Posts Tagged ‘tuuli’

Koti silmissä

maanantai, syyskuu 5th, 2016

Kirjoitin rakkauskirjeen, mutta se ei ole tässä (eikä se oo oikee rakkauskirjekään, tykkään vaan tehä rakkaus-alkusia yhdyssanoja). Mä haluisin jotenki jakaa sen teille, kertoo kodista, joka löytyy ihmisistä ja niiden lujista sanoista, mutta en halua ilmiantaa ihmisiä, jotka siitä tekstistä kuultaa läpi.

Mä voin kuitenki kertoo teille sen tekstin kääntöpuolelle laitetut sanat:

Mä en tiiä suostutteko uskoon sitä, mut livenä mä oon tavattoman laimee ihminen. Jos vaan jaksaa katsoa, niin musta kyllä näkee kilometrin päähän mitä ajattelen ja millanen päivä mulla on, mä alan tylysti töksäytellä kans jos tapahtumat kerryttää kiukkua ja elämä väsymistä, mut silti: lähtökohtasesti mä oon tavattoman laimee.

Mitä mä meinaan, niin mä en oikein reagoi, en mä tiedä puhunko ees. Tunteista tai sellasesta. Se on kahjoa, helvetinmoinen tunnepallero joka ei puhu tunteista (tai palleroinnista). Mä kerron siitä paljon, luen siitä paljon, elän sitä paljon, mut siltikään mä en puhu. Mä en reagoi täysillä iloisuuksiin, mä en kiitä tarpeeks enkä mitään.

Siks kun sä otat kädestä, nojaat päätäs, silität siiliä, hurahdat hiljaa, et päästä heti irti tai annat sen, jolla on häntä ja hörökorvat tehdä samoin, niin samaan aikaan mä vasta yritän. Mä oon tosi huono ja hidas, mut mä yritän ja joskus mä osaan.

leimu pää

hukka koppi

junahymy melu

miittigäng

rauha koirat vältös

Anteeks musta on tullu yks mielettömän saamaton paska.

uppoo o

Beatnik-lapsi ilman huumeita

perjantai, toukokuu 29th, 2015

anger

Tätä kuvaa on miettinyt paljon^. mut joo, eipä siitä muuta.

tuuli ja seikkailu

Oon ruvennut kirjoittamaan kirjoista kauniita lauseita ylös ja Matkalla-kirjassa oli upeita ilmauksia niinkuin ”lempeä arki” ja ”murheellisen pehmeä sadeyö” (rakastan adjektiiveja)  ja eräs sanoi ”rakastan sinua niin kuin aina” (leffassa se toistaa useasti I love you as ever tjsp emmä oikeesti muista) ja siinä oli paljon mistä tykätä, mutta tän mä vaan kirjotin ylös:

”Pujopartaisia, hurjia nauravia neekereitä käveli ohi; sitten pitkätukkaisia rahattomia irrallisia suoraan 66. tieltä New Yorkista; sitten vanhoja aavikkorottia jotka kantoivat myttyjään ja kääröjään ja olivat menossa etsimään puistonpenkkiä Plazalta; sitten metodistisaarnaajia ja välillä joku luonnonlapsi, parrakas pyhmimys, sandaalit jalassa. Halusin tavata heidät kaikki, puhua jokaiselle, mutta meillä oli Bean kanssa liian paljon tekemistä rahan hankkimisessa.”

helisee

henki hevoset

nyyhky

monologi hur termosmuki

tupakkauni JA ARVATKAA mun alitajunta ei oikeesti ees antanu sen tupakan palaa, koska tarpeeni säilyttää arvoni yhden kivan silmissä on niin suuri, huoh voi elämä.

Tänään matkalla kaupasta himaan näin pennun, joka oli parkeerannut polkupyöränsä puoliksi ojaan ja aukoi siinä joulukalenterin luukkuja.

elämä.

mitä.

Tänään myös ostin nättejä postimerkkejä ja nauroin, koska pihalla oli niin paljon voikukkia. Ylihuomenna on kevätjuhla ja sitten alkaa kesäloma ja vähän pelottaa, että elämä räjähtää kun ei oikein ole kapasiteettia käsitellä kaikkeutta ja piru vie kun kaikki on hurjaa. Tiedän mistä löytyy hyviä tyyppejä, ja vaikkei ole hintaa mennä katsomaan niistä edes puolia tai kolmasosaakaan, niin ehkä kuitenkin jotain hassua tapahtuu ja oleminen on kivaa.