Posts Tagged ‘provinssi’

Provinssi

sunnuntai, kesäkuu 28th, 2015

provinssi

Eilen oli neljäs ja viimenen provinssipäivä. Tänään napit korvilla kadulla kulkiessani mietin miten ihmeessä musiikkia kuunnellaan nostamatta käsiä ylös tai takomatta jalkaa. Hankalaa.

Perjantai-illan viimesellä punkkeikalla menetin lempparipinssini ja jonkun kalja kaatu mun niskaan + basisti oli cool ja sylkäs siinä mun päälle (vaatteet haisee tosi jännältä), mut ei tuo oo kova hinta onnesta. Musta on superhauskaa löytää kadulta asioita ja nyt joku sai mun pinssin löytääkseen ja piru vie onnistuin nappaan ilmasta CD:n, joita bändi heitteli lavalta yleisön joukkoon. Ihan jees vaihtari.

Mosh pit -ringit, se kun jengi tönii ja hyppii ja riehuu, on oikeestaan tavattoman symppiksiä. Jengiä ei revitä siihen väkisin mukaan, sä oot turvassa, vaikka tyypit remuaiskin ihan sun vieressä (pari mustelmaa on mahollista tosin siinäkin saada). Jos joku kaatuu se on sillä samalla sekunnilla nostettu pystyyn. Mulla lens lasit päästä kun lähin mukaan pomppimaan ja kun ehin sokeena nauraen kaapaamaan ne turvaan hietikolta joku jannu vieressä tarttuu mun tassuun ja vetää semmoseen cooliin bro halaukseen. Jumalauta sä olet kuumottava, se sanoo ja sen silmät tuikkii ja se on näyttää siltä, että se on vakuuttunut elämän mahtavuudesta,
mäkin oon.

Kun humalaisten tilanotto käy ylitsepääsemättömäksi ja lähden taistelemaan tietä pois ihmisrysästä, joku taputtaa ohimennen selkään ja toivottaa tsemppiä, kun luoja niitä ihmisiä oli totta vie paljon. Joku tuli myös pörröttäneeksi mun hiuksia, mutta ei mitään hajua missä yhteydessä se on tapahtunut.

Alkoholia päänsä täyteen vetäneet ihmiset on tosi vaikeita mulle. Usein niiden silmät muuttuu äkkiä tosi surullisiks ja niitä on vaikee katsoo + vituttaa kun nei tajua mitään. Ainoostaan humalaiset tunnelmoijat on ihan hymyilyttäviä, ne jotka jammailee pehmeesti niinku transsissa sun vierellä. Festarialueelta yks yö pois kävellessä mun edessä tyhjällä kadulla veti jannu ihan pirun huolestuttavaa siksakkia. Se näytti seilaavan uhkaavasti kohti autotietä ja lopulta se rojautti itsensä puun juurelle. Kävin vaihtaas hälle pari sanaa ja jukra oli muuten pistävän siniset silmät. Sanoin, et koita selvii ja oma naama vääränä lähin paikalta, kun siinä kondiksessa ei oo mitenkään hyvässä turvassa. Seuraavana päivänä keikalla jannu mun vieressä huutaa mun korvaan onko bändi soittanut jo tietyn biisin ja arvatkaa, oli muuten tasan yhtä siniset silmät. Hymyilytti.

visuaaliminä

Festarikansan näkeminen kaduilla tekee musta ihan tosi onnellisen. Onnellistuttaa myös hauskasta ihmislaumasta bongata visuaali minuja, semmosii heeboi, jotka syystä tai toisesta onnistuu kuvastaan mua, jotka näyttää siltä ku ite toivoo näyttävänsä.

Eräs onnittelee nimen muuttumisesta, toinen löytää minut kun itse olen jo luopunut hänen etsimisestään ja ennen festareiden loppua hän ehtii sanoilla hymyilyttää, kaiken jälkeen kolmas tyyppi ei pelkää mun nimeä, parille saan levittää patjan lattialle ja yksi on ihan hölmistynyt siitä, että hänellekin on tilaa ja kaikki muut on vaan muuten huikeita. Ihmiset halaa ihan niinku onnistuisivat kaappaamaan koko universumin syliinsä.

