Posts Tagged ‘ystävä’

Sydämistymisestä ja suruista

keskiviikko, kesäkuu 22nd, 2016

kaihomieli

no hyi

tillsammans

Ruokaa ja kavereita

perjantai, toukokuu 13th, 2016

vastaukset mimo 1

TOSIN mulle on ehdotonta se, että ruoassa on ulottuvuuksia vaik muuten olis ihan sama mitä söis! Silee sosekeitto vaikka on ihan vaan helvetin tylsää syödä jossei saa leipää tai heitä keittoon siemenii/krutonkei/jotain :—-(

vegejuttu

vegan sidekick

Vegan sidekick on välillä aika ilkeetä tulitusta, välillä vaan hätkähdyttävän oivaltaa ja kovin hymähdyttävää

vastaukset mimo 2

oon pari vuotta sitten tehy näköjään tällätteen, mut fuusioin viel pari vastaavaa lisää

vastaukset mimo 3 pelotti

Koskee

lauantai, maaliskuu 19th, 2016

maailma kuuluu kaikille

Koska mun ajanhallinta on paskaa ja pelottaa lukea kirjotuksiin, niin oon viime päivät vaan piirtänyt ja askarrellut. Jos sinuu kiinnostaa kangasmerkit tai originaalit piirustukset, niin klikkaa itses tänne: KLIK

Was it all too much or just not enough

maanantai, maaliskuu 7th, 2016

liikaa kummaa

välimuru

Ees univelkaa ei pysty maksamaan pois

keskiviikko, helmikuu 3rd, 2016

nuku pikku pässi

protu rakkaus

pitkäniemi neljä

(hymy)hässäkkä

sunnuntai, marraskuu 22nd, 2015

juhla25 runoutta 1

juhla25 runoutta 2

juhla25 runoutta 3

juhla25 runoutta 4

  • Ihmisiä
  • (ei ihmisiä)
  • ”näytätpä hyvältä tänään”
  • kissankarvoja
  • lumi
  • automaattinen lämpötervehtiminen ensimmäisen tapaamisen jälkeen (vau)
  • kahden tunnin (aamu)yöunet
  • kokeet/kirjoitukset
  • siivoaminen
  • koulut/kaupungit/ammatit/raha/lemmikit/???
  • rumat sanat seinän toisella puolen
  • teknologiakaaos,,

hukka 1100

Huomenna alkaa koeviikko, mut anteeks
mä tarviin aikaa prosessoida.
Teen sen kokeen sit

joskus.

Elämä on kilpailu palkintona pitsa

lauantai, marraskuu 14th, 2015

(^nössö kömpelö suomiautotalliräminä inspiroi https://www.youtube.com/watch?v=8mTbSLrWjXA)

riko mun keesi

hautajaiset

rekryperehdytys

story of my life style ohjelma

Jätetään verannat lukitsematta

maanantai, lokakuu 19th, 2015

Mulla oli tasan viis päivää älypuhelin ja sit heitin sen ikkunasta (okei repun pohjalla se vielä on, mut nenän edessä mulla on mun vanha käpypuhelin). Mä kirjotin taikaälylaitteeseeni paljon juttui viime retkestä muistaakseni kertoa teille kaikesta, mut nepä sit katos jonnekin kun yritettiin palauttaa tehdasasetuksia ja poistaa jotain koodinpätkiä sillai, ettei koko puhelin enää ees käynnisty. Vittu jee.

lempiystävä hah

Reissua edelsi päivä, jolloin koitin jäsentää asioita päähäni ja piirrellä karttoja kaupungin kaduista ja sporapysäkeistä. Oli myös rakas söpöpää, hitaasti tipahtelevia lauseita ja sallittua hymykehräystä, kumman naama nousee leveämmälle hevosenkengälle. Vähän ryttyisiä haleja ja villakoiria. Tieto siitä, että on itse osa toisen turvaa sykähdyttää.

Torstai
Mä heräsin puol viis.

junamatkustajat

Tän koko reissun aikana mä koin useesti ihan tosi suurta ylpeyttä osatessani kulkea julkisilla. Tiiättekö, semmoi kulkemisvarmuus, voi jukra joo, se on tosi hyvä. Ensi töikseni Helsingissä mä menin kyllä hukkaan ja myöhemmin mä tyhmänä menin vahingossa myös pummilla vaikkei pitänyt, mut ei haittaa.

