Posts Tagged ‘vege’

Ruokaa ja kavereita

perjantai, toukokuu 13th, 2016

vastaukset mimo 1

TOSIN mulle on ehdotonta se, että ruoassa on ulottuvuuksia vaik muuten olis ihan sama mitä söis! Silee sosekeitto vaikka on ihan vaan helvetin tylsää syödä jossei saa leipää tai heitä keittoon siemenii/krutonkei/jotain :—-(

vegejuttu

vegan sidekick

Vegan sidekick on välillä aika ilkeetä tulitusta, välillä vaan hätkähdyttävän oivaltaa ja kovin hymähdyttävää

vastaukset mimo 2

oon pari vuotta sitten tehy näköjään tällätteen, mut fuusioin viel pari vastaavaa lisää

vastaukset mimo 3 pelotti

Ruokaaaa

maanantai, elokuu 4th, 2014

Lisää vastauksia!

KYS protu

KYS protu - koti

KYS koti

Talo turinointia edeltävään juttuun viitaten, jos joku on muka välttynyt mun protu-aivopesulta, nii vääryyden voi korjata klikaamalla TÄÄLTÄ  lisätietoa.

KYS matka - ruokaaa

Multon pariin otteeseen kysytty ruokaohjeita, joten tässä teille pari-monta ohjetta, joita mä oon käyttäny tyytyväisenä ilman merkkejä ruokamyrkytyksestä. Kaikki ei oo kirjotettu 100%:sen vegaanisiksi, mut kai te huomaatte sen iteki. Soveltakaa tai tehkää jotai muuta.

reseptii1

resepti2

Yks mitä syvästi rakastan on SOIJALEIKKEET, jotka on poistunut marketeista <//3  Vaan hätä ei ole tämän näköinen! Noita pesusientä tai nahistunutta kanaa muistuttavia mahtavuuksia saa Punnitse & Säästästä <33 Mukana ei tuu kuitenkaan valmistusohjetta, joten tässä teille:

– Pistä soijaleikkeet kattilaan ja vettä sen verran, että ne peittyvät. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio.
– Laita kansi päälle ja keitä 10 min
– Painele leikkeistä siivilässä ylimääräinen vesi pois
– Pyöräytä leikkeet soijakastikkeessa ja sen jälkeen korppu-vehnäjauhoseoksessa, joka on maustettu musta- ja valkopippurilla (1/3 korppujauhoja, 2/3 vehnäjauhoja)
– Napauta leikkeistä ylimääräiset jauhot pois, pistä pannuun öljyä ja paista molemmin puolin.

resepti3

Multa tulee korvista ulos tomaattimurska-paprika-ruskeapapu/kidneypapu -touhut + mullon muutenki hentoinen epäluulo paprikoita kohtaan (lupaan, että kaikki vatsatautia edeltävä ruoka herättää teidän epäluulot ikuisiksi ajoiksi), etten enää tiedä onks se toimiva trio,  mut tää oli kivaa:

Kidneypapukastike
1 sipuli
2 paprikaa
öljyä
1 tlk (380g) kidneypapuja
1 iso tlk (500g) tomaattimurskaa
n. 1 dl salsadippiä
½ tl suolaa soijakastiketta
n. 1 pkt fetaa

– Leikkaa sipuli renkaiksi ja paprikat suikaleiksi. Kuullota rasvassa n. 5 min
– Lisää joukkoon valutetut ja huuhdotut pavut sekä tomaattimurska- Mausta salsadipillä ja soijakastikkeella. Hauduta kannen alla 5-10 min. Lisää feta

Entä muistatteko tämän:

kastikesaatana

In your face, tässä on THE KASTIKE:

– ”Keitä” 1 dl soijarouhetta pussin mukaan (sekaan voi laittaa chilirouhetta)
– Laita pannuun öljyä ja 1 rkl vehnäjauhoja
-> ruskista
– Lisää pannulle  alle ½ l vettä.
Lisää soijarouhe
-> anna kiehua muutama minuutti
– Laita soijakastiketta ja mausteita (basilika, timjami ööööö meirami tjsp)

p.s. pistin tohon kerran sweet chili -kastiketta, siirappia ja banaania ja siitä tuli ihan vitun pahaa. Et älkää kokeilko. Jos kastike jää vetiseks, nii sitä voi suurustaa soijaruokakermalla (se on paksumpaa ku normaali) ja kylmä vesi-vehnäjauho -touhulla.