Vipana festaripäivänä mä ehin käymään koko tunneskaalan läpi ihan valehtelematta. Itkettää niin paljon ilmoitus kadonneesta koirasta ja auton ikkunasta näkyvät hevoset. Ahistaa naurattaa pelottaa surettaa kaikkee.

Kun kysytään ootko ollut ihastunut ihmiset tapaa nyökätä, mut jos kysytään ootko ollut rakastunut kaikki miettii pidempään, mut nyt mä sanon, et joo oon ollut ja totta vie oon ja rakastuttaa ihan vaan nähdä eräs tai tietää, että hän on olemassa ja kaikki sekin itkettää ja naurattaa ja mä koitan prosessoida k a i k k e e, kun kaikkee on paljon ja mä huomaan kiroilevani aivan tosi paljon ja tiedän olevani tuohtunut, enkä voi sanavalinnoilleni mitään kun ne vaan vyöryy ulos suusta.

raksakädet

Toiset kaks päivää raksalla vielä jäljellä, katotaan pysyyks kaikki sormet kii. Ihan hauskaa talkoohomma toi on.

Nei vaan usko siellä, että mun käsissä on voimaa,
tyhmät.
”Sori hei seksismi, mut voisitteks te kaks jäbää sieltä nurkasta tulla jeesaan tän kanssa”
Liian tiukalle väännetty ruuvi on vaan haaste mulle, vaikkei ne anna ees yrittää.

mut joo.
mä yritän, enkä mä jaksa vääntää sitä auki.
oon ihan mäntti noiden kanssa muutenkin, en mä tiiä mikä on pikkeli tai mistä löytyy kolmekutonen.

(monina päivinä mua riipii se kun käytetään sanoja mies ja nainen synonyymeinä tietynlaisille kehotyypeille, ja vaikka eräs lauma oli yhtä mieltä siitä, ettei hienotunteisuus voi mennä överiksi, niin kelaan, et osa tunteista on niin hienoja (hiuksen hieno ja sillai, ei fancy hienoja), että se on tarkoituksetta jo överiä)

—-
—-

Tänään on kans vetänyt volttia tunteiluiden kanssa. Oon nukkunut kolme tuntia, kävellyt kymmenen kilsaa, mennyt kassalla läpi passini kanssa (en oo aiemmin uskaltanut kokeilla), rahdannut metallitankoja neljä tuntia ja äsken panin herätyksen huomista varten soimaan klo viisi. Valokuva tutusta ihmisrievusta ja tämän sielunpuolikkaasta yhdessä ties monennenko kymmenen vuoden jälkeen, vaikkei toista oikeasti enää edes ole vetää ihan sietämättömän kaihoksi. Vihaan kun huomaan kaupassa yhdeltä jäävän kassan päähän jotain, mutten sano mitään ja vihaan kun tajuan ohi kulkevan ihmisen, jonka tunnen, mutten sano mitään, en edes myöhemmin kun hän kulkee ohi uudestaan. Sinipaitainen vanhus nojaa kävelykeppiin ja hänen vierellään on maassa karvainen mytty talutushihnassa. Eipä taida kumpikaan jaksaa liikkua, pitävät taukoa siinä tai sitten koiraa ei vain huvita enää kävellä ja vanhusta ei huvita patistella sitä ja olisittepa nähneet sen koiran naaman, ihan naurettavan söpö, jukra.

Mutta parasta
joku pinkoo mun takaa ja kysyy tietä keskustaan ja juna-asemalle ja minä neuvon ja hän jatkaa iloisena matkaansa ja mua itketää niin saatanan paljon, vaikka naurankin, koska niin paljon pidän kohtaamisista ja ihmisistä ja siitä että pystyn hengittämään.

Henkeä haukkuen

tiistai, kesäkuu 18th, 2013