Steissi mua oksettaa. Helsingissä seikkaillessa mä aina mietin, et oisko tää mun kaupunki ja eka fiilis siitä mestasta muodostuu heti kun hyppää junasta ulos ja se on paska fiilis. Niit ihmisii vaan tulvii ihan joka suunnasta ja se hälinä on jotain tähtitieteellistä. Yäk. Mut ei saa aatella, et se on koko Helsinki.

unikuva

Mä kävin tapaas lävistäjää. En mä oikeesti uskaltais, mut oon nähnyt paljon hyviä unia ja niissä uskalsin ja niistä sit kai jäi vähän kohtaamisenergiaa valveillaoloonkin. Nyt mä tiiän, ettei mun tarvii vaihtaa huuleen lyhyempää korua, mutten mä vielkään tiiä mikä rutto naamassa on alkanut itää, mut arvatkaa, ei mua totta puhuen ees kiinnosta. Koitan vaihtaa hammastahnan toiseen ja alan rukoilla tai jotain.

Sit mä kävin Taidehallilla ja mä en kestä kun näin, miten ihmisten silmät siellä tuikki, niin innoissaan ja onnellisia ne oli näyttelyä pystyttäessään. Tehkää asioita mistä tykkäätte ja lähestykää toisianne ranteen ylöspäin, niin että voitte halata vaikkette tunne. Mä lähen nauraen ulos.

hih jee

Mä tulin saavuttaneeks ultimaattisen helsinkiläislaiskuuden, sellasen mikä itteeni on monesti ärsyttäny muissa, niin ettei se oo kyl saavutus vaan vähän nolous. Tiiätteks, kun sen sijaan et kulkis pari sataa metriä omin jaloin, niin venaakin parikyt minuuttia metroa, että vois istua siinä tasan yhen pysäkkivälin eli max. kaks minuuttia. Sit ei jaksa tutkia aikatauluja, kun koko ajan kulkee joku huruduu, ja lopulta onkin myöhässä. Joo no mä tein molemmat, jätin kävelemättä ja olin myöhässä.

Nauran ääneen, kun valitsen ruokakaupan niin hyvin – tai että tiedän ylipäätään useamman ruokakaupan ja tulen miettineeksi sitä mikä niistä itseä eniten miellyttää. Jono on kuitenkin kuolettavan hidas ja nöyryytetyn kassaharjoittelijan kädet tärisee. Onneton riepu raukka pieni. Tahtoisin sanoa jotain ja ehkä toivoin myös, etten olis muistanut ottaa lääkkeitä, niin että omatkin kädet olisi tärisseet ja sitten olisi voinut virnistää toisella ja ehkä tehdä tämän olon paremmaksi.

Mut hurjin: porukkaa istu metrossa ja mä huomaan lempparimusiikkia kuunnellessani vahingossa aattelevani, että tässä on miun metroperhe.

metroperhe

Ensimmäinen korvahali. Tiiättekö sellanen kun korva painuu toisen poskeen kiinni halatessa (ja vähän säpsähtää jos on tullut ulkoa ja korva on kylmä) ja se ihan pikkuisen melkein imukupisti sanoo plop kun hali loppuu. Sama jos painaa sormet niskaa kohdin kämmenellä korvaa peukalotyyny korvakäytän kohdalla. Sillai öö emmä tiiä. semmonen hassu.

Mutta niin. Tykkään nähdä miten toisen nauru tutusti täyttää huoneen ja pannari on aika vau. Mielessäni toivotan kaikkea hyvää, vaikken kauaa ehdikään olla.

Sitten uusi ihminen ja valoja. Vahinkotörmäämisiä ja onnelliseksi tekeviä (vaikkakin ehkä toteutumattomia) lupauksia huomisesta. Basso värisee rintalastan alla. Kiroilen aika paljon. Sormet on iltakohmeessa. Hälinän onnistuu jotenkin kadottamaan, niin käy jossei sitä pelkää. Taskuun saan laitettavaksi jotain, minkä saan avata vasta seikkailun päätyttyä* (nyt tiedän jo ja voin kertoa teille, että se on ranteeseen solmittava uusi muisto)
Kaikki on pohjaa myöhemmin alkavalle pöhkölle lepertelylle.
*huomaatteko miten vältän koti-sanan käyttämistä.

jalat ei kanna

Perillä on odottaa yksi tuttu syli ja tän vuoden ensimmäinen mukillinen glögiä.