Tosi iisin sienikastikkeenvoi tehä tällai:

herkkusieniä (boxi 200g?)
1 rkl rypsiöljyä
1 sipuli
1 prk Alpro Soya -ruokakermaa (250 ml)
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
(n. 1 rkl maissijauhoja: sekota tilkkaan kylmää vettä)

– Pilko sienet (jalat ja kaikki) ja heitä pannuun. Paista hetki, jotta neste irtoaa.
– Lisää öljy ja sipuli. Ruskista tovi
– Kaada joukkoon Alpro Soya
– Mausta
(- Suurusta tarvittaessa)

Viimesenä vielä yks ohje, jonka mausta en anna takuita, sillä oon syöny sitä tasan kerran joskus vitun kauan sitten, mut koska se on mun reseptikansiossa, niin uskon sen olevan bueno + rakastan kaikkii yhteen sotkettuja mössöjä (tää on siks nii kastikepainotteista, että voin syödä makaronii/riisii/peruna kun muut meillä keittää ja tekee liharuokaa).

Soija-kaalilaatikko

700g valkokaalia
2 dl puuroriisiä tai ohrasuurimoita
1 l kasvislientä (eli öö 2 liemikuutioo ja litra vettä)
2 sipulia
2 dl soijarouhetta
2 dl kuohu-, kaura- tai soijakermaa
½ dl siirappia tai fariinisokeria
+ valkopippuria
suolaa
meiramia
(vuokaan öljyä)

Käytä tarpeeks isoa kattilaa!

– Keitä riisiä/ohraa kasvisliemessä 20-30 min. tai pakkauksen ohjeen mukaan
– Lisää kaalisilppu ja keitä vielä 10 min
– Lisää sipulisilppu, vedessä liotettu soijarouhe, kerma ja mausteet
-> kaada voideltuun uunivuokaan ja paista uunin keskitasolla 225 °C n. 1 tunti

miauu <- mä ja Onni aamulla vuonna 2011.

”Jättäkää eläimet rauhaan! Kuka tarvitsee turkista?
On arveluttavaa saada rahansa murhista
Lajisortoa pahimmillaan, minä ainakaan en
Pue päälleni symbolia turhamaisuuden
Tappaisitteko koiranne?
Tappaisitteko koiranne?
Tuskinpa vaan
!

Tuskinpa vaan!– Aivolävistys

(alkuperäiseen aiheeseen liittymätön villi fakta: ketulla pitää olla eläintarhassa tilaa 600 m², mutta turkistarhassa samalla eläimellä häkin koko tulee olla vain 0,8 m²)

Näisson aina nii vitusti tavaraa, etten mä tiiä mikä otsikko muka tähänki sopis

keskiviikko, heinäkuu 16th, 2014

lol haluun vaan sanoo, et sarjisblogien ohjauspaneeli-sivua on päivitetty ja tässä asiassa oon vanhoollinen käpylehmä ja tää uus ulkoasu on inhottava ällö hirvee yäk enkä osaa käyttää. Ei muuta.

hinton

hautausmaat wtf

jarspisarjis vegevittupäät

invasosiaali

Olin kesäkuun puolella kolmatta vuotta putkeen menossa Voiman talolle. Mä en oo ikinä päässy oikeelle juna-asemalle. Ekalla kerralla menin väärään junaan ja tokalla kerralla menin aseman ohi. Tällä kolmannella kerralla mä juoksentelin yhtä paniikissa asemalaiturilla kuin ennenkin, kävin väärässä junassa kääntymässä, kommunikoin aggressiivisen konnarin kanssa ja käytin kaikki älynlahjani selvittääkseni mihin vittuun mun pitää mennä (tämä kaikki 6 minuutissa). Mä vaan tärisin ja nauroin kun lopultakin seisoin oikeella pääteasemalla, tajutonta.

