Posts Tagged ‘transtutkimukset’

a b c

maanantai, toukokuu 22nd, 2017

Mä piirrän teille aurinkovirnistyksii ja pikkuleijonii, vahtikoiraoloi ja kipinöitä.
Mut sitä ennen mä haluun kirjoittaa,
kun tietsikan näppäimistä kuuluu niin valtavan kiva ääni.

Mä käytän huonoi kenkiikin, koska ne kopisee kivasti
ja me käveltiin lapsen kanssa edes takaisin, koska me molemmat tykättiin kopista

ja joskus pitää kopistella sanoilla

huonoilla kengillä ja huonoilla sanoilla.

//

Mä istuin elämän mittasen ajan ja vaan kuuntelin,
mä istuin siin sydämeni tähden,
ja toinen istu siinä oman sydämensä tähden,

kun mun sydän ei anna periksi ja toisen sydän ei voi hyvin

Mitä kuuntelemisesta ikinä saa:
paskat yöunet ja yhen kaukaa katottua nätin hymyn

because you’re worth it.

Mä vaan sanon juttuja, joista saa pisteitä.
Mä en tee mitään kenenkään muun kuin itseni takii.

Mä voisin olla mustasukkainen kaikesta.

Yritän olla sun kaikki,
yritän vetää lähelle,
hurmata

Saatanan huora.

Mulla on vasemmassa nimettömässä rengas
kun luulee rakastavansa
kaikkea
niin että menee elämän kanssa kihloihin.

Mä sanoin pitkällisen pakenemisen jälkeen, et mä autan sua
että ”mussa on tilaa sulle”

Ja mietin et sanonko vaan sanoja,
mut ei
ihan tosissaan mussa on se tila,
mä raivaan sen siihen pelkällä tahdonvoimalla

kun niin hurjasti mä rakastan.

Mut mä kans halkeen.
kun ette te oo mulle mitä pitäis.

et saatana vaan istuis siinä hiljaa
elä lujempaa näkyvämmin kovemmin paremmin huonommin täydemmin
Huuda.

Toi ei riitä mulle.

Joku pyys rahaa,
yhdeltä kahdelta kolmelta

Joku sai pahoittelevia katseita,
yhdeltä kahdelta kolmelta.

Mäkin katoin kun se pyys
ja sit se lähti

olispa ees sylkäsy päälle.
ollaan suurempaa ihmissaastaa kuin se

//

Nykysin mä osaan olla vieraissa paikoissa:
mä tosissaan osaan tulla ja olla ja sit mennä
himaan
vessaan makaan oven eteen tunkee paskaa naaman täyteen ja
oksentaa.

”Käytös on parasuisidaalista.
niin saatana.
Mun pitäis maata ojan pohjalla ranteet auki että kelpaisin

enkä silloinkaan

Mä voin venailla pari vuotta parasuisidaalisena
ja tulla kuuleen et ei kelpaa

Tai mä voisin venailla pari vuotta suljetulla _suisidaalisena
ja tulla kuuleen et ei kelpaa.

Kun
Ei oteta tosissaan
Ei oteta sisään

Mä nojaan kuus tuntia bussin ikkunaan
ja haluun siitä ikkunasta läpi

jokanen töyssy ja narahdus sanoo ’nyt’
räks hajoo ikkuna
räks hajoo pää
eiväliä

Mietin jos joku lukis ajatuksia.

Musta uhkuu mustaa savua ja koko bussi tukehtuu

mut eihän ne huomaa
edes sitä miten bussiin penkkiin uppoaa kynnenjäljet

kuurosokeat.

Luin kirjan pyromaanista ja luulen itse polttavani kirkkoja
Näin ontuvan koiran ja luulin omaan jalkaani koskevan

HSP = highly sensitive person, ”kuulun parhaimpiin puoliisi”

Miettikää

parasta minää on polttaa kirkkoja ja raahata jalkoja
parasta minää luullaan persoonallisuushäiriöksi / ”viitteitä rajatilaisesta persoonallisuuden rakenteesta”
parasta minää

Voisin sanoa miettineeni
et miks mun tarvii olla näin saatanan sekasin

Mut en mä oikeesti mieti
kun en mä välitä siitä vastauksesta esim. yhtään

Mut mä mietin et mitä mun pitää tehdä
kun en mä oo rikki
niin ei mua voi korjata

mut jos on epärikki ja
kuitenki paska fiilis
nii sit
sit pitää ees itkee vaan niinku vaik Nestehukkaan asti

ja näyttää keskaria sille saatanalle joka luuli, että mun perään kannattaa viheltää

