Posts Tagged ‘ringo’

Laastarisäröi

torstai, elokuu 4th, 2016

ei ei ei

moi,

toivottavasti ootte siellä, minä olen ainakin ja tääkin on. tavallaan:

postaukset

kiitti niille, jotka huolehti. oon ollu hiljanen, mut niin ootte tekin.

Mä pelkään, et muhun on pakkautunu jotenki niin paljon saastuneita varjoja, et saan meidän talon katon tipahtamaan ja mä pelkään, että kun ihan liian pian lähetään käymään Tsekissä, et se sama paska mun sisällä saa sen lentokoneenkin tippuun ja oon vaan tosi  pahoillani kaikkien läsnäolijoiden puolesta.

Mulla on esim. sata syytä miks luikin teiltä pakoon enkä mä sano et ne syyt olis nollassa, mut ilman syyllistyksiä mä voin latoo teille huvin vuoksi jotain tekosyitä jos ootte ihmetyksissänne:

  • mä haluun olla pieni
  • mä haluun olla itsekäs, ilkee, dramaattinen
  • mä haluun kertoa miltä tuntuu itestä (stalkatulta, olemattomalta)
  • mä haluun kertoa miltä maailma tuntuu (liialta, vaativalta)
  • mä haluun lopettaa, pausettaa, keskeyttää, jaksaa
  • mä en jaksa
  • mä oon utelias ja mustelmahakuinen
  • mua ahdistaa, hävettää, inhottaa
  • mua turhauttaa
  • .. ihan tosi paljon
  • .. ärsyttää myös
  • —–

Täs mä silti oon, koska mulla on elämäs kaks suurtakin suurempaa juttuu, joista blogi on toinen, enkä mä voi niistä kumpaakan nollata ja kadottaa.

billy talent

ringo päämäärä

ringo da face of silver, heart of gold.

skene muru

huh huh joo tapahtu juttui ja seuraavas solidaarisuuskalenteris on sit min kömpelön pieni sanasotku.

nää sanat on ollu jo jonkin aikaa mun seinällä:

DSCN4190

DSCN4192

Katoin leffan jossa sanottiin, ettei elämälle saa olla liian ankara, ei omalle eikä muiden, koska loppujen lopuksi se vain kuluu, päivä päivältä. En oo ihan varma mitä aatella siitä.

säkki ja keesi

Se ei oo nyrkkeilysäkki, mut side, jonka kanssa voi lyödä nyrkkeilysäkkiä. Elämä rullaa, rakkaat.

Mulla ois jotain muutaki vanhaa blogipaskaa, josta haluisin teitä muistuttaa, mut teen sen sit joskus (niinku kaiken muunkin).

Tulin pari tuntia sitten nyrkkeilytunnilta, mutta ei se mitään, vaan se, että tänään myös tassuttelin kaduilla uuden kauniin ihmisen kanssa, joka tarjosi teetä ja aarteita. Nyt kolmen kuukauden jälkeen oon filosofian ykköskirjassa yhäti sivulla 15, mut siltikin aion lukea saman tien uudet sarjikset, kunhan posti tuo ne.

Kyl mä tiiän mikä ois järkevää, mut sei oo hauskaa.

Etelätuuli

maanantai, heinäkuu 27th, 2015

skes skez

hkissshki nyh

Helsinki on hauska. Se on kaupunki, jossa kahen päivän aikana oon kolmesti tilanteessa, jossa laitan vaan silmät kii, ettei pää hajoo ja se on kaupunki, jossa kahen päivän aikana näen kahden- ja kuudensadan kilometrin päästä tulleita ihmisiä, mutten viiden kilometrin päässä asuvia. Lokki kuulostaa puutarhakeinulta tai narisevalta ovelta, tuuli on hyvä missä päin maailmaa tahansa, Karin pitää lähteä leikkikentältä kotiin syömään puolukoita ja ohi kävelee ihmisiä, joita en malta olla tuijottamatta.

jere8.

jere5

jere 18

taking it jere1

Mikä ei kuulu joukkoon

perjantai, heinäkuu 10th, 2015

vittupääpentu

en osaa olla

surku

ei huvita

unmotivated 1200

värit tui

Aivovuoto

keskiviikko, heinäkuu 9th, 2014

Voidaanks vaan kuunnella Jarspista ja fiilistellä Jere-sarjiksen Ringoo niin kauan, et kukko kiekuu nukkumaan menemisen merkiksi

mutta painoikin julkaise-nappia

sunnuntai, syyskuu 29th, 2013

Jos kysyisit tätä nykyä kuka sarjakuvahahmo olisin, niin vastaisin Ringo Jere-sarjakuvasta.

Korvassa kuuluu nyt tämä.