Olin Voiman talolla protu-leirillä korvaamassa SETA-vierasta. Selittelin puolitoista tuntia sateenkaari-juttuja puhuen varmaan vähä aiheen vierestä ja vähä liian nopeesti, mut no jaa. Tietäisittepä mikä fiilis siitä jäi. Miks mä diggaan protusta, kysytte. Hengattuani tuolla pari tuntia tuntemattomien protu-otusten kanssa on mun naamasta puolet maalattu kasvoväreillä. Sen päivän päätteeks nää tuntemattomat otukset tulee halaan ja kun nenät koskee, tulee toistenkin naama maaliin ja se vain naurattaa. ”Ne selvästi piti susta.” Kirjotin niille runon aamuksi ja totesin itelleni, että ihastumiseen ei tarvi paljon aikaa.

tää on vanha kuva Tumblrista

Yks ilta kelasin sitä, miten ennen vihasin kaikkii leffoi, biisei ja kirjoi ym:ita, jotka kerto unelmien tavoittelusta. ”Be who you wanna be and be where you wanna be.” Mä vihasin niitä kaikkii, koska mä en tienny mitkä on mun unelmii ja mitä mun pitäs tavotella. Juma, sellanen unelma-hehkutus totta vie ahdistaa silloin.

Keitä te luulette olevanne, kun kuljette ympäri sukujuhlia ja naapurin tontteja kysyen jokaselta vastaantulijalta, että noh mikäs susta tulee isona. Se voi olla julma kysymys varsinkin kun sitä röyhkeesti isketään päin näköä minne vaan meneekin.

Kun jengi kattoo mun todistusta ne sanoo, että onnittelut, sullahan on kaikki ovet avoinna. Siin meinaa itelläni aina purskahtaa kahvit suusta. Anteeks mitkä onnittelut? Mitä hyvää on siinä, että vaihtoehtoja on saatanasti jossei osaa päättää.

”- Hitto, ne tyypit olis seurannu sua minne tahansa. Helvetti, useimmat niistä seurais vieläkin.
– Se olis hienoo,
se sano, jos mä tietäsin mihin mennä.”S.E. Hinton

Joskus mä lakkasin sit välittämästä ja otin vaan rennosti. Valintoja voi vältellä ja hymyillä elämälle, mut sit joskus tulee se tilanne, et on vaan pakko valita. Sun ei tarvii päättää mihin kouluun sä haet, mut pakko kertoo, et kyl se yhteishaun vipa päivä tulee ja ne istuttaa sut opon tietsikan eteen. Silloin ku ne kysyy, et mikä susta tulee isona, voit hymyillä ja sanoo, et kukkakauppias, ilves tai ”ei musta tuu ikinä isoo”, mut kun ne joka kerta nauraa sulle, nii ei siin uskalla enää itekään hymyillä.

”..hänellä on kyky tehdä kaikkea eikä hän löydä mitään mielekästä tekemistä.” -S.E. Hinton

Tänään istuessani autossa, jonka ilmapiiri oli niin myrkyllinen, et mietin miten kukaan ei kuollut sinne, mietin, et me ei vaan handlata normaalii perhe-elämää. Mietin, et mikään ei oo normaalisti ja et mä ite en oo terve (hymyilyttää, kun muistan, että mulla on seuraava aika psykologille Samuelin nimipäivänä).

Samaan aikaan ku mä mietin miten vituillaan kaikki on, mä haluisin aina läimäyttää itteeni. Mikä on muka normaali ja mikä sairas. Kyl mä rohkenen väittää, et ihmisellä ei oo hirveesti ongelmii ennen ku se ite alkaa niitä itelleen vääntää. Ei maailma ikinä kaadu, eikä sitä saa kaatumaan vaikka miten yrittäis (joskus se on paska juttu, useimmiten ei).