Perjantai:

Saman talon asukki nyökkää tervehdyksen portaikossa. Joku oli lyyhistynyt kaupan eteen. Siinä oli kaksi tyyntä ja ambulanssi oli jo soitettu, mutta kuristaa se silti kurkkua. Ruoassa ei ollut ripaus chiliä (ehkä kourallinen?).

Me mennään näyttelyyn ja me ollaan hienoja ja nostetaan malja. Ja mulla on oravareppu. Sori vaan, turha odottaa multa mitään överifänseilyä. Ihmisten tarinat on mulle tosi paljon, pettymyksiä, pöhköilyä, kiitollisuutta ja elämäniloa. Toinen tarttuu kädestä kun huomaa miten alkaa itkettää. Oon onnellinen siitä kaikesta, vaikka juoksenkin kesken pois ja olen tunnin päästä Jäähallin eturivissä.

keikkaroiske
ennen ja jälkeen keikka
”Simply because you can breathe,
Doesn’t mean you’re alive,
Or that you really live” ♫

Rise Against on mun aika tosi superlemppari. Välispiikissä ne kertoi miten ne kirjoitti kerran laulun rakkaudesta, rakkaudesta miehen ja naisen välillä, miehen ja miehen välillä, naisen ja naisen välillä, ja ne sanoi, että ”when you write a song about that, you pick up a fight and we are happy to fight that fight” ja se on piru vie se mitä mä haluun sanoa ja yleisö huutaa sitä samaa ja vaikka mä huutaisin yhtä lailla jossei ääni pettäis, niin nyrkin mä jaksan pitää ylhäällä.

huh.

Ihmismassan valuessa narikalle oon ehkä jo puolittain asennoitunut siihen, että kaksi paikalla ollutta naamaa jää kohtaamatta, mutta ne molemmat käveleekin suoraan eteen. Maailma mitä vau. Hymyilyttäviä, punasilmäisiä ja nauravia. Toinen on jotenkin kestotäpinöissä ja niin vahvasti tässä, tosi paljon elossa, naurattaa. 

Kiroilin aikaisemmin mielessäni, kun olis huvittanut nähdä yks näyttely, muttei maksaa siitä. Kuulin, että sinne olis päässyt tänään opiskelijakortilla ilmaiseksi (!!). Harmittaa joo, mutta oikeestaan oon loppu peleissä vaan ilonen siitä tiedosta, että maailma ois pitänyt musta huolen tässäkin tapauksessa ja hoitanut mut sinne näyttelyyn.

(kakkos korvahali vai oliko jo kolmas)

Keuhkoja tervatessa voi lotota moniko yrittää yhen röökin aikana pummia oman keuhkosyöpänsä. Yks niistä oli ympäri päissään ja jäi kertomaan tarinoita. Kuuntelen varmaan puolituntia huumemonologia siitä miten ”se veti kuule essoja ja mä vasikoin sen kerran ja joo ei kyllä bentsoja sillä kans oli joo ja mä olin siinä kun se veti sitä turpaan ja pyys savuja ja dfasdfkljaedklfjaj” Nyökyttelyyn kyllästyttyäni vaan keskeytin sen ja toivotin illanjatkoja.

Junaa pitää odottaa puoli ikuisuutta ja on vaan niin väsy, että itkettää.

Perillä uninen rätti päästää sisälle ja vaikka tekisi mieli vain ryömiä peiton alle, näkyy ikkunasta niin paljon kauneutta, etten tohdi heti sulkea silmiä.
lol puska joku joojee (täs ei kyl näy yhtään mitään)

Launtai:

rötkö

Meitä on kaksi ja me kävellään ja kävellään ja kävellään. ihan tosi paljon. Ei tarvi tietää missä ollaan ja me käydään kahdessa näyttelyssä, arvatkaa itkettääkö nekin, alkaa sattua päähän kaikkeus, vaikka surkupaljon jää näkemättä ja vielä enemmän ymmärtämättä.

Olkaan koputtaa uusi ihminen. Sellainen hauska ystäväotus.

Ruoka on maailman parasta. Hallittu hälinä. Ja kaikki on niin helvetin hyvännäkösiä, etten ees tajuu.

paljon paljon.

