Posts Tagged ‘seikkailu’

Beatnik-lapsi ilman huumeita

perjantai, toukokuu 29th, 2015

anger

Tätä kuvaa on miettinyt paljon^. mut joo, eipä siitä muuta.

tuuli ja seikkailu

Oon ruvennut kirjoittamaan kirjoista kauniita lauseita ylös ja Matkalla-kirjassa oli upeita ilmauksia niinkuin ”lempeä arki” ja ”murheellisen pehmeä sadeyö” (rakastan adjektiiveja)  ja eräs sanoi ”rakastan sinua niin kuin aina” (leffassa se toistaa useasti I love you as ever tjsp emmä oikeesti muista) ja siinä oli paljon mistä tykätä, mutta tän mä vaan kirjotin ylös:

”Pujopartaisia, hurjia nauravia neekereitä käveli ohi; sitten pitkätukkaisia rahattomia irrallisia suoraan 66. tieltä New Yorkista; sitten vanhoja aavikkorottia jotka kantoivat myttyjään ja kääröjään ja olivat menossa etsimään puistonpenkkiä Plazalta; sitten metodistisaarnaajia ja välillä joku luonnonlapsi, parrakas pyhmimys, sandaalit jalassa. Halusin tavata heidät kaikki, puhua jokaiselle, mutta meillä oli Bean kanssa liian paljon tekemistä rahan hankkimisessa.”

helisee

henki hevoset

nyyhky

monologi hur termosmuki

tupakkauni JA ARVATKAA mun alitajunta ei oikeesti ees antanu sen tupakan palaa, koska tarpeeni säilyttää arvoni yhden kivan silmissä on niin suuri, huoh voi elämä.

Tänään matkalla kaupasta himaan näin pennun, joka oli parkeerannut polkupyöränsä puoliksi ojaan ja aukoi siinä joulukalenterin luukkuja.

elämä.

mitä.

Tänään myös ostin nättejä postimerkkejä ja nauroin, koska pihalla oli niin paljon voikukkia. Ylihuomenna on kevätjuhla ja sitten alkaa kesäloma ja vähän pelottaa, että elämä räjähtää kun ei oikein ole kapasiteettia käsitellä kaikkeutta ja piru vie kun kaikki on hurjaa. Tiedän mistä löytyy hyviä tyyppejä, ja vaikkei ole hintaa mennä katsomaan niistä edes puolia tai kolmasosaakaan, niin ehkä kuitenkin jotain hassua tapahtuu ja oleminen on kivaa.

Kastanja taskussa ja herran siunaus tärykalvolla

tiistai, lokakuu 14th, 2014

Ekaks haluun kertoo teille yhestä äärimmäisen kivasta lauantaista, kun sen kerta tuun maininneeksikin tuossa ekassa sarjisruudussa!

Perjantaina pääsin junapummilla (joo sori oon semmonen ilman lottovoittoa jäänyt yhteiskunnan loinen) mun siskon luo ja tehtiin hassua pizzaa ja mä kuuntelin radiosta ruotsinkielistä svengimusaa ja naapureiden puhetta kylpyammeessa. Aamulla söin hassusti muroja ja teetä pahvimukista ja olin kuin kelpo talonmies konsanaan, sillä sain irrotettu siskon kämpän välioven, joka sit kannettiin vinttikomeroon.

Kävellessä keskustaan pääsin hurjan jänniin leikkipuistoihin, joita oli matkan varrella ja maassa oli jopa odottamassa mustekynä, joka on osoittautunut parhaimmaksi kynäksi, jota oon ikinä penaalissani kantanut.

Kaupungilla oli ihan tavattoman paljon söpöjä ihmisiä, jotka nauroi keskenään, oli iloisia ja minä sain tosi monta hymyä. Oli sellainen peikonpoika olo kun istuin torin reunalla nakertamassa eilistä pizzaa pussihousuissani ja heiluttelin päätä musiikin tahtiin. Joku sujautti ohikulkiessaan mun laukkuun nuhjaisen vihkosen, jossa luki ”Jumala rakastaa sinua” ja myöhemmin viereeni istui Fantaa siemaileva 50v. jäbä verkkatakissa ja aloitti keskustelun sanomalla, että ”sulla on persoonallinen lookki”. Hänellä oli kotoisat silmät ja paljon lämpöä niissä.

