnormatiivisuutta joka hajottaa pään, surullisia naamoja, aamupalalla kahvipannusta kaadettua mustaa myrkkyä, kahden tunnin yöunet, laiturin vallanneet hanhet, kilisevät astiat, toisten päälle korotetut äänet, elämä.

Oon erityisherkkä sanon ja samaan aikaan kiroan itseäni ja tekosyitä. Pystyisin, voisin, joo, ei muhun oo mikään ennenkään vaikuttanut, valitsenko olla tällainen, miksen saa rytistynyttä naamaa suortumaan, huono kyyninen kurja outo. Kaikki on yhdentekevää ja uudella tavalla helppoa. Ei ole enää tarvetta olla koko ajan mukana, ei tunnu sydämen asialta ja sitä säikähdän.

On ihmisiä ja ajattelen, etten tule oppimaan kaikkien nimiä, etten tule oppimaan heitä ja he vielä vähemmän minua.

Oon huomannut joka leirillä käsitteleväni itsenäisesti jotan tiettyä teemaa ja nyt oon tainnut kriiseillä olemista. Pöhkö.

Talon nurkalla kasvaa keltaisia tulppaaneja ja niille nauran.

Yksi kirjoittaa, että minulla näyttää olevan aina hauskaa, kun nauran paljon. Toinen kertoo nähneensä unta ja kolmas myöntää, että jos jakaisi asioitaan, niin jakaisi ne minulle. Ystävä rakas kaunis hyvä turvallinen. Tulevat itku kurkussa kietomaan kädet ympärille, kun ovat lukeneet miten lämpimästi olen itse heistä kirjoittanut. Eräs pökkää jurona olkaan kun huomaa, etten minäkään mistään kuivin silmin selviä. Hymyilyttävä ele ja myöhemmin perään tulee vielä yhdeltä tekstari ”olet hyvä”. Ootteko ikinä olleet jonkun yhteinen ihastus, hymyilleet ahdistumisen sijaan kun joku ilmaisee viehtymyksensä sanalla kuuma tai katsonut miten kauniit ovat punajuureen sotkeutuneet kädet ja nauraneet sille, että he tietävät miten roihuan.

Eilen laitettiin pyykit narulle kuivumaan ja tänään käärin ne kaikki uudestaan matkalaukkuun.

Väsynyt, mutta onnellinen.

leirin jälkeen

leirin jälkeen2

fanita rohkeasti