Oon tosi ilonen ihmisten vessasolidaarisuudesta. Tiiättekö, kun vessaan maksaa muka euron, mut yks ihminen sen kolikon sinne tiputtaa aamulla ja loput pitää sitä ovea niin kauan auki, että joku pääsee ilmaiseksi sisään. kiitos.

Pelottaa lähestyä, teen sen silti. Hurinaa ja etäisyyttä.

Mä teen ekaa kertaa kaupungille palveluksen ja katutolppaan tarran liimaamisen sijaan revin siitä julisteen mukaani.

Kuuntelen toisen puolituntisen jonkun uuden ihmisen huumestooreja.

Joskus yksin nuokkuessani tulee paha mieli kun en tiiä oonko tiputtanu kadulle vahingossa yhden julisteesta irrotetun teipinpalan. On niin väsy, ettei kynäkään pysy kädessä. Mitään ei tapahdu ja kaikki on jo käynyt. Yhden ihmissuhteen myös vahingossa onnistuin etätyönä turmelemaan, enkä jaksa edes korjata. Harmittaa, että näin myöhään hereillä on vain päihtyneitä ihmisiä.  Lopulta vihdoin itkettää ihan vain oma olo.

Joku koittaa kysyä jotain, mä tuijotan sitä tyhmänä ja se toistaa ja mä jotenkin puoliänkyttäen kai sanon, etten tajua. Tyyppi lähtee ja sitten havahdun, että se kai vain sano englanniks kysyen että pardon. Mut mä en vaan tajuu. On väsy. Ei jaksa.

loppuväsy

Yks meinaa perääntyä kun huomaa, etten kuullut kysymystä ekalla kerralla musiikin takia. Jätän rahoittamatta toisen elämän lyhentämisen (montaks synonyymiä voi keksiä tupakoinnille) ja tapa, jolla tämä nöyränä vetäytyy ja sanoo vain okei tekee olon, että pitäisi mennä haastamaan takaisin ja kysyä mitä kuuluu.

Mä kulutan katuja ja jaksan virnistää ainoastaan katusoittajalle ja sit vau:
”Hey, you’re the person from train yesterday, right?” Sanon, että muistan tyypin (se oli se, joka istu mun eessä ihan vitun leveesti). ”So what you are representing, I see that you represent something”, se sanoo ja tökkii mun hihamerkkejä.
Tyyppi on ihan terävä ja sillä on sydän messissä sanoissaan, vaikka musta vähän tuntuukin sirkuseläimeltä. Nasta se on myös, vaikka edustaakin ärsyttävää kommunikointitapaa, jossa nyökätään ymmärtäneensä ennen kuin toinen saa omaa ajatustaan loppuun asti muotoiltua (monet ulkomaalaistaustaiset tekee sitä? en mä englanna niin nopeesti, et pysyisin siin vauhdissa mukana). Mietin ajatuksissani uutta kärsivällistä hymytoveria, joka ei puhu päälle. Antakaa aikaa puhua.
”I was looking at you yesterday, you know, and I wanted to say something but I thought that what if she’s violent, what if she’ll hit me”, se tökkii edelleen mun hihamerkkejä ja hakaneuloja. Nykysin me ollaan facebook-kavereita.

montaks uutta ystävää ehtii taikoa päivässä.

jesse graffi

Mä lähen klo 12 liikkeelle ja istun aloilleni vasta klo 23. Bussissa menee kuus tuntia (mun vieressä on joku joka hymyilee tosi lämpimästi) ja kun pitää aamuviideltä pitää itsensä irti kohmeesta ja odottaa tunti siskon yövuoron loppumista, niin alkaa pistellä hartioita ja pelkään pyörtyväni.

Mä nukun kolme tuntia koiranhajuisella sohvalla (koiraa ei oo) ja aamulla keitän teetä.

Yleensä me vaan tönitään ja kitistään mut nyt me lojutaan ja ollaan ja kirotaan.

Sit me syödään ulkona nätisti, eikä vieläkään tönitä.

aikas villii.

mä oon tosi ihmeellisesti keikkunut oman ja toisten olojen välissä. oon aika nuutunut ja talutan itseni nukkumaan ja avaan silmät kuunnellakseni toisten unista.

eilen joku sanoi ekaa kertaa ääneen anteeksi ja ettei oma olo ole toisen vika ja vastatessa ettei kuluminen haittaa, hän sanoo tärkeimmän, että ”mut se tekee sun olosta paskan ja se taas tekee mun olosta paskan”.