En osaa ollatunteasanoapäättää

tiistai, toukokuu 16th, 2017

hengissä

polikielto

polikielto 2

soraääniä

ajan kulutus

tiimi partiokolkka

muruerot

hukkakorvat

koiradiippailuu

Pätkii

tiistai, toukokuu 2nd, 2017

helsinki ih

helsinki hsp

helsinki elo

trans lähete

Itseisarvo

keskiviikko, helmikuu 8th, 2017

A1 A2 A3

A4

siep 1

siep 2

A5 kopio

A6

A7 A8

Pitäis vieläki puhuu

tiistai, tammikuu 24th, 2017

destruction

pätkii

polipyyntö

Julkasin tän seuraavan jutun joku aikaa sit blogin FB-sivulla:

ei sais
Joo paitsi arvatkaa mitä: en mä oo onnellinen. Musta tuntuu, että teen väärin ja meen liian helpolla, että pystyisin parempaan, lasken prinsessajalkani mutaan ja katon miten muut jaksaa pidemälle ja paremmin, enkä mä oo siinä mukana, vaikka voisin ja mun pitäis. Ja kaikki vaan sen takia, että näin mulle on sanottu.

Sen ei tarvii olla tarkoituksellisia tai syyttävää, koska mä poimin tahtomattakin myös ne ei-mitään-tarkoittavat ohi mennen ilmaan heitetyt ajatukset. Ympäristö huutaa, että pitää menestyä, olla hieno ja kallis.

Mä juttelin ihmiselle, jonka pitäis tietää asioista. Mä kysyin voinko mä tehdä näin, onko tässä järkeä ja mua puhtaasti pelotti mitä se vastais. Mut tiiättekö, hän ei nauranu minuu lyttyyn, ehkä hieman huvittuneena kohautti olkiaan ja totes, että ”joku täti ylioppilasjuhlissa voi ihmetellä ja ehkä joku järkevä sanois, että toi on hölmöö, mut ei se oo sun vika, et koulu on mennyt hyvin. Anna mennä ja tuu näyttään kieltä niille sit kun oot menestynyt taiteilija.” Kun mä olin lähdös hän vielä huikkas laittamaan sähköpostia ens jouluna, ”jos sulla vaan oon niitä postikortteja jäljellä, niin mielelläni ostasin taas.”

kyme

Tiiätteks, elämä on kahjoo. Jos kyseessä olis korkeakoulu eikä kansanopisto mä saisin Kelalta enemmän rahaa. Jos mä täyttäsin 20 tammikuussa enkä huhtikuussa, mä saisin silloinkin enemmän rahaa.

Jos mä en ostais lääkettä mun anemiaan, lopettaisin nyrkkeilyn, jättäsin tatuointiajan varaamatta mun lempitaiteilijalle, joka tulee käymään Suomessa, en pyrkis transpolille, myisin munuaiseni, en söis tai sairastuis tai mitään, tiättekö lopettaisin vaan kaiken muun paitsi hengittämisen, niin mä voisin saada ennen syksyy rahat kasaan koulua varten.

Viikonloppuna mä kirjotin toiselle suosituskirjeen, vastasin keskiyönä iskeneeseen paniikkiin, huolehdin ihmiset yhteen, allekirjoitin jotain virallisen näköistä ja kättelin kiinteistönhoitajaa. Mä oon 19. Tajuutteko.

Pää räjähtää ajatuksista, mutten ees välitä jakaa niitä.

Ja tää koko tulevaisuusjuttu. Mä tiedostan, että mä oon heittääs itteeni hiton pitkälle alamäkeen, enkä tiiä miks teen niin. Mä tuun kakskymppisenä oleen yhtä syvällä kuilussa, kuin mitä lähellä olevat viiskymppiset ihmiset. Kyl mä tiiän, et aina selvii (kai), mut en mä ikinä oo halunnut selvitä, vaan olla ja elää. Mä yritän mahdotonta ja teen jotain tyhmää, venytän ehkä liian pitkälle maailman kantokykyä ja universaalin huolenpitoa lapsistaan, mut just nyt mä en haluu mitään muuta. ”Pakko olla tietynlainen virheetön jana, seistä selkä suorana luokiteltavana — arkistoihin tukehtumaan” (se on Aivolävistystä). Mä voisin valita toisin, mua kiinnosti joskus monet jutut, mä voisin lukee psykologiks, lähtee ulkomaille tekeen jotain isoo ja rahanarvosta, mut en mä oikeesti haluu.

