Posts Tagged ‘protu’

Elämä on kilpailu palkintona pitsa

lauantai, marraskuu 14th, 2015

(^nössö kömpelö suomiautotalliräminä inspiroi https://www.youtube.com/watch?v=8mTbSLrWjXA)

riko mun keesi

hautajaiset

rekryperehdytys

story of my life style ohjelma

Päällimmäisenä

sunnuntai, elokuu 30th, 2015

kohtaamisia paljon joo oi

niin
p a l j o n
kohtaamisia

jukra

pusuja tyypit
(tai jotain sosiaalisesti sopivampaa niinku öö kättelyitä tai jotain)

ihanaa kun ootte

naurattaaa paljon
kurr

 

Kohennutuksia

tiistai, elokuu 25th, 2015

ärsykiukku(mä viimeset kaks viikkoa)

punk miitti

bussiystävä

aurinkoihminen

pus elämä ja sillai

turvaella

tikahtumisvaara

surukahvi

puhua ja itkeä

mullei oo resurssei keksii otsikkoa

tiistai, kesäkuu 16th, 2015

vaasassa

KANNET

bussissa

sotku

Oon ollut viime viikon protukuplassa vetämässä leiriä ja nyt on selvitettävänä väistämätön protudarra. Olo on puulla päähän lyöty, ajantajua ei ole ja sopeutuminen vanhaan arkeen on tuskaisaa, mutta oon ruvennut vetämään syvään henkeä, mikä auttaa ja tiedän tänään näkeväni kaksi viiksekästä maukujaa ja ihan kohta toisia ihastuttavuuksia.

Oon ollut tilanteissa, joissa mulla ois ollu sanoja sanottavaksi, mutta oon säikähtänyt käsieni tärinää ja lähtenyt. Muutaman kerran oon myös sanonut anteeksi, että nyt en halua puhua ja anteeksi sen tähden, etten pitänyt seuraa, vaikka olisi pitänyt.

Yhteen paperin kulmaan oon kirjoittanut kuunnella elämää  (?) ja miettinyt miten tylyä on pistää napit korviin sen sijaan, että kuuntelisi ääniä ympärillä. Joskus jaksaa paremmin kuunnella mikrofoniin syljettyjä tarinoita kuin käsin kosketeltavan ihmisen elämiä hetkiä. Lintujen äänet kuului leirikeskuksen sisään ihan koko ajan, hauskaa.

Asioihin laitetaan ikäraja. Joku elokuva on K16, koska joku kuolee, eikä haluta liian nuorien näkevän sitä. Miksei kukaan estä nuorta näkemästä kuolemaa sitten oikeassa elämässä. Sanoja ja sanavalintoja, jotka triggeröi (trigger = laukaista, liipaisin) ja tahatonta cisnormatiivisuutta joka hajottaa pään, surullisia naamoja, aamupalalla kahvipannusta kaadettua mustaa myrkkyä, kahden tunnin yöunet, laiturin vallanneet hanhet, kilisevät astiat, toisten päälle korotetut äänet, elämä.

Oon erityisherkkä sanon ja samaan aikaan kiroan itseäni ja tekosyitä. Pystyisin, voisin, joo, ei muhun oo mikään ennenkään vaikuttanut, valitsenko olla tällainen, miksen saa rytistynyttä naamaa suortumaan, huono kyyninen kurja outo. Kaikki on yhdentekevää ja uudella tavalla helppoa. Ei ole enää tarvetta olla koko ajan mukana, ei tunnu sydämen asialta ja sitä säikähdän.

On ihmisiä ja ajattelen, etten tule oppimaan kaikkien nimiä, etten tule oppimaan heitä ja he vielä vähemmän minua.

Oon huomannut joka leirillä käsitteleväni itsenäisesti jotan tiettyä teemaa ja nyt oon tainnut kriiseillä olemista. Pöhkö.

Talon nurkalla kasvaa keltaisia tulppaaneja ja niille nauran.