Niin.

Tänään sattuu kroppaan huolestuttavan oudosti. Mietin nytkö keho pettää, eikä jaksa enää tapella normeja vastaan.

Ärsyynnyin siitä miten joku on päättänyt, että toiset ihmiset haisee tältä ja toiset tältä. Toiset saa haista urheilulta ja toiset kukkasilta. Onko sukupuolella haju (/hajulla sukupuoli?)

Kiukuttaa myös kun sanotaan, että jää ja tuu ja oo, kun se kaikki on taloudellisesti ihan mielettömän vaikeeta. Kiukuttaa myös jos on metrin päässä ja pyytää, että jää tai tuu tai oo ja toinen kertoo ettei jaksa. Mut ei saa arvostella toisen reippautta.

toiset menee juniin ja toiset niiden alle, toiset jää asemalle oottamaan

Koulu on ihan tosi paljon liikaa, niinku niin paljon että on tätä lähellä ettenkö vaan jättäis menemättä.

Mut muuten
yleisfiilis on aikalailla, että
vau kaikki.

Kypsää ongelmanratkaisuu

maanantai, lokakuu 5th, 2015

lettuja lettuja

eläinystävällinen ongelmien välttelyyn auttava
LETTUTAIKINA

  • 4 dl kauramaitoa
  • 3 dl(+) vehnäjauhoja
  • 2 rkl perunajauhoja
  • vaniljasokeria
  • ripaus suolaa
    + siirappia (tulee makua)
    + kardemummaa (tulee hyvä mieli)
    + pikkasen kurkumaa (tulee ehkä väriä?)

– Pidä lätyt järkevän kokosina, paistinpannu koko ajan kuumana ja laita margariinia tai jotain, niin elämä helpottuu!

^ Tällä saa ’bout yheksän pikkulettua, eli semmosta normipaistinpannulla tehtyä (ei ohukaispannulla), mut niin pientä, et ne saa käännettyä. En tiiä kuka kumma (=kaikki) haluu aina tehä metrin halkaisijaltaan olevia lättyjä, kun lopulta siitä saa vaan lyttääntyneen kasan paistettua taikinaa JA kuka oikeesti haluu tehä litran taikinan ja seistä puol ikuisuutta paistamassa niitä lättyjä. Huh joo kiitti ei.

Ja arvatkaas muuten mitä tyypit, en oo oikeesti ikinä ennen tehny lättyi. Naurattaa kun safkan tekeminen on oikeesti niin helppoo ja kaapissa on omaa mansikkahilloa.

esteettinen elämä

Viikonloppuna näkyi näin kauniita naamoja:

naama sotkua a

Listasin myös hauskoja sanoja, joita joku käytti:
– poukkoileva höpöttely
– leikkisä
– viehättää
– topakka
– kultasydän
– pointtirikas
– valovoimainen

Niminä Anek, Tinja ja Luukka jättivät hymyilyttämään ja jumpe majapaikan tarjonnut hymyotus, joka pahoitteli sänkyyn varisseita kuivattuja vadelmanlehtiä (!), oli koonnut  kodin oloiseen taloonsa mielettömiä jääkaappirunoja:

jääkaappirunotpaljon kaunista ja hyvää

Viikonloppuna olin joo Tampereella ja kaduilla tallustellessa mulle tuli takaisin olo, että se voisi olla oma kaupunki. Emmä oikeesti yhtä ainutta kaupunkia kaipaa, vaan niitä ihmisiä niissä. Tiiättekö, niitä, joilla on tupakka toisessa kädessä ja puhelin toisessa, mutta jotenkin ne kuitenkin onnistuu lujaa halaamaan, vaikka ne vois vaan nyökäyttää päätä hyvästiksi.

ruumismätää

Tiedoks, että eilen oli eka päivä kahteen viikkoon kun kylkeen ei sattunut ja tänään tais kadota kuumekin, jee! Huulen mä voin vaik amputoida tai jotain, pitäkää huoli lävistyksistänne ja itestänne, ette haluu tähän jamaan (vaik ei sitä kukaan tuu teiltä kysyyn)

vastuu tunteista

Ehkä huomasitte jo, että tein linkkilistan tohon laitaan. Se on ollut siellä kerran pari aiemminkin. Linkkilistat on harmillisen katoava tapa, mut tavattoman hymyilyttävä asia ja ne auttaa myös kertoon toisille, et on olees pienii uusii bloggaajii, jotka on mahtavii.