”Kiitos, hakemuksesi on vastaanotettu!”

Meni jo.

pakko olla tietynlainen virheetön jana seistä selkä suorana luokiteltavana

torstai, syyskuu 22nd, 2016
(^ se on Aivolävistystä)

En vaan tajuu olla hiljaa:

Jos sä et oo nähny 18:aa kesää ja sä meet transpolille, niin sä meet nuorten puolelle. Siellä ympäripyöreen terävästi kehotetaan ottaan vanhemmat kans mukaan pyörittään peukaloitaan, ja mä sanon, et se on virhe ottaa ne sinne mukaan – ainakin jos niitä on lyöty halolla päähän ja olohuoneet on täynnä virtahepoja.

Me ei menty polille pistään mua läpi siitä systeemistä, vaan sinne mentiin pitään kii omista haaveista.

Meinaan, et vanhemmat ei katso lastaan, ne olettaa asioita: omat lapset ei heitä kivii ikkunoihin, vaan on kultamurupalleroita ja hauskinta on se, et jos syntyy tyttö, niin se on sit tyttö, joka kans tyttömäisesti tyttöilee tyttöjuttuja. Joo. Ne ei katso, ne olettaa.

Tiiätte kai, että niien vanhempien lisäks on lapsia, sellasii johonkin ihmisyyden kaltaiseen jo kasvaneita, jotka ei muista alkuelämästään öö mitään. Aina on kuitenkin jotain suurii juttui tiätteks, jotain mitkä painuu mieleen suurenmoisuuden takii, vaik hippokampukset ja hypotalamukset ei oiskaan ihan kehittyny. Traumat ja muu hauska esim.

Jos se mitään muistamaton lapsi muistaa laskeneensa kerrat, kun joku on erehtyneenä ollutkin hyvin oikeassa, muistaa sen kun on sanottu pojaksi, ja hymyilee siitä kaikesta kertoessaan, niin miksei sitä kuunnella?

Koska me ei haluta kuulla lasta.
Me halutaan kuulla aikuisia, hienoja töissä käyviä menestyneitä talonomistajia.

Me ei kysytä, että no hei mitäs, vaan me otetaan visio, otetaan valmiit raamit ja sit poimitaan mukaan vain kaikki mikä sopii meidän raamien läpi täyttään toivotun vision. Ei tutkita pitääkö hypoteesi paikkansa, vaan lähdetään toteuttamaan se hypoteesi.

Anteeks, että en kolme vuotiaana sanonut, että hei minä olen dikoottisen järjestelmän ylijäämä vaan venasin siihen et iässä oli kaks numeroo.
anteeks, että mun elekieli ja muu on tytön
anteeks, että oon saanut päähänpinttymiä ystäviltä
anteeks, että mulla oli viime kesänä hame
anteeks, että mulla on hataria muistikuvia siitä että joku osoittaa moottorisahalla ja joku ei oo kokonainen
anteeks, että näytin hyvinvoivalta palautekeskustelusta lähtiessä (en mä ollu)
anteeks, että systeemi on rikki

anteeks kans jos te ootte alaikäsiä ja maailma tekee teistä mykän.

tays-torjunta

Huomaa

torstai, syyskuu 22nd, 2016

read between the lines what’s fucked up
and everything is fine.

kuulet-hiljaisuuden

seepiasilma

puhukaa-saatana

via-kii

potilaskertomus

Potilaskertomus potkas tekeen seuraavan postauksen. Kai. Nielkää raivonne ennen kommentin jättöä siihen

cistem error

keskiviikko, elokuu 10th, 2016

tays palaute

Oikeesti mä en toivo että ootte yhtään minkään ikäsii tai yhtään missään tutkimuksissa. Mä toivon, että kuulutte binääriseen kaikkeuteen ja että kätilö aikoinaan veikkasi oikein, koska mä todella toivon, ettei kukaan kommentoisi teidän ruumiinkieltä ja vaatetusta, kertoisi mitä stereotypiaa tein luonne edustaa, ei vaikka oisittekin miten grandioottisen ylimielisiä ailahtelevuuksia huolestuttavuuteen asti ilman mitään kokemusta elämästä.

joo

mä toivon, että te voitte olla onnellisia eikä teidän ihmisyyttä kyseenalaisteta eikä teidän tarvii astuu jalallakaan transpolille.