Yksi kirjoittaa, että minulla näyttää olevan aina hauskaa, kun nauran paljon. Toinen kertoo nähneensä unta ja kolmas myöntää, että jos jakaisi asioitaan, niin jakaisi ne minulle. Ystävä rakas kaunis hyvä turvallinen. Tulevat itku kurkussa kietomaan kädet ympärille, kun ovat lukeneet miten lämpimästi olen itse heistä kirjoittanut. Eräs pökkää jurona olkaan kun huomaa, etten minäkään mistään kuivin silmin selviä. Hymyilyttävä ele ja myöhemmin perään tulee vielä yhdeltä tekstari ”olet hyvä”. Ootteko ikinä olleet jonkun yhteinen ihastus, hymyilleet ahdistumisen sijaan kun joku ilmaisee viehtymyksensä sanalla kuuma tai katsonut miten kauniit ovat punajuureen sotkeutuneet kädet ja nauraneet sille, että he tietävät miten roihuan.

Eilen laitettiin pyykit narulle kuivumaan ja tänään käärin ne kaikki uudestaan matkalaukkuun.

Väsynyt, mutta onnellinen.

leirin jälkeen

leirin jälkeen2

fanita rohkeasti

Laumasielu

lauantai, helmikuu 14th, 2015

junakehotoverinyyh

yökohtaamisia

46 hoo

Toivon teille rakkautta ihmiset, tosi paljon rakkautta, ja että voitte hyvin ja tiiätte, että ootte tavattoman ihastuttavia ja maailma on hassu.

On kansamme loistavin sielultaan musta

torstai, tammikuu 29th, 2015

fiilikset

renttu

rekrynä

maistraatti kasitoist

Kosk mullei salee tuu oleen kesätöitä, josta sais rahaa ku kaikki koiranulkoiluttajaa kaipaavat asuu jossain huitsinpersees ja sillai, nii aattelin piirtää tilaustöitä koko kesän sit ku kesä joskus alkaa. Mainitsen tästä jo nyt, sillä jos kesällä alan perseileen (mikä on varsin oletettavaaaaaa), nii saatte heittää mua jollain kävyllä otsaan ja kysyä jos alkasin piirtää niit tilaustöitä, ettei miun tarvii sit kärvistellä ku ei oo varaa muuta ku varastaa omenoita naapurin puusta (ku ei naapurilla oo ees omenapuuta).

tässon tupsukorvakuppi:

ilveeeee

Protun ohjaajainfo Vaasassa

tiistai, tammikuu 6th, 2015

Vaasan pääkirjastolla on torstaina 15.1. klo 18-20 Protun ohjaajainfo.

Jos oot yli 20-vuotias, nuorten kanssa työskentely kiinnostaa, yhteisöllisyys on susta jees, haluat kuulla erilaisia mielipiteitä, jutella syvällisiä tai muuten vaan tehä hyvän päätöksen ja lähteä protuleirille ohjaajaksi, niin tervetuloa mukaan! Paikalla on mm. minä ja ilmasta mehua :———))

Et tarvii aikasempaa kokemusta ja on ihan sama millainen on sun uskonnollinen tai poliittinen näkemys tai mitä lätkäjoukkuetta kannatat. Jos kiinnostaa ees himpun verran ja oot mestoilla, nii sit kannattaa ehdottomasti tulla tai ainakin hätistellä paikalle tutut, joissa saattais olla potentiaalia ohjaajaksi.

Ja hei, jos ruotsin kieli on susta kiva, nii tuu sitä suuremmalla syyllä, sillää infoo ois tarkotus jakaa myös ruotsiksi (mut älä huoli vaikket osaa ruotsia, en mäkään, suomi on kuitenki ykkösenä käytössä). Kesken tilaisuudenkin voi tulla jos aikataulut ei ihan mätsää.

Tässä on linkki Facebook eventtiin ja Protun nettisivuille ja mä rakastan vastata kaikkiin kysymyksiin!

https://www.facebook.com/events/1384170705218003/

https://www.protu.fi/

p.s. jos tahtoisit tulla, mutta oot alle 20v, nii tuu vaan, sillä jos innostut, niin toivon mukaan tuut joskus täyttään 20 ja sit pääsee ohjaamaan

Nosta housut ja niistä nenäs

tiistai, tammikuu 6th, 2015

sateenkaariperheenlapsi ja seppopus

pidä pintas

turvassa

 

sluibapaska

pikkusamu (oon toi reikä tos polves)

Aamulla on hyvä avata silmät

maanantai, marraskuu 10th, 2014

perehdytys

perehdytys2

ilvejäbä

Tuntemattomille saa puhua

maanantai, elokuu 18th, 2014

Katsokaa, meillä oli flash mobkin!