Mä luen monia blogeja ilman säännöllisyyttä ja tykkään monista tyypeistä, joilla ei ole mitään blogia ja on paljon tykättäviä tyyppejä, joilla on blogi, mutta en vaan oo juurruttanut itseäni niiden lukijaksi. Tän kaiken takia mä lopulta varmaan ahdistunkin ja harmistun jossain vaiheessa listauksen toimimattomuudesta ja poistan koko touhun taas, mut ehkä sitä voi ainki jonkin aikaa tapittaa!

Piirrän lisää settiä tällä viikolla, koska hurraa jee arvatkaa kenellä on VAPAATA lukujärjestyksessä (!!) ja helvetin kovat pisteet viime koeviikolta, eikä mitään taitoa hahmottaa aikaa ja alkaa vaik lukea valmiiks kirjotuksiin, kun voi vaan fiilistellä nykystä oloo ja uutta nastaa musiikkia.

Housuissa kissankarvoja

lauantai, syyskuu 12th, 2015

ihan vitun kova fani joo o

juttusiii ii

Tyypit hei, nähäänhän Helsingissä perjantaina 16.10., kun on näyttely ja keikkakin
101 kaikkien puolesta
Rise Against
kaks ihan tosi hyvää, voi että, lokakuu on kyllä ennakkoon aika tosi lempparijuttu nyt.

Sataykkösen taiteilijat on hyviä ja turvallisia, tosi onni-ihmisiä. Niiltä puuttuu vielä miehiä kahesta ikäluokasta, 65+ ja 10-25 (en muista olikse 10-19v vai 20-25v), et jos lokeroidut jompaan kumpaan ja kiinnostaa, niin kantsii heittää tyypeille viestiä.

Tässä on kissa ja minä x monta
kisse5

kisse1

kisse4 kisse7

kissan nimi on Onni, uskottehan.

veps on söpö

Oon huomannut, että tykästyn helposti ihmisiin niiden pienten sanavalintojen seurauksena. ”Niin, aiotko sä joku päivä muuttaa asumaan Saksaan joksikin aikaa?” Sitä ois voinut kysyy myös, että muutaksä sit Saksaan vai häh, eikä se olis ollut yhtään tykättävää vaan ainoastaan ärsyttävää.

Oon huomannut myös, et passiivismelankolinen opettajani ilahtuu tosi suuresti jos tekstin palauttaa etukäteen, ja siks mä palautin äikän aineen liian aikaisin, vaikka mulla ois ollut paljon muutakin kirjoitettavaa ja luettavaa ja vaan vähän aikaa.

Oon huomannut vielä senkin, että kukat naurattaa mua taas.

ja että elämä on liikaa
mutta olkoot.

Kohennutuksia

tiistai, elokuu 25th, 2015

ärsykiukku(mä viimeset kaks viikkoa)

punk miitti

bussiystävä

aurinkoihminen

pus elämä ja sillai

turvaella

tikahtumisvaara

surukahvi

puhua ja itkeä

Etelätuuli

maanantai, heinäkuu 27th, 2015

skes skez

hkissshki nyh

Helsinki on hauska. Se on kaupunki, jossa kahen päivän aikana oon kolmesti tilanteessa, jossa laitan vaan silmät kii, ettei pää hajoo ja se on kaupunki, jossa kahen päivän aikana näen kahden- ja kuudensadan kilometrin päästä tulleita ihmisiä, mutten viiden kilometrin päässä asuvia. Lokki kuulostaa puutarhakeinulta tai narisevalta ovelta, tuuli on hyvä missä päin maailmaa tahansa, Karin pitää lähteä leikkikentältä kotiin syömään puolukoita ja ohi kävelee ihmisiä, joita en malta olla tuijottamatta.

jere8.