Viikonloppuna kissa teki kerta kerran jälkeen pesän syliin. Tökkäsi nenällä poskeen ja hurisi.

Perjantaina olo oli eheä.

Ajattelin paljon mielessäni.

Tanssitti.

Pelasin Simssiä kolmeen yöllä, kärpäset ryömivät kaulaani pitkin ja menin vain sitten nukkumaan ja heräsin viiden tunnin päästä.

Luin sarjakuvaa. Sellaista joka teki olon intopuhkuvaksi. Minä en tee mitään. Olen ihan kurja sen asian suhteen.

Opiskelin psykologiaa. Opiskeluni on itkettävän hidasta. Tapani on hyvä, mutta se on hidas, ja kello on seinällä ja oloni kärsimätön ja keskittymisen häiriöinen.

Imuroin kärpäsiä ja tyhjensin imurin ulkona, niin että ne lensivät pois. Kun palasin sisälle, siellä oli jo kymmenen uutta.

Saunassa ei ollut valoja. En minä muutenkaan mitään nää. Puolisokea. Se suruttaa toisinaan.

Join teetä ja kaakaota ja teetä. Ainakin kaksi litraa.

Heräsin sunnuntaihin, kun uni oli täynnä hyljeksintää ja stressiä. Koitin ravistaa sen pois. Siinä se vain repi mieltä. Jotenkin sitten hälveni.

Rakkaat vanhukset minä tapasin jo aijemmin mietityttäni, miten kurjaa kun moiset ajallaan kuolevat. Tuuleni oli hyvä. Sitten voi kauhea kun repi piikit ja muotit. Sukupuoli ihonväri seksuaalisuus.

Luin lisää kokeisiin kärpästen suristaessa ikkunaa vasten. Puhelin itsekseni. Ajatus karkasi. Ei, nyt ei kyllä enää luettu. Käperryin kyljelleni. Havahduin. Nousin ylös ja kerroin asiani ääneen. Ai, se olinkin arka aihe.

Löin nyrkillä patjaan. Ei voinut olla käpertyneenä, koska ymmärsi, että mieltä kylmäsikin joka kerta se tilanne, jolloin oli toisen kanssa käppyränä ja toinen luuli väärin, vaikka tilanteelle antoikin sen kummempia miettimättä puhtaasti silloin anteeksi.

Mietin keskusteluja, joissa olin kesällä mukana. Yksi jota kohtaan ei oltu reilusti toimittu sanoi, että ihan kuin olisi eläintä kohdeltu. Auts. Olenpa nähnyt kun eläintä kohdellaan. Kissa juoksee pakoon kenkiä, joista on saanut kylkeensä. Lammaskin väistäisi rautatankoa jos olisi vielä elossa.

Keskustelussa käy ilmi, että osa ei olisi missään tekemisissä prostituoidun kanssa. Että ei voi hyväksyä aktivismia. Ja että sukupuolivittujotainpaskaa. Mietin ihmisiä, jotka sanovat vihaansa joka homoa ja transua, mutta minulle tekstaavat smaileja.

Haha, ja sellainen olen, että kun keskustelu on loppu, tulee yksi ja halaa. Kun näytit niin surulliselta.

Kuulen usein oman nimeni lauseessa jossa empaattinen on adjektiivina. Toisinaan mietin, että ei minulla hyvänen aika ole mitään hätää, mutta kun minä itken toisten puolesta. Tarkoitan, että kun joku potkitaan hengiltä kadulla, niin minä todella luulen, käyttäydyn ja elän kuin se olisi minun vertani siinä asvaltissa.

Sitä tahtoo pois koko maailmasta ja eläminen oksettaa. On aivan mieli sikkuralla ja silmät pyörii päässä vauhkona.

Ja aina kun ammattiauttaja kysyy, että mitä kuuluu ja miten menee, niin minä hymyilen ja tarkoitan sitä, mutta silti sitä kuitenkin löytää itsensä aika ajoin ihan yhtä vitun sekopäisenä kuin jos olisi pää väärinpäin harteilla tai siinä kiinni lainkaan.

Säikähdin, kun mietin miten voin katkoa kylkiluuni tai rutistaa keuhkoni.  Minkä takia, kenen vuoksi, mitä hyödyttäen?

Vaan antakaa kun kerron vielä perjantain aatteistani:

Ihminen, joka vietti kanssani kaksi päivää osasi sanoa, että muotoilen ajatukseni sanoiksi ennen kun hän ehtii edes saada mitään ajatusta. Toinen on sanonut, että puhun niin nopeaan, että välillä pitää miettiä mihin tämä liittyikään. Kolmaskin sanoi, että ajattelen niin nopeasti, että ehdin kyseenalaistaakin omat ajatukseni ennen kuin hän ymmärtää mistä aloin puhumaan.

Minä vain piirtelen jotain ja puhelen jotain välillä turhautuen kummankin lopputuloksesta. Sulla leikkaa. Mitä? Sä kuvailet asioita ihan loistavasti. Kuka? Tajuuksä ite miten hyvää settiä sä saat aikaan. Ai?

Tein kaksi lappua, kun annettiin tehtäväksi. Kummassakin on ympyröitä ympyröiden sisällä. Toisessa on sosiaalinen verkostoni ja toisessa olen minä. En laita niistä kuvaa tänne, mutta kerron jotain.
Verkostoympyöissäni on keskellä piste, joka olen minä. Sitten siinä on sellaisten ihmisten nimiä, jotka ovat minua lähinnä, minun kanssani samassa ympyrässä. Seuraavassa ympyrässä on kaksi ystävän nimeä, mutta muut siihen kirjoitetut asiat eivät ole ketään ollenkaan. Siinä on eläimiä ja Samuel, minun eräänlainen mielikuvituksen tuotokseni. Ja psykologi, joka nämä ympyrät pyysi minun piirtämään sanoo, että tahtoo vielä palata Samueliin. Vau. Ja hän myös kysyy olenko kasvissyöjä. Ai sekin kuultaa puheestani.
Ympyrät loittonevat. On rinki perheelle, kouluihmisille ja sukulaisille. On pari, joiden nimet eivät ole missään ympyrässä ja on saksien kuvia perheen kohdalla.

Sitten on tämä minun toinen ympyrälappuni. Sitä ei ehditä käsitellä, ensi käynnillä sitten. Siinä on kuitenkin rinkuloita samalla ajatusmallilla. Ensimäisessä, itseäni lähimässä renkaassa on sanoja, jollainen olen kun olen verkostoympyräni sisimmän renkaan kanssa. Höpsö, poukkoileva, onnellinen. Olen pomppivat ajatukset omaava naurava hepuli heidän kanssaan. Käsittömän usein toistavat sanaa söpö. Pulisen kaiken joka mieleeni tulee. En ole hyvä isoissa määrissä ihmisiä. En pärjää jos joku tarvitsee paljon tilaa, lesoaa ja röyhkeällä itsevarmuudellaan täyttää ilman. Jossen sano asiaani, niin oloni tukkeutuu. Olen oppinut sen. Itsestä on kiva oppia.

En olisi osannut täyttää tuota ympyrää, ellen olisi tavannut tähän ympyrään kuuluvia henkilöitä tässä päivä pari sitten.
Se on sellainen tiivis mytty, joka aukenee ja täyttää kaiken. Se on kuin ydin, mutta se on vain näiden ihmisten kanssa.

Seuraavassa ympyrässä minun minä-rengastossani lukee sellaisia sanoja, jotka kuvaavat sitä henkilöä, jonka kanssa minä vietän aikani. Piirsin siihen myös koiran, koska en oikeasti tiennyt mitä oikein siihen kirjoittaisin.

Sitten on rengas, jossa on pintaminä. Kuori. Sellainen kuin lienen koulussa.

Erikseen olen laittanut vielä asioita ja muita, jotka tavallaan kuvaavat minua. Siinä lukee ihan vain aamuvarikset ja, että terveiset on kerrottava, kun joku niitä lähettää ja että meinasin laittaa kuppiin varastetut rahat, vaikken ollutkaan niitä vienyt.

Tälläinen kuva minulla on tulossa vesivärilehtiöön, joka ei mahtunut puoliksikaan skanneriin:

Musiikkikin on niin hyvää, että varpaat ei meinaa pysyä villasukissa.

Ja rispaiset kengäni ovat kokoa 42, vaikka jalkani ovat sitä pienemmät. Se on mielestäni ihastuttavaa. Vielä kun ne ovat kirpputorilta kolmella eurolla, jonkun jätkän jaloista.

Luin toista sarjakuvaa. Se on kaunis ja hyvä.

Minä itse en tee mitään. Vieläkään.

Huomenna on taas kokeet, enkä minä ymmärrä miksi sitä sanotaan psyykeeksi eikä psyykkeeksi tai että miksi samastumisessa ei ole i-kirjainta m-kirjaimen jälkeen ja miksi puhutaan konstuktivisesta eikä konstruktiivisesta, enkä oikeastaan kyllä edes tiedä mitä se kaikki tarkoittaa.

Ymmärsin kirjoittavani hajanaisesti ja runomittallisesti sekoillen, sillä vaikka on paljon kaunista sanailua, niin sanat ovat rumia kolahduksia mielen pyörteisiin verrattuna.

Ja sitten ajattelin olla julkaisematta tätä paskaa, koska en ollut kirjoittanut otsikkoa.

Ja polviin sattui.