HKI puistis rakkaus elämä

Mä sanon, et vittu se oli suurin idiootti, joka ensimmäisen kerran sanoi, että tuntemattomille ei saa puhua.

Yks mitä en tajuu, enkä tiiä tajuuks kukaan mukaan, mut siis mihin ihmeeseen mä oonkaan joutunu päivittäessäni jotain niinkin vähäpätöistä kuin sarjisblogi. On ihmisii, joita en tunne ja on ihmisii, joita en tunne, mutta oon sattunu joskus kirjottaan niille kirjeen tai sähköpostin, ihan vaan koska musta tuntu siltä. Ja nää ihmiset tulee mun luo ja sanoo hei ja nää nimittää mua ihanaksi omakseen ja ne sanoo juttui, jotka pitää mun sydämen lyömässä ja se kaikki on jotain mitä en uskonut ikinä kohtaavani.

Kaveri sanoi, että ”sun blogi vetoo tunteisiin”. Emmä ikinä tajunnu, et se tekee sen niin vahvasti. Jos joku tän nyt lukee, niin mä haluun vaan sanoo, että ei saatana miten mieletöntä kaikki on ja miten paljon arvostusta te multa saatte.

Puistiksessa oli paljon kivoja olentoja ja yks sano lähettävänsä mulle jääkaappiruno-magneetteja ja yhen läsnäolo on vaan vahvinta mitä voi olla. Sain karviaisiakin. Yhtä ihmistä mä en tunne sen enempää kuin Suomenn hallitusjärjestelmääkään (oon ihan paska yhteiskuntaopissa, enkä jaka enää tehdä läksyjä), mut se sama kummajainen on ihminen, kenen käsivarsien alla mä vietin pisimmän ajan auringon paistaessa enemmän tai vähemmän suoraan silmiin ja kaiken pahan läpi.

Älkää pelätkö maailmaa ja ihmisiä. Jos penkillä istuu joku, jolla on sininen irokeesi, sille voi sanoa, että se näyttää hyvältä, vaikka teille on opetettu ettei sellaista tehdä.

Mä tutustuin ihmiseen, johon heti tiesin etsiväni keinon pitää yhteyttä ihan vain senkin takia, että sen nauru tuntuu räjäyttävän koko paikan ja rapsutin ihmistä, jonka nimeä en taida koskaan edes kuulla.

Jossei maailma tuona lauantaina ollut iltaan mennessä ehtinyt sulkemaan jokaista syliinsä jo tuhat kertaan, niin kun me joskus hämärän aikaan oltiin bussissa, oli siellä myös joku koskaan näkemäni parrakkain ihminen, joka hyppäsi kyydistä ja lähtiessään vain ojensi käteeni kiven, joka näyttää viinirypäleeltä, ja sanoi, että se on serpentiinijade. Vilkutetaan ikkunasta ja olen vain häkeltynyt ihan kuollakseni, vaikka samalla mun takaraivossa takoo, että tällaista on elämä ja arki. Kaveri sanoo, että ”sä näytät just sellaselta, jolle ihmiset tulee antaan serpentiinijadei.” Kelatkaa.

Meillä oli mukana muuten auringonkukkia. Se on yks ihanuuden mittari.

Olen tänään googlannut serpentiinijaden. Siitä sanotaan näin: ”Tukee ystävyyttä ja hyväksyntää. Auttaa stressiin ja mielialan vaihteluihin. Hoitaa sydäntä ja tuo lempeyttä.”

Paljon kaikkea. Tosi paljon.

Mua taitaa oikeesti vaan väsyttää ja kun illalla oudossa paikassa outojen ihmisten keskellä koen itseni vain pakenijaksi noustessani vetämään kenkiä jalkaani, tuntemattomien ihmisten rutistukset ja illan viimeiset sanat vain hukuttavat kaiken lämpöön, mutta ulkona bussipysäkillä kun on hiljaista ja pimeää, mulla romahtaa kaikki.

