Posts Tagged ‘vaan piirrät’

Verbaalinen vasen koukku

perjantai, tammikuu 23rd, 2015

mynameis

Kiitti mut tiiän kyl ite nimeni.

Väkivalta ei oo vaan sitä, että lyödään nyrkillä toiselta hampaat kurkkuun. Rumaa jälkeä saa muillakin tavoin aikaiseksi.

En hyväksy sitä, et mun kuviskamoihin kosketaan, enkä hyväksy sitä, että mun identiteettiin kosketaan. Ekaa sörkkimällä sörkkii tokana mainittuakin, sillä piirtäminen on totta vie mulle yks syvimpii itseilmaisun keinoja.

DSCN1082

Nätti kuva, sanovat, mutta mä haluun kertoo:

Kaksi tuttua taloa, molemmat niin ikään koteja ja molemmat yhtä vahingoittavia. Hallitsematon paha olo alkaa vuotaa ulos savupiipusta, paska ei pysy seinien sisäpuolella, pahaa oloa ei pääse pakoon talosta vain poistumalla, savua on sivullistenkin silmissä. Toinen taloista esittää myös kolmatta tuttua rakennusta, jonka ovi on painotettu itsestään kiinni pamahtavaksi. Sairas ystävä kulkee siitä taukoamatta unohtaen kummalla puolen ovea milloinkin on, todella, mutta ovi tahdotaan pitää myös kiinni, tahdotaan vaieta asioista, shh kaikki on kunnossa.

Parempi kaikkien on pysyä kaukana. Ei tänne edes pääse, saatanan erämaa.

Punainen naama, huutaa ja satuttaa, mutta on itse yhtälailla vahingoittunut. Kasvoton surkeus, mistä se kaikki edes muodostuu. En tahdo syytellä, ole ilmeetön, ole vailla persoonaa, saat myötätuntoni ja soisin sinun olevan turvassa, mutta satutat silti.

Verbaalinen väkivalta. Meillä on standardeja, sanottiin, kun otin askeleen kohti muita rinta paljaana. Käski kasvattaa pallit jos tällästä etunimeä aion käyttää. Meillä on standardeja, jotka repii ihmiset hajalle, sanat saa korvat vuotamaan verta, en tahdo kuulla. En nähdäkään.

Verta ja mustelmia, viiltoja, jotka saa itsekin tehtyä. Otusmaiset hörökorvat, sillä sanovat, ettei tällaista ole, etten ole oikea tai todellinen. Pisamia herkkyydelle ja osoitukseksi Samuelin vakaasta tuesta. Lohdullisia mielikuvitusystäviä, minä ja hän molemmat, Iisakin. Piirtäminen.

Helmet ja kynsilakka, huh miten genderfuck. Mulla on kaulassa muutenkin aina Protu-tunnus ja pala serpentiinijadea. Tavattoman usein myös kilisevä kaulapanta, jota ei laitettu ikinä kissalle (kissalle, joka on kiven alla).

Ruukussa taimi. Se kasvaa ja mä pidän sen hengissä, värisevää sielua ei saa tallata. Ne sanoo ”EI” eikä niitä kiinnosta sun ihmisyys niin kauan kuin oot alaikäinen, mutta silti se vaan kasvaa ja on tollanen hento ja puhdas läpi elämän, vaikka miten tallattais.

Rasmus oikeassa alalaidassa keskivertoa isommin kirjoitettu ärsyttääkseni ja korvissa ilvestupsut suojellakseni.

 

Rakkaat, älkää koskeko toisiin jos haluutte aikaan vaan irronneita hampaita. Uskaltakaa omalla naamallanne tulla haastaamaan ja minä totta vie haastan takaisin, itseni ja toisten puolesta. Ei ole väärää tapaa olla ja jos sulla on jokin ongelma kirjavan ihmisyyden kanssa, niin ole hyvä ja vietä tunti päivässä katsomalla ohikulkevia ihmisiä tai pysy vaan tosi kaukana.

Mä vaan piirrän

tiistai, lokakuu 14th, 2014

Jos joku haluu tietää miks mulla kiehuu aina kun ihmiset käskee tekeen oikeita töitä ja piirteleen sit joskus helmikuun 29. päivä ja samalla pyytävät lennosta tekeen jonkun Mona Lisan kultaraameissa yhen päivän varotusajalla niin täs teille, mun tsydeemit ei valmistu vartissa:

sarjisproggis

Tutisevat kädet ja paskat polvet on kans kiva extra.

Täs on kuva ”valmiista” blogisarjiksesta ja sama kuva modauksen jälkeen:

blogivertauss

Tää on puolestaan mun viimesin kuviksen työ:

skidikartta

Tähän maalaushärveleiden, paperin ja kartongin, lyijärin, kumin ja parin tussin lisäksi tarvittiin kalastajanlankaa, ompelulankaa, sakset, parsinneula ja nuppineula, liimapuikko, Erikeeperiä, hiekkaa, kangasta, yskänpastillei, tulitikkui ja kynttilä, valokuvia, musiikkia, muovieläimiä, hiekkapaperiakin ja lapsuus + jotai muuta turhaa esim. pari päivää.

Joo, semmosii ne taideihmiset on, lonkkaa vetäviä sluibaajia, jotka vaan piirtää.