Lopeta kuonon joka vtn paikkaan työntäminen

sunnuntai, huhtikuu 17th, 2016

Tää puhuttelee aina mieleen muistuessaan ♫

ollaan kivasti

yhteyskatkos

lopetetaan

Hienosti kierosti

torstai, maaliskuu 10th, 2016
y k s i:

http://simppa.sarjakuvablogit.com/2015/06/28/myllertaa/

k a k s i:

pitkäniemi 2

k o l m e:

?
se luonnospaperi on kai sängyn alla
sori

n e l j ä:

http://simppa.sarjakuvablogit.com/files/2016/02/pitk%C3%A4niemi-nelj%C3%A4.jpg

v i i s i:

pitkäniemi 5 a

pitkäniemi 5 b

Sinisilmäisyys, luotto hyvään, on tuomittu passiivisuudeksi
että kyllä kohta onni potkaisee, niin ei nyt tarvitse toimia

Ja empatia persoonallisuushäiriöksi
ei se välttämättä ikinä muutu, mutta muiden tunteet vaikuttaa suhun niin paljon

Niin sitten kun päivän päätteeksi sellainen, joka on vuosien naurulla silmäkulmansa rypyttänyt
tulee päivittelemään teknologian aiheuttamaa harmitusta
osoitan kaiken myötätunnon
kaiken ilon
kaiken kanssakiukun
kaiken huvituksen
kaiken
ja ennen kuin toinen ehtii pyöräilykypäränsä loksauttaa kiinni ja lähteä,  sanon
lähinnä kai jotain vain sanoakseni, että
älä kaadu

vaikka huomaan, että niin minä toivon ihan todella
sillä niin suurta kiitollisuutta tunnen siitä miten toinen on vahingossa osoittanut, että yhä olen lähestyttävissä

että yhä olen minä

leimaoireilua

p.s. kalenterin takakansi on viisas

kalenteri

Ees univelkaa ei pysty maksamaan pois

keskiviikko, helmikuu 3rd, 2016

nuku pikku pässi

protu rakkaus

pitkäniemi neljä

myllertää

sunnuntai, kesäkuu 28th, 2015

Hyi
tää kuumuus
nää kaks ihmistä
koko systeemi
diagnoosit
tekoviihtyvyys; puut, pensaat, kukat -> hyvinvointi-illuusio
ylös rullautuva binderi

Miks vitus sä vaan tuijotat
mitä vittua sä haluut mun kysyvän
en ymmärrä sua tai sun kohtuuttoman pitkiä katseita
En suostu lopulta enää katsomaan sua, lattia näyttää ihan hyvältä

Pidän serpentiinijadea kädessä koko ajan, älä kysy mikä se on, se ei oo sulle, en kerro.

”Oon tukena ja hyväksyn ja oon ja blaablaaa”
Typerä mäntti
Sua ei uhata, miks puolustaudut, puolustelet
k o k o ajan
sika.

”Hyväksyn hyväksyn hyväksyn hyväksyn
[nimi] [nimi] [nimi] [nimi] [nimi] [nimi]”
verbaalista v ä k i v a l t a a
[nimi] kertaa ikuisuus ja hyväksyn kertaa tuhatmonta

Mikä vitun vastakkainen sukupuoli
ei mulla oo masennusta
eikä lääkitystä
eikä ongelmia
eikä itsetuhoisuutta
usko jo

vittu t e r a p i a a, oikeesti vai häh
älä edes kuvittele
mee keskenäs eheytymään

en mä tiedä ihastusteni sukupuolta,  ei oo tullu puheeksi, kiitos kysymästä
en halua keskustella tästä sun kanssa

Kasa papereita täytettäväksi
niihin voisi kirjoittaa joo, mutten halua sun kysyvän miksi
(oikeesti mulla on tapana kertoa kaikki ensimäiselle vastaantulijalle, jolla on korvat)
mitä väliä
0 = ei sovi lainkaan  1 = sopii jossain määrin tai toisinaan  2 = sopii erittäin hyvin tai usein
[0] [1] [2] Sytyttelen tulipaloja
[0] [1] [2] Kiroilen tai käytän rivoa kieltä
[0] [1] [2] Kuulen asioita, joita muut eivät kuule
[0] [1] [2] Itken paljon
[0] [1] [2] Minusta tuntuu, että toiset uhkaavat tai vainoavat minua
[0] [1] [2] Puolustan oikeuksiani
?????