Mulla olis teille juttuu invavessoista, mut säästän sen ehkä huomiseen.

ei ketään

7 miljardia ihmistä, tuhatbiljoona muuta otusta, rajattomasti mielikuvituskavereita, nettipikseleitä ja paperiarkkeja, oikeesti ei ketään vai? Olin viikonloppuna Kristiinan kesämarkkinoilla ja siellä oli vitusti populaa, eikä kukaan ottanu muhun katsekontaktia. Se oli tappavaa.

empaattiemotionali

Ei saastaa pestä voi

torstai, huhtikuu 24th, 2014

 

Sanoi, että voisin kirjoittaa kirjeen sille, jonka luottamus rumiten turmeltiin. Taidan kirjoittaakin. Anteeksi on niin turhanpäiväinen sana. Ei se merkitse itselle sanottuna yhtään mitään, vaikka kuinka yrittää. Kääntäkää se kissaksi. Tai joksikin, mut mun ei tarvii sitä kuulla.

Älkää ”kohdelko kuin eläintä”.

Oikeesti.

Ikinä.

(Älkääkä aukoko päätänne jos joku ei halua syödä teidän kanssa sitä lihamyllyn läpi mennyttä eläintä. Tai haistella sitä katilassa tunnistamattomaan muotoon mennyttä elotonta paskaa, joka haisee koulun ruokalassa tai omassa keittiössä.

Ei, mä en oo varma ”onko se mun porkkana kärsiny”. Mut mä oikeesti mietin sitä. Ei tarvii muistuttaa. Ei tarvii olla ”perkeleen ituhippi”, vaikka haluaa pysyä järjissä.)

Älkää sanoko tytöksikään.

Antakaa elää.

 

Kuristaa.

 

Nukuin tänään kymmeneen jos kiinnostaa

torstai, joulukuu 26th, 2013

Haluisin näyttää teil mitä piirsin, mut sit pilaisin jonkun postilaatikkoyllätyksen! Kauheet ku pitää ite venaa ja toiset saa vaan olla onnellisen tietämättömii

Nukuin tänään kymmeneen jos haluutte tietää

torstai, joulukuu 26th, 2013

But we are who we are ’til the day we die

tiistai, joulukuu 24th, 2013

Turhauttaa

torstai, elokuu 22nd, 2013

 

Parkumista koulusta

maanantai, elokuu 19th, 2013

Tämä on seikkailureppu. Se on käynyt Saksassa, Venäjällä ja Helsingissä. Vaan viikonlopustani kerron vähän myöhemmin.

Ulos valtion häkeistä

perjantai, kesäkuu 21st, 2013

We dont need no thought control

torstai, toukokuu 16th, 2013

Elämää ei sen vähempää

torstai, huhtikuu 25th, 2013

Yksi ratkaisu tai oivallettu ymmärrys ei tuo minua lähemmäs totuutta, vaan herättää lisää kysymyksiä. En osaa vastata roadkill-intiaani-kysymyksiini, jotka eivät muuten olleet edes kysymyksiä. Pidän ajattelusta ja nautin uteliaisuudesta. Minun ei tarvitse sanoa kyllä, ei tai ehkä, kunhan ajattelen.

Oloni on ollut rauhallisen utelias. Ikään kuin istuisin auringonvalolammikossa ja katsoisin eläväisillä leijonan värisillä silmillläni, joita minulla muuten ei oikeasti ole, ympärilleni virkkomatta sanaakaan kuitenkaan ajatuksista mykkinä. Itse asiassa ajatukseni tuntuvat pehmeiltä, lämpimiltä auringonvalolammikoilta.

Olen tutustunut itseeni. Huomaan tiedostavani itseni. Oikeasti minä tiedostan myös ympäristöä. Katson ja nään. Ehkä olen osa maailmaa, kun maailmaa katsomalla katson itseäni.

We dont need no thought control

perjantai, helmikuu 15th, 2013

Juu, meikäläinen siis asuu Lappajärven naapurissa…

Maaseudun maagisuus

lauantai, helmikuu 2nd, 2013