Ohi menee joku, jolla on koira. Sen nimi on Aida ja se on kaunis. Sanon, ettei haittaa, vaikka sen märkä kuono tulee tökkimään jalkaani.

Bussissa vain itken lisää. Ei se lopu. Kaikki ovat humalassa ja kauhean kova äänisiä. En muista edes ajatteleeni mitään.

Sitten on vain paljon lisää kaikkea. Mä kirjoitin tästä itselleni kaksi sivua tekstiä yöllä, jotka päättyy sanoihin ”hengitetään vain rauhassa”.  Puoli kolmelta lasken mun glitterissä pyöritetty pääni tyynyyn ja kadotan tietoisuuteni.

Sunnuntaina maailma on rauhassa ja istun junassa tutun vieressä vuoroin kuunnellen ja kertoen. En minä sielläkään pysy kuivin silmin (ja arvatkaa miltä nytkin näytän, hah). ”Sun läsnäolosta tulee rauhallinen olo”, sanoo. Voi jumpe.

Rakkautta vain. Ja tunteita. Paljon lämpöä ja sydämellisyyttä.

Mulla on kaveri, joka tilas 5 000 sateenkaarilammas-siirtotatuointia. Se sanoi taivuttavani nimeni Rasmuuksi Rasmuksen sijaan.

lammasnassulammasjalat

Mä oon vaan niinku aivan vitun sanaton siitä millainen olo on ja millaiselta maailma näyttää.

Voi jukupätkät (se sana kuulostaa kuulemma lakupiipulta).

Minä sanoin kaverin lapsen nimen kuulostavan sammaleelta, johon nukahtaa seikkailun jälkeen.

Olen vähän tällainen. En oikein itsekään tiedä.

Koittakaa ymmärtäää ja koittakaa vain olla.

Kirjoittakaa itsellenne tai ystäville tai tuntemattomille, joista varmasti tulee teidän ystäviä.

Tai hengittäkää vain. Se riittää.

Pus.

Ruokaaaa

maanantai, elokuu 4th, 2014

Lisää vastauksia!

KYS protu

KYS protu - koti

KYS koti

Talo turinointia edeltävään juttuun viitaten, jos joku on muka välttynyt mun protu-aivopesulta, nii vääryyden voi korjata klikaamalla TÄÄLTÄ  lisätietoa.

KYS matka - ruokaaa

Multon pariin otteeseen kysytty ruokaohjeita, joten tässä teille pari-monta ohjetta, joita mä oon käyttäny tyytyväisenä ilman merkkejä ruokamyrkytyksestä. Kaikki ei oo kirjotettu 100%:sen vegaanisiksi, mut kai te huomaatte sen iteki. Soveltakaa tai tehkää jotai muuta.

reseptii1

resepti2

Yks mitä syvästi rakastan on SOIJALEIKKEET, jotka on poistunut marketeista <//3  Vaan hätä ei ole tämän näköinen! Noita pesusientä tai nahistunutta kanaa muistuttavia mahtavuuksia saa Punnitse & Säästästä <33 Mukana ei tuu kuitenkaan valmistusohjetta, joten tässä teille:

– Pistä soijaleikkeet kattilaan ja vettä sen verran, että ne peittyvät. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio.
– Laita kansi päälle ja keitä 10 min
– Painele leikkeistä siivilässä ylimääräinen vesi pois
– Pyöräytä leikkeet soijakastikkeessa ja sen jälkeen korppu-vehnäjauhoseoksessa, joka on maustettu musta- ja valkopippurilla (1/3 korppujauhoja, 2/3 vehnäjauhoja)
– Napauta leikkeistä ylimääräiset jauhot pois, pistä pannuun öljyä ja paista molemmin puolin.

resepti3

Multa tulee korvista ulos tomaattimurska-paprika-ruskeapapu/kidneypapu -touhut + mullon muutenki hentoinen epäluulo paprikoita kohtaan (lupaan, että kaikki vatsatautia edeltävä ruoka herättää teidän epäluulot ikuisiksi ajoiksi), etten enää tiedä onks se toimiva trio,  mut tää oli kivaa:

