Posts Tagged ‘rise against’

Jätetään verannat lukitsematta

maanantai, lokakuu 19th, 2015

Mulla oli tasan viis päivää älypuhelin ja sit heitin sen ikkunasta (okei repun pohjalla se vielä on, mut nenän edessä mulla on mun vanha käpypuhelin). Mä kirjotin taikaälylaitteeseeni paljon juttui viime retkestä muistaakseni kertoa teille kaikesta, mut nepä sit katos jonnekin kun yritettiin palauttaa tehdasasetuksia ja poistaa jotain koodinpätkiä sillai, ettei koko puhelin enää ees käynnisty. Vittu jee.

lempiystävä hah

Reissua edelsi päivä, jolloin koitin jäsentää asioita päähäni ja piirrellä karttoja kaupungin kaduista ja sporapysäkeistä. Oli myös rakas söpöpää, hitaasti tipahtelevia lauseita ja sallittua hymykehräystä, kumman naama nousee leveämmälle hevosenkengälle. Vähän ryttyisiä haleja ja villakoiria. Tieto siitä, että on itse osa toisen turvaa sykähdyttää.

Torstai
Mä heräsin puol viis.

junamatkustajat

Tän koko reissun aikana mä koin useesti ihan tosi suurta ylpeyttä osatessani kulkea julkisilla. Tiiättekö, semmoi kulkemisvarmuus, voi jukra joo, se on tosi hyvä. Ensi töikseni Helsingissä mä menin kyllä hukkaan ja myöhemmin mä tyhmänä menin vahingossa myös pummilla vaikkei pitänyt, mut ei haittaa.

Steissi mua oksettaa. Helsingissä seikkaillessa mä aina mietin, et oisko tää mun kaupunki ja eka fiilis siitä mestasta muodostuu heti kun hyppää junasta ulos ja se on paska fiilis. Niit ihmisii vaan tulvii ihan joka suunnasta ja se hälinä on jotain tähtitieteellistä. Yäk. Mut ei saa aatella, et se on koko Helsinki.

unikuva

Mä kävin tapaas lävistäjää. En mä oikeesti uskaltais, mut oon nähnyt paljon hyviä unia ja niissä uskalsin ja niistä sit kai jäi vähän kohtaamisenergiaa valveillaoloonkin. Nyt mä tiiän, ettei mun tarvii vaihtaa huuleen lyhyempää korua, mutten mä vielkään tiiä mikä rutto naamassa on alkanut itää, mut arvatkaa, ei mua totta puhuen ees kiinnosta. Koitan vaihtaa hammastahnan toiseen ja alan rukoilla tai jotain.

Sit mä kävin Taidehallilla ja mä en kestä kun näin, miten ihmisten silmät siellä tuikki, niin innoissaan ja onnellisia ne oli näyttelyä pystyttäessään. Tehkää asioita mistä tykkäätte ja lähestykää toisianne ranteen ylöspäin, niin että voitte halata vaikkette tunne. Mä lähen nauraen ulos.

hih jee

Mä tulin saavuttaneeks ultimaattisen helsinkiläislaiskuuden, sellasen mikä itteeni on monesti ärsyttäny muissa, niin ettei se oo kyl saavutus vaan vähän nolous. Tiiätteks, kun sen sijaan et kulkis pari sataa metriä omin jaloin, niin venaakin parikyt minuuttia metroa, että vois istua siinä tasan yhen pysäkkivälin eli max. kaks minuuttia. Sit ei jaksa tutkia aikatauluja, kun koko ajan kulkee joku huruduu, ja lopulta onkin myöhässä. Joo no mä tein molemmat, jätin kävelemättä ja olin myöhässä.

Nauran ääneen, kun valitsen ruokakaupan niin hyvin – tai että tiedän ylipäätään useamman ruokakaupan ja tulen miettineeksi sitä mikä niistä itseä eniten miellyttää. Jono on kuitenkin kuolettavan hidas ja nöyryytetyn kassaharjoittelijan kädet tärisee. Onneton riepu raukka pieni. Tahtoisin sanoa jotain ja ehkä toivoin myös, etten olis muistanut ottaa lääkkeitä, niin että omatkin kädet olisi tärisseet ja sitten olisi voinut virnistää toisella ja ehkä tehdä tämän olon paremmaksi.