Saatana. upotan itseeni, puhun itseni aina vaan syvemälle, älä kirjoita kaikkea ylös
ei, ei mun tarvii odottaa
ei, en mä oo olemassa ympäristön vaikutuksesta
ei, en mä oo liian herkkä
ei ei ei

+ Kadulla feissari pysäytti
(taas)
On hauskaa näyttää pysäytettävältä
On ei-hauskaa olla kykenemätön sanomaan ei

Tampereen kadut on hyvät raskaiden saappaiden alla.
Koti, kulta, hyvä,,,  merkityksellisyyden trio
ne myy päärynäpehmistä juustoportin vieressä.

 

ihme balladiällönössöilyä mut p.s.

They make me feel so empty
Their words, they cut like knives
You tell me to forgive them
But I’m not sure I’ll survive
I’m not sure if this is a good time
Or even if You’re home
It’s a long, long way from Your throne but…

Can You meet me in my room?
A place where I feel safe
Don’t have to run away
And I can just be me
Can You meet me in my room?
A place where I feel strong
A place where I belong
And I can call my own

https://www.youtube.com/watch?v=tOT0ewK1QYo

otanemi

Tietääks kukaan mitä ne on tekemässä

maanantai, lokakuu 20th, 2014

Ihan ekaksi minä olen onneton tekemään päätöksiä. En osaa kaupassa päättää ottaako omena- vai appelsiinimehua enkä päättää veikatako A- vai B-vaihtoehtoa Trivial Pursuitissa (en osaa valita myöskään aamulla paitaa päälleni tai koulua hakulomakkeeseen). Näistä olen päässyt yli asiaa välttelemällä, silmät kiinni arpomalla tai joltain muulta kysymällä. Myöhemmin olen ehkä harmitellut valintaani tai sitten unohtanut, että joitain muita vaihtoehtoja oli olemassakaan, mutta elämä jatkuu.

Vaan sitten on myös sellaisia turkasen epämiellyttäviä valintoja, joiden seurauksena oikeasti tapahtuu jotain. Niin kuin vaikka sellainen, että ”haluatko, että varaisin sinulle ajan nuorisopsykiatrille?”. Jos tuohon vastaa myöntävästi voi saada lähetteen transtutkimuksiin.

Kun psykologi kysyi tuota minulta viime viikolla, olin lähellä itkeä (ylläri). Se on jotain innostavaa ja jotain hurjaa ja jotain tosi todellista. Nyt pitäisikin oikeasti ottaa askel kohti jotain, tehdä päätös, toteuttaa muutos, olla jotain, eikä aina vain laiskan epämääräisesti pyöritellä asioita päässään ja sanoa, että ehkä sitten huomenna.

https://41.media.tumblr.com/9cfb567c0a048495740bc7a27b7eadf3/tumblr_n8zwfpbt8f1t9jboyo1_500.jpg

Koitan ajatella, ettei tämä ole niin isoa asia. Siinä missä toiset ottaa kaupassa omenamehua ja toiset appelsiinimehua (jotkut on villejä ja ottaa molemmat), niin yhtä lailla toiset menee transtutkimuksiin ja toiset ei. Vähän niin kuin Simssissä sitä voi yhden hahmon pistää kokkikouluun ja toinen voi olla urheilujoukkueen maskotti.

Meillä on elämä ja elämässä voi tehdä erinäisiä asioita, joten miksikäs ei tehdä vaikka tätä. Ja miten muka jokin asia voisi olla toista parempi ja enemmän tekemisen arvoinen kuin toinen.

