Posts Tagged ‘kesä’

Kesäääääh

lauantai, toukokuu 26th, 2018

kesälakanat kesäperse silakamies

Guess who’s back, puiston penkillä toisten ihmisarvoa romuttava saastasäkki teki debyytin lokakuussa: Ei pidä sietää. Hän on kesällä ilmesesti melko erottomaton osa tän kaupungin katukuvaa. Onneks muutetaan ihan parin viikon päästä helvettiin täältä.

Koulu loppu ja paskavääntö Kelan kaa on alkanut, on vähä hätä elämästä ja hyperventilaatio meinaa viedä hengen, mut meille on varattu Hyvinkäältä kaksio ja siellä on sininen ovi ja joka aamu koira hyppää sänkyyn ja rakastaa.

..Mutta sehän on pojan nimi -sarjis on painossa ja toimitan kesäkuun aikana ennakkotilaajille heiän painoksensa. Laitan tänne myöhemmin parempaa infoo siitä teille muillekin.

Superlatiivisia huomissotkuja

tiistai, toukokuu 17th, 2016

Kiitti todella hei näistä kysymäisistä! Mä harkitsin teidän kysymyksiä plärätessäni osoittavani superkiitollisuutta muutamille lempparikyspille (hauska muotoilu, sykähdyttävä asia, jännä aihe,,,) ja tän postauksen jutut oli yksii sellasii – mut älkää juhliko, kun emmä just nyt jaksakaan miettiä mitään jännää teille. Vastaanottakaa vaan ajatustason lämpöö ja onnee multa ja sellasta ikuisuuskiitosta joka kohta kai jo helisee teillä kaikilla korvista ulos.

vastaukset minä vaan 2

vastaukset minä vaan 3

vastaukset minä vaan 4

vastaukset L

JA SIT mä haluisin myös, että mulla olis hauska ääni, jolla olis kiva lukea ääneen tarinoita ja juttuja + saatettiin ostaa täs viikonloppuna lentoliput Tšekkiin elokuuta varten. Sellast.

vastaukset L 2

muistatteks tän:

http://simppa.sarjakuvablogit.com/files/2016/04/turhaaa-ihan-tosi-t%C3%A4ysin.jpg

Joskus maailma on ruma ja ihmiset kans, enkä mä siks kerro teille mun alkuperäsen lauseen jatkoa, mut kerran junaa venatessa ja kaiken ollessa paskaa nostin aseman lattialta mainoslehtisen kun takaraivossa oli piruileva ajatus, et onkohan tässä vastaus kaikkeuteen, ja tiiättekö, siinä luki taidetta ja humanismia. Nauratti. Oleellista lienee kai myös kysyy, et ootteks ikinä hoksannu kiinnittää huomiota näihin:

eläimet koll

niin.

En mä ponjaa tulevaisuutta, mut tajuun, että onni (tai Onni – toi pölisevä otus vipois ruuduis) ei oo turhaa vaikkei se natsaiskaan yhteisön normeihin – tai antais tarpeeks rahaa.

Beatnik-lapsi ilman huumeita

perjantai, toukokuu 29th, 2015

anger

Tätä kuvaa on miettinyt paljon^. mut joo, eipä siitä muuta.

tuuli ja seikkailu

Oon ruvennut kirjoittamaan kirjoista kauniita lauseita ylös ja Matkalla-kirjassa oli upeita ilmauksia niinkuin ”lempeä arki” ja ”murheellisen pehmeä sadeyö” (rakastan adjektiiveja)  ja eräs sanoi ”rakastan sinua niin kuin aina” (leffassa se toistaa useasti I love you as ever tjsp emmä oikeesti muista) ja siinä oli paljon mistä tykätä, mutta tän mä vaan kirjotin ylös:

”Pujopartaisia, hurjia nauravia neekereitä käveli ohi; sitten pitkätukkaisia rahattomia irrallisia suoraan 66. tieltä New Yorkista; sitten vanhoja aavikkorottia jotka kantoivat myttyjään ja kääröjään ja olivat menossa etsimään puistonpenkkiä Plazalta; sitten metodistisaarnaajia ja välillä joku luonnonlapsi, parrakas pyhmimys, sandaalit jalassa. Halusin tavata heidät kaikki, puhua jokaiselle, mutta meillä oli Bean kanssa liian paljon tekemistä rahan hankkimisessa.”

helisee

henki hevoset

nyyhky

monologi hur termosmuki

tupakkauni JA ARVATKAA mun alitajunta ei oikeesti ees antanu sen tupakan palaa, koska tarpeeni säilyttää arvoni yhden kivan silmissä on niin suuri, huoh voi elämä.

Tänään matkalla kaupasta himaan näin pennun, joka oli parkeerannut polkupyöränsä puoliksi ojaan ja aukoi siinä joulukalenterin luukkuja.

elämä.

mitä.

Tänään myös ostin nättejä postimerkkejä ja nauroin, koska pihalla oli niin paljon voikukkia. Ylihuomenna on kevätjuhla ja sitten alkaa kesäloma ja vähän pelottaa, että elämä räjähtää kun ei oikein ole kapasiteettia käsitellä kaikkeutta ja piru vie kun kaikki on hurjaa. Tiedän mistä löytyy hyviä tyyppejä, ja vaikkei ole hintaa mennä katsomaan niistä edes puolia tai kolmasosaakaan, niin ehkä kuitenkin jotain hassua tapahtuu ja oleminen on kivaa.

Rakoilee

torstai, kesäkuu 19th, 2014

Tänään mietin niitä ihmisiä, joilla menee aina hyvin. Tunnen muutaman sellaisen, jotka puuskahtavat ja itkevät, mutta sanovat, ettei heillä ole ollut huonoa päivää kymmeneen vuoteen, eikä siinä ole mitään epäiltävää. Kyse ei ole mistään tekopyhistä roboteista, vaan sellaisista peruspositiivista otuksista, jotka pysyvät myrskyssä tyynenä. Tiedätte kyllä jos tutustutte sellaiseen. He ovat jotakuinkin ihastuttavia.

