Posts Tagged ‘s.e hinton’

Näisson aina nii vitusti tavaraa, etten mä tiiä mikä otsikko muka tähänki sopis

keskiviikko, heinäkuu 16th, 2014

lol haluun vaan sanoo, et sarjisblogien ohjauspaneeli-sivua on päivitetty ja tässä asiassa oon vanhoollinen käpylehmä ja tää uus ulkoasu on inhottava ällö hirvee yäk enkä osaa käyttää. Ei muuta.

hinton

hautausmaat wtf

jarspisarjis vegevittupäät

invasosiaali

Olin kesäkuun puolella kolmatta vuotta putkeen menossa Voiman talolle. Mä en oo ikinä päässy oikeelle juna-asemalle. Ekalla kerralla menin väärään junaan ja tokalla kerralla menin aseman ohi. Tällä kolmannella kerralla mä juoksentelin yhtä paniikissa asemalaiturilla kuin ennenkin, kävin väärässä junassa kääntymässä, kommunikoin aggressiivisen konnarin kanssa ja käytin kaikki älynlahjani selvittääkseni mihin vittuun mun pitää mennä (tämä kaikki 6 minuutissa). Mä vaan tärisin ja nauroin kun lopultakin seisoin oikeella pääteasemalla, tajutonta.

Olin Voiman talolla protu-leirillä korvaamassa SETA-vierasta. Selittelin puolitoista tuntia sateenkaari-juttuja puhuen varmaan vähä aiheen vierestä ja vähä liian nopeesti, mut no jaa. Tietäisittepä mikä fiilis siitä jäi. Miks mä diggaan protusta, kysytte. Hengattuani tuolla pari tuntia tuntemattomien protu-otusten kanssa on mun naamasta puolet maalattu kasvoväreillä. Sen päivän päätteeks nää tuntemattomat otukset tulee halaan ja kun nenät koskee, tulee toistenkin naama maaliin ja se vain naurattaa. ”Ne selvästi piti susta.” Kirjotin niille runon aamuksi ja totesin itelleni, että ihastumiseen ei tarvi paljon aikaa.

tää on vanha kuva Tumblrista

Yks ilta kelasin sitä, miten ennen vihasin kaikkii leffoi, biisei ja kirjoi ym:ita, jotka kerto unelmien tavoittelusta. ”Be who you wanna be and be where you wanna be.” Mä vihasin niitä kaikkii, koska mä en tienny mitkä on mun unelmii ja mitä mun pitäs tavotella. Juma, sellanen unelma-hehkutus totta vie ahdistaa silloin.

Keitä te luulette olevanne, kun kuljette ympäri sukujuhlia ja naapurin tontteja kysyen jokaselta vastaantulijalta, että noh mikäs susta tulee isona. Se voi olla julma kysymys varsinkin kun sitä röyhkeesti isketään päin näköä minne vaan meneekin.

Kun jengi kattoo mun todistusta ne sanoo, että onnittelut, sullahan on kaikki ovet avoinna. Siin meinaa itelläni aina purskahtaa kahvit suusta. Anteeks mitkä onnittelut? Mitä hyvää on siinä, että vaihtoehtoja on saatanasti jossei osaa päättää.

”- Hitto, ne tyypit olis seurannu sua minne tahansa. Helvetti, useimmat niistä seurais vieläkin.
– Se olis hienoo,
se sano, jos mä tietäsin mihin mennä.”S.E. Hinton

Joskus mä lakkasin sit välittämästä ja otin vaan rennosti. Valintoja voi vältellä ja hymyillä elämälle, mut sit joskus tulee se tilanne, et on vaan pakko valita. Sun ei tarvii päättää mihin kouluun sä haet, mut pakko kertoo, et kyl se yhteishaun vipa päivä tulee ja ne istuttaa sut opon tietsikan eteen. Silloin ku ne kysyy, et mikä susta tulee isona, voit hymyillä ja sanoo, et kukkakauppias, ilves tai ”ei musta tuu ikinä isoo”, mut kun ne joka kerta nauraa sulle, nii ei siin uskalla enää itekään hymyillä.

”..hänellä on kyky tehdä kaikkea eikä hän löydä mitään mielekästä tekemistä.” -S.E. Hinton

Tänään istuessani autossa, jonka ilmapiiri oli niin myrkyllinen, et mietin miten kukaan ei kuollut sinne, mietin, et me ei vaan handlata normaalii perhe-elämää. Mietin, et mikään ei oo normaalisti ja et mä ite en oo terve (hymyilyttää, kun muistan, että mulla on seuraava aika psykologille Samuelin nimipäivänä).

Samaan aikaan ku mä mietin miten vituillaan kaikki on, mä haluisin aina läimäyttää itteeni. Mikä on muka normaali ja mikä sairas. Kyl mä rohkenen väittää, et ihmisellä ei oo hirveesti ongelmii ennen ku se ite alkaa niitä itelleen vääntää. Ei maailma ikinä kaadu, eikä sitä saa kaatumaan vaikka miten yrittäis (joskus se on paska juttu, useimmiten ei).

Mulla olis teille juttuu invavessoista, mut säästän sen ehkä huomiseen.

ei ketään

7 miljardia ihmistä, tuhatbiljoona muuta otusta, rajattomasti mielikuvituskavereita, nettipikseleitä ja paperiarkkeja, oikeesti ei ketään vai? Olin viikonloppuna Kristiinan kesämarkkinoilla ja siellä oli vitusti populaa, eikä kukaan ottanu muhun katsekontaktia. Se oli tappavaa.

empaattiemotionali

Me kolme ja jengi

torstai, heinäkuu 25th, 2013