Kidneypapukastike
1 sipuli
2 paprikaa
öljyä
1 tlk (380g) kidneypapuja
1 iso tlk (500g) tomaattimurskaa
n. 1 dl salsadippiä
½ tl suolaa soijakastiketta
n. 1 pkt fetaa

– Leikkaa sipuli renkaiksi ja paprikat suikaleiksi. Kuullota rasvassa n. 5 min
– Lisää joukkoon valutetut ja huuhdotut pavut sekä tomaattimurska- Mausta salsadipillä ja soijakastikkeella. Hauduta kannen alla 5-10 min. Lisää feta

Entä muistatteko tämän:

kastikesaatana

In your face, tässä on THE KASTIKE:

– ”Keitä” 1 dl soijarouhetta pussin mukaan (sekaan voi laittaa chilirouhetta)
– Laita pannuun öljyä ja 1 rkl vehnäjauhoja
-> ruskista
– Lisää pannulle  alle ½ l vettä.
Lisää soijarouhe
-> anna kiehua muutama minuutti
– Laita soijakastiketta ja mausteita (basilika, timjami ööööö meirami tjsp)

p.s. pistin tohon kerran sweet chili -kastiketta, siirappia ja banaania ja siitä tuli ihan vitun pahaa. Et älkää kokeilko. Jos kastike jää vetiseks, nii sitä voi suurustaa soijaruokakermalla (se on paksumpaa ku normaali) ja kylmä vesi-vehnäjauho -touhulla.

Tosi iisin sienikastikkeenvoi tehä tällai:

herkkusieniä (boxi 200g?)
1 rkl rypsiöljyä
1 sipuli
1 prk Alpro Soya -ruokakermaa (250 ml)
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
(n. 1 rkl maissijauhoja: sekota tilkkaan kylmää vettä)

– Pilko sienet (jalat ja kaikki) ja heitä pannuun. Paista hetki, jotta neste irtoaa.
– Lisää öljy ja sipuli. Ruskista tovi
– Kaada joukkoon Alpro Soya
– Mausta
(- Suurusta tarvittaessa)

Viimesenä vielä yks ohje, jonka mausta en anna takuita, sillä oon syöny sitä tasan kerran joskus vitun kauan sitten, mut koska se on mun reseptikansiossa, niin uskon sen olevan bueno + rakastan kaikkii yhteen sotkettuja mössöjä (tää on siks nii kastikepainotteista, että voin syödä makaronii/riisii/peruna kun muut meillä keittää ja tekee liharuokaa).

Soija-kaalilaatikko

700g valkokaalia
2 dl puuroriisiä tai ohrasuurimoita
1 l kasvislientä (eli öö 2 liemikuutioo ja litra vettä)
2 sipulia
2 dl soijarouhetta
2 dl kuohu-, kaura- tai soijakermaa
½ dl siirappia tai fariinisokeria
+ valkopippuria
suolaa
meiramia
(vuokaan öljyä)

Käytä tarpeeks isoa kattilaa!

– Keitä riisiä/ohraa kasvisliemessä 20-30 min. tai pakkauksen ohjeen mukaan
– Lisää kaalisilppu ja keitä vielä 10 min
– Lisää sipulisilppu, vedessä liotettu soijarouhe, kerma ja mausteet
-> kaada voideltuun uunivuokaan ja paista uunin keskitasolla 225 °C n. 1 tunti

miauu <- mä ja Onni aamulla vuonna 2011.

”Jättäkää eläimet rauhaan! Kuka tarvitsee turkista?
On arveluttavaa saada rahansa murhista
Lajisortoa pahimmillaan, minä ainakaan en
Pue päälleni symbolia turhamaisuuden
Tappaisitteko koiranne?
Tappaisitteko koiranne?
Tuskinpa vaan
!