Yksilölle elämä on ehkä kaikki mitä hänellä on, mutta sillä kaikella on loppu ja sinne loppuun pääsee riipumatta siitä tekeekö sitä paskoja vai vähemmän paskoja valintoja. En tiedä onko millään juurikaan väliä tai miten tosissaan asiat pitäisi ottaa. Itseään voinee pitää omana maalauspohjanaan, jolle voi (kunnioitusta käyttäen) tehdä mitä tahtoo. (Tai en tiedä maalauspohjasta, ehkä joku maa, jossa on asioita, joiden olemassaolosta ei tiedä jos ei lähde tutkimusretkelle, ja vaikkei lähtiskään, niin ihan sama, sitä voi silti vaikka istuttaa kukkia tai hakata pari puuta tai jotain, pyörittää peukaloitaan ja odottaa huomista.)

minä 10 vuoden päästä

^ Tuo on koulujuttu, jonka teema oli minä kymmenen vuoden kuluttua. Tein aiheesta myös tekstin, johon kirjoitin mm. että haluan hampaita kiristelemättä hyväksyä tekemäni elämän pituisen ikuisuuden kestävät päätökset.

Kehonmuokkaus on asia, joka on aika ikuisuuselämän pituinen juttu, mutta esimerkiksi tatuointeja voi ottaa melko huolettomastikin. Minä aloin venyttää korvia mitään sen kummempia miettimättä ja ajattelin ottaa päähäni lisääkin reikiä ja tikata ihoon mustetta, niin miksei samalla olan kohautuksella voisi tehdä vaikka mastektomiaakin.

Mä voisin vaan hypätä, ”hyppää, niin suojaverkko ilmestyy allesi.”

Mutta mikä ehkä pelottaa, on kun en aina oikein kuuntele itseäni tai tunnista omia ajatuksiani. En tiedä hyppäisinkö omasta tahdostani vai jonkin vetämänä tai työntämänä. Minä kun lukeudun yhteisöön, jossa ihmiset ovat innoissaan ja jokseenkin varmoina aloittaneet hoidot ja tutkimukset, joten on oletettavaa, että toimisin itsekin samoin. Tämä on myös tilaisuus, johon minun oletetaan tarttuvan, enkä tiedä tartunko siihen koska tahdon, vai koska tiedostan, että niin pitäisi tehdä.

Joskus tuntuu, että olen susi lampaiden vaatteissa, että olen vain lainannut toisilta identiteetin, että olen tekopyhä ajatuksiinsa sotkeutunut tyhmä pentu edellä mainitussa yhteisössä. Olen epävarma etenemään ja liian ylpeä peruuttamaan.

(Kirjoitin kerran kaverille, että yhteiskunnan korttipakkaa ja ojennusta olisi hauska sekoittaa olemalla gender fuck(ed up), mutta miksi se pitäisi tehdä omalla kustannuksella.)

Oi, ja sitten tämä ikuinen ”mitä jos sä kadut sitä myöhemmin”. Kuka tietää, vaikka katuisinkin, mutta minä elän nyt, ja siksi minun pitää voida hyvin nyt ja jos jokin asia tekee minut tällä hetkellä hyvin voivaksi silläkin uhalla, että vanhana se saattaa harmittaa, niin kuulkaas aivan vitun sama.

 ”What ever happens – happens.”

Miltä minä näytän, mikä minun nimeni on, kaikki semmoinen tekee minusta sen kuka olen, mutta olen sama ihminen riippumatta siitä onko rintakehäni litteä vai ei ja onko nimessäni kolme vai kaksi vokaalia. Päätökselleni ei toisten tulisi nyrpistää nenäänsä.

http://40.media.tumblr.com/tumblr_mc9ez8SlXg1qcpmryo1_500.jpg

Joissain tilanteissa minulla on orpo fiilis. Esim. silloin kun olen yksin auton takapenkillä ja kerron millä nimellä tahtoisin tulla kutsutuksi ja etupenkiltä kuuluu vain tyly ”jaa” ja sitten on taas hiljaista. Tai silloinkin kun katson miten jokseenkin normaalilta näyttävät ihmiset istuvat yhdessä ja minä istun vähän sivussa ja näytän joltain muulta.

Olen leimaamassa itsestäni peruuttamattomasti epämääräistä.

ich habe dich gern

Ich habe dich gern on saksaa ja tarkoittaa ”minä pidän sinusta”. Sanatarkasti käännettynä se tarkoittaa kuitenkin ”minä pidän/omistan sinut mielelläni”. Minä olen epämääräinen kurja, kelpaamaton raajarikko ja hämmentävä sotku, mutta silti ihan hyvä ja minä pidän itseni mielelläni.