Mut hurjin: porukkaa istu metrossa ja mä huomaan lempparimusiikkia kuunnellessani vahingossa aattelevani, että tässä on miun metroperhe.

metroperhe

Ensimmäinen korvahali. Tiiättekö sellanen kun korva painuu toisen poskeen kiinni halatessa (ja vähän säpsähtää jos on tullut ulkoa ja korva on kylmä) ja se ihan pikkuisen melkein imukupisti sanoo plop kun hali loppuu. Sama jos painaa sormet niskaa kohdin kämmenellä korvaa peukalotyyny korvakäytän kohdalla. Sillai öö emmä tiiä. semmonen hassu.

Mutta niin. Tykkään nähdä miten toisen nauru tutusti täyttää huoneen ja pannari on aika vau. Mielessäni toivotan kaikkea hyvää, vaikken kauaa ehdikään olla.

Sitten uusi ihminen ja valoja. Vahinkotörmäämisiä ja onnelliseksi tekeviä (vaikkakin ehkä toteutumattomia) lupauksia huomisesta. Basso värisee rintalastan alla. Kiroilen aika paljon. Sormet on iltakohmeessa. Hälinän onnistuu jotenkin kadottamaan, niin käy jossei sitä pelkää. Taskuun saan laitettavaksi jotain, minkä saan avata vasta seikkailun päätyttyä* (nyt tiedän jo ja voin kertoa teille, että se on ranteeseen solmittava uusi muisto)
Kaikki on pohjaa myöhemmin alkavalle pöhkölle lepertelylle.
*huomaatteko miten vältän koti-sanan käyttämistä.

jalat ei kanna

Perillä on odottaa yksi tuttu syli ja tän vuoden ensimmäinen mukillinen glögiä.

Perjantai:

Saman talon asukki nyökkää tervehdyksen portaikossa. Joku oli lyyhistynyt kaupan eteen. Siinä oli kaksi tyyntä ja ambulanssi oli jo soitettu, mutta kuristaa se silti kurkkua. Ruoassa ei ollut ripaus chiliä (ehkä kourallinen?).

Me mennään näyttelyyn ja me ollaan hienoja ja nostetaan malja. Ja mulla on oravareppu. Sori vaan, turha odottaa multa mitään överifänseilyä. Ihmisten tarinat on mulle tosi paljon, pettymyksiä, pöhköilyä, kiitollisuutta ja elämäniloa. Toinen tarttuu kädestä kun huomaa miten alkaa itkettää. Oon onnellinen siitä kaikesta, vaikka juoksenkin kesken pois ja olen tunnin päästä Jäähallin eturivissä.

keikkaroiske
ennen ja jälkeen keikka
”Simply because you can breathe,
Doesn’t mean you’re alive,
Or that you really live” ♫

Rise Against on mun aika tosi superlemppari. Välispiikissä ne kertoi miten ne kirjoitti kerran laulun rakkaudesta, rakkaudesta miehen ja naisen välillä, miehen ja miehen välillä, naisen ja naisen välillä, ja ne sanoi, että ”when you write a song about that, you pick up a fight and we are happy to fight that fight” ja se on piru vie se mitä mä haluun sanoa ja yleisö huutaa sitä samaa ja vaikka mä huutaisin yhtä lailla jossei ääni pettäis, niin nyrkin mä jaksan pitää ylhäällä.

huh.

Ihmismassan valuessa narikalle oon ehkä jo puolittain asennoitunut siihen, että kaksi paikalla ollutta naamaa jää kohtaamatta, mutta ne molemmat käveleekin suoraan eteen. Maailma mitä vau. Hymyilyttäviä, punasilmäisiä ja nauravia. Toinen on jotenkin kestotäpinöissä ja niin vahvasti tässä, tosi paljon elossa, naurattaa. 

Kiroilin aikaisemmin mielessäni, kun olis huvittanut nähdä yks näyttely, muttei maksaa siitä. Kuulin, että sinne olis päässyt tänään opiskelijakortilla ilmaiseksi (!!). Harmittaa joo, mutta oikeestaan oon loppu peleissä vaan ilonen siitä tiedosta, että maailma ois pitänyt musta huolen tässäkin tapauksessa ja hoitanut mut sinne näyttelyyn.