Tuskinpa vaan!– Aivolävistys

(alkuperäiseen aiheeseen liittymätön villi fakta: ketulla pitää olla eläintarhassa tilaa 600 m², mutta turkistarhassa samalla eläimellä häkin koko tulee olla vain 0,8 m²)

Näisson aina nii vitusti tavaraa, etten mä tiiä mikä otsikko muka tähänki sopis

keskiviikko, heinäkuu 16th, 2014

lol haluun vaan sanoo, et sarjisblogien ohjauspaneeli-sivua on päivitetty ja tässä asiassa oon vanhoollinen käpylehmä ja tää uus ulkoasu on inhottava ällö hirvee yäk enkä osaa käyttää. Ei muuta.

hinton

hautausmaat wtf

jarspisarjis vegevittupäät

invasosiaali

Olin kesäkuun puolella kolmatta vuotta putkeen menossa Voiman talolle. Mä en oo ikinä päässy oikeelle juna-asemalle. Ekalla kerralla menin väärään junaan ja tokalla kerralla menin aseman ohi. Tällä kolmannella kerralla mä juoksentelin yhtä paniikissa asemalaiturilla kuin ennenkin, kävin väärässä junassa kääntymässä, kommunikoin aggressiivisen konnarin kanssa ja käytin kaikki älynlahjani selvittääkseni mihin vittuun mun pitää mennä (tämä kaikki 6 minuutissa). Mä vaan tärisin ja nauroin kun lopultakin seisoin oikeella pääteasemalla, tajutonta.

Olin Voiman talolla protu-leirillä korvaamassa SETA-vierasta. Selittelin puolitoista tuntia sateenkaari-juttuja puhuen varmaan vähä aiheen vierestä ja vähä liian nopeesti, mut no jaa. Tietäisittepä mikä fiilis siitä jäi. Miks mä diggaan protusta, kysytte. Hengattuani tuolla pari tuntia tuntemattomien protu-otusten kanssa on mun naamasta puolet maalattu kasvoväreillä. Sen päivän päätteeks nää tuntemattomat otukset tulee halaan ja kun nenät koskee, tulee toistenkin naama maaliin ja se vain naurattaa. ”Ne selvästi piti susta.” Kirjotin niille runon aamuksi ja totesin itelleni, että ihastumiseen ei tarvi paljon aikaa.

tää on vanha kuva Tumblrista

Yks ilta kelasin sitä, miten ennen vihasin kaikkii leffoi, biisei ja kirjoi ym:ita, jotka kerto unelmien tavoittelusta. ”Be who you wanna be and be where you wanna be.” Mä vihasin niitä kaikkii, koska mä en tienny mitkä on mun unelmii ja mitä mun pitäs tavotella. Juma, sellanen unelma-hehkutus totta vie ahdistaa silloin.

Keitä te luulette olevanne, kun kuljette ympäri sukujuhlia ja naapurin tontteja kysyen jokaselta vastaantulijalta, että noh mikäs susta tulee isona. Se voi olla julma kysymys varsinkin kun sitä röyhkeesti isketään päin näköä minne vaan meneekin.

Kun jengi kattoo mun todistusta ne sanoo, että onnittelut, sullahan on kaikki ovet avoinna. Siin meinaa itelläni aina purskahtaa kahvit suusta. Anteeks mitkä onnittelut? Mitä hyvää on siinä, että vaihtoehtoja on saatanasti jossei osaa päättää.

”- Hitto, ne tyypit olis seurannu sua minne tahansa. Helvetti, useimmat niistä seurais vieläkin.
– Se olis hienoo,
se sano, jos mä tietäsin mihin mennä.”S.E. Hinton

Joskus mä lakkasin sit välittämästä ja otin vaan rennosti. Valintoja voi vältellä ja hymyillä elämälle, mut sit joskus tulee se tilanne, et on vaan pakko valita. Sun ei tarvii päättää mihin kouluun sä haet, mut pakko kertoo, et kyl se yhteishaun vipa päivä tulee ja ne istuttaa sut opon tietsikan eteen. Silloin ku ne kysyy, et mikä susta tulee isona, voit hymyillä ja sanoo, et kukkakauppias, ilves tai ”ei musta tuu ikinä isoo”, mut kun ne joka kerta nauraa sulle, nii ei siin uskalla enää itekään hymyillä.