Rahaa mulla ei iltapäivällä enää ollut (ihan ku ois koskaan muutenkaan), mutta mulla oli mm. POMELO, runoja, ruskeita kirjekuoria ja 4 euron paistinpannu, jonka annoin iskälle. Oli myös kipeät jalat, mutta hei, olin saanut olla jopa pallomeressä, joten kenelle tulisi edes mieleen valittaa sellaisen jälkeen.

Ja vielä tosi kiva juttu: nukun nykysin Timpan kanssa lattialla mun siskon vanhassa huoneessa, ihan huvin vuoksi vain, ja siitä tulee kujeileva olo, varsinkin kun siskon kanssa lauantai-iltana mentiin himaan, eikä se potkinut mua sieltä pois, vaan sanoi hyvää yötä.

turku 1

turku 2

Kiitollisesti kieroon kasvanut

sunnuntai, tammikuu 19th, 2014

ARVATKAA, mielettömintä on, että kun piirsin Bruñó-merkintää, telkasta tuli TÄÄ. Ah, lempparimandariini.

Hetki

maanantai, tammikuu 13th, 2014

Mä oon vaan niin vitun puolikuollu. Toinen jalka haudassa valmiina maatuneena ennen pappia.

Oksettaa about kaikki. Läheisen taudin syömät aivot. Mekot ja kravatit. Un lycéen ja une lycéenne. Der Cousin ja die Cousine. Eniten kyllä ne onnelliset urheilijat ja idylliset perheet, joista on kuvia OstosTV:ssä ja Yhteishyvässä. Ne joilla on pepsodent-hymy.

En pysy kenenkään päivärytmissä, kaikkein vähiten omassani. Joka päivä löytyy jotain kivaa, mutta —

Mullon päiväs kaks sekuntia jolloin ehdin kuunnella musiikkia ja lukea sarjista. Loppu on järjetöntä juoksemista ja muut vetää kolmatta kierrosta ennen kuin mulla on edes kengät jalassa. Ei ehdi elää. Ei ehdi pysähtyä. Tahtoisin pausettaa.

Universaalisti seikkailusöpö viikonloppu

keskiviikko, elokuu 21st, 2013

Ja melko itkettävän rumat merkinnät siitä…. Tein enempiki settii tänne laitettavaksi, mutku läksyjen tekoon menee kevyesti kolme tuntia (enkä siltikään hiffaa mitään), nii ottakaa nää ny vaa ens alkuun :I
Sori hei kaikki (kuten vaikka yks Iita, huoh), joille oon luvannu tehä jotain, mut oon tällänen laiskapaskalusmu, enkä saa mitään aikaan, ku koulu syö kaiken ajan, joka sinänsä on muuten varsin koomista, kun aika ei ole oikeasti mitään, hah. Je, mut tälläistä siis kuului viikonloppuuni:

Tahdon vielä pari sekavaa sanasta lausua.
Tuo seikkailupäivä oli päivä muiden joukossa. Se rakkaat ystäväni oli todellisuutta. Tämä on todellisuutta.  Olen elänyt tässä samassa maailmassa, jossa me kaikki elämme, mutta ikinä en ole ollut tässä. Tuskin sinäkään.
Me kuljemme samojen ihmisten ohi. Eilen ne ihmiset oli täällä, ne on tänään ja ne on huomennakin. Mietikkää miten pienestä on kiinni, ettei tapahdu kohtaamisia. Elämä on avoin ja valmis katsotaan silmiin ketä tahansa, joka katseensa kohottaa.

Sitä on maailman kanssa yhtä ja olo on kevyt. On suojeluksessa ja syleilyssä. Minkä? Kenen? Ei sen väliä, koska tärkeintä on saada vain olla. Elämä virtaa ja tuntuu lämpimältä tuulelta iholla.

Ja tiedättekö, kukaan ei voi kokea samaa kuin toinen. Siksi kaikki on arvokasta, ihan kaikki. Kaikki on uniikkia. Jokainen on kokenut omat hetkensä, vaikka olisi ollut yhdessä jonkun kanssa siinä hetkessä. Kaikki on arvokasta, eikä mitään sovi tuhota. Tässä on hyvä.

Tuulta siipien alla

perjantai, elokuu 16th, 2013