jere5

jere 18

taking it jere1

Eroahdistus

torstai, kesäkuu 18th, 2015

tiimi se juu

rakkaussamastuminen

Hei tyypit, meitsi on sit keskiviikosta lauantaihin Provinssissa (omg ihan pian!!), tulkaa pamiseen ja kiskoon hihasta, myös jos kuljette autolla ohi ja hengaan tienposkessa peukku pystyssä yrittäen epätoivoisesti päästä himaan, niin saa ottaa kyytiinkin, kohtaamiset ja oleilu riemastuttaa <3

mullei oo resurssei keksii otsikkoa

tiistai, kesäkuu 16th, 2015

vaasassa

KANNET

bussissa

sotku

Oon ollut viime viikon protukuplassa vetämässä leiriä ja nyt on selvitettävänä väistämätön protudarra. Olo on puulla päähän lyöty, ajantajua ei ole ja sopeutuminen vanhaan arkeen on tuskaisaa, mutta oon ruvennut vetämään syvään henkeä, mikä auttaa ja tiedän tänään näkeväni kaksi viiksekästä maukujaa ja ihan kohta toisia ihastuttavuuksia.

Oon ollut tilanteissa, joissa mulla ois ollu sanoja sanottavaksi, mutta oon säikähtänyt käsieni tärinää ja lähtenyt. Muutaman kerran oon myös sanonut anteeksi, että nyt en halua puhua ja anteeksi sen tähden, etten pitänyt seuraa, vaikka olisi pitänyt.

Yhteen paperin kulmaan oon kirjoittanut kuunnella elämää  (?) ja miettinyt miten tylyä on pistää napit korviin sen sijaan, että kuuntelisi ääniä ympärillä. Joskus jaksaa paremmin kuunnella mikrofoniin syljettyjä tarinoita kuin käsin kosketeltavan ihmisen elämiä hetkiä. Lintujen äänet kuului leirikeskuksen sisään ihan koko ajan, hauskaa.

Asioihin laitetaan ikäraja. Joku elokuva on K16, koska joku kuolee, eikä haluta liian nuorien näkevän sitä. Miksei kukaan estä nuorta näkemästä kuolemaa sitten oikeassa elämässä. Sanoja ja sanavalintoja, jotka triggeröi (trigger = laukaista, liipaisin) ja tahatonta cisnormatiivisuutta joka hajottaa pään, surullisia naamoja, aamupalalla kahvipannusta kaadettua mustaa myrkkyä, kahden tunnin yöunet, laiturin vallanneet hanhet, kilisevät astiat, toisten päälle korotetut äänet, elämä.

Oon erityisherkkä sanon ja samaan aikaan kiroan itseäni ja tekosyitä. Pystyisin, voisin, joo, ei muhun oo mikään ennenkään vaikuttanut, valitsenko olla tällainen, miksen saa rytistynyttä naamaa suortumaan, huono kyyninen kurja outo. Kaikki on yhdentekevää ja uudella tavalla helppoa. Ei ole enää tarvetta olla koko ajan mukana, ei tunnu sydämen asialta ja sitä säikähdän.

On ihmisiä ja ajattelen, etten tule oppimaan kaikkien nimiä, etten tule oppimaan heitä ja he vielä vähemmän minua.

Oon huomannut joka leirillä käsitteleväni itsenäisesti jotan tiettyä teemaa ja nyt oon tainnut kriiseillä olemista. Pöhkö.

Talon nurkalla kasvaa keltaisia tulppaaneja ja niille nauran.

Yksi kirjoittaa, että minulla näyttää olevan aina hauskaa, kun nauran paljon. Toinen kertoo nähneensä unta ja kolmas myöntää, että jos jakaisi asioitaan, niin jakaisi ne minulle. Ystävä rakas kaunis hyvä turvallinen. Tulevat itku kurkussa kietomaan kädet ympärille, kun ovat lukeneet miten lämpimästi olen itse heistä kirjoittanut. Eräs pökkää jurona olkaan kun huomaa, etten minäkään mistään kuivin silmin selviä. Hymyilyttävä ele ja myöhemmin perään tulee vielä yhdeltä tekstari ”olet hyvä”. Ootteko ikinä olleet jonkun yhteinen ihastus, hymyilleet ahdistumisen sijaan kun joku ilmaisee viehtymyksensä sanalla kuuma tai katsonut miten kauniit ovat punajuureen sotkeutuneet kädet ja nauraneet sille, että he tietävät miten roihuan.

Eilen laitettiin pyykit narulle kuivumaan ja tänään käärin ne kaikki uudestaan matkalaukkuun.

Väsynyt, mutta onnellinen.

leirin jälkeen

leirin jälkeen2

fanita rohkeasti

Pitkospuufiilistelyä

maanantai, toukokuu 11th, 2015

paukaneva