”..hänellä on kyky tehdä kaikkea eikä hän löydä mitään mielekästä tekemistä.” -S.E. Hinton

Tänään istuessani autossa, jonka ilmapiiri oli niin myrkyllinen, et mietin miten kukaan ei kuollut sinne, mietin, et me ei vaan handlata normaalii perhe-elämää. Mietin, et mikään ei oo normaalisti ja et mä ite en oo terve (hymyilyttää, kun muistan, että mulla on seuraava aika psykologille Samuelin nimipäivänä).

Samaan aikaan ku mä mietin miten vituillaan kaikki on, mä haluisin aina läimäyttää itteeni. Mikä on muka normaali ja mikä sairas. Kyl mä rohkenen väittää, et ihmisellä ei oo hirveesti ongelmii ennen ku se ite alkaa niitä itelleen vääntää. Ei maailma ikinä kaadu, eikä sitä saa kaatumaan vaikka miten yrittäis (joskus se on paska juttu, useimmiten ei).

Mulla olis teille juttuu invavessoista, mut säästän sen ehkä huomiseen.

ei ketään

7 miljardia ihmistä, tuhatbiljoona muuta otusta, rajattomasti mielikuvituskavereita, nettipikseleitä ja paperiarkkeja, oikeesti ei ketään vai? Olin viikonloppuna Kristiinan kesämarkkinoilla ja siellä oli vitusti populaa, eikä kukaan ottanu muhun katsekontaktia. Se oli tappavaa.

empaattiemotionali

Mun rakkain hymyn aihe

tiistai, kesäkuu 17th, 2014

Protudarra tarkoittaa sitä, että protutapahtuman jälkeen ei osaa sopeutua takaisin siihen maailmaan, jossa kädet taskuissa seisovia ihmisiä ei huvita pohtia elämän mielekkyyttä. Protudarra on väistämätön ja itselläni se jyskyttää nyt toista päivää jossain takaraivossa tai sydämen seutuvilla.

Täällä kuuntelen aivosolunsa menettäneen piripään horinoita ja pidätän henkeä, kun talossa haisee lohi, sohvalle jätetyty vaipat ja seiniin hierottu maksamakkara.

Mulla oli mahtavaa Kemissä. Me huudettiin niin, että flunssasta välttyneetkin menettivät äänensä ja kiroiltiin niin hurjasti, etten taida kehdata katsoa enää äitiä silmiin. Mä tyhjäsin huussin paskasaavin, pidin kiinni maissitähkästä toisen sitä syödessä, en pelännyt näyttelemistä, junaraiteilla juostessa luulin jääväni junan alle,  itkin ja nauroin, olin hyväksytysti oma itseni, kannoin yli viikon nimeä, jonka käyttöönotto tuntuu hurjan todelliselta. Tuntuu, että iloa roiskahtelee värikuulina seinään.

Kun meille näytettiin leiripaikkaa, sanoi paikannäyttäjä kahteen eri huoneeseen viisaten, että tuolla voi nukkua tytöt ja tuolla pojat. Me katottiin toisiimme ja heti kun tää ihminen oli poistunut rakennuksesta me rynnättiin hinaamaan sänkyjä yhteen huoneeseen, niin että kaikki mahtui nukkumaan samassa tilassa.

Mä mietin, miten on mahdollista saada kasaan taas tälläinen määrä hurmaavia ihmisiä. Miten ne ei ikinä lopu.

Ihmiset halaa vielä kerran kaikki voimansa antaneena  ja pusut hukkuu jonnekkin hiuspehkoon. Kun neljä ihmistä ahtautuu yöjunan lattialle makaamaan, on innoissaan kuin lapset ja kaikki on hyvin, mä tiiän, ettei oo epäilystäkään siitä, ettenkö hakeutuis taas ens kesänä samanlaiseen tilanteeseen.

Tässä vielä fancy kuva mun kallosta. Otetaan matsi kukon kaa kumpi on tunkion huipulla.

vr niinku väsyneet rapsutettavat

maanantai, toukokuu 5th, 2014

I’ll see you when I fall asleep

perjantai, maaliskuu 28th, 2014

Kertokaa jos joskus kuulette jotain hauskempaa https://www.youtube.com/watch?v=B30w4yuL5do

p.s. ponimunista saa siirtotatuointeja (!!)