(kakkos korvahali vai oliko jo kolmas)

Keuhkoja tervatessa voi lotota moniko yrittää yhen röökin aikana pummia oman keuhkosyöpänsä. Yks niistä oli ympäri päissään ja jäi kertomaan tarinoita. Kuuntelen varmaan puolituntia huumemonologia siitä miten ”se veti kuule essoja ja mä vasikoin sen kerran ja joo ei kyllä bentsoja sillä kans oli joo ja mä olin siinä kun se veti sitä turpaan ja pyys savuja ja dfasdfkljaedklfjaj” Nyökyttelyyn kyllästyttyäni vaan keskeytin sen ja toivotin illanjatkoja.

Junaa pitää odottaa puoli ikuisuutta ja on vaan niin väsy, että itkettää.

Perillä uninen rätti päästää sisälle ja vaikka tekisi mieli vain ryömiä peiton alle, näkyy ikkunasta niin paljon kauneutta, etten tohdi heti sulkea silmiä.
lol puska joku joojee (täs ei kyl näy yhtään mitään)

Launtai:

rötkö

Meitä on kaksi ja me kävellään ja kävellään ja kävellään. ihan tosi paljon. Ei tarvi tietää missä ollaan ja me käydään kahdessa näyttelyssä, arvatkaa itkettääkö nekin, alkaa sattua päähän kaikkeus, vaikka surkupaljon jää näkemättä ja vielä enemmän ymmärtämättä.

Olkaan koputtaa uusi ihminen. Sellainen hauska ystäväotus.

Ruoka on maailman parasta. Hallittu hälinä. Ja kaikki on niin helvetin hyvännäkösiä, etten ees tajuu.

paljon paljon.

Oon tosi ilonen ihmisten vessasolidaarisuudesta. Tiiättekö, kun vessaan maksaa muka euron, mut yks ihminen sen kolikon sinne tiputtaa aamulla ja loput pitää sitä ovea niin kauan auki, että joku pääsee ilmaiseksi sisään. kiitos.

Pelottaa lähestyä, teen sen silti. Hurinaa ja etäisyyttä.

Mä teen ekaa kertaa kaupungille palveluksen ja katutolppaan tarran liimaamisen sijaan revin siitä julisteen mukaani.

Kuuntelen toisen puolituntisen jonkun uuden ihmisen huumestooreja.

Joskus yksin nuokkuessani tulee paha mieli kun en tiiä oonko tiputtanu kadulle vahingossa yhden julisteesta irrotetun teipinpalan. On niin väsy, ettei kynäkään pysy kädessä. Mitään ei tapahdu ja kaikki on jo käynyt. Yhden ihmissuhteen myös vahingossa onnistuin etätyönä turmelemaan, enkä jaksa edes korjata. Harmittaa, että näin myöhään hereillä on vain päihtyneitä ihmisiä.  Lopulta vihdoin itkettää ihan vain oma olo.

Joku koittaa kysyä jotain, mä tuijotan sitä tyhmänä ja se toistaa ja mä jotenkin puoliänkyttäen kai sanon, etten tajua. Tyyppi lähtee ja sitten havahdun, että se kai vain sano englanniks kysyen että pardon. Mut mä en vaan tajuu. On väsy. Ei jaksa.

loppuväsy

Yks meinaa perääntyä kun huomaa, etten kuullut kysymystä ekalla kerralla musiikin takia. Jätän rahoittamatta toisen elämän lyhentämisen (montaks synonyymiä voi keksiä tupakoinnille) ja tapa, jolla tämä nöyränä vetäytyy ja sanoo vain okei tekee olon, että pitäisi mennä haastamaan takaisin ja kysyä mitä kuuluu.