Mietin, että ois hauskaa olla itseki samanlainen. Ei se olis vaikeeta. En mitään allekirjoita niin vahvasti kuin Olavi Uusivirran On niin helppoo olla onnellinen -biisin lyriikat.

Mä olin pentuna tosi äkäinen tuulispää. Yhteen aikaan pystyin luonnehtimaan itseäni positiiviseksi, mutta sitten taisin alkaa myrskyämään. Elämä vetoaa tunteisiin, minkäs teet.

On kiva, että on ihmisiä, joilla onnellisuuskäyrä kulkee laiskasti aaltoillen vaakatasossa samaan aikaan kun omani koukkii mihin sattuu.  Tiedättekös, että olen kirjoittanut elämäni kohokohdaksi kohtaamisen ihmisen kanssa, joka kadulla minut ohittaessaan ei tyytynyt hymyilemään, vaan nauroi.

Mulla voi mennä kovaa ja ihan väärään suuntaan, mut vittu, mä muistan jotain noin turhaa, enkä arvosta mitään sen enempää.

Joku on joskus nauranut mulle, mä muistan sen ja mullon kaikki ihan hyvin.

https://www.youtube.com/watch?v=mLgj7vjJOOo&feature=youtu.be  (tää vittunaama ei anna mun enää  upottaa videoita tänne stn)

Nyt ajattelin katsoa videoita 100 tuntia ja nukkua vähintään yhtä kauan. Aamupalaksi teen soijaleikkeitä. Jos on vastaväitteitä, en kuuntele.

We will never sleep ’cause sleep is for the weak

torstai, toukokuu 29th, 2014

Jos jotain kiinnostaa Jämerän tapaus enemmän, niin se viesti jatkui sillai, että ne kerto verkkokauppapalveluidensa tulevan ulkopuoliselta taholta, jonka valmiisiin pohjiin on jääny kysymys sukupuolesta roikkumaan, vaikka ne onkin jo kerran pyytäny sen kohdan poistamaan.  Arvelivat saavansa seuraavan päivityksen yhteydessä poistettua kysymyksen omilta sivuiltaan.

Joku istu ja laulo mun vieres

sunnuntai, toukokuu 25th, 2014

Asioita, joista tykkään:

– Unikot
– Retiisit
– Leppäkertut
– Runot
– Anime
– Seeprat
– Hapankorppu
– Pomelo

Olin viime viikonloppuna Helsinki-Espoo -suunnalla ja normaaliakin hurmioituneempi siitä.

Mä istuin oottaas kaveria bussiaukiolla ja katoin vaan ympärilleni. Ihmiset on niin törkeen makeen näkösiä, tajuuttekste ees miten mielettömii. Musta oli hauskaa kattoo miten kaikki juoksee bussiin, eikä kukaan tuu ajoissa. Musta ei oo yhtään hauskaa istuu oman kotipaikkakuntani tienreunassa ja kattoo miten joku tepsuttelee ohi, mut tommosis mestois tajuun, että se ihmisten kattominen on mun elinehto.

Mun kaveri tuli ja liimattiin katutolppaan pari tarraa edelllisten viereen ennen ku etittiin muut tyypit käsiimme. Lauantaina mä istuin portailla naama nuudeleissa ja lautasen reuna suussa, kun multa kysyttiin, et hei Rasmus, syöksä ekaa kertaa puikoilla (öö no arvaa).
Sain sateenkaarevia propagandaesitteitä ja me saatiin myös i l m a s i i vegaanilättyi, joita joku poliitikkojannu jako, ja mentiin kattoon katumusiikkii, jota oli joka nurkalla. Tiiätteks miten mä rakastan livemusiikkia (ja ihmisiä, jotka kuuntelee sitä). Yks punkbändi oli niin mainio, etten voinut olla aloillani. Myöskin joku irtokukan ostanut ihminen oli mun silmissä maailman söpöin, mutten uskaltanut sanoa sitä sille. Ostin myös pullon kokista. Se on mainitsemisen arvosta.

Joka paikas haisi kusi, kalja ja tupakka ja reppu paino liikaa ja oli kuuma ja porukka tuli silmät päässään seisoen kertomaan tarinaa polvileikkauksestaan vähä uhkaavan lähelle ja sillä yhdellä oli taas kädet ojossa pyytäen rahaa, ja kun valehtelematta vastasin taas, ettei sitä ole, niin se käski tapansa mukaan hakee automaatista (SAATANA vihaan sitä ihmistä. oikeest. vittu. Jos näet tämän, etkä ole steissin takana huutamassa hei ohimeneville ihmisille, niin ihan tiedoks: siellä saatanan automaatissakaan ei ole sitä vitun rahaa. kiitos).

Mä olin himas maanataiaamuna puol kaheksan, enkä ollu tehny läksyjä, mut niinku ihan sama miten vituillaan kaikki on, sillä kun mä  huomaan kerta kerran perään miten sokeen rakastunu mä kaikkeen voin olla, niin onks mulla muka jotain hätää.

Ennen leikkipuisto tarkotti kahta keinua ja liukumäkea, joka ei luista

lauantai, huhtikuu 26th, 2014

Tältä näyttää kaupunki:

A5-kokoinen kierrevihko oli neroin ostos ikinä. Stalkatun olon saaneet junamatkustajat ja muu kansa saattaa aatella muuta.

Hummdumm ja tässä vielä kuva 3 euron kämäsestä kirpparihupparista, josta piirsin aktivistihupparin: