Posts Tagged ‘väkivalta’

Verbaalinen vasen koukku

perjantai, tammikuu 23rd, 2015

mynameis

Kiitti mut tiiän kyl ite nimeni.

Väkivalta ei oo vaan sitä, että lyödään nyrkillä toiselta hampaat kurkkuun. Rumaa jälkeä saa muillakin tavoin aikaiseksi.

En hyväksy sitä, et mun kuviskamoihin kosketaan, enkä hyväksy sitä, että mun identiteettiin kosketaan. Ekaa sörkkimällä sörkkii tokana mainittuakin, sillä piirtäminen on totta vie mulle yks syvimpii itseilmaisun keinoja.

DSCN1082

Nätti kuva, sanovat, mutta mä haluun kertoo:

Kaksi tuttua taloa, molemmat niin ikään koteja ja molemmat yhtä vahingoittavia. Hallitsematon paha olo alkaa vuotaa ulos savupiipusta, paska ei pysy seinien sisäpuolella, pahaa oloa ei pääse pakoon talosta vain poistumalla, savua on sivullistenkin silmissä. Toinen taloista esittää myös kolmatta tuttua rakennusta, jonka ovi on painotettu itsestään kiinni pamahtavaksi. Sairas ystävä kulkee siitä taukoamatta unohtaen kummalla puolen ovea milloinkin on, todella, mutta ovi tahdotaan pitää myös kiinni, tahdotaan vaieta asioista, shh kaikki on kunnossa.

Parempi kaikkien on pysyä kaukana. Ei tänne edes pääse, saatanan erämaa.

Punainen naama, huutaa ja satuttaa, mutta on itse yhtälailla vahingoittunut. Kasvoton surkeus, mistä se kaikki edes muodostuu. En tahdo syytellä, ole ilmeetön, ole vailla persoonaa, saat myötätuntoni ja soisin sinun olevan turvassa, mutta satutat silti.

Verbaalinen väkivalta. Meillä on standardeja, sanottiin, kun otin askeleen kohti muita rinta paljaana. Käski kasvattaa pallit jos tällästä etunimeä aion käyttää. Meillä on standardeja, jotka repii ihmiset hajalle, sanat saa korvat vuotamaan verta, en tahdo kuulla. En nähdäkään.

Verta ja mustelmia, viiltoja, jotka saa itsekin tehtyä. Otusmaiset hörökorvat, sillä sanovat, ettei tällaista ole, etten ole oikea tai todellinen. Pisamia herkkyydelle ja osoitukseksi Samuelin vakaasta tuesta. Lohdullisia mielikuvitusystäviä, minä ja hän molemmat, Iisakin. Piirtäminen.

Helmet ja kynsilakka, huh miten genderfuck. Mulla on kaulassa muutenkin aina Protu-tunnus ja pala serpentiinijadea. Tavattoman usein myös kilisevä kaulapanta, jota ei laitettu ikinä kissalle (kissalle, joka on kiven alla).

Ruukussa taimi. Se kasvaa ja mä pidän sen hengissä, värisevää sielua ei saa tallata. Ne sanoo ”EI” eikä niitä kiinnosta sun ihmisyys niin kauan kuin oot alaikäinen, mutta silti se vaan kasvaa ja on tollanen hento ja puhdas läpi elämän, vaikka miten tallattais.

Rasmus oikeassa alalaidassa keskivertoa isommin kirjoitettu ärsyttääkseni ja korvissa ilvestupsut suojellakseni.

 

Rakkaat, älkää koskeko toisiin jos haluutte aikaan vaan irronneita hampaita. Uskaltakaa omalla naamallanne tulla haastaamaan ja minä totta vie haastan takaisin, itseni ja toisten puolesta. Ei ole väärää tapaa olla ja jos sulla on jokin ongelma kirjavan ihmisyyden kanssa, niin ole hyvä ja vietä tunti päivässä katsomalla ohikulkevia ihmisiä tai pysy vaan tosi kaukana.

Värisevää sielua ei saa tallata

maanantai, elokuu 25th, 2014

seppo ja mä

Toinen meidän kissoista käy vihaiseksi kokiessaan olonsa uhatuksi, mutta tämä toinen, joka ei enää astu meidän kynnyksen yli, kiipeää yhä syliin ja kehrää. Samaistuttava ja opettavainen otus.

Ei saastaa pestä voi

torstai, huhtikuu 24th, 2014

 

Sanoi, että voisin kirjoittaa kirjeen sille, jonka luottamus rumiten turmeltiin. Taidan kirjoittaakin. Anteeksi on niin turhanpäiväinen sana. Ei se merkitse itselle sanottuna yhtään mitään, vaikka kuinka yrittää. Kääntäkää se kissaksi. Tai joksikin, mut mun ei tarvii sitä kuulla.

Älkää ”kohdelko kuin eläintä”.

Oikeesti.

Ikinä.

(Älkääkä aukoko päätänne jos joku ei halua syödä teidän kanssa sitä lihamyllyn läpi mennyttä eläintä. Tai haistella sitä katilassa tunnistamattomaan muotoon mennyttä elotonta paskaa, joka haisee koulun ruokalassa tai omassa keittiössä.

Ei, mä en oo varma ”onko se mun porkkana kärsiny”. Mut mä oikeesti mietin sitä. Ei tarvii muistuttaa. Ei tarvii olla ”perkeleen ituhippi”, vaikka haluaa pysyä järjissä.)

Älkää sanoko tytöksikään.

Antakaa elää.

 

Kuristaa.

 

Mä ja Timo

perjantai, huhtikuu 11th, 2014

Tulkaa kattoon mun kaa Kakka-hätä 77:aa ja kaikkii never-heard bändejä Provinssirockiin, ne meinaan otti mut siivoustalkoolaiseks sinne (!!!). Ens kesänä mä tuun sit Helsinki Pride -kulkueeseen tein kanssa.

p.s. täs mä ja mun uus toveri Timo

(Atte ja Sepe on muuttanu muualle nuoremman ikäpolven luokse)

  (huomatkaa, et mä ja Sepe käydään samas parturis)

^Mä en tosissaankaa oo neulonu näitä ite, vaan mun sisko, joka osaa muutaki ku oikeen ja nurjan silmukan.

Simppa ja Timppa kuittaa.

”Kohdella kuin eläintä” on yleisesti hyväksytty ilmaisu arvottomalla paskalle

tiistai, maaliskuu 4th, 2014

But we are who we are ’til the day we die

tiistai, joulukuu 24th, 2013

Tahraantuneita tassunjälkiä takaraivossa

sunnuntai, kesäkuu 30th, 2013

Of Monsters and Men – Dirty Paws