Mä kulutan katuja ja jaksan virnistää ainoastaan katusoittajalle ja sit vau:
”Hey, you’re the person from train yesterday, right?” Sanon, että muistan tyypin (se oli se, joka istu mun eessä ihan vitun leveesti). ”So what you are representing, I see that you represent something”, se sanoo ja tökkii mun hihamerkkejä.
Tyyppi on ihan terävä ja sillä on sydän messissä sanoissaan, vaikka musta vähän tuntuukin sirkuseläimeltä. Nasta se on myös, vaikka edustaakin ärsyttävää kommunikointitapaa, jossa nyökätään ymmärtäneensä ennen kuin toinen saa omaa ajatustaan loppuun asti muotoiltua (monet ulkomaalaistaustaiset tekee sitä? en mä englanna niin nopeesti, et pysyisin siin vauhdissa mukana). Mietin ajatuksissani uutta kärsivällistä hymytoveria, joka ei puhu päälle. Antakaa aikaa puhua.
”I was looking at you yesterday, you know, and I wanted to say something but I thought that what if she’s violent, what if she’ll hit me”, se tökkii edelleen mun hihamerkkejä ja hakaneuloja. Nykysin me ollaan facebook-kavereita.

montaks uutta ystävää ehtii taikoa päivässä.

jesse graffi

Mä lähen klo 12 liikkeelle ja istun aloilleni vasta klo 23. Bussissa menee kuus tuntia (mun vieressä on joku joka hymyilee tosi lämpimästi) ja kun pitää aamuviideltä pitää itsensä irti kohmeesta ja odottaa tunti siskon yövuoron loppumista, niin alkaa pistellä hartioita ja pelkään pyörtyväni.

Mä nukun kolme tuntia koiranhajuisella sohvalla (koiraa ei oo) ja aamulla keitän teetä.

Yleensä me vaan tönitään ja kitistään mut nyt me lojutaan ja ollaan ja kirotaan.

Sit me syödään ulkona nätisti, eikä vieläkään tönitä.

aikas villii.

mä oon tosi ihmeellisesti keikkunut oman ja toisten olojen välissä. oon aika nuutunut ja talutan itseni nukkumaan ja avaan silmät kuunnellakseni toisten unista.

eilen joku sanoi ekaa kertaa ääneen anteeksi ja ettei oma olo ole toisen vika ja vastatessa ettei kuluminen haittaa, hän sanoo tärkeimmän, että ”mut se tekee sun olosta paskan ja se taas tekee mun olosta paskan”.

Niin.

Tänään sattuu kroppaan huolestuttavan oudosti. Mietin nytkö keho pettää, eikä jaksa enää tapella normeja vastaan.

Ärsyynnyin siitä miten joku on päättänyt, että toiset ihmiset haisee tältä ja toiset tältä. Toiset saa haista urheilulta ja toiset kukkasilta. Onko sukupuolella haju (/hajulla sukupuoli?)

Kiukuttaa myös kun sanotaan, että jää ja tuu ja oo, kun se kaikki on taloudellisesti ihan mielettömän vaikeeta. Kiukuttaa myös jos on metrin päässä ja pyytää, että jää tai tuu tai oo ja toinen kertoo ettei jaksa. Mut ei saa arvostella toisen reippautta.

toiset menee juniin ja toiset niiden alle, toiset jää asemalle oottamaan

Koulu on ihan tosi paljon liikaa, niinku niin paljon että on tätä lähellä ettenkö vaan jättäis menemättä.

Mut muuten
yleisfiilis on aikalailla, että
vau kaikki.

Mun aamupuurossa on vapinahippusia

torstai, toukokuu 21st, 2015

kuulumisrundi kopio

Voitteko muka olla tykkäämättä bändistä, jonka nettisivut näyttää tältä! http://honningbarna.no/
(EDIT: kertokaa pliis jos pääsette tuon läpi)

tärinälääkäri kopio

Hei toverit, mä jatkan tilaustöiden tekemistä täydellä sydämellä läpi kesän (¾ sydämellä sit siitä eteenpäin), mutta mä tahon myös päivittää blogia, minkä takii toi tilaustyömainospostaus tulee äkkiä hukkuun toisten sarjisten alle. Pistin siks linkin tilaustyöpostaukseen tohon vasempaan reunaan, että klikkaapa sieltä ja heitä viestiä jos hotsittaa :–)

Räkäpää

maanantai, helmikuu 24th, 2014

Mä en varsinaisesti haluu keskustella avioliitto-touhuista, mut sen haluun sanoo, et pliis, kyseessä ei oo mikään homoliitto, vaan sukupuolineutraali avioliitto. Vaikka kaks juridista miestä tahtois naimisiin, niin  se kansan näkemä homopari voi olla ihan hyvin olla myös lesbo-, hetero- tai mikä lie joku HLBTIQlolbamf-pari. Tai sit ne on homoja. Miten päin vaan, mut ei, siinä lakiuudistuksessa ei puhuta ainoostaan homoista, ok.

 

Näin ne laulaa Satellitessa:

”She told me that she never could face the world again
So I offered up a plan
We’ll sneak out while they sleep
And sail off in the night.
We’ll come clean and start over the rest of our lives.
When we’re gone we’ll stay gone.
Out of sight, out of mind.
It’s not too late,
We have the rest of our lives.

Ja näin The Good Left Undonessa:

”All because of you,
I believe in angels.
Not the kind with wings,
No, not the kind with halos,
The kind that bring you home,
When home becomes a strange place.
I’ll follow your voice,
All you have to do is shout it out.

Voisin mennä radioon töihin ja soittaa vaan kliffaa musaa ja kertoo kaikkii tosi HC juttuja ja puhuu tällei hallitsemattomalla slangilla ja olla pop.

”Minuun ei ole lupa koskea, minä en käännä toista poskea”

perjantai, huhtikuu 5th, 2013

 

Rise Against – Survive

Tämä siis liittyen eilisaamun merkintään . Silloin ei oikein kerenny piirtään kummemmin :D

Roina rauhoittaa

torstai, huhtikuu 4th, 2013

Nyt olen maailman onnellisin. Tai no kyl te tiiätte!

Rise Against

tiistai, marraskuu 6th, 2012

 

Täytin tään joku aikaa sitte:

”Music lyrics” challenge
The idea was original and requested by: instant-rewind Rules: You can only answer the following questions (some will be dumb, some will be serious, other random, I am trying to make it difficult haha) with lyrics from ONE band. Example: I pick “Red Hot Chili Peppers”, I get asked “how many relationships you’ve had” and I answer with only lyrics by them. It’s kind of challenging and difficult so good luck!


RISE AGAINST

1.Describe how you feel today. We’ll sneak out while they sleep, and sail off in the night. We’ll come clean and start over the rest of our lives. (Satellite)

2.Describe your best friend. Right there in front of me, help is on the way. (Help is on the way)

3.How many times have you been rejected? Let us cry, let us be, let us open up our hearts (The strength to go on)

4.Tell us the “story of your life”. Make it stop, let this end, all these years pushed to the ledge, but proud I stand, of who I am, I plan to go on living (Make it stop (Steptember’s children)

5.How do you act when you are around somebody you like? But I’m here now waiting, to convince you that I’m not a ghost or a stranger (Ready to fall)

6.What did you do today? So open your eyes child (Prayer of the refugee)

7.What has been the craziest thing you have ever done?  Swing life away (-,,-)

8.Describe your favorite concert. ’Cause my heart has been draining into the sea  (Blood to bleed)

9.Describe how you react when you hear your favorite song on the radio. Keep quiet no longer, we’ll sing through the day (Prayer of the refugee)

10.How many siblings do you have. You’re claiming to be something different, so wanting to believe, that you’re better than the rest (SIX ways ’til Sunday)

11.Complete: I am addicted to this world (Worth dying for)

12.Complete: My favorite singer makes me dance (But tonight we dance)

13.How many people have you kissed in your life? I’ll follow your voice, all you have to do is shout it out (The good left undone)

14.How do you feel about drugs? I just want to save you while there’s still something left to save (Savior)

15.Complete: I constantly alive (Alive and well)

16.Complete: I am like you (Dancing for rain)

17.When people wake you up in the middle of the night you? (what do you do) She got down on hands and knees, one ear against the ground, holding her breath to hear something, but the dirt made not a sound tonight (The Dirt whispered)

18.Describe your favorite movie. He said ”Son, have you seen the world? Well, what would you say if I said that you could? Just carry this gun and you’ll even get